Miksi useimmat miehet laittavat onnellisuutensa naisten varaan?
Tai ainakin olettavat näin. Hirveän usein täälläkin ollaan itsemurhan partaalla, jos ei parisuhdetta ole syntynyt ja tällaista tekstiä tulee kirjoittajien mukaan päälle parikymppisiltä henkilöiltä. Miten ihmeessä uskalletaan laittaa onni toisen ihmisen nojaan? Entä jos tulee ero? Tehdäänkö sitten loppu omasta olemassalosta? Kertokaa hei!
Ja joo, tiiän tällasia naisiakin. Tosin heitä on hyvin harvassa.
Olen parisuhteessa enkä kiellä, etteikö elämäni olisi aivan ihanaa. Mutta sitä se oli myös ennen parisuhdettakin kavereiden, harrastusten, hyvän ruuan, musiikin, ulkoilun, kissojen ja opiskelun jne ansiota. En mä kokenu mitää alemmuuskompleksia, saati itsetuhoisia ajatuksia, koska en sattunut olemaan yhdessä kenenkään kanssa. Ja mitä olen huomannut, niin ihmisillä usein on näin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025043/syrjaytyvat-nuoret-miehet?chang…
Kommentit (263)
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Joo, no problem. Muutetaanpa me 10 AV:ta lukevaa miestä satojen vuosien aikana muotoutunut nykyinen käyttäytymismalli sekä muutama tuhat vuotta evoluutiota.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Feminismi on erittäin selvä esimerkki naisten yhteispelistä koetun uhkan tullen
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi, mikäli kyseinen toiminta olisi edellytys lajin säilymiselle, minkä takia tämänlaiset miehet ovat yksinäisiä eivätkä naisten ympäröimiä?
Tuo ajatus ei ole logiikaltaan ihan eheä. Eheä versio on se, että erotat myös ei-yksinäiset miehet kumppaneistaan, lähetät heidät jonnekin autiosaarella, ja menet kymmenen vuoden kuluttua katsomaan miten siellä menee.
Veikkaan, että nämä miehet eivät itkisi naisenpuutetta vaan pyrkisivät yhteisvoimin keksimään keinoja päästäkseen pois autiolta saarelta.
Kyllä. Mutta vastauksen siihen miten joku mies toimii kuin naisia ei ole, saat vain sillä että luot olosuhteet joissa niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Taidat olla vähän yksinkertainen. Sitä ei peitä edes hieno profiilikuva tai sitaatit kun keskustelet 135+ ÄO:n omaavan kanssa. Juutut anekdootteihin, et ymmärrä (tai halua ymmärtää) laajempaa kontekstia, eikä sinua kiinnosta muut näkökulmat kuin omasi. Et anna itsellesi mahdollisuutta oppia mitään uutta, ja sen huomaa jo parista vastauksesta. Sinä luulet tietäväsi enemmän miehenä elämisestä kuin 35-vuotias mies.
"JaaHAS, etkö siis voi ryypätä ystäviesi kanssa?"
Tuota, tuskinpa älykkyysosamäärältään 135 ihan plussan kanssa omaava henkilö aloittaa keskustelun nimittämällä toisen ihmisen yksinkertaiseksi ja hyökkäämällä, kuinka "en anna itselleni mahdollisuutta oppia mitään uutta". Jos yritit nokkelasti katsoa kontekstia laajemmalle, niin epäonnistuit, sillä en missään vaiheessa ole yrittänytkään esittää tietäväistä 35-vuotiaan miehen elämästä :D Keskustelu ei synny päätä silittelemällä.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Joo, no problem. Muutetaanpa me 10 AV:ta lukevaa miestä satojen vuosien aikana muotoutunut nykyinen käyttäytymismalli sekä muutama tuhat vuotta evoluutiota.
