En halua lapsia tähän kyyläysyhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Ei kurittomuuskaan ole lapselle hyväksi, vaikka sen kuinka sanotaankin parantavan lapsen itsetuntoa.

Mitä juomiseen tulee, niin nyky-yhteiskunnan asenne alkoholiin on sairas. Tippakin alkoholia on portti alkoholismiin ja 30-vuotialta kysellään papereita kun ostavat kotikaljaa.

Silloin kun alkoholi menee oman lapsen edelle on se ongelma. Humalassa ei tulisi hoitaa lapsia. Ja nyt ei puhuta viinilasillisesta.

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa selväjärkisenä pysyminen vaatii ihan omanlaisiaan taitoja. Täytyy osata teeskennellä yhteistyöhaluista ja -kykyistä kyylätätisektorin kanssa asioidessa, hymyillä päin naamaa ja tehdä itse ihan mitä tykkää. Sama homma pätee joka viranomaisen kanssa. Esität vaan olevasi samaa mieltä ja vielä vähän komppailet mukana, niin hommat hoituu. Todellisuudessa saat ajatella mitä tykkäät ja usein myös tehdä mitä tykkäät, kun et vaan kerro kellekään.

Itseäni vähän vi*uttaa tämä toimintamalli, koska yhtä hyvin voisimme vaan tehdä mitä tykkäämme ilman tietoa siitä, että toimimme yhteiskunnan suositusten vastaisesti. Ilman tätä viranomaisille pokkurointia meillä olisi varmasti parempi itsetunto ja olisimme vähemmän ahdistuneita.

Onko sinulla esittää joku toimivampi yhteiskuntamalli? Olen utelias.

Esimerkiksi jo vaikkapa Irlannissa on mahdollista toimia vapaammin. Ylipäätään oma kokemukseni joistakin Euroopan maista on se, että sääntöjä kyllä voi olla, mutta ei niiden noudattamista pidetä kovin tärkeänä. "Elä ja anna toisten elää"-asenne johtaa onnellisempiin ihmisiin, jotka käyttäytyvät vastuullisesti omasta tahdostaan, ei viranomaisten pelosta.

Ai niin sen takia ne maat on sitten maailman onnellisimpia, koulutetuimpia ja hyvinvoivimpia? Ei olekaan, vaan Suomi on. Minusta on arvokasta ja tärkeää että Suomessa autetaan heikkoa ja huomataan riskit hyvissä ajoin. Jos perheestäsi lasu tehdään niin sitä ei tarvitse heti hermostua ja alkaa ulista vaan voi rationaalisesti käydä asiat läpi ja - ihan totta, en valehtele - tajuta että ei ole täydellinen ja jotain voisi tehdä eri tavalla omien lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Ei kurittomuuskaan ole lapselle hyväksi, vaikka sen kuinka sanotaankin parantavan lapsen itsetuntoa.

Mitä juomiseen tulee, niin nyky-yhteiskunnan asenne alkoholiin on sairas. Tippakin alkoholia on portti alkoholismiin ja 30-vuotialta kysellään papereita kun ostavat kotikaljaa.

Silloin kun alkoholi menee oman lapsen edelle on se ongelma. Humalassa ei tulisi hoitaa lapsia. Ja nyt ei puhuta viinilasillisesta.

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Minkähän takia päihdeongelmat ovat juuri Suomessa niin valtava ongelma? Muualla kyse on ihan marginaali-ilmiöstä, mutta Suomessa epäillään jokaista siideripullon ostajaa ongelmakäyttäjäksi, jolle ei edes kaupassa myydä sitä yhtä siideripulloa ennen aamuyhdeksää. Ja miksi juuri Suomessa ihmiset haluavat olla mieluummin kännissä kuin vaikka perheensä kanssa? Olisko ideoita? Mutuna sanoisin, että ihmisten itsetunto on kyttäämisellä pilattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minua ahdistaa vain se ajatus että raskaus voi mennä kesken tai lapsi ei välttämättä ole terve tai synnytys menee pieleen.

