Miksi useimmat miehet laittavat onnellisuutensa naisten varaan?

Bläähh ihan turha tästä aiheesta on edes jutella naisten kanssa.

Onnen laittaminen naisen varaan.

Mulla ei ainakaan elamassa ole muuta tarkeaa sialtoa kuin rakastmani nainen.

Tietenkin lapset, mutta niiden taytyy antaa kasvaa ja itsenaistya. 

Uskonkin etta jos kumpikin saa onnen puolison onnesta on elama onnellisnta.

Olisi kiva jos naisenikin ajattelisi niin ja luopuisi itsekkyydestaan.

Inhottavaa on, etta usein elaman paattaminen nayttaa parhaalta vaihtoehdolta

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka sinä voisitkaan ymmärtää yksinäisyyttä?

Kyse ei ole siitä, että laittaa onnellisuutta naisen varaan. Se on sinun olkiukkosi. Kyse on yksinkertaisesti lamaannuttavasta yksinäisyyden tunteesta.

Miksi sitten ei avaudu kavereiden puutteesta vaan nimenomaan kaivataan sitä naista hassuttelemaan ympärille, ja pian keskustelu näiden ihmisten kanssa johtaa siihen, kuinka seksin puute saa itsemurha-ajatukset valloilleen. Näin toki kärjistäen.

Toki on totta, etten täyttä yksinäisyyttä voi ymmärtää. Varsinkaan olosuhteiden pakosta johtuvaa yksinäisyyttä. Mutta sä voisit auttaa ymmärtämään?

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.

Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.

Tässä siis se syy.

Ajat ovat muuttuneet ja aivan kuten naisillakin on oikeus elää omaa elämäänsä muualla kuin hellan edessä, ei myös miestenkään tehtävä ole olla naisen suojattina. Se, mikä oli 500 vuotta sitten normaalia, ei välttämättä ole enää.

Et taida ymmärtää evoluutiobiologiaa kovin hyvin.

Vajaassa sadassa vuodessa ei paljoa tapahdu näissä jutuissa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti joillakin se johtuu kasvatuksesta.

Naisille parisuhde ei ole se ainut lämmin sosiaalinen suhde, jossa saa olla lempeä, hassutteleva, luottaa toiseen ja itkeä ongelmiaan, vaan nainen voi tehdä näitä asioita myös hyvien ystäviensä seurassa. Miehille nämä tunteet on perinteisesti ajateltu kuuluvan pelkästään parisuhteisiin, koska kaverisuhteissa moinen olisi "homoa" tai "akkamaista". Mies voi olla kavereiden kanssa hauska ja kavereiden kanssa on todennäköisesti kivaa, mutta se oikea emotionaalinen työskentely jätetään parisuhteeseen. Ja ikävä kyllä näin karusti se jää siis naisen harteille, joten jos tulee ero tai kumppania ei löydy, niin ei ole elämässä sitä pystyssä pitävää tukipilariakaan, koska miehiä ei opeteta työstämään tunteita itse tai kavereiden kanssa, vaan päin vastoin tunteiden työstämistä ollaan perinteisesti katsottu pahasti "miehet ei itke/kovat jätkät ei hempeile/masennus on vain mielen heikkoutta" jne. Naiset sen sijaan on perinteisesti kasvatettu siihen, että pitää ottaa toiset ja toisten tunteet huomioon, tukea toisia henkisesti ja työstää emotionaalista puoltaan. Tämä emotionaalisen kannattelun oppiminen nuoresta pitäen auttaa myös työstämään omaa henkistä kasvamista ja jaksamista.

Tää varmasti selittää paljon! Olihan ihan vasta täällä sellanen ketju (provo todennäköisesti, mutta on vastaavanlaisia miehiä ja naisia oikeastikin), jossa kerrottiin kuinka miehen itkeminen on "epämiehekästä" eikä ollenkaan suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo enpä tiedä, kai se on se joku harhakuvitelma, että nainen se vaan tulis ja maagisesti fiksais kaikki viat pois siitä omasta elämästä. Että se oma elämä heti naisen tultua kuvioihin muuttuisi joksikin hekumalliseksi seikkailuksi. Eihän se oikeasti näin kai mene (ei ole kokemusta), vaan viimeistään alkuihastuksen mentyä ja arjen tultua alkaa taas ongelmat pintautumaan. Itsekin olin tällainen epätoivoinen ja lähes itsarin partaalla, kun ei hommat menneet ihan putkeen tyttörintamalla. Nyt alan vasta tajuamaan, ettei tämä yksinelo mitään kamalaa olekaan.

