Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En halua lapsia tähän kyyläysyhteiskuntaan

Vierailija
25.11.2017 |

Olen tavallinen, koulutettu ja työssäkäyvä nainen, parhaassa lapsentekoiässä. En ole varma haluanko lapsia kuitenkaan hankkia. Tuntuu että lasten saamisen jälkeen yksityisyytesi katoaa, yhtäkkiä kaikilla on oikeus neuvoa, arvioida ja kritisoida kaikkea mitä teet. Ahdistaa ajatus että yhtäkkiä yhteiskunnalle kuuluu raskausmahani koko ja raskausaikana syödyt juustot, se milloin lapseni alkaa syödä soseita, miten imetän, miten puen ja kasvatan lapseni, miten parisuhteeni voi, miltä kotini näyttää, mihin kouluun laitan lapseni. Ahdistaa ajatus että unohtuneesta neuvolakäynnistä, tahrasta lapsen vaatteissa tai mustelmasta lapsen polvessa voi seurata lastensuojeluilmoitus, ahdistaa jo etukäteen ne katseet mitä ihmisiltä saa kun uhmaikäinen saa raivokohtauksen karkkihyllyllä tai kun yrittäâ rattaiden kanssa tunkea täpötäyteen ratikkaan. En tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan, vaikka ymmärrän että holhouksella on perimmiltään hyvä tarkoitus.

Kommentit (246)

Vierailija
121/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Tämä on todella todella loukkaavaa, kunnianloukkaus mielestäni. Eihän tässä uskalla enää elää, ettei vain joku paikka murru ja saat epäilyn lapsesi pahoinpitelystä. Sairasta!

Tätit tietää, että sairaalahoitoon joutuu Suomessa vuosittain 300 pahoinpideltyä lasta. Tutkimusten mukaan lasten pahoinpitely on melko yleistä. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella kaikista alle viisivuotiaiden lasten tapaturmakäynneistä 10 %:ssa on osuutta pahoinpitelyllä. Arvioiden mukaan alle kolmivuotiaiden lasten murtumista 25 % olisi tahallisesti tuotettuja ja lasten palovammoista 10 %.

Jos näitä tutkimuksia pidetään toiminnan ohjenuorina, ymmärtäähän sen, että jokainen vanhempi on epäilty.

Ihan nyt tähän aiheeseen, miten ajattelitte seuloa ne pahoinpitelyt onnettomuuksista, jos lasua ei saisi tehdä?

Meinaatteko, että vanhempi tunnustaa asian lääkärille?  Vai miten?

Ei kai tässä ollut kyse mistään oikeudenkäynneistä vaan siitä, että ihan tavallisia perheitä kytätään ja syyllistetään usein täysin syyttä.

Vierailija
122/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

"Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa."

Eli isoveli valvoo ja päättää milloin et näe ongelmakohtia omassa elämässäsi. Tässä kohtaa kuvaan astuu se narsistinen virkamies joka huvittelee sinulla ja lähimmäisilläsi. Moni ihminen havahtuu tähän vasta kuin kafkalainen kohtalo sattuu omalle kohdalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ymmärrä näitä joukkopuhallutuksia liikenteessäkään. Miksi pitää puhalluttaa jokainen autoilija, vaikka olisi ajanut ihan normaalisti ja liikennesääntöjä noudattaen. Aina tulee sellainen olo, että minua nyt epäillään rattijuopumuksesta, vaikka edellisen kerran olen juonut viinilasin viime jouluna. Ja sitten pitää kantaa henkilöllisyystodistusta mukana joka paikkaan niin kuin olisit joku rikollinen ilman sitä.

Vierailija
124/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

"Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa."

Eli isoveli valvoo ja päättää milloin et näe ongelmakohtia omassa elämässäsi. Tässä kohtaa kuvaan astuu se narsistinen virkamies joka huvittelee sinulla ja lähimmäisilläsi. Moni ihminen havahtuu tähän vasta kuin kafkalainen kohtalo sattuu omalle kohdalle.

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Vierailija
125/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä näitä joukkopuhallutuksia liikenteessäkään. Miksi pitää puhalluttaa jokainen autoilija, vaikka olisi ajanut ihan normaalisti ja liikennesääntöjä noudattaen. Aina tulee sellainen olo, että minua nyt epäillään rattijuopumuksesta, vaikka edellisen kerran olen juonut viinilasin viime jouluna. Ja sitten pitää kantaa henkilöllisyystodistusta mukana joka paikkaan niin kuin olisit joku rikollinen ilman sitä.

Kai tämä oli sarkamia?