Tottakai, suurinta osaa äideistä ahdistaa ja todellakin tekevät kaikkensa sen eteen että kaikki menisi hyvin. Sen takia onkin niin rankkaa olla jatkuvasti kyseenalaistettavana ja arvioitavana.

Samalla huomaa selvästi että yhteidkunnan oletusarvona on edelleen se että äiti hoitaa lapset, isä auttelee jos huvittaa. Vanhemmuudessa on ihan eri kriteerit äideille ja isille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Ei todellakaan kaikki lapsia kuritettu fyysisesti, on ollut aina myös vanhempia jotka eivät näe tarpeelliseksi pahoinpidellä lapsiaan.

Ja jos kerran kaikista kasvaa normaaleja, miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, käytöshäiriöisiä jne? Ei ne asiat ehkä ollut ennenkään niin auvoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa selväjärkisenä pysyminen vaatii ihan omanlaisiaan taitoja. Täytyy osata teeskennellä yhteistyöhaluista ja -kykyistä kyylätätisektorin kanssa asioidessa, hymyillä päin naamaa ja tehdä itse ihan mitä tykkää. Sama homma pätee joka viranomaisen kanssa. Esität vaan olevasi samaa mieltä ja vielä vähän komppailet mukana, niin hommat hoituu. Todellisuudessa saat ajatella mitä tykkäät ja usein myös tehdä mitä tykkäät, kun et vaan kerro kellekään.

Itseäni vähän vi*uttaa tämä toimintamalli, koska yhtä hyvin voisimme vaan tehdä mitä tykkäämme ilman tietoa siitä, että toimimme yhteiskunnan suositusten vastaisesti. Ilman tätä viranomaisille pokkurointia meillä olisi varmasti parempi itsetunto ja olisimme vähemmän ahdistuneita.

Onko sinulla esittää joku toimivampi yhteiskuntamalli? Olen utelias.

Esimerkiksi jo vaikkapa Irlannissa on mahdollista toimia vapaammin. Ylipäätään oma kokemukseni joistakin Euroopan maista on se, että sääntöjä kyllä voi olla, mutta ei niiden noudattamista pidetä kovin tärkeänä. "Elä ja anna toisten elää"-asenne johtaa onnellisempiin ihmisiin, jotka käyttäytyvät vastuullisesti omasta tahdostaan, ei viranomaisten pelosta.

Ai niin sen takia ne maat on sitten maailman onnellisimpia, koulutetuimpia ja hyvinvoivimpia? Ei olekaan, vaan Suomi on. Minusta on arvokasta ja tärkeää että Suomessa autetaan heikkoa ja huomataan riskit hyvissä ajoin. Jos perheestäsi lasu tehdään niin sitä ei tarvitse heti hermostua ja alkaa ulista vaan voi rationaalisesti käydä asiat läpi ja - ihan totta, en valehtele - tajuta että ei ole täydellinen ja jotain voisi tehdä eri tavalla omien lasten vuoksi.

Suomalaiset douppaavat näissä onnellisuuskisoissa niin paljon, että heidän tuloksensa pitäisi diskata. Kun täällä mielialalääkityksellä on koko ajan yli 400 000 kansalaista, voiko heidän arvioonsa omasta onnellisuudestaan ihan hirveästi luottaa? Ja ovatko he kuitenkaan vanhempina ihan parhaita roolimalleja lapsilleen? Vai onko systeemin tarkoituskin se, että kaikki syövät masennuslääkkeitä ja hoitavat sitten lapset siinä sivussa, kasvaettaen heidätkin masennuslääkkeiden käyttäjiksi. No, ainakin lääkefirmat kiittää. Ja Alko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Ei todellakaan kaikki lapsia kuritettu fyysisesti, on ollut aina myös vanhempia jotka eivät näe tarpeelliseksi pahoinpidellä lapsiaan.

Ja jos kerran kaikista kasvaa normaaleja, miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, käytöshäiriöisiä jne? Ei ne asiat ehkä ollut ennenkään niin auvoisesti.