Niihän muutamat naisetkin teki ja heidän ansiotaan meillä on oikeuksia, joita ei vielä 100 vuotta ollut. Pienestä liikkeestä se lähtee.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Taidat olla vähän yksinkertainen. Sitä ei peitä edes hieno profiilikuva tai sitaatit kun keskustelet 135+ ÄO:n omaavan kanssa. Juutut anekdootteihin, et ymmärrä (tai halua ymmärtää) laajempaa kontekstia, eikä sinua kiinnosta muut näkökulmat kuin omasi. Et anna itsellesi mahdollisuutta oppia mitään uutta, ja sen huomaa jo parista vastauksesta. Sinä luulet tietäväsi enemmän miehenä elämisestä kuin 35-vuotias mies.
"JaaHAS, etkö siis voi ryypätä ystäviesi kanssa?"
Tuota, tuskinpa älykkyysosamäärältään 135 ihan plussan kanssa omaava henkilö aloittaa keskustelun nimittämällä toisen ihmisen yksinkertaiseksi ja hyökkäämällä, kuinka "en anna itselleni mahdollisuutta oppia mitään uutta". Jos yritit nokkelasti katsoa kontekstia laajemmalle, niin epäonnistuit, sillä en missään vaiheessa ole yrittänytkään esittää tietäväistä 35-vuotiaan miehen elämästä :D Keskustelu ei synny päätä silittelemällä.
En ole tuo kommentoija, mutta et sä kyllä yhtään kuuntele mitä miehet täällä sanot, vänkäät vaan vastaan että mitä naiset tekisi ja mitä pitäisi miesten tehdä. Ei miehet ja naiset ole samanlaisia! Lopulta aika erilaiset tarpeet. Ja lässyttäminen omista valinnoista yms on turhaa, on meissä aika paljon vaistoja ja perushaluja jäljellä, emme todellakaan ole vain järjellisiä olentoja.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Taidat olla vähän yksinkertainen. Sitä ei peitä edes hieno profiilikuva tai sitaatit kun keskustelet 135+ ÄO:n omaavan kanssa. Juutut anekdootteihin, et ymmärrä (tai halua ymmärtää) laajempaa kontekstia, eikä sinua kiinnosta muut näkökulmat kuin omasi. Et anna itsellesi mahdollisuutta oppia mitään uutta, ja sen huomaa jo parista vastauksesta. Sinä luulet tietäväsi enemmän miehenä elämisestä kuin 35-vuotias mies.
"JaaHAS, etkö siis voi ryypätä ystäviesi kanssa?"
Tuota, tuskinpa älykkyysosamäärältään 135 ihan plussan kanssa omaava henkilö aloittaa keskustelun nimittämällä toisen ihmisen yksinkertaiseksi ja hyökkäämällä, kuinka "en anna itselleni mahdollisuutta oppia mitään uutta". Jos yritit nokkelasti katsoa kontekstia laajemmalle, niin epäonnistuit, sillä en missään vaiheessa ole yrittänytkään esittää tietäväistä 35-vuotiaan miehen elämästä :D Keskustelu ei synny päätä silittelemällä.
En ole tuo kommentoija, mutta et sä kyllä yhtään kuuntele mitä miehet täällä sanot, vänkäät vaan vastaan että mitä naiset tekisi ja mitä pitäisi miesten tehdä. Ei miehet ja naiset ole samanlaisia! Lopulta aika erilaiset tarpeet. Ja lässyttäminen omista valinnoista yms on turhaa, on meissä aika paljon vaistoja ja perushaluja jäljellä, emme todellakaan ole vain järjellisiä olentoja.
Luen kyllä kommentit ajatuksen kanssa, mutta kyseenalaistan erittäin paljon ja tottakai tuon sen ilmi. Vänkääminen vastaan luo sitä keskustelua ja mulle saa ihan yhtä lailla vängätä takasinki.
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Kaverini oli tutustunut uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja kutsui minut sekä toisen ystäväni illanviettoon kanssaan. Tutustuin siellä tähän mieheen, kuitenkin kaverimielessä. Olimmekin kavereita varmaan kevään lopusta ainakin seuraavan vuoden maaliskuuhun asti, jolloin mulla alko herätä tunteita häntä kohtaan. Päädyimme yhteen tullessa ilmi, että miehellä oli ollut tunteita mua kohtaan jo jonkin aikaa.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Kaverini oli tutustunut uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja kutsui minut sekä toisen ystäväni illanviettoon kanssaan. Tutustuin siellä tähän mieheen, kuitenkin kaverimielessä. Olimmekin kavereita varmaan kevään lopusta ainakin seuraavan vuoden maaliskuuhun asti, jolloin mulla alko herätä tunteita häntä kohtaan. Päädyimme yhteen tullessa ilmi, että miehellä oli ollut tunteita mua kohtaan jo jonkin aikaa.