Isoin ongelma näissä tapauksissa onkin juuri se, että kun asiaa ei ole koskaan kokenut, niin siitä tulee tahtomattaankin rakentaneeksi ihan mielettömiä odotuksia. Muistan vielä sen hyvin, että ennen kuin olin seurustellut, niin sitä odotti kuin kuuta nousevaa ja tuntui, että on maailman surkein ja yksinäisin luuseri kun ei ole kenellekään kelvannut. Ja nimenomaan siitä alkoi muodostua niitä ajatuksia, että toisaalta itsessä täytyy olla jotain peruuttamattomasti vialla, kun kumppania ei ole löytynyt, ja toisaalta jos se kumppani vaan löytyisi, niin se onnellisuus iskeytyisi elämään ihan sellaisella tasolla, jota ei ole koskaan kokenut.

Nykyään, kun olen kokenut yhden pitkän seurustelusuhteen, niin sitä on vuosien saatossa huomannut, että ei se nyt niin ihmeellistä ollutkaan. Parisuhde ei korjaa ongelmia. Ei varsinkaan mielenterveydellisiä ongelmia. Enemmänkin niitä ongelmia voi tulla lisää, koska oma eläminen täytyy tasapainottaa toisen ihmisen kanssa. Ei se mitään kamalaa ollut, muttei kyllä mitään jatkuvaa onneakaan. Vanha viisaus; parisuhde elämässä voi parhaimmillaan olla kuin kirsikka kakun päällä, mutta jos se kakku on valmiiksi pannukakku, niin ei se kirsikka sitä pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.

Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.

Tässä siis se syy.

Ajat ovat muuttuneet ja aivan kuten naisillakin on oikeus elää omaa elämäänsä muualla kuin hellan edessä, ei myös miestenkään tehtävä ole olla naisen suojattina. Se, mikä oli 500 vuotta sitten normaalia, ei välttämättä ole enää.

Et taida ymmärtää evoluutiobiologiaa kovin hyvin.

Vajaassa sadassa vuodessa ei paljoa tapahdu näissä jutuissa.

No tuota, historiaa tutkimalla sadassa vuodessa todellakin on tapahtunut merkillisiä muutoksia ihmisten elämässä. Evoluution kannalta tuskin mitään, mutta voit toki avata, kuinka palstalla naispuutettaan valittava mieshenkilö edistää evoluutiota mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset suhtautuvat eri tavalla sinkkumieheen. Siksi sinkkumiehillä on keskimäärin rajallisemmat sosiaaliset piirit kuin parisuhteessa olevilla. Monille miehille parisuhdekumppani on ainoa henkilö, jolle voi uskoutua, joten sinkkuna ollessa on kovin yksinäistä. Ja sitten on se seksikin, sitä ei sinkkuna oikein saa eikäkukaan muutenkaan osoita halua sinkkumiestä kohtaan.

Tuota, millä tavalla sinkkumiestä kohdellaan eri tavalla kuin parisuhteessa olevaa? Tuskin kukaan uuden ihmisen tavattuaan alkaa miettiä toisen parisuhdestatusta, saati muuttaisi käytöstä. Paitsi, jos on iskumielessä tutustunut ja siinä tapauksessa luulisi sinkkumiehen olevan vain hyvästä.

Olen kai tällainen mies.

En tiedä miksi mutten minä oikeasti keksi mitään syytä miksi esim. käyn töissä kun ei ole naista. Elän joka tapauksessa kuin jos olisin yhteiskunnan tukien varassa, sillä en itse koe tarvitsevani muuta. Pankkitilin saldo vain kasvaa omalla painollaan kuukausittain. Ainoastaan eräänlainen velvollisuudentunto saa minut jatkamaan vaikkapa nyt sitä töissä käymistä.

Ehkä en arvosta itseäni tarpeeksi, jotta kokisin ansaitsevani nauttia työni hedelmistä itse? Sama juttu varmaan monella muullakin yksinäisellä miehellä. Kyllähän pojille ja miehille aika pitkälti opetetaan, että olemme olemassa lähinnä naisia ja mahdollista jälkikasvua varten.

Vierailija kirjoitti:

Onnen laittaminen naisen varaan.

Mulla ei ainakaan elamassa ole muuta tarkeaa sialtoa kuin rakastmani nainen.