Niin, sitä mukaa kun lasten fyysinen kuritus on vähentynyt, masennus on lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Ei kurittomuuskaan ole lapselle hyväksi, vaikka sen kuinka sanotaankin parantavan lapsen itsetuntoa.

Mitä juomiseen tulee, niin nyky-yhteiskunnan asenne alkoholiin on sairas. Tippakin alkoholia on portti alkoholismiin ja 30-vuotialta kysellään papereita kun ostavat kotikaljaa.

Silloin kun alkoholi menee oman lapsen edelle on se ongelma. Humalassa ei tulisi hoitaa lapsia. Ja nyt ei puhuta viinilasillisesta.

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Minkähän takia päihdeongelmat ovat juuri Suomessa niin valtava ongelma? Muualla kyse on ihan marginaali-ilmiöstä, mutta Suomessa epäillään jokaista siideripullon ostajaa ongelmakäyttäjäksi, jolle ei edes kaupassa myydä sitä yhtä siideripulloa ennen aamuyhdeksää. Ja miksi juuri Suomessa ihmiset haluavat olla mieluummin kännissä kuin vaikka perheensä kanssa? Olisko ideoita? Mutuna sanoisin, että ihmisten itsetunto on kyttäämisellä pilattu.

Suomessa on ihan oikea päihdeongelma eikä vaan jotain epäilyjä jos joku juo siiderin. Suurella enemmistöllä ei ole mitään ongelmaa eikä kukaan niin väitäkään.

Heitetäänkö hyvinvointiyhteiskunta sitten saman tien romukoppaan? Koska se että yhteiskunta tukee ja auttaa vaatii myös jotain kansalaiselta ja ylipäänsä sen että huomataan avun ja tuen tarvitsijat. Pistetään verot nollille ja kukin huolehtii itsestään, ei tarvitse enää kärsiä alakulosta sen takia että joku kyttää.

En ole elämäni aikana kertaakaan kokenut että minua kytätään, mistäköhän johtuu. Ei varmaan ole kytätty tai sitten en ole niin sairaalloisen vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama "oikeus" niillä on puuttua lapsettomankin elämään. Jos et vielä ole huomannut, niin tulet huomaamaan. Musta tehtiin oikein syväluotaavia persoona-analyysejä. Täyttä kukkua kaikki arvuuttelut ja sairas pitää olla päästään, että jaksaa ylipäätään käyttää aikaansa moiseen. Ei voi ymmärtää, vielä kun kyseessä puolituttu ihminen. Kaikki ruodittiin vaatemausta lähtien.

Onneksi viranomaisilla sentään kynnys puuttua aikuisen lapsettoman elämään on korkea.

Ei hemmetti tämä koko keskustelu on jotenkin sairaalloisen paranoidia, voin nähdä foliohatut silmissäni. Terve vaan ja mukavaa lauantai-iltaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

Ei kurittomuuskaan ole lapselle hyväksi, vaikka sen kuinka sanotaankin parantavan lapsen itsetuntoa.

Mitä juomiseen tulee, niin nyky-yhteiskunnan asenne alkoholiin on sairas. Tippakin alkoholia on portti alkoholismiin ja 30-vuotialta kysellään papereita kun ostavat kotikaljaa.

Silloin kun alkoholi menee oman lapsen edelle on se ongelma. Humalassa ei tulisi hoitaa lapsia. Ja nyt ei puhuta viinilasillisesta.

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Minkähän takia päihdeongelmat ovat juuri Suomessa niin valtava ongelma? Muualla kyse on ihan marginaali-ilmiöstä, mutta Suomessa epäillään jokaista siideripullon ostajaa ongelmakäyttäjäksi, jolle ei edes kaupassa myydä sitä yhtä siideripulloa ennen aamuyhdeksää. Ja miksi juuri Suomessa ihmiset haluavat olla mieluummin kännissä kuin vaikka perheensä kanssa? Olisko ideoita? Mutuna sanoisin, että ihmisten itsetunto on kyttäämisellä pilattu.

