En halua lapsia tähän kyyläysyhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen, koulutettu ja työssäkäyvä nainen, parhaassa lapsentekoiässä. En ole varma haluanko lapsia kuitenkaan hankkia. Tuntuu että lasten saamisen jälkeen yksityisyytesi katoaa, yhtäkkiä kaikilla on oikeus neuvoa, arvioida ja kritisoida kaikkea mitä teet. Ahdistaa ajatus että yhtäkkiä yhteiskunnalle kuuluu raskausmahani koko ja raskausaikana syödyt juustot, se milloin lapseni alkaa syödä soseita, miten imetän, miten puen ja kasvatan lapseni, miten parisuhteeni voi, miltä kotini näyttää, mihin kouluun laitan lapseni. Ahdistaa ajatus että unohtuneesta neuvolakäynnistä, tahrasta lapsen vaatteissa tai mustelmasta lapsen polvessa voi seurata lastensuojeluilmoitus, ahdistaa jo etukäteen ne katseet mitä ihmisiltä saa kun uhmaikäinen saa raivokohtauksen karkkihyllyllä tai kun yrittäâ rattaiden kanssa tunkea täpötäyteen ratikkaan. En tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan, vaikka ymmärrän että holhouksella on perimmiltään hyvä tarkoitus.

Neuvolassakäynti on täysin vapaaehtoista, ei tosisan tule lasua siitä. Eikä mustelmasta polvessa, älä usko niin herkästi näitä nettijuttuja...

Jos lapsella on päivittäin likaiset vaatteet päällä, niin siitä taas voi joo huolestua. Mutta miksi pukisit aamulla likaisiin vaatteisiin?

Oma uhmikseni sai juuri tänään kaupassa raivarin, kun ei saanut haluamaansa vanukasta.

Suoraan sanoen ei kiinnosta muiden tuijotukset, keskityn siinä hetkessä vain rauhoittelemaan lastani. Nytkin tämä nyyhkytti suruissaan kun ei haluamaansa saanut, käveltiin kassalle lapsen edelleen vähän itkiessä ja kiukutellessa, mutta kassallapa mulkoilin sijaan sekä myyjä että toinen asiakas hymyilivät ymmärtäväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa selväjärkisenä pysyminen vaatii ihan omanlaisiaan taitoja. Täytyy osata teeskennellä yhteistyöhaluista ja -kykyistä kyylätätisektorin kanssa asioidessa, hymyillä päin naamaa ja tehdä itse ihan mitä tykkää. Sama homma pätee joka viranomaisen kanssa. Esität vaan olevasi samaa mieltä ja vielä vähän komppailet mukana, niin hommat hoituu. Todellisuudessa saat ajatella mitä tykkäät ja usein myös tehdä mitä tykkäät, kun et vaan kerro kellekään.

Itseäni vähän vi*uttaa tämä toimintamalli, koska yhtä hyvin voisimme vaan tehdä mitä tykkäämme ilman tietoa siitä, että toimimme yhteiskunnan suositusten vastaisesti. Ilman tätä viranomaisille pokkurointia meillä olisi varmasti parempi itsetunto ja olisimme vähemmän ahdistuneita.

Onko sinulla esittää joku toimivampi yhteiskuntamalli? Olen utelias.

Esimerkiksi jo vaikkapa Irlannissa on mahdollista toimia vapaammin. Ylipäätään oma kokemukseni joistakin Euroopan maista on se, että sääntöjä kyllä voi olla, mutta ei niiden noudattamista pidetä kovin tärkeänä. "Elä ja anna toisten elää"-asenne johtaa onnellisempiin ihmisiin, jotka käyttäytyvät vastuullisesti omasta tahdostaan, ei viranomaisten pelosta.

Se nyt vasta on outoa, jos on sääntöjä ja niiden noudattamista ei seurata. Olen asunut pariinkin otteeseen muutaman vuoden Iso-Britanniassa ja kyllä siellä ainakin on monenlaista byrokratiaa. Suomen byrokratia tuntui vähäisestä esim asunnon vuokraamisessa. Samoin pankissa tilin aukaiseminen oli mutkikasta. Monessa Etelä-Euroopan valtiossa todellakin mennään säännöistä välittämättä, mutta ei kai se ole mikään tavoite. Maataloustukien huijaus EU:lta on toki pitkälle vietyä ko maissa, mutta ei minusta niin ihailtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

En ole se jolle kysymyksen esitit. Oletko kenties osannut muodostaa sellaista päätelmää, että tässä elämässä kannattaa olla turvasuunnitelma moneenkin asiaan. Sitä kutsutaan ennakoimiseksi vaikkapa. Taidat olla yksi näistä turhista kyyläreistä! Otan osaa.

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

Lapsen kasvattaminen on täyttä tuskaa ja jatkuvaa virheiden varomista. Kuin tasapainottelisi ohuella langalla.

Silti jollain osa-aleella epäonnistuu 100 % varmuudella. Minulla on yksi lapsi ja lisää ei tule.

Lapsellinen ihminen on vapaata riistaa avoimelle kritiikille, ei jaksa enää töitten jälkeen samaa skeidaa. Lapsi kohta jo onneksi isompi.