Tietenkin lapset, mutta niiden taytyy antaa kasvaa ja itsenaistya. 

Uskonkin etta jos kumpikin saa onnen puolison onnesta on elama onnellisnta.

Olisi kiva jos naisenikin ajattelisi niin ja luopuisi itsekkyydestaan.

Inhottavaa on, etta usein elaman paattaminen nayttaa parhaalta vaihtoehdolta

Luopuisi itsekkyydestään? Tarkoitatko sitä, että naisesi täytyisi parisuhteeseen tultuaan luopua kaikesta häntä kiinnostavista asioista ja uskotella itseleen, että kaikki onnensa on nyt miehessään eikä hän saisi kokea missään muussa asiassa iloa?

AP, minkä ikäinen olet? Miksi kirjoitat täällä tällaista shaibaa ja vieläpä jonkun muun kuvalla? 

Joo kiva. Mies ostanut sitten 14 olutta. Näinköhän tässä joutuu lähtemään äidin luo tuon lapsen kanssa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kai tällainen mies.

En tiedä miksi mutten minä oikeasti keksi mitään syytä miksi esim. käyn töissä kun ei ole naista. Elän joka tapauksessa kuin jos olisin yhteiskunnan tukien varassa, sillä en itse koe tarvitsevani muuta. Pankkitilin saldo vain kasvaa omalla painollaan kuukausittain. Ainoastaan eräänlainen velvollisuudentunto saa minut jatkamaan vaikkapa nyt sitä töissä käymistä.

Ehkä en arvosta itseäni tarpeeksi, jotta kokisin ansaitsevani nauttia työni hedelmistä itse? Sama juttu varmaan monella muullakin yksinäisellä miehellä. Kyllähän pojille ja miehille aika pitkälti opetetaan, että olemme olemassa lähinnä naisia ja mahdollista jälkikasvua varten.

Iki-poikamiehet "yleensä" tosiaan kuolevat patjat täynnä rahaa. Näitähän tulee maaseuduilla vastaan aika ajoin.

Kontrasti on hurja iki-sinkkuihin naisiin, jotka polttavat omat ja muiden massit näyttävään elämäntyyliin.

Jos näin niin kuin stereotypioiden tasolla puhutaan. Ja jotain peräähän niissä stereotypioissa toki on.

Ei tälle muuta selitystä ole tai tarvita kuin biologia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kai tällainen mies.

En tiedä miksi mutten minä oikeasti keksi mitään syytä miksi esim. käyn töissä kun ei ole naista. Elän joka tapauksessa kuin jos olisin yhteiskunnan tukien varassa, sillä en itse koe tarvitsevani muuta. Pankkitilin saldo vain kasvaa omalla painollaan kuukausittain. Ainoastaan eräänlainen velvollisuudentunto saa minut jatkamaan vaikkapa nyt sitä töissä käymistä.

Ehkä en arvosta itseäni tarpeeksi, jotta kokisin ansaitsevani nauttia työni hedelmistä itse? Sama juttu varmaan monella muullakin yksinäisellä miehellä. Kyllähän pojille ja miehille aika pitkälti opetetaan, että olemme olemassa lähinnä naisia ja mahdollista jälkikasvua varten.

Haluaisitko avata, miksi et arvostaisi itseäsi tarpeeksi? Olet varmasti muiden silmissä ihan tavallinen kuin muutkin - et yhtään huonompi. Onko sulla esim. harrastuksia tai jotain muuta vastaavaa keinoa hetkeksi "paeta" arjetta?

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.

Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.

Tässä siis se syy.

Ajat ovat muuttuneet ja aivan kuten naisillakin on oikeus elää omaa elämäänsä muualla kuin hellan edessä, ei myös miestenkään tehtävä ole olla naisen suojattina. Se, mikä oli 500 vuotta sitten normaalia, ei välttämättä ole enää.

Et taida ymmärtää evoluutiobiologiaa kovin hyvin.

Vajaassa sadassa vuodessa ei paljoa tapahdu näissä jutuissa.

No tuota, historiaa tutkimalla sadassa vuodessa todellakin on tapahtunut merkillisiä muutoksia ihmisten elämässä. Evoluution kannalta tuskin mitään, mutta voit toki avata, kuinka palstalla naispuutettaan valittava mieshenkilö edistää evoluutiota mitenkään?