Suomessa on ihan oikea päihdeongelma eikä vaan jotain epäilyjä jos joku juo siiderin. Suurella enemmistöllä ei ole mitään ongelmaa eikä kukaan niin väitäkään.

Heitetäänkö hyvinvointiyhteiskunta sitten saman tien romukoppaan? Koska se että yhteiskunta tukee ja auttaa vaatii myös jotain kansalaiselta ja ylipäänsä sen että huomataan avun ja tuen tarvitsijat. Pistetään verot nollille ja kukin huolehtii itsestään, ei tarvitse enää kärsiä alakulosta sen takia että joku kyttää.

En ole elämäni aikana kertaakaan kokenut että minua kytätään, mistäköhän johtuu. Ei varmaan ole kytätty tai sitten en ole niin sairaalloisen vainoharhainen.

Todennäköisesti olet itse kyttääjä ja kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapamme välttää kyttäysjärjestelmää on:

1) pitää lapset kotihoidossa mahd. pitkään

2) lapsilla vakuutukset ja aina yksityiselle, kun lääkäriä tarvitaan

3) emme raportoi neuvolassa, lasten harrastuksissa tms. elämästämme ja tekemisistämme

4) emme raportoi naapureille ammateistamme, harrastuksistamme, menemisistämme tai tulemisistamme - kiitos ja hyvää päivää ovat ne asiat, mitä naapureille sanomme

5) kattava oikeusturvavakuutus

Mitä niin pahasti salattavaa teidän perheessä tapahtuu, että tarvitsette turvasuunnitelman?

Terve itsetunto.

Menee kyllä vakavasti paranoidisuuden puolelle. Ei ketään normaaleissa kotioloissa elelevää ruveta "kyttäämään".

Netistä noita juttuja juu saa aina lukea, että lastensuojelu vaan tullut ja vienyt. Mutta kyllä näissä tarinoissa on paljon jätetty kertomatta. Tiedän itse lähipiiristä parikin tapausta, jossa on tarvittu lastensuojelun tukea. Kun tuki on saatu ja elämä palannut mallilleen, niin asiakkuus on päättynyt.

Mutta asiakkuus ei ala, mikäli jotain ei ole pielessä. Eri asia sitten tietty, jos vanhempi ei itse suostu näkemään jotain ongelmakohtaa.

Tuo teidän pitkälle viety turvasuunnitelma kertoo jo itsessään, että itsekin arvelet teidän perheessä olevan jotain, joka ei kestä päivänvaloa.

Niinpä ne jotka valittaa siitä miten kamalaa lastensuojelu on, ovat yleensä hyvästä syystä joutuneet heidän kanssaan tekemisiin. Ollaan sokeita omille virheille, lapselle on kuritus hyväksi, ei lapsi huomaa jos vähän juodaan jne.

En tiedä lastensuojelun kamaluudesta, ei kokemusta. Kyttäys on paranoidista ja sairasta. Sen on loputtava, mikäli suomalaisten toivotaan tekevän edes sen yhden lapsen.

Tuntuu että energiaa menee todella paljon valvontaan, mutta varsinaista apua saa hakea ja vaatia kisojen ja koirien kanssa. Jos lapsella on oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä koulussa niin lasu-kirjaukset kyllä luonnistuu mutta kunnon psykologisista tutkimuksista, terapiasta ja tukiopetuksesta saa taistella verisesti. Lastensuojelu ei niiden kanssa auta pätkän vertaa. Samoin vaikeasti masentuneesta nuoresta voidaan tehdä monia lasuja, mutta psykiatrinen hoito ei järjesty millään. Lastensuojelu ei valitettavasti ole reitti avun piiriin kuin poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Ei todellakaan kaikki lapsia kuritettu fyysisesti, on ollut aina myös vanhempia jotka eivät näe tarpeelliseksi pahoinpidellä lapsiaan.

