Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?

Kyllä, itse pyysin lopputiliä YT neuvottelujen yhteydessä esimiehiltä, koska palkan piti nousta heti koe-ajan jälkeen, mutta juuri ennen kuin koe-aika loppui, yhtiön omistajuus vaihtui ja kaikki palkankorotukset menivät jäihin. Tässä paikassa olin vielä yli 2 vuotta kunnes tulivat uudet YT:t ja sain tosissani useammalta esimieheltä pyytää että laittavat minut ulos samassa yhteydessä koska palkka ei vieläkään ollut noussut luvatun kaltaisesti. Oli myös palkkauksen yhteydessä puhe siitä että saisin koulutettua itselle ammatin ammattitutkinnon toisen osan jonka suorittaminen jäi kesken koska menin heille töihin, sekin lupaus jäi unholaan heti työsuhteen alettua.

Ei työpaikassa vikaa ollut, ihan mukava työporukka ja työssä oli sentään jotain vaihtelua ja piti mielenkiintoa yllä. Mutta ihan periaatteesta kun ei lupauksia pidetty halusin pois. Uutta paikkaa en ole sen jälkeen edes hakenut, koska työ säästöjä on jäljellä vielä vuosiksi eteenpäin, nautin vapaa-ajasta enemmän, kuin rahasta mitä en niinkään osaa edes käyttää.

Minä irtisanouduin. Palkka ei vastannut työmäärää ja työn vaativuutta, mielestäni oli lähes tonnin pienempi kuin olisi pitänyt olla. Siinä mielessä en lähtenyt tyhjän päälle että asuntolainamäärä oli jo kohtuullinen, edellinen velaton asuntoni sijoitusasuntona ja osakkeita siinä määrin että tulen noilla tuloilla toimeen vaikka pienituloinen olenkin. Lisäksi ammattitaito kohdillaan ja vähäisessä määrin sivutoimisia freelancer-asiakkuuksia, joten ansiotulojakin jonkin verran tiedossa. Tarkoitus oli tehdä enenevässä määrin noita freelancer-toimeksiantoja mutta sen sijaan kun hellitin työstäni niin löytyikin mies ja tein kaksi lasta ja jatko-opinnot valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette näistä ihmisistä jotka jäävät mieluummin työttömäksi kuin jatkavat p*skassa työpaikassa? Mietin nimittäin samaa, rohkenenko?

Itse lopetin hyvinkin suunnitelmallisesti. Kärvistelin niin kauan, että opintolaina oli kokonaan maksettu ja puolitoista vuotta vielä säästin mahdollisimman paljon rahaa pahan päivän varalle. 

Minä. Esimiesasemassa olin. Minua kyykytettiin, alistettiin, puukotettiin selkään jne. Olin kuolla vitutukseen. Olin 55v vuotias lähtiessäni. Nyt yli viisi vuotta työttömänä. Töitä en enää näin iäkkäänä saa. En kuitenkaan kadu.

Minä. Esimiesasemassa olin. Minua kyykytettiin, alistettiin, puukotettiin selkään jne. Olin kuolla vitutukseen. Olin 55v vuotias lähtiessäni. Nyt yli viisi vuotta työttömänä. Töitä en enää näin iäkkäänä saa. En kuitenkaan kadu.

Vierailija kirjoitti:

Minä irtisanouduin. Palkka ei vastannut työmäärää ja työn vaativuutta, mielestäni oli lähes tonnin pienempi kuin olisi pitänyt olla. Siinä mielessä en lähtenyt tyhjän päälle että asuntolainamäärä oli jo kohtuullinen, edellinen velaton asuntoni sijoitusasuntona ja osakkeita siinä määrin että tulen noilla tuloilla toimeen vaikka pienituloinen olenkin. Lisäksi ammattitaito kohdillaan ja vähäisessä määrin sivutoimisia freelancer-asiakkuuksia, joten ansiotulojakin jonkin verran tiedossa. Tarkoitus oli tehdä enenevässä määrin noita freelancer-toimeksiantoja mutta sen sijaan kun hellitin työstäni niin löytyikin mies ja tein kaksi lasta ja jatko-opinnot valmiiksi.