-m33

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Parempiko käytäntö olisi, että aidosti pahoinpitelyn kohteeksi joutueet hoidettaisiin vain tapaturmina?

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Tämä on todella todella loukkaavaa, kunnianloukkaus mielestäni. Eihän tässä uskalla enää elää, ettei vain joku paikka murru ja saat epäilyn lapsesi pahoinpitelystä. Sairasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

En ole se jolle kysymyksen esitit. Oletko kenties osannut muodostaa sellaista päätelmää, että tässä elämässä kannattaa olla turvasuunnitelma moneenkin asiaan. Sitä kutsutaan ennakoimiseksi vaikkapa. Taidat olla yksi näistä turhista kyyläreistä! Otan osaa.

Öö, en?

Normaalia perhe-elämää elävä äiti, jolle ei koskaan tullut edes mieleen tuollaiset listat, kun ei ole mitään salattavaa.

Jännä, ettei meitä kukaan ole "kytännyt". Neuvolassa ollaan käyty, avoimesti kerrottu kaikki, lapsi on ollut päivähoidossakin ja normaalia kanssakäymistä käydään naapurien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

Olet vain kateellinen.

Yhteiskunnan palvelut ovat vähäosaisia varten. Eikö ole hyvä että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan käyttämistään palveluista ihan itse? He näitä neuvola- ja terveyskeskuspalveluita enemmän tarvitsevat kuin me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

En ole tuo ylempi kirjoittaja, mutta olen läheltä seurannut kaverini ponnisteluja päästä pois lastensuojelun asiakkuudesta. Alun perin lasu tehtiin koulusta, koska perheen tytär oli valehdellut opettajan kuullen veljensä pahoinpidelleen itseään. Kyseessä ihan tavallinen perhe, mutta sisarukset nyt joskus ovat olleet jostain asioista erimielisiä. Mitään fyysisiä merkkejä pahoinpitelystä ei tietenkään ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

En ole se jolle kysymyksen esitit. Oletko kenties osannut muodostaa sellaista päätelmää, että tässä elämässä kannattaa olla turvasuunnitelma moneenkin asiaan. Sitä kutsutaan ennakoimiseksi vaikkapa. Taidat olla yksi näistä turhista kyyläreistä! Otan osaa.

Voi olla, että tuollaisen turvasuunnielman piirissä lapsesta ei ainakaan kasva liian luottavaista :( , vaan lapselle opetetaan, että epäile aina toisten motiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

Olet vain kateellinen.

Yhteiskunnan palvelut ovat vähäosaisia varten. Eikö ole hyvä että jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan käyttämistään palveluista ihan itse? He näitä neuvola- ja terveyskeskuspalveluita enemmän tarvitsevat kuin me.

???

Johan oli outo kommentti. Kyllä meilläkin on lapselle vakuutukset olemassa, jotta voidaan viedä yksityiselle. Mutta yksityinen tasan tarkkaan vain siksi, että pääsee nopeammin hoitoon. Ei siksi, että foliohattuilisin tk-lääkärin kirjaavan jotain "kyttäysmeiningillä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Apua, neuvola on jostain asiasta jotain mieltä kääk, kamalaa! Jopa tutkimustietoon perustuvasti, iääääääh!!!!! Kuolen!

:D

Tutkimustieto on kasvatuskysymyksissä yleensä sama asia kuin se sillä hetkellä eniten muodissa oleva mielipide.

Mikään "totuus" se ei ole, toisin kuin vaikka luonnontieteissä.

Sillä perusteella sitten otetaan lapsia huostaan, että sossun mielestä vanhemmat eivät tarpeeksi hyvin ole omaksuneet sitä sen hetkistä muotimielipidettä.

Eihän siihen tietoon tietenkään ole pakko luottaa, mutta jos vanhempi ei vaikkapa rokotuta lapsiaan, niin miksi sitä kuuluisi kunnioittaa? Miksi sen vanhemman mieipide menisi tutkimustiedon yli?

Suomalaisilla on merkillinen näkemys tieteen kaikkivoipaisuudesta ja auktoriteettien ylivertaisuudesta päättämään jopa heidän omista henkilökohtaisista asioistaan.

Tiedettä ja tutkimusta tehdään hyvin rajatuista aiheista ja tulokset pätevät vain niissä olosuhteissa jossa tutkimus on tehty. Tutkimuksessa käytetyt mallit ja teoriat ovat vain projektio olemassaolevasta.

Olisi täysin perusteltua väittää että voidaan saada tutkimuksen kautta positiivisia tuloksia siitä väitteestä että suomalaiset olisi tehokkainta ja taloudellisinta sulkea keskitysleireihin asumaan ja töihin.

Onneksi on olemassa kansainvälinen taho joka määrittelee ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet jotka koskevat jopa Suomea ja suomalaisia.

Sinä pyörittelet ja teoretisoit vain yleisellä tasolla. Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä, mitkä ohjeet ja neuvot ovat niin pahasti pielessä? Tuo on sellaista yleistä vänötystä, että meillä on niin huonosti. Mihin sinä vertaat?