Ja jos kerran kaikista kasvaa normaaleja, miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, käytöshäiriöisiä jne? Ei ne asiat ehkä ollut ennenkään niin auvoisesti.

90+ prosenttia kuritettiin ennen ruumiillisesti kotona. Ja jos ei kotona niin tapahtunut, niin isolla todennäköisyydellä sitten hoidossa tai koulussa (viivoittimesta sormille, karttakeppiä tms).

Ihmisten onnettomuus ja masennus eivät muuten ainakaan ole vähentyneet viime vuosikymmeninä. Kuten ei myöskään lasten kurittomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Ei todellakaan kaikki lapsia kuritettu fyysisesti, on ollut aina myös vanhempia jotka eivät näe tarpeelliseksi pahoinpidellä lapsiaan.

Ja jos kerran kaikista kasvaa normaaleja, miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, käytöshäiriöisiä jne? Ei ne asiat ehkä ollut ennenkään niin auvoisesti.

Niin, sitä mukaa kun lasten fyysinen kuritus on vähentynyt, masennus on lisääntynyt.

Miksi tätä tosiasiaa joku alapeukuttaisi? Wikipedian mukaan masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta. Niitä käytti vuonna 2008 kahdeksan prosenttia suomalaista. Suomen Psykologiliiton mukaan Suomessa noin miljoona henkilöä käyttää Kelan korvaamia psyykenlääkkeitä, ja pelkästään masennuslääkkeitä käyttää noin 440 000 suomalaista.

Lasten fyysinen kurittaminen on vähentynyt samaan aikaan, erityisesti 2000-luvulla asenteet kaikkea fyysistä kurittamista kohtaan ovat jyrkentyneet.

You do the math.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että energiaa menee todella paljon valvontaan, mutta varsinaista apua saa hakea ja vaatia kisojen ja koirien kanssa. Jos lapsella on oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä koulussa niin lasu-kirjaukset kyllä luonnistuu mutta kunnon psykologisista tutkimuksista, terapiasta ja tukiopetuksesta saa taistella verisesti. Lastensuojelu ei niiden kanssa auta pätkän vertaa. Samoin vaikeasti masentuneesta nuoresta voidaan tehdä monia lasuja, mutta psykiatrinen hoito ei järjesty millään. Lastensuojelu ei valitettavasti ole reitti avun piiriin kuin poikkeustapauksissa.

Lähinnä lasu on tosiaan kyttäys- ja rankaisuorganisaatio niitä vanhempia kohtaan, joilla on omat mielipiteet kasvatuksesta ja jotka eivät taivu viralliseen totuuteen. Lasten hyvinvoinnin kanssa lasulla ei ole paljoakaan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellenikin muuten selvisi vasta vähän aikaa sitten, että jos viet alle 2-vuotiaan lapsen julkiseen terveydenhoitoon luumurtuman takia, sinua epäillään automaattisesti pahoinpitelystä. Lääkäri voi kaiketi kuitenkin haastattelun perusteella ilman mitään psykologikoulutusta vapauttaa sinut pahoinpitelyepäilystä, mutta monissa tapauksissa koko lapsi kuvataan muiden murtumien varalta ja lasu tehdään huolen takia. Varmasti tässäkin on hyvä tarkoitus, mutta tuntuu vaan hurjalta, että niin monia lapsia muka oikeasti pahoinpideltäisiin.

Sama juttu jos viet lapsesi myrkytysepäilyn takia päivystykseen. Lapsi syönyt tai juonut vaikka jotain siivousainetta, myrkyllisen marjan puskasta tms. Lasu tehdään automaationa.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Apua, neuvola on jostain asiasta jotain mieltä kääk, kamalaa! Jopa tutkimustietoon perustuvasti, iääääääh!!!!! Kuolen!

:D

Tutkimustieto on kasvatuskysymyksissä yleensä sama asia kuin se sillä hetkellä eniten muodissa oleva mielipide.

Mikään "totuus" se ei ole, toisin kuin vaikka luonnontieteissä.