Et taida ymmärtää, mitä evoluutio on. Tosin onhan sinulla aarre jalkojesi välissä, joten aivotoiminta ei ole oleellista.

Miksi ihmeessä, et avaisi minulle evoluution käsitettä ja kertoisi, kuinka jalkovälissäni oleva reikä nimeltä vagina tekee siitä aarteen?

Vierailija kirjoitti:

Olen kai tällainen mies.

En tiedä miksi mutten minä oikeasti keksi mitään syytä miksi esim. käyn töissä kun ei ole naista. Elän joka tapauksessa kuin jos olisin yhteiskunnan tukien varassa, sillä en itse koe tarvitsevani muuta. Pankkitilin saldo vain kasvaa omalla painollaan kuukausittain. Ainoastaan eräänlainen velvollisuudentunto saa minut jatkamaan vaikkapa nyt sitä töissä käymistä.

Ehkä en arvosta itseäni tarpeeksi, jotta kokisin ansaitsevani nauttia työni hedelmistä itse? Sama juttu varmaan monella muullakin yksinäisellä miehellä. Kyllähän pojille ja miehille aika pitkälti opetetaan, että olemme olemassa lähinnä naisia ja mahdollista jälkikasvua varten.

Kovin surullista luettavaa. Kyllä sitä toivoisi, että jokainen löytää sen onnen omasta elämästään, omasta vapaa-ajastaan ja omista mielenkiinnon kohteistaan.  Sinä käyt nimenomaan itseäsi varten siellä töissä. Työstä saamillasi rahoilla voit sitten panostaa sinua kiinnostaviin asioihin. Suhde sinun itsesi kanssa on tärkein ja pisin ihmissuhde, joka sinulla on.

Lisäksi, karusti sanottuna; kukaan nainen ei halua sitä emotionaalista taakkaa, että miehellä ei ole MITÄÄN ilman naista. Jos oma elämäsi on täysin väritöntä, hajutonta ja mautonta ilman naista, niin sinussa ei myöskään ole mitään mistä nainen voisi löytää sinussa mielenkiintoista vastakaikua omaan elämäänsä. Parisuhteen tulisi olla tasapainossa myös siinä, että mitä tuo suhteeseen ja mitä siltä odottaa. Nyt kuulostaa siltä, että tuotavaa ei ole paljon mitään, mutta odotuksia senkin edestä. Muista, että se toinenkin on vain ihminen. Hän ei ole kapasiteeteiltaan sen kummoisempi kuin sinäkään, joten on aika epäreilua teitä molempia kohtaan ladata häneen ja hänen kanssaan olemiseen ihan mielettömiä odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kanssa on ihan turha keskustella tästä aiheesta. Sieltä tulee vastauksena sättimistä ja luuloa, että jos on miehen kanssa niin pitäisi luopua jostain omista harrastuksista ja intohimoista. Naiset valitettavasti näkevät asiat usein mustavalkoisesti. Kun nainen on tottunut koko elämänsä makaamaan eri miesten kanssa joka kuukausi niin ajatus miehestä mikä omistautuisi kokonaan yhdelle naiselle ja perheelle tuntuu vieraalta, jopa pelottavalta. Nainen on helppo aivopesun uhri, ydinperhe on tuhottu kulttuurimarxismilla ja mies joka haluaa perinteisen perheen suomessa koetaan heikoksi.

Näetkö tässä ketjussa yhtään sellaista vastausta, mikä sopisi näihin heittämiisi oletuksiin?

Tosin johan viestistäsi näkee, ettet ole ikinä puhunut muuta kuin katkerien miesten täyttämillä nettifoorumeilla aiheista. Koska muuten ensimmäinen ajatuksesi naisista ei olisi "on tottunut koko elämänsä makaamaan eri miesten kanssa joka kuukausi". -Mistä hitosta suomalaisten tavallisten tallaajien keskuudesta tuollaisia naisia edes löytää? Ihan suoraan jostain redditistä revittyä taas.

Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.

Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?

Vierailija kirjoitti:

Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.

Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?

En ymmärrä, miksi syljet myrkkyä naisten niskaan tässä, vaikka sanot itsekin, että ongelma on siinä, että naisilla on mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, mutta miehillä suhteet ovat pinnallisempia? Eikö siinä olisi kulttuurin ja miesten välisen kommunikaation kanssa eniten korjattavaa, jotta te voisitte antaa ja saada sitä läheisyyttä myös ystävien kesken?

Vierailija kirjoitti:

Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.

Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?

Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa? 

Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?