Täällä kukaan mikään vastauspalvelu ole.

Osaat itse etsiä vastaukset kysymyksiisi kun olet tännekin osannut kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

En ole tuo ylempi kirjoittaja, mutta olen läheltä seurannut kaverini ponnisteluja päästä pois lastensuojelun asiakkuudesta. Alun perin lasu tehtiin koulusta, koska perheen tytär oli valehdellut opettajan kuullen veljensä pahoinpidelleen itseään. Kyseessä ihan tavallinen perhe, mutta sisarukset nyt joskus ovat olleet jostain asioista erimielisiä. Mitään fyysisiä merkkejä pahoinpitelystä ei tietenkään ollut.

Niin no, asiahan tietty voi olla myös niin päin, että veljet tosiaan mukiloivat siskoaan, mutta äiti asettuu poikiensa puolelle. Näitäkin kun on, että yhtä sisarusta sorsitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Tämä on todella todella loukkaavaa, kunnianloukkaus mielestäni. Eihän tässä uskalla enää elää, ettei vain joku paikka murru ja saat epäilyn lapsesi pahoinpitelystä. Sairasta!

Tätit tietää, että sairaalahoitoon joutuu Suomessa vuosittain 300 pahoinpideltyä lasta. Tutkimusten mukaan lasten pahoinpitely on melko yleistä. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella kaikista alle viisivuotiaiden lasten tapaturmakäynneistä 10 %:ssa on osuutta pahoinpitelyllä. Arvioiden mukaan alle kolmivuotiaiden lasten murtumista 25 % olisi tahallisesti tuotettuja ja lasten palovammoista 10 %.

Jos näitä tutkimuksia pidetään toiminnan ohjenuorina, ymmärtäähän sen, että jokainen vanhempi on epäilty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Tämä on todella todella loukkaavaa, kunnianloukkaus mielestäni. Eihän tässä uskalla enää elää, ettei vain joku paikka murru ja saat epäilyn lapsesi pahoinpitelystä. Sairasta!

Tätit tietää, että sairaalahoitoon joutuu Suomessa vuosittain 300 pahoinpideltyä lasta. Tutkimusten mukaan lasten pahoinpitely on melko yleistä. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella kaikista alle viisivuotiaiden lasten tapaturmakäynneistä 10 %:ssa on osuutta pahoinpitelyllä. Arvioiden mukaan alle kolmivuotiaiden lasten murtumista 25 % olisi tahallisesti tuotettuja ja lasten palovammoista 10 %.

Jos näitä tutkimuksia pidetään toiminnan ohjenuorina, ymmärtäähän sen, että jokainen vanhempi on epäilty.

Ihan nyt tähän aiheeseen, miten ajattelitte seuloa ne pahoinpitelyt onnettomuuksista, jos lasua ei saisi tehdä?

Meinaatteko, että vanhempi tunnustaa asian lääkärille?  Vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa selväjärkisenä pysyminen vaatii ihan omanlaisiaan taitoja. Täytyy osata teeskennellä yhteistyöhaluista ja -kykyistä kyylätätisektorin kanssa asioidessa, hymyillä päin naamaa ja tehdä itse ihan mitä tykkää. Sama homma pätee joka viranomaisen kanssa. Esität vaan olevasi samaa mieltä ja vielä vähän komppailet mukana, niin hommat hoituu. Todellisuudessa saat ajatella mitä tykkäät ja usein myös tehdä mitä tykkäät, kun et vaan kerro kellekään.

Itseäni vähän vi*uttaa tämä toimintamalli, koska yhtä hyvin voisimme vaan tehdä mitä tykkäämme ilman tietoa siitä, että toimimme yhteiskunnan suositusten vastaisesti. Ilman tätä viranomaisille pokkurointia meillä olisi varmasti parempi itsetunto ja olisimme vähemmän ahdistuneita.

Onko sinulla esittää joku toimivampi yhteiskuntamalli? Olen utelias.

Esimerkiksi jo vaikkapa Irlannissa on mahdollista toimia vapaammin. Ylipäätään oma kokemukseni joistakin Euroopan maista on se, että sääntöjä kyllä voi olla, mutta ei niiden noudattamista pidetä kovin tärkeänä. "Elä ja anna toisten elää"-asenne johtaa onnellisempiin ihmisiin, jotka käyttäytyvät vastuullisesti omasta tahdostaan, ei viranomaisten pelosta.

Se nyt vasta on outoa, jos on sääntöjä ja niiden noudattamista ei seurata. Olen asunut pariinkin otteeseen muutaman vuoden Iso-Britanniassa ja kyllä siellä ainakin on monenlaista byrokratiaa. Suomen byrokratia tuntui vähäisestä esim asunnon vuokraamisessa. Samoin pankissa tilin aukaiseminen oli mutkikasta. Monessa Etelä-Euroopan valtiossa todellakin mennään säännöistä välittämättä, mutta ei kai se ole mikään tavoite. Maataloustukien huijaus EU:lta on toki pitkälle vietyä ko maissa, mutta ei minusta niin ihailtavaa.

Satutko tietämään kuinka paljon maataloustukia Suomessa maksetaan?