Sillä perusteella sitten otetaan lapsia huostaan, että sossun mielestä vanhemmat eivät tarpeeksi hyvin ole omaksuneet sitä sen hetkistä muotimielipidettä.

Eihän siihen tietoon tietenkään ole pakko luottaa, mutta jos vanhempi ei vaikkapa rokotuta lapsiaan, niin miksi sitä kuuluisi kunnioittaa? Miksi sen vanhemman mieipide menisi tutkimustiedon yli?

Suomalaisilla on merkillinen näkemys tieteen kaikkivoipaisuudesta ja auktoriteettien ylivertaisuudesta päättämään jopa heidän omista henkilökohtaisista asioistaan.

Tiedettä ja tutkimusta tehdään hyvin rajatuista aiheista ja tulokset pätevät vain niissä olosuhteissa jossa tutkimus on tehty. Tutkimuksessa käytetyt mallit ja teoriat ovat vain projektio olemassaolevasta.

Olisi täysin perusteltua väittää että voidaan saada tutkimuksen kautta positiivisia tuloksia siitä väitteestä että suomalaiset olisi tehokkainta ja taloudellisinta sulkea keskitysleireihin asumaan ja töihin.

Onneksi on olemassa kansainvälinen taho joka määrittelee ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet jotka koskevat jopa Suomea ja suomalaisia.

Tyhmä kommentti, kun vastaväite oli, että hörhöt luottavat ulkomaisiin suosituksiin. Kaikenlisäksi oma järki ei aina mene suositusten edelle, mutta eihän ne idiootit sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, kurittomuus on yksi asia, fyysinen kuritus on toinen. Vanhempi joka itkee kotona sitä ettei lapset ikinä tule käymään voi katsoa peiliin, koska itse on lapsensa kasvattanut.

Ennen käytännössä kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti ja –tadaa– silti tulivat aikuisina vanhemmillaan käymään.

Ei se tukkapölly oikeasti aiheuta mitään elinikäistä katkeruutta ja traumaa. Päähän potkiminen voi aiheuttaakin, mutta ei ei enää olekaan mitään kuritusta.

Ei todellakaan kaikki lapsia kuritettu fyysisesti, on ollut aina myös vanhempia jotka eivät näe tarpeelliseksi pahoinpidellä lapsiaan.

Ja jos kerran kaikista kasvaa normaaleja, miksi on niin paljon onnettomia, masentuneita, päihde- ja mielenterveysongelmaisia, käytöshäiriöisiä jne? Ei ne asiat ehkä ollut ennenkään niin auvoisesti.

Niin, sitä mukaa kun lasten fyysinen kuritus on vähentynyt, masennus on lisääntynyt.

Miksi tätä tosiasiaa joku alapeukuttaisi? Wikipedian mukaan masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta. Niitä käytti vuonna 2008 kahdeksan prosenttia suomalaista. Suomen Psykologiliiton mukaan Suomessa noin miljoona henkilöä käyttää Kelan korvaamia psyykenlääkkeitä, ja pelkästään masennuslääkkeitä käyttää noin 440 000 suomalaista.

Lasten fyysinen kurittaminen on vähentynyt samaan aikaan, erityisesti 2000-luvulla asenteet kaikkea fyysistä kurittamista kohtaan ovat jyrkentyneet.

You do the math.

Ei tuo tarkoita sitä että masennus olis lisääntynyt tai yleistynyt vaan sitä että masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt. Samoin jos diagnooseja tehdään enemmän, tarkoittaa se sitä että diagnoosien määrä on kasvanut. Jos lasten fyysinen kurittaminen on vähentynyt, on se vähentynyt. Vaikka samalla ajanjaksolla on Suomeen tullut yhä enemmän maahanmuuttajia, ei varmaan voida sanoa että maahanmuuton lisääntyessä fyysinen kuritus vähenee? Vai oletko eri mieltä?

Tämä on vähän tällasta kausaalisuhteiden alkeet -juttua.