Miksi useimmat miehet laittavat onnellisuutensa naisten varaan?
Tai ainakin olettavat näin. Hirveän usein täälläkin ollaan itsemurhan partaalla, jos ei parisuhdetta ole syntynyt ja tällaista tekstiä tulee kirjoittajien mukaan päälle parikymppisiltä henkilöiltä. Miten ihmeessä uskalletaan laittaa onni toisen ihmisen nojaan? Entä jos tulee ero? Tehdäänkö sitten loppu omasta olemassalosta? Kertokaa hei!
Ja joo, tiiän tällasia naisiakin. Tosin heitä on hyvin harvassa.
Olen parisuhteessa enkä kiellä, etteikö elämäni olisi aivan ihanaa. Mutta sitä se oli myös ennen parisuhdettakin kavereiden, harrastusten, hyvän ruuan, musiikin, ulkoilun, kissojen ja opiskelun jne ansiota. En mä kokenu mitää alemmuuskompleksia, saati itsetuhoisia ajatuksia, koska en sattunut olemaan yhdessä kenenkään kanssa. Ja mitä olen huomannut, niin ihmisillä usein on näin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025043/syrjaytyvat-nuoret-miehet?chang…
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
No varmaan kyse on siitä että naisilla niitä miehiä pörrää ympärillä kun taas miehet joutuvat enemmän olemaan yksin. Ylipäänsä näitä asioita pitäisi kysyä enemmän naisilta. Että miksi ei hyvät miehet kelpaa.
Hyvät miehet kelpaa. Se valitaan niistä jotka siinä ympärillä pörrää. Ei siinä ei sellaista ole ollaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Kaverini oli tutustunut uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja kutsui minut sekä toisen ystäväni illanviettoon kanssaan. Tutustuin siellä tähän mieheen, kuitenkin kaverimielessä. Olimmekin kavereita varmaan kevään lopusta ainakin seuraavan vuoden maaliskuuhun asti, jolloin mulla alko herätä tunteita häntä kohtaan. Päädyimme yhteen tullessa ilmi, että miehellä oli ollut tunteita mua kohtaan jo jonkin aikaa.
Mutta miten tarkalleen toi meni? Kertoiko mies että on ihastunut sinuun? Koska tämä on aika iso ongelma myös miehille, naiset tekevät todella harvoin suoria alotteita. Jos mies on sanotaanko yhtä ujo kuin nainen ei välttämättä tapahdu mitään muuta kuin hymyilyä.
Olen itse älyttömän ujo näissä asioissa, sen myönnän, kun en oikeastaan ole ikinä ollut lähelläkään seurustelua 😅 Aloin vain hiljalleen tunnustella, tulisiko tästä mitään ja miehen näyttäessä vihreitä valoja tunnustin itse olevani ihastunut, että voitaisko nähä kaksistaan. Onnistuihan se. Sain sitten siinä samalla kuulla hänen ollessaan ihastunut minuun jo kauemmin.
Se on kyllä inhottavaa, jos on muuten ihan itsevarma ja sellainen menevä kaveri, mutta sitten ihastuessaan iskee saamarinmoinen ujous eikä uskalla tehdä mitään :'D Kaveria kysyessä läheisemmäksi on aina se riski, että toinen säikähtää ja saattaa siinä samalla olla ystävyys mennyttä.
Eivät laita. Olen elänyt neljäkymmentä vuotta tuntematta yhtään ainoaa naisenpuutettaan, elämän epäreiluutta, naisten kataluutta/typeryyttä/ahneutta, suomalaisten naisten rumuutta jne ulisevaa miestä.
Olen tullut siihen tulokseen, että Vauva-palstalla niitämme nyt psykiatrisen avohoidon hedelmiä uli-miesten muodossa. Tavalliset miehet ovat jossain ihan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan kyse on siitä että naisilla niitä miehiä pörrää ympärillä kun taas miehet joutuvat enemmän olemaan yksin. Ylipäänsä näitä asioita pitäisi kysyä enemmän naisilta. Että miksi ei hyvät miehet kelpaa.
Hyvät miehet kelpaa. Se valitaan niistä jotka siinä ympärillä pörrää. Ei siinä ei sellaista ole ollaan yksin.
Ei monillakaan naisilla pörrää. Ja miksi pitäisi olla yksin vain siksi, ettei itse oikein kelpaa kelle vaan? Mä ainakin halusin miehen, vaikken oikein kelvannutkaan niille, joista oisin pitänyt. Päättelin sitten, että on pakko alentaa tasoa. Kiitos miesten seksintarpeen sain varmaan helpommin miehen, kuin vastaavassa tilanteessa oleva mies saisi naisen. Ja siis olin tosi huono sängyssä, koska inhosin seksiä. Silti sain miehen. Kuvitteletko sä, että miehet sais naisen?
Vierailija kirjoitti:
Ripustautuvaa ja epätoivoista voi tukea toteuttamaan intohimojaan, mutta ap ei osaa, koska on itsekäs itsekeskeinen idiootti. Mutta odota vain ap, kun miehes ei tartte sua mihinkään, kun sille tulee kriisi, niin se jättää sinut, koska se ei tarvitse sua mihinkään. Tai siitä tulee silloin sitten se tarpeinensa sinua rassaava ja uliseva pikkuvauva. Odotahan vaan. Sun vapautes senkin sitoutumiskammoinen h uora on mennyttä.
