En halua lapsia tähän kyyläysyhteiskuntaan

"Hygieenisyys, turvallisuus, heijastimet, turvaistuimet ovat mielestäni täyttä turhuutta kaikki. Jos jotain sattuu, se on sitten kohtalo. "

Kai käytät samaa itseesi, eli et katso tietä ylittäessäai tuleeko auto, ajelet liukkaalla kesärenkaissa ja kävelet metallikeppi ojossa ukkosella?

Koska sehän hei on sitten kohtalo 👌

Oikeasti, niinkö paljon vihasit lapsiasi, ettet välittänyt heidän turvallisuudestaan? Ei ihan tervettä meininkiä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli summa summarum: teitä harmittaa, kun lapsia ei saa tukistaa tai muutoin piestä ihan rauhassa, vaan lastensuojelu puuttuu tähän?

Ette osaa mitään väkivallattomia kurinpidon keinoja, mutta kukaan kasvatusalan ammattilainen ei teitä saa neuvoa, koska ylpeys.

Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Minun mielestäni lapsia pitää saada tarvittaessa kurittaa fyysisestikin. Käytöshäiriöiden yhteys kuritukseen johtuu yksinkertaisesti siitä, että käytöshäiriöisille tullaan antaneeksi enemmän kuritusta. Ei toisin päin. Käytös ei siitä parane ettei kuriteta. Vanhemmille asetetaan liikoja paineita, kun kuvitellaan että heillä olisi aikaa ja resursseja kasvattaa hankalatkin lapset keskustelemalla. Vaikka työ ja muut velvollisuuden vievät leijonanosan päivästä. Ensin liialliset vaatimukset ja sitten niskaan sanktiot. 

Mutta ei kyse ole pelkästään kurituksesta. Vanhempia määräillään mitä lapsen pitää syödä, millaiset vaatteet pitää olla (mitä vikaa likaisissa on? Minun lapsuudessani käytiin kerran viikossa kylvyssä ja silloin vaihdettiin vaatteet. Omat lapset saattoivat olla kuukaudenkin peseytymättä), milloin menevät nukkumaan, mitä heidän pitää harrastaa ja mitä he eivät saa harrastaa (esim. kotikoulutus alle kouluikäisellä on jostain syystä syntiä. Ja sanktiot kaatuu viimeistään koulussa lapsen niskaan). Kodin siisteys on mielestäni ihan oma asia. Vihaan siivoamista enkä harrasta sitä. Hygieenisyys, turvallisuus, heijastimet, turvaistuimet ovat mielestäni täyttä turhuutta kaikki. Jos jotain sattuu, se on sitten kohtalo. Useimmiten ei satu. Luojan kiitos kerkisin kasvattaa nyt täysi-ikäiset lapseni ennen kuin kyttäysbuumi ehti kunnolla päälle. Lapset tulevat käymään, kiitos kysymästä.

Mietin vaan, kun puhut samassa tekstissä hankalista lapsista ja samalla puolestapuhut fyysisestä kurituksesta.

Jos itselläsi on ollut hankalat lapset siitä huolimatta, että olet heitä piessyt, niin eikö tämän viimeistään pitäisi kertoa kyseisen keinon tehottomuudesta.

Itse olen työskennellyt hyvinkin vilkkaiden ja jopa käytöshäiriöisten lasten kanssa, ja aina on löytynyt väkivallattomat keinot. Niitä on, jos niitä vain haluaa nähdä. Netti ja kirjastot ovat täynnä oppaita, mitä voit tehdä ja mitä menetelmiä käyttää.

Lyöminen ei ole muuta kuin pahoinpitelyä, vaikka sitä kuinka puolustaisit. Se tutkitusti nimenomaa lisää lapsen aggressiivisuutta ja käytöshäiriöitä.

Et menetä mitään, jos et hanki lapsia.

Päiväkodin kyselyitä: Mitä teet? Mitä teette kotona? Ja jatkuu; mitäs muuta teette, harrastaako muuta (kuin yhtä lajia) ? Kaikenlaiset muut kyselyt. Kyselylomakkeiden täyttöön vastaukset elämän kulusta ja synnytyksestä. Ohjeistus, neuvonta/puuttuminen: Kannattaa niin ja niin, silloin ja tällöin, näin ja noin.

Kiitos, en tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Apua, neuvola on jostain asiasta jotain mieltä kääk, kamalaa! Jopa tutkimustietoon perustuvasti, iääääääh!!!!! Kuolen!

:D

Tutkimustieto on kasvatuskysymyksissä yleensä sama asia kuin se sillä hetkellä eniten muodissa oleva mielipide.

Mikään "totuus" se ei ole, toisin kuin vaikka luonnontieteissä.

Sillä perusteella sitten otetaan lapsia huostaan, että sossun mielestä vanhemmat eivät tarpeeksi hyvin ole omaksuneet sitä sen hetkistä muotimielipidettä.

Eihän siihen tietoon tietenkään ole pakko luottaa, mutta jos vanhempi ei vaikkapa rokotuta lapsiaan, niin miksi sitä kuuluisi kunnioittaa? Miksi sen vanhemman mieipide menisi tutkimustiedon yli?

Suomalaisilla on merkillinen näkemys tieteen kaikkivoipaisuudesta ja auktoriteettien ylivertaisuudesta päättämään jopa heidän omista henkilökohtaisista asioistaan.

Tiedettä ja tutkimusta tehdään hyvin rajatuista aiheista ja tulokset pätevät vain niissä olosuhteissa jossa tutkimus on tehty. Tutkimuksessa käytetyt mallit ja teoriat ovat vain projektio olemassaolevasta.

Olisi täysin perusteltua väittää että voidaan saada tutkimuksen kautta positiivisia tuloksia siitä väitteestä että suomalaiset olisi tehokkainta ja taloudellisinta sulkea keskitysleireihin asumaan ja töihin.

Onneksi on olemassa kansainvälinen taho joka määrittelee ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet jotka koskevat jopa Suomea ja suomalaisia.

Tohon voi vielä lisätä että yliopistot ovat läpeensä politisoituneita kutrn muutkin julkisetlaitokset ja ei eksaktit tieteet ovat politiikkaa tieteen valepuvussa. Kuten joku naistutkimus tai "taloustiede". Professorin titteli ei ole mikään oppiarvo vaan virkanimitys ja turha väittää ettei poliittisilla näkemyksillä ole osuutta valinnoissa.

Suomalaisten lapsenomainen usko auktoriteetteihin on varmaan perua sääty yhteiskunnan ajalta. Nykyään vain viranomaiset ovat korvanneet ylemmät säädyt ja kuninkaan tai tsaarin ylimpänä auktoriteettina. Järkyttävintä että myöd vaarallista on että tämä auktoriteetti usko rajoittaa ajattelua. Suomessa puhutaan tasa-arvosta mutta todellisuudessa viranomaiset ja poliittinen eliitti ediintyvät kuin olisivat itsevaltiaan keisarin asemassa.