Vierailija
126/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Tukistaminen on Suomessa ongelmakohta, mutta esim. Virossa se ei sitä olekaan, kun siellä se on laillista.

Jotenkin siinä kohtaa on tavan vanhemman vaikea nähdä, miten hän tukistamalla syyllistyy vakavaan lapsen kehityksen vaarantavaan pahoinpitelyyn niin kuin sossutäti asiaa kuvailee. Olisi mennyt laivalla Tallinnaan, niin siellä se olisi ihan asiallinen kasvatuskeino.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

"Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa."

Eli isoveli valvoo ja päättää milloin et näe ongelmakohtia omassa elämässäsi. Tässä kohtaa kuvaan astuu se narsistinen virkamies joka huvittelee sinulla ja lähimmäisilläsi. Moni ihminen havahtuu tähän vasta kuin kafkalainen kohtalo sattuu omalle kohdalle.

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Fyysiset rangaistukset ovat aina ennenaikaan olleet osa kurinpitoa. Toisin kuin viime vuosina.

Muistaakseni vanhemmat eivät koskaan omista kouluajoistaan kertoessaan puhuneet kurittomuuksista, häirinnästä tai kiusaamisesta. Eikä minunkaan tai sisarusteni kuoluissa sellaista esiintynyt.

Ilmiö on syntynyt nykyaikana. Ilmeisesti juurikin kavatus-ilman-rajoja menetelmien yleistyessä.

Vierailija
128/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Tukistaminen on Suomessa ongelmakohta, mutta esim. Virossa se ei sitä olekaan, kun siellä se on laillista.

Jotenkin siinä kohtaa on tavan vanhemman vaikea nähdä, miten hän tukistamalla syyllistyy vakavaan lapsen kehityksen vaarantavaan pahoinpitelyyn niin kuin sossutäti asiaa kuvailee. Olisi mennyt laivalla Tallinnaan, niin siellä se olisi ihan asiallinen kasvatuskeino.

Joo. Ja Venäjällä parisuhdeväkivalta on nykyään täysin laillista, joten mitä ne puolisonsa pahoinpitelemäksi joutuneet valittaa, eiks jeh?

Toivottavasti ymmärrät pointtini. Se, että jossain maassa on vielä jokin barbaarinen tapa olemassa lain suomana, ei tarkoita että se olisi ok.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

"Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa."

Eli isoveli valvoo ja päättää milloin et näe ongelmakohtia omassa elämässäsi. Tässä kohtaa kuvaan astuu se narsistinen virkamies joka huvittelee sinulla ja lähimmäisilläsi. Moni ihminen havahtuu tähän vasta kuin kafkalainen kohtalo sattuu omalle kohdalle.

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Fyysiset rangaistukset ovat aina ennenaikaan olleet osa kurinpitoa. Toisin kuin viime vuosina.

Muistaakseni vanhemmat eivät koskaan omista kouluajoistaan kertoessaan puhuneet kurittomuuksista, häirinnästä tai kiusaamisesta. Eikä minunkaan tai sisarusteni kuoluissa sellaista esiintynyt.

Ilmiö on syntynyt nykyaikana. Ilmeisesti juurikin kavatus-ilman-rajoja menetelmien yleistyessä.

Jotenkin ei yllätä tämä asenne yhdistettynä siihen, että yritetään vältellä julkisia instansseja kyttäyksen pelossa.

Paljonko teillä siis esiintyy perheväkivaltaa?

Vierailija
130/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä näitä joukkopuhallutuksia liikenteessäkään. Miksi pitää puhalluttaa jokainen autoilija, vaikka olisi ajanut ihan normaalisti ja liikennesääntöjä noudattaen. Aina tulee sellainen olo, että minua nyt epäillään rattijuopumuksesta, vaikka edellisen kerran olen juonut viinilasin viime jouluna. Ja sitten pitää kantaa henkilöllisyystodistusta mukana joka paikkaan niin kuin olisit joku rikollinen ilman sitä.

Kai tämä oli sarkamia?

Miksi olisi? Esim. Englannissa poliisi ei saa puhalluttaa ketään ilman vahvaa epäilystä (josta pitää olla näyttö) rattijuoppoudesta.

Epäilen, ettei siellä ole myöskään pakko kuljettaa mukanaan henkilöllisyystodistusta kuten Suomessa. Tokko ovat vielä edes saaneet sellaista lakia voimaan, jolla ihmisen voi velvoittaa milloin hyvänsä todistamaan henkilöllisyytensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ärsyttää juuri se, että edes apteekkiin ei voi mennä ilman, että joku tulee luennoimaan juuri minulle ja lapselleni oikeasta d-vitamiiniannoksesta. Jumatsuikka, ei voisi vähempää kiinnostaa joku THL:n suositus, kun missään muussa maassa ei ole yhtä matalat viitearvot kuin Suomessa.