Mutta miten tarkalleen toi meni? Kertoiko mies että on ihastunut sinuun? Koska tämä on aika iso ongelma myös miehille, naiset tekevät todella harvoin suoria alotteita. Jos mies on sanotaanko yhtä ujo kuin nainen ei välttämättä tapahdu mitään muuta kuin hymyilyä.
Kaikki eivät vain ole niin meneviä ja suureen kaveripiiriin kuuluvia, että näitä sattumalta kohtaamisia tapahtuisi. Vaikkei ole joukkoihmisiä voi kuitenkin kaivata sitä jaettua tunnesidettä. Kaipa sellainen ihminen on vain sitä kaipaamaansa seuraa etsiessä se "epätoivoinen". Osalle kumppanin kaipuu on yksi harvoista syistä yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Kuten moni mieheksi tunnustautuva onkin jo kirjoittanut, ei valittu yksinäisyys ole sama kuin olosuhteista johtuva.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Taidat olla vähän yksinkertainen. Sitä ei peitä edes hieno profiilikuva tai sitaatit kun keskustelet 135+ ÄO:n omaavan kanssa. Juutut anekdootteihin, et ymmärrä (tai halua ymmärtää) laajempaa kontekstia, eikä sinua kiinnosta muut näkökulmat kuin omasi. Et anna itsellesi mahdollisuutta oppia mitään uutta, ja sen huomaa jo parista vastauksesta. Sinä luulet tietäväsi enemmän miehenä elämisestä kuin 35-vuotias mies.
"JaaHAS, etkö siis voi ryypätä ystäviesi kanssa?"
Tuota, tuskinpa älykkyysosamäärältään 135 ihan plussan kanssa omaava henkilö aloittaa keskustelun nimittämällä toisen ihmisen yksinkertaiseksi ja hyökkäämällä, kuinka "en anna itselleni mahdollisuutta oppia mitään uutta". Jos yritit nokkelasti katsoa kontekstia laajemmalle, niin epäonnistuit, sillä en missään vaiheessa ole yrittänytkään esittää tietäväistä 35-vuotiaan miehen elämästä :D Keskustelu ei synny päätä silittelemällä.
Äläpäs valehtele. Nimitin sinut yksinkertaiseksi vasta kolmannessa viestissäni.
Anastasia kirjoitti:
Tai ainakin olettavat näin. Hirveän usein täälläkin ollaan itsemurhan partaalla, jos ei parisuhdetta ole syntynyt ja tällaista tekstiä tulee kirjoittajien mukaan päälle parikymppisiltä henkilöiltä. Miten ihmeessä uskalletaan laittaa onni toisen ihmisen nojaan? Entä jos tulee ero? Tehdäänkö sitten loppu omasta olemassalosta? Kertokaa hei!
Ja joo, tiiän tällasia naisiakin. Tosin heitä on hyvin harvassa.