Sä et kuulu tän kyselyn kohderyhmään.

suomessa saa työttömyystukea ja asumistukea joten tyhjän päälle ei joudu. jokainen voi itse punnita onko se raha niin arvokasta että luovut kaikesta vapaa-ajastasi varsinkin nyt kun tietotekniikka mahdollistaa vaikka mitä hyvin pienellä rahanmenolla. itse punnitsin ja irtisanouduin. somalien ansiosta ei tarvitse edes tuntea huonoa omaatuntoa tästä jos joku sellaista muussa tapauksessa saattaisi tuntea.

ei yllätä yhtään että vauvafoorumi on täynnä työttömiä :D

Vierailija kirjoitti:

suomessa saa työttömyystukea ja asumistukea joten tyhjän päälle ei joudu. jokainen voi itse punnita onko se raha niin arvokasta että luovut kaikesta vapaa-ajastasi varsinkin nyt kun tietotekniikka mahdollistaa vaikka mitä hyvin pienellä rahanmenolla. itse punnitsin ja irtisanouduin. somalien ansiosta ei tarvitse edes tuntea huonoa omaatuntoa tästä jos joku sellaista muussa tapauksessa saattaisi tuntea.

Itse irtisanoutuu = 3kk ei rahaa mistään

Kaks kertaa oon lähtenyt kävelemään liian tylsäksi muuttuneesta työstä ilman varmaa tietoa tulevasta.

Tyhjän päälle? Sitä en tiedä, kun olen aina luottanut, että elämä kantaa. Ja on kantanut. Ekalla kertaa viikossa uusi duuni ja palkka nousi muistaakseni muutaman satasen. Kilpailukielto sopimus silloin jännitti eniten, kun kilpailija rekryi mut kuullessaan, että olin jättänyt firman A. Eipä siinä mitään, kerran soittivat perään mutta siihen jäi.

Ja viime vuonna tein sen uudestaan, se helpotuksen tunne, kun jättää oven kiinni perässään taakse katsomatta. Tälläkin kertaa jotenkin sinnitellyt, onneksi on verkosto ja suhteet moneen paikkaan. Yhden oven sulkeminen avaa mahdollisuuden päästä ilmalukosta ohi ja uuteen seikkailuun.

Suomen yleisin työntekijöiden horroskooppimerkki on lammas, mitään ei uskalleta paitsi määkiä ja netissä touhottaa.

AP:lle rohkeutta, jos mietit jotain, tee se. Sellaista harmittelee vanhana, jos käyttää jonkin asian tekemättä.

Työntekijän suurin valta työnantajaa kohtaan on oikeus irtisanoa itsensä.

Jos nykyinenkin työnantaja sinut on joskus palkannut ja on valmis maksamaan sinulle palkkaa, niin miksei irtisanouduttuasi jokin toinenkin firma olisi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, itse pyysin lopputiliä YT neuvottelujen yhteydessä esimiehiltä, koska palkan piti nousta heti koe-ajan jälkeen, mutta juuri ennen kuin koe-aika loppui, yhtiön omistajuus vaihtui ja kaikki palkankorotukset menivät jäihin. Tässä paikassa olin vielä yli 2 vuotta kunnes tulivat uudet YT:t ja sain tosissani useammalta esimieheltä pyytää että laittavat minut ulos samassa yhteydessä koska palkka ei vieläkään ollut noussut luvatun kaltaisesti. Oli myös palkkauksen yhteydessä puhe siitä että saisin koulutettua itselle ammatin ammattitutkinnon toisen osan jonka suorittaminen jäi kesken koska menin heille töihin, sekin lupaus jäi unholaan heti työsuhteen alettua.

Ei työpaikassa vikaa ollut, ihan mukava työporukka ja työssä oli sentään jotain vaihtelua ja piti mielenkiintoa yllä. Mutta ihan periaatteesta kun ei lupauksia pidetty halusin pois. Uutta paikkaa en ole sen jälkeen edes hakenut, koska työ säästöjä on jäljellä vielä vuosiksi eteenpäin, nautin vapaa-ajasta enemmän, kuin rahasta mitä en niinkään osaa edes käyttää.

Lopputilin ottamistakin olin miettinyt jo hyvän aikaa, mutta 3kk karenssi ei kuulostanut kivalta, nuo YT:t kun tulivat oli oiva tilaisuus kysyä esimiehiltä potkuja, jotta joku toinen joka vielä haluaa paikkaan jäädä ei tulisi potkituksi. Eikä kumpikaan osapuoli saa YT yhteydessa tapahtuvista irtisanomista mitään sanktiota. Joten liitonpäivät alkoivat rullaamaan heti kunhan viimeiset tilit oli kyseisestä paikasta saanut. Ei ole yhtään ikävä töihin, tekhköön kuka tykkää, itse pärjään myös ilman.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.

Siis miten olet ansainnut joka ikisen sentin?

Oletko maksanut liitolle yhtä paljon joka kuukausi kun nyt sieltä saat? Kyllä ne on muiden liitossasi olevien maksamia  rahoja!