Mieheni on aivan vapaa lähtemään, jos ei koe suhdetta kanssani enää oikeaksi ja vaikka se kirpaisisi aivan helvetisti, niin tietenkin antaisin mennä. Rakastan häntä, joten tottakai haluan hänelle parasta ja jos se paras olisi ero, en minä sille mitään mahda.
Siinä vaiheessa, jos siitä jätkästä tulee uliseva vauva, niin minä lähden. En koe vetoa pikkulapsiin, joten en myöskään tarpeiltaan sentasoisen henkilön kanssa halua elämääni jakaa.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Kaverini oli tutustunut uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja kutsui minut sekä toisen ystäväni illanviettoon kanssaan. Tutustuin siellä tähän mieheen, kuitenkin kaverimielessä. Olimmekin kavereita varmaan kevään lopusta ainakin seuraavan vuoden maaliskuuhun asti, jolloin mulla alko herätä tunteita häntä kohtaan. Päädyimme yhteen tullessa ilmi, että miehellä oli ollut tunteita mua kohtaan jo jonkin aikaa.
Mutta miten tarkalleen toi meni? Kertoiko mies että on ihastunut sinuun? Koska tämä on aika iso ongelma myös miehille, naiset tekevät todella harvoin suoria alotteita. Jos mies on sanotaanko yhtä ujo kuin nainen ei välttämättä tapahdu mitään muuta kuin hymyilyä.
Olen itse älyttömän ujo näissä asioissa, sen myönnän, kun en oikeastaan ole ikinä ollut lähelläkään seurustelua 😅 Aloin vain hiljalleen tunnustella, tulisiko tästä mitään ja miehen näyttäessä vihreitä valoja tunnustin itse olevani ihastunut, että voitaisko nähä kaksistaan. Onnistuihan se. Sain sitten siinä samalla kuulla hänen ollessaan ihastunut minuun jo kauemmin.
Se on kyllä inhottavaa, jos on muuten ihan itsevarma ja sellainen menevä kaveri, mutta sitten ihastuessaan iskee saamarinmoinen ujous eikä uskalla tehdä mitään :'D Kaveria kysyessä läheisemmäksi on aina se riski, että toinen säikähtää ja saattaa siinä samalla olla ystävyys mennyttä.
Kuka sua nyt haluaiskaan? Varmaan joku epävakaa joka tuollaiseen epäitsevarmaan ja itseluottamus pakkasella olevaan reikään takertui. Nyt se on sulle vain "vapaa menijä". Muilla ne miehet vaan "takertuu" :D Just joo.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vain ole niin meneviä ja suureen kaveripiiriin kuuluvia, että näitä sattumalta kohtaamisia tapahtuisi. Vaikkei ole joukkoihmisiä voi kuitenkin kaivata sitä jaettua tunnesidettä. Kaipa sellainen ihminen on vain sitä kaipaamaansa seuraa etsiessä se "epätoivoinen". Osalle kumppanin kaipuu on yksi harvoista syistä yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Kuten moni mieheksi tunnustautuva onkin jo kirjoittanut, ei valittu yksinäisyys ole sama kuin olosuhteista johtuva.
Niin, totta. En kuitenkaan elämässäni myöhemmin ole kokenut olevani yksinäinen ja aikuisena kavereiden saaminen on varmasti hankalampaa kuin teini-iässä. Ehkä annoin ulosantini olla turhan radikaalia, vaikka toki mikäli olisin hiljaa hyssytellyt, ei tähänkään ketjuun olisi näin moni eksynyt.
Syrjäytymisestä pois lähteminen ei kuitenkaan korjaudu sillä, että joku tulisi hakemaan kotoa vaan itsestä se lähtee. Ei välttämättä tarvitse olla heti kättelemässä jokaisen vastaantulijan kanssa tai iskemässä baarissa. Moni haukkuu videopelien pelaajia täällä, mutta ihan jo kiinnostus niihin tekee ihmisestä huomattavasti moniulotteisemman ja kiinnostavamman.
Toki vauva.fi on enemmänkin valitusten kultakaivos ja enimmäkseen vastailen täällä hiukan provoavasti tässä ketjussa esiintyville trolleillekin. Ehkä joillekin tää paikka on ainut, missä voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ripustautuvaa ja epätoivoista voi tukea toteuttamaan intohimojaan, mutta ap ei osaa, koska on itsekäs itsekeskeinen idiootti. Mutta odota vain ap, kun miehes ei tartte sua mihinkään, kun sille tulee kriisi, niin se jättää sinut, koska se ei tarvitse sua mihinkään. Tai siitä tulee silloin sitten se tarpeinensa sinua rassaava ja uliseva pikkuvauva. Odotahan vaan. Sun vapautes senkin sitoutumiskammoinen h uora on mennyttä.
