Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?
Kommentit (235)
Irtisanouduin vakityöstäni 15.6.2016. Kyseessä iso valtion firma. Elämäni paras päätös enkä ole katunut hetkeäkään. Ahdistava työilmapiiri, selkäänpuukotusta, kiusaamista ihan esimiestasolta lähtien, jatkuvaa kyräilyä, etenemismahdollisuuteni myös estettiin näyttävästi vaikka olin täysin pätevä ja korkeammin koulutettu kuin puolet esimiehistä. Pahinta oli kyllä kun kiusaajina olivat oma esimies ja ylempi päällikkö. Olo oli epätoivoinen, yksinäinen ja sairastuin työuupumukseen. Nyt nuo ajat ovat takanapäin. Ei pelottanut hypätä tyhjän päälle koska tiesin, että mikä tahansa on tuota helvettiä parempi vaihtoehto. Nykyään teen unelmatyötäni. Omalla kohdallani asiat menivät siis lopulta hyvin.
Olen ylpeä, että löysin itsestäni rohkeuden lähteä pois ja aloittaa alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin. Olen sairaslomalla burnoutista. Suht ok olo, mutta onko reilu 40v elämä tuossa työpaikassa. Olisiko kuitenkin jotain muutakin. Kerään voimia ja alan miettimään...Ystävät kantavat nyt.
Onko karenssi 3kk, jos itse lähtee? Ja mitä voi opiskella työttömyyskorvauksella?
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin. Olen sairaslomalla burnoutista. Suht ok olo, mutta onko reilu 40v elämä tuossa työpaikassa. Olisiko kuitenkin jotain muutakin. Kerään voimia ja alan miettimään...Ystävät kantavat nyt.
Onko karenssi 3kk, jos itse lähtee? Ja mitä voi opiskella työttömyyskorvauksella?
Sama jatkaa..
On upeaa lukea usein sanovan olleen elämänsä paradoksi päätös 😍
Onko katujia joukossa?
Elät vain kerran ja jos emmit niin muutos ei tapahdu koskaan parempaan päin.
Itse lähdin kerran työpaikan huonon ilmapiirin vuoksi ja 3 kk karenssilla eikä siltikään kaduta, kun mitta tulee täyteen niin ainut vaihtoehto on tuolloin lähteä lätkimään mahdollisimman nopeasti.
Minä lähdin vapaaehtoisena yt-neuvotteluissa. En vain enää kestänyt huonoa ilmapiiriä ja esimiestä. Tosin töitä en ole löytänyt, ikääkin jo on, köyhänä elellään, mutta henkisesti voin paremmin kuin ikinä. Olen varma, että olisin kuollut johonkin stressin aiheuttamaan kohtaukseen , jos en olisi lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös! 2 kertaa irtisanoutunut vakityöstä. Ekalla kerralla pienen firman omistajat vaihtui,meitä vakkareita oli ensin 7, kahden vuoden jälkeen olin ainut,joka oli jäljellä. Sitten meni kuppi nurin ja viimeinenkin vakituinen lähti. Toisella kerralla huomasin jo pyörittäväni suurinpiirtein koko firmaa,vaikka alunperin rividuunariksi pyydetty. Tein mukisematta lisätyöt ilman palkanlisää n.vuoden,kunnes kuppi taas nurin. Molemmilla kerroilla hyppy tyhjään ja tällä hetkellä unelmatyössä ja voin paremmin kuin ikinä. En ole katunut hetkeäkään. Ekalla kerralla olin 3 viikkoa ilman töitä ja toisella kerralla viikon. Olen työllistävällä alalla ja kokenut,joten siksi oli helppoa saada töitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin. Olen sairaslomalla burnoutista. Suht ok olo, mutta onko reilu 40v elämä tuossa työpaikassa. Olisiko kuitenkin jotain muutakin. Kerään voimia ja alan miettimään...Ystävät kantavat nyt.
Onko karenssi 3kk, jos itse lähtee? Ja mitä voi opiskella työttömyyskorvauksella?Sama jatkaa..