Kerran kysyin tällaiselta 'myyntihenkilöltä', että mitähän näyttöä hän voisi esittää perusteluksi sille, että en saisi antaa 20 mikrogrammaa d-vitamiinia 8-vuotiaalle lapselle päiväannoksena. Eipä löytynyt häneltä mitään muuta kuin tuohtunutta asennetta vastaukseksi.

Vierailija
132/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

"Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa."

Eli isoveli valvoo ja päättää milloin et näe ongelmakohtia omassa elämässäsi. Tässä kohtaa kuvaan astuu se narsistinen virkamies joka huvittelee sinulla ja lähimmäisilläsi. Moni ihminen havahtuu tähän vasta kuin kafkalainen kohtalo sattuu omalle kohdalle.

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Fyysiset rangaistukset ovat aina ennenaikaan olleet osa kurinpitoa. Toisin kuin viime vuosina.

Muistaakseni vanhemmat eivät koskaan omista kouluajoistaan kertoessaan puhuneet kurittomuuksista, häirinnästä tai kiusaamisesta. Eikä minunkaan tai sisarusteni kuoluissa sellaista esiintynyt.

Ilmiö on syntynyt nykyaikana. Ilmeisesti juurikin kavatus-ilman-rajoja menetelmien yleistyessä.

Voi höpö höpö, kiusaamista ja häirintää on ollut aina! Jo minun isäni aikanaan teki "kolttosia", omaa koulutoveria kiusattiin köyhyyden takia. Ihmiset olivat väkivaltaisia -opittiinhan se jo lapsuudessa.

- mummo 65v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, näin arkikielellä puhuessa se ongelmakohta voi olla esim. sellainen, että vanhempi käyttää tukistamista tms. fyysistä käsiksi käymistä osana kurinpitoa. Sitä kun valitettavan moni vanhempi ei vieläkään näe laittomana pahoinpitelynä, vaan "pikkunuhteluna".

Tukistaminen on Suomessa ongelmakohta, mutta esim. Virossa se ei sitä olekaan, kun siellä se on laillista.

Jotenkin siinä kohtaa on tavan vanhemman vaikea nähdä, miten hän tukistamalla syyllistyy vakavaan lapsen kehityksen vaarantavaan pahoinpitelyyn niin kuin sossutäti asiaa kuvailee. Olisi mennyt laivalla Tallinnaan, niin siellä se olisi ihan asiallinen kasvatuskeino.

Joo. Ja Venäjällä parisuhdeväkivalta on nykyään täysin laillista, joten mitä ne puolisonsa pahoinpitelemäksi joutuneet valittaa, eiks jeh?

Toivottavasti ymmärrät pointtini. Se, että jossain maassa on vielä jokin barbaarinen tapa olemassa lain suomana, ei tarkoita että se olisi ok.

Ihan oharina sellainen, että vaikka Venäjällä parisuhdeväkivalta olisi laillista, ei se ole sielläkään oikein, eikä se tarkoita että venäläisten suuri enemmistö sitä harrastaisi. Ehkä Venäjällä vaan on erilainen asennoituminen lainsäädäntöön, eli ihmiset eivät pidä sitä kauhean tärkeänä, että laki on juuri jonkinlainen, kun osaavat itsekin päättää mikä kenellekin sopii.

Vierailija
134/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ja Venäjällä parisuhdeväkivalta on nykyään täysin laillista, joten mitä ne puolisonsa pahoinpitelemäksi joutuneet valittaa, eiks jeh?

Toivottavasti ymmärrät pointtini. Se, että jossain maassa on vielä jokin barbaarinen tapa olemassa lain suomana, ei tarkoita että se olisi ok.

Suomalaisten mielikuvituksessa vähän kaikki on "barbariaa". Tukistukset, ja nyttemmin myös jäähypenkki.

Kuka tietääkään, mitä kaikkia uusia "barbarioita" sitä vielä keksitäänkään, kunhan vuodet vierivät...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomalainenhan ei tunnista oikeaa ja väärää ilman lakia tai vähintäänkin kirjallista ohjetta.

Ja sitten nämä aina tuohtuvat ihan hirvittävästi jos joku kehtaa ehdottaa tätä ajattelutyyliä melko autistiseksi.