Olen parisuhteessa enkä kiellä, etteikö elämäni olisi aivan ihanaa. Mutta sitä se oli myös ennen parisuhdettakin kavereiden, harrastusten, hyvän ruuan, musiikin, ulkoilun, kissojen ja opiskelun jne ansiota. En mä kokenu mitää alemmuuskompleksia, saati itsetuhoisia ajatuksia, koska en sattunut olemaan yhdessä kenenkään kanssa. Ja mitä olen huomannut, niin ihmisillä usein on näin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025043/syrjaytyvat-nuoret-miehet?chang…
Ymmärrän kyllä sen ketutuksen määrän, jos ei ole koskaan saanut naista suhteeseen. Itsekin luulin pitkään, että tarvitsen naisen ollakseni onnellinen, ja eli pitkässä suhteessa 15 vuotta. Nyt erottuani, ja jonkin aikaa yksin ollessani, olen huomannut, että enhän minä naista tarvitse. Ei seksikään ole ollenkaan välttämätöntä. Voin keskittyä nyt itseeni, harrastuksiini, lapsiini, töihini jne paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä sen ketutuksen määrän, jos ei ole koskaan saanut naista suhteeseen. Itsekin luulin pitkään, että tarvitsen naisen ollakseni onnellinen, ja eli pitkässä suhteessa 15 vuotta. Nyt erottuani, ja jonkin aikaa yksin ollessani, olen huomannut, että enhän minä naista tarvitse. Ei seksikään ole ollenkaan välttämätöntä. Voin keskittyä nyt itseeni, harrastuksiini, lapsiini, töihini jne paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Ajat ovat muuttuneet ja aivan kuten naisillakin on oikeus elää omaa elämäänsä muualla kuin hellan edessä, ei myös miestenkään tehtävä ole olla naisen suojattina. Se, mikä oli 500 vuotta sitten normaalia, ei välttämättä ole enää.
Et taida ymmärtää evoluutiobiologiaa kovin hyvin.
Vajaassa sadassa vuodessa ei paljoa tapahdu näissä jutuissa.
Evoluutioteoria on hölynpölyä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen ketutuksen määrän, jos ei ole koskaan saanut naista suhteeseen. Itsekin luulin pitkään, että tarvitsen naisen ollakseni onnellinen, ja eli pitkässä suhteessa 15 vuotta. Nyt erottuani, ja jonkin aikaa yksin ollessani, olen huomannut, että enhän minä naista tarvitse. Ei seksikään ole ollenkaan välttämätöntä. Voin keskittyä nyt itseeni, harrastuksiini, lapsiini, töihini jne paljon paremmin.
Mutta ymmärrätkö hyvä ihminen, että on miehiä ketkä ovat joutuneet keskittymään itseensä ja yksinäisyytensä koko elämän ja haluaisi jakaa itsensä toisen kanssa.
Siis vittu mua ärsyttää lukea näitä ''olin 15v suhteessa jäkä jäkä jäkä juttuja''. Tottakai voi olla kiva sen jälkeen oma aika jos on oltu tiiviisti kimpassa, mutta ymmärrätkö, että täällä on miehiä mitkä haluaisivat olla edes kerran jonkun naisen kanssa kimpassa.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Naisten ja miesten erilaiset normit käyvät hyvin ilmi, kun katsoo vessakäyttäytymistä. Naiset ahtautuvat koppiin porukalla ja miehet menevät yksin, koska muu olisi h..oa. Jo pelkkä sivuilleen vilkuilu rännillä on h..oa ja voi tulla kuonoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen ketutuksen määrän, jos ei ole koskaan saanut naista suhteeseen. Itsekin luulin pitkään, että tarvitsen naisen ollakseni onnellinen, ja eli pitkässä suhteessa 15 vuotta. Nyt erottuani, ja jonkin aikaa yksin ollessani, olen huomannut, että enhän minä naista tarvitse. Ei seksikään ole ollenkaan välttämätöntä. Voin keskittyä nyt itseeni, harrastuksiini, lapsiini, töihini jne paljon paremmin.
Mutta ymmärrätkö hyvä ihminen, että on miehiä ketkä ovat joutuneet keskittymään itseensä ja yksinäisyytensä koko elämän ja haluaisi jakaa itsensä toisen kanssa.
Siis vittu mua ärsyttää lukea näitä ''olin 15v suhteessa jäkä jäkä jäkä juttuja''. Tottakai voi olla kiva sen jälkeen oma aika jos on oltu tiiviisti kimpassa, mutta ymmärrätkö, että täällä on miehiä mitkä haluaisivat olla edes kerran jonkun naisen kanssa kimpassa.
Ymmärrän. Sitähän juuri sanoin. Se v*tutuksen määrä on rajaton, jos ei ole saanut naista. Sen naisen tarvitsee lähes jokainen heteromies. Sitä on naisten turha kiistää. Vasta kun sen kunnon suhteen on kokenut, vapautuu siitä tarpeesta. Olen pahoillani ja toivon, että jokainen saa sen suhteen joskus kokea.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.