On upeaa lukea usein sanovan olleen elämänsä paradoksi päätös 😍
Onko katujia joukossa?
Vai paras päätös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tällä hetkellä niin kamala pomo, että olen irtisanoutumassa tyyliin joka päivä. Todellinen kontrollifriikki joka haluaa tietää esim. mitä me printataan tai skannataan jos ollaan kopiokoneella, kenen kanssa puhuttiin puhelimessa kun lasketaan luuri alas ja hengittää muutenkin koko ajan niskassa. Jo illalla alkaa ahdistaa aamuinen duuniin meneminen. Ajattelinkin ihan oikeasti irtisanoa itseni joululomien jälkeen jos fiilis on vielä sama. Onneksi miehellä on ok tulot, niin voin muutaman kuukauden nollailla päätä ja miettiä seuraava liikettä.
Tosiaan mielenterveyden säilyttämisellä ei ole hintaa!
Minä sain karenssin, mutta mielenterveys oli tärkeämpi. Olin 5. samasta tehtävästä koeajalla lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä irtisanouduin hoitovapaan jälkeen kun työpaikka oli muuttanut 60km poispäin ja mulla ei ollut edes autoa. En ollut muutenkaan aikeissa jatkaa töissä siinä kohtaa. Toki näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt laittaa lapsi päiväkotiin, ostaa auto ja ruveta suhaamaan sitä matkaa, niin en olisi nyt työttömänä.
En muistaakseni saanut edes karenssia tuosta.
En varsinaisesti irtisanoutunut, mutta määräaikaista työsopimusta ei minun pyynnöstä jatkettu. Syynä surkea työilmapiiri, natsipomo ja halu suunnata ura yliopiston ulkopuolelle, vaikka väkipakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä irtisanouduin hoitovapaan jälkeen kun työpaikka oli muuttanut 60km poispäin ja mulla ei ollut edes autoa. En ollut muutenkaan aikeissa jatkaa töissä siinä kohtaa. Toki näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt laittaa lapsi päiväkotiin, ostaa auto ja ruveta suhaamaan sitä matkaa, niin en olisi nyt työttömänä.
En muistaakseni saanut edes karenssia tuosta.
Myös mun mies irtisanoutui omista töistään, kun siellä oli YT-neuvottelut ja koko organisaatio ajettiin alas. Joka tapauksessa olisi siis tullut lähtö, mutta irtisanoutumalla sai vuoden palkan läksiäislahjaksi. Että sikäli siinä ei menettänyt mitään, kun oli tiedossa ettei kukaan voi jäädä töihin. Miehen työttömyys jäi lopulta parin viikon mittaiseksi, minkä tuo vuoden ylimääräinen palkka kattoi hyvin. Uudessa työpaikassa oli paljon parempi palkka ja sieltä sai myös mukavan allekirjoitusbonuksen työsopparin allekirjoittamisesta.
Tunnen, itseni. Kyllästyin vuosia jatkuneeseen muuttumattomuuden tilaan yhdessä työmatkan kanssa. Asiat kääntyi parhain päin 5-6kk myöhemmin. Onhan se aina tuurillakin oma osansa näissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita vaiheita välillä, että hermot on riekaleina ja tekisi mieli ottaa loparit just nyt. Työilmapiirissä ei sinällään vikaa, mutta itse työ pursuaa korvista näin vuosikymmenen jälkeen, eikä pihi pomo tunnu arvostavan. Mutta vaikka ottaisinkin loparit, mitäs sitten? Ensin pamahtaa varmaankin karenssit ja minulla ei ole hajuakaan mitä haluaisin tehdä. Työkkäristä kuitenkin alkanee se jonnekin painostaminen joten ei siinä ainakaan hermot paljoa enempää saa levätä epävarman tulevaisuuden kera.
En tunne. Kyllä kaikilla jonkinlainen suunnitelma on ollut, vaikka ei uutta vastaavaa työtä olisikaan ollut kiikarissa.