Vierailija
136/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lasu tehdään koska lapsella on mustelma tai tahra vaatteessa niin se luultavasti aika nopeasti paljastuu aiheettomaksi jos pidät huolta lapsestasi. Ymmärrätkö ollenkaan mitä varten nämä järjestelmät on Suomessa? Tajuatko millaisissa oloissa jotkut lapset elävät, miten huonosti heidän vanhempansa heitä huolehtivat, miten onneton ja harmaa heidän lapsuutensa on päihde- tai mielenterveysongelmaisen vanhemman lapsena? Jos yhtäkin lasta voidaan auttaa jokaista yhdeksää aiheetonta ilmoitusta kohden niin minun mielestäni se on sen arvoista.

Kukaan ei pakota raskaana olemaan tekemättä mitään, voit ryypätä ja polttaa ja syödä mitä haluat ja sinulle voidaan enintään kertoa kuinka haitallista se voi olla lapselle. Myöskään jos et imetä tai anna oikeanlaista sosetta lapselle, kukaan ei voi tehdä mitään. Toki jos ahdistut kaikista ohjeista ja kritiikistä mitä kuulet, ei varmaan kannatakaan hankkia lapsia.

Vierailija
137/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkähän takia niin monet vanhemmat eivät huolehdi lapsistaan vaan pahoinpitelevät ja laiminlyövät heitä? Eikö meitä kaikkia pitäisi auttaa enemmän, ei kytätä ja syyllistää? Vai kuvitteleeko joku, että nämä vanhemmuudessa epäonnistujat ovat jotenkin perustavanlaatuisesti huonompia ihmisiä kuin muut? Itse en tähän usko, vaan luulen, että he ovat vain kaikkien sääntöjen ja syyllistämisen takia masentuneita eivätkä enää luota itseensä sen vertaa, että uskaltaisivat alkaa tekemään mitään, mukaan lukien lastenhoito, joka tuntuu nykyään ihan mahdottomalta tehtävältä ns. normaali-ihmisestäkin.

Työpaikoilla on sama syyllistämisen ja mitätöinnin kulttuuri, joten työelämästäkin syrjäytyy moni fiksu ihminen ihan siksi, ettei jaksa toimia kuin kone, jokaista normia ja pykälää alati vahtien.

Vierailija
138/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

Niinpä ne jotka valittaa siitä miten kamalaa lastensuojelu on, ovat yleensä hyvästä syystä joutuneet heidän kanssaan tekemisiin. Ollaan sokeita omille virheille, lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Vierailija
139/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Ei kurittomuuskaan ole lapselle hyväksi, vaikka sen kuinka sanotaankin parantavan lapsen itsetuntoa.

Mitä juomiseen tulee, niin nyky-yhteiskunnan asenne alkoholiin on sairas. Tippakin alkoholia on portti alkoholismiin ja 30-vuotialta kysellään papereita kun ostavat kotikaljaa.

Vierailija
140/246 |
25.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia niin monet vanhemmat eivät huolehdi lapsistaan vaan pahoinpitelevät ja laiminlyövät heitä? Eikö meitä kaikkia pitäisi auttaa enemmän, ei kytätä ja syyllistää? Vai kuvitteleeko joku, että nämä vanhemmuudessa epäonnistujat ovat jotenkin perustavanlaatuisesti huonompia ihmisiä kuin muut? Itse en tähän usko, vaan luulen, että he ovat vain kaikkien sääntöjen ja syyllistämisen takia masentuneita eivätkä enää luota itseensä sen vertaa, että uskaltaisivat alkaa tekemään mitään, mukaan lukien lastenhoito, joka tuntuu nykyään ihan mahdottomalta tehtävältä ns. normaali-ihmisestäkin.

Työpaikoilla on sama syyllistämisen ja mitätöinnin kulttuuri, joten työelämästäkin syrjäytyy moni fiksu ihminen ihan siksi, ettei jaksa toimia kuin kone, jokaista normia ja pykälää alati vahtien.

Paskapuhetta. Ai vanhempi ei huolehdi lapsestaan koska on masentunut yhteiskunnan valvomisesta? Jos yhteiskunta elättää niin silloin se myös vaatii jotain vastapainoksi. Esim. kotihoidontuella lasta hoidetaan kotona, ei jätetä heitteille samalla kun tehdään jotain muuta. Ainoat ihmiset jotka saisivat hankkia lapsia on ne joille oman lapsen hyvinvointi tulee ennen kaikkea muuta, muilla ei ole mitään asiaa siirtää omaa kurjuttaan ja elämänhallinnan ongelmiaan jälkipolville. Ja hyvinvoinnilla en tarkoita mitään lelukasoja ja isoja pihoja, vaan yhdessäoloa, tukea, rakkautta ja sitä kuuluisaa elämään kasvattamista.