Suurin osa liitossa vuosiakausia olevista eivät tule koskaan nauttimaan itse maksamistaan liiton maksuista, kyllä ne menee niille samassa liitossa oleville jotka jäävät työttömiksi. TE toimistosta lähtee päätös työttömyydestä liittoon ja sitä päätöstä ei noin vain saa jos huvikseen heittäytyy työttömäksi. Karenssia ainakin pukkaa...

Toivon yt neuvotteluita kevääksi ja toivon olevani lähtijöiden joukossa. Muutoin lähden itse, nyt olen opintovapaalla ja takaisi en mene, se on varmaa.

Suomessa harjoitellaan huonoa johtamista lähes joka paikassa. Tämä ei ole edes ihme kun johtajiksi oikein haetaan entisiä koulukiusaajia. Työnhaun psykologisissakin testeissä saat tulokseksi että olet liian kiltti johtajaksi, jos et ole luonteeltasi kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Kaks kertaa oon lähtenyt kävelemään liian tylsäksi muuttuneesta työstä ilman varmaa tietoa tulevasta.

Tyhjän päälle? Sitä en tiedä, kun olen aina luottanut, että elämä kantaa. Ja on kantanut. Ekalla kertaa viikossa uusi duuni ja palkka nousi muistaakseni muutaman satasen. Kilpailukielto sopimus silloin jännitti eniten, kun kilpailija rekryi mut kuullessaan, että olin jättänyt firman A. Eipä siinä mitään, kerran soittivat perään mutta siihen jäi.

Ja viime vuonna tein sen uudestaan, se helpotuksen tunne, kun jättää oven kiinni perässään taakse katsomatta. Tälläkin kertaa jotenkin sinnitellyt, onneksi on verkosto ja suhteet moneen paikkaan. Yhden oven sulkeminen avaa mahdollisuuden päästä ilmalukosta ohi ja uuteen seikkailuun.

Suomen yleisin työntekijöiden horroskooppimerkki on lammas, mitään ei uskalleta paitsi määkiä ja netissä touhottaa.

AP:lle rohkeutta, jos mietit jotain, tee se. Sellaista harmittelee vanhana, jos käyttää jonkin asian tekemättä.

Niin totta. Määkivät lampaat ovat sitku- ja mutku-tapauksia; odotetaan sopivampia aikoja, lasten kasvamista, lottovoittoa ja kuka mitäkin eikä uskalleta lopettaa duunia, jonka ainoa plussapuoli on enää suht varma palkka (jos sekään). Haukutaan ja valitetaan, mutta kärvistellään mieluummin tutussa helvetissä kuin lähdettäisiin tutkimaan tuntematonta paratiisia :D

Tein sen viime keväänä. Ihan vaan huvikseen. Säästin 2000€ puskurin ja vetelin tuilla 5kk "loman". Nyt taas saman alan töissä

Kiva pitkä kesä oli. Parin vuoden päästä uudelleen.

Onpas hienoa lukea, että on olemassa paskaa johtamista vastustavia rohkeita ihmisiä. Kyllä elämä kantaa. Itse olen lähtenyt kahdesti. Ensimmäinen pitkä vakiduuni. Työpaikkakiusaamista esimiesten taholta. Toisen kerran lähdin erään televisiostakin tutun kiinteistögurun firmasta aluejohtajan ollessa täysi narsisti kiusaaja. Siinä vaiheessa kun esimies mäiskii sinua messuilla kaiken kansan nähden paksulla kirjalla ja käsivarteesi jää mustelmat muistona tästä, on aika lähteä. Kateellisuus on karsea tauti joka on varsinkin naisvaltaisilla aloilla kovinkin yleinen. 

Toki siinä jää pelko kytemään takaraivoon, että onko kaikki oikeasti tuollaisia. Tätäkö työelämä on? Löydänkö koskaan itselleni tervettä, hyvää, avointa ja rehellistä työyhteisöä? Mitä jos tämä helvetti tapahtuu uudelleen? Ei auta kuin uskaltaa, olla rohkea ja jatkaa etsimistä. Kyllä haluan uskoa, että on olemassa hyviäkin esimiehiä.  

Oikeasti en ymmärrä miksi en lähtenyt aiemmin.

Säästöjä ei ole, tuloja ei ole vielä kuukauteen. Veronpalautusta tulee 120.

Tämä valinta olisi pitänyt tehdä aiemmin. Työtön. Kyllä olen. Nyt en pelolla lähde työhön, mitä pomo on tänään? Kun teen tämän tänään näin kuten on ohjeistettu, haukutaanko mut huomenna vai vasta ensi viikolla?

Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla yritysjohtajat olisivat sopineet keskenään, ettei toisten työntekijöitä palkata.

Sittenhän ainoa keino päästä palkkaorjuudesta on irtisanoutuminen!