Itse sain vuosi sitten valita, otanko jälleen yhden vuoden määräaikaisuuden vai jatkanko samaa työtä yrittäjäpohjalta. Valitsin jälkimmäisen. Tulot putosivat noin kolmannekseen, mutta enää mun ei tarvitse käydä kuin ehkä kerran kuukaudessa työpaikalla, jonka ilmapiiri sai mut voimaan huonosti, ja saan silti tehdä työtä, josta tykkään. Olen myös hankkinut lisää asiakkaita, joten en ole enää riippuvainen tästä entisestä työpaikastani sikälikään.
Mitä tarkoittaa tyhjän päälle irtisanoutuminen?
Minä irtisanoin itseni vuoden harkinnan jälkeen. Olin ollut jo kolme vuotta vakkarisopimuksella ja kärsin epäreilusta työnjaosta. En vieläkään ymmärrä että miksi muut saivat tehdä aamu ja iltavuoroja mutta itse sain vain iltavuoroja vaikka kolme kertaa kävin sanomassa, että tekisin myös oikein mielelläni aamua. Siinä vaiheessa kun tilanne meni siihen, että itkin saadessani uuden työvuorolistan käteeni "seitsemäs viikko putkeen iltaa" niin päätin ettei tämä ole sen arvoista. En koskaan nähnyt ketään muita kuin töistä palaavaa puolisoani silloin kun itse lähdin töihin ja tietenkin työkavereita ja asiakkaita. Olin ihan rikki siihen.
Pomo vieläpä ihmetteli että miksi lähdet...
Irtisanouduin kesällä ja pärjäilin isohkolla lopputilillä sen kolmen kuukauden karenssin. Muistan vieläkin miten hymyilin ja suunnilleen hypin riemusta kun laitoin työpaikan oven viimeistä kertaa kiinni perässäni.
Kyllä voin suositella muillekkin, kyllä sitä jotenkin pärjää.
Sanottakoon vielä, että sitä työtä tehdään vuoden jokaisena päivänä joten edes viikonloput eivät olleet laatuaikaa perheen kanssa, yksin vietin laatuaikani arkisin.
Minä itse, kesken määräaikaisen työsopimuksen. Työpaikalla oli järkyttävän huono ilmapiiri, ja minulle sattui todella myrkyllinen vanha naisihminen työkaveriksi, jonka kanssa piti yrittää tehdä joka päivä yhteistyötä. Tämä nainen sai kaikilta jatkuvasti negatiivista palautetta, ja alkoi lopulta syyttää siitä minua, puhui pahaa esimihelle, kollegoille ym. ym.
Oli aika hemmetin kurja tilanne, kun olin puoli vuotta aikaisemmin eronnut, ja asuin silloin vuokra-asunnossa, johon en irtisanoutumiseni vuoksi saanut mitään tukea, enkä karenssin takia muutenkaan yhtään mistään mitään. Luulin että saan viimeisen palkan yhteydessä edes kesälomarahoja, mutta enpä saanutkaan kun olin irtisanoutunut ennen työsopimuksen määräaikaa.
3kk siis meni karenssissa, siihen pari kuukautta päälle ennen kuin liiton rahat alkoivat juoksemaan. Velkaudun pahasti sinä aikana. Sossusta en saanut mitään, koska olin hiljattain menettänyt isäni, ja perinyt pienen osuuden kesämökkiä, jota en voinut kenellekään myydä. Koska kesäloma oli pian tulossa opetusalalla, en ehtinyt saada uutta työpaikkaakaan, jotta olisin voinut jotakin tienata sinä aikana.
Ei ollut kovin häävi puolivuotinen se.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa tyhjän päälle irtisanoutuminen?
Sitä kai ettei ole työ/opiskelupaikkaa/jotain vastaavaa odottamassa, kun irtisanoutuu.
Minä irtisanouduin huonosta työpaikasta koeajalla, olin pari viikkoa tyhjän päällä.
Töitä saa aina jostain.