Mieheni on aivan vapaa lähtemään, jos ei koe suhdetta kanssani enää oikeaksi ja vaikka se kirpaisisi aivan helvetisti, niin tietenkin antaisin mennä. Rakastan häntä, joten tottakai haluan hänelle parasta ja jos se paras olisi ero, en minä sille mitään mahda.
Siinä vaiheessa, jos siitä jätkästä tulee uliseva vauva, niin minä lähden. En koe vetoa pikkulapsiin, joten en myöskään tarpeiltaan sentasoisen henkilön kanssa halua elämääni jakaa.
No niin, eli se siitä, että osaisit rakastaa.
Onko aloittaja nyt saanu vihdoin miehen? :D wow :D Ja nyt miehissä on NIIIIIIIIN paljon ressukoita, joa ap:kin vielä hetki sitten miehettömänä oli. Vaan ei ole enää, kuulkaa kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Eiväthän miehet nykyään enää tarjoa naiselle kumpaakaan, vaan pelkästään yhden passattavan ja huollettavan lisää, vapaamatkustajan varustettuna oletuksella, että nainen kustantaa tasa-arvon nimissä vähintään puolet yhteisestä elämästä. Kumma, ettei houkuttele naisia.
Kyllä naiset edelleen elävät miesten rahoilla. Nykymaailmassa se ämmien elättäminen vain hoidetaan tulonsiirtojen kautta.
Kyllähän sen tietysti noinkin voi ajatella, jos lähtee siitä että naisten pitäisi edelleen tehdä työnsä ilman palkkaa, kuten he vuosisatojen ajan ovat tehneet. Aika äkkiä vaan yhteiskunta kaatuisi, jos naiset lakkaisivat tekemästä noita niin merkityksettömiä töitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No varmaan kyse on siitä että naisilla niitä miehiä pörrää ympärillä kun taas miehet joutuvat enemmän olemaan yksin. Ylipäänsä näitä asioita pitäisi kysyä enemmän naisilta. Että miksi ei hyvät miehet kelpaa.
Hyvät miehet kelpaa. Se valitaan niistä jotka siinä ympärillä pörrää. Ei siinä ei sellaista ole ollaan yksin.
Ei monillakaan naisilla pörrää. Ja miksi pitäisi olla yksin vain siksi, ettei itse oikein kelpaa kelle vaan? Mä ainakin halusin miehen, vaikken oikein kelvannutkaan niille, joista oisin pitänyt. Päättelin sitten, että on pakko alentaa tasoa. Kiitos miesten seksintarpeen sain varmaan helpommin miehen, kuin vastaavassa tilanteessa oleva mies saisi naisen. Ja siis olin tosi huono sängyssä, koska inhosin seksiä. Silti sain miehen. Kuvitteletko sä, että miehet sais naisen?
Tarkoitatko siis että oma miehesi ei ole hyvä mies?
Mä en niin naisista välitä, mut jälkikasvua olisi mukava saada. Silloin on vähän pakko laittaa onnellisuus naisen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep tää anastasia ei kyllä tiedä miehistä tai miehenä olemisesta mitään. Kerroppa miten tapasit sen miehesi?
Kaverini oli tutustunut uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja kutsui minut sekä toisen ystäväni illanviettoon kanssaan. Tutustuin siellä tähän mieheen, kuitenkin kaverimielessä. Olimmekin kavereita varmaan kevään lopusta ainakin seuraavan vuoden maaliskuuhun asti, jolloin mulla alko herätä tunteita häntä kohtaan. Päädyimme yhteen tullessa ilmi, että miehellä oli ollut tunteita mua kohtaan jo jonkin aikaa.
Mutta miten tarkalleen toi meni? Kertoiko mies että on ihastunut sinuun? Koska tämä on aika iso ongelma myös miehille, naiset tekevät todella harvoin suoria alotteita. Jos mies on sanotaanko yhtä ujo kuin nainen ei välttämättä tapahdu mitään muuta kuin hymyilyä.
Olen itse älyttömän ujo näissä asioissa, sen myönnän, kun en oikeastaan ole ikinä ollut lähelläkään seurustelua 😅 Aloin vain hiljalleen tunnustella, tulisiko tästä mitään ja miehen näyttäessä vihreitä valoja tunnustin itse olevani ihastunut, että voitaisko nähä kaksistaan. Onnistuihan se. Sain sitten siinä samalla kuulla hänen ollessaan ihastunut minuun jo kauemmin.
Se on kyllä inhottavaa, jos on muuten ihan itsevarma ja sellainen menevä kaveri, mutta sitten ihastuessaan iskee saamarinmoinen ujous eikä uskalla tehdä mitään :'D Kaveria kysyessä läheisemmäksi on aina se riski, että toinen säikähtää ja saattaa siinä samalla olla ystävyys mennyttä.
Kuka sua nyt haluaiskaan? Varmaan joku epävakaa joka tuollaiseen epäitsevarmaan ja itseluottamus pakkasella olevaan reikään takertui. Nyt se on sulle vain "vapaa menijä". Muilla ne miehet vaan "takertuu" :D Just joo.
En kyllä tahtois sellasta takertujaa itselleni, joten ei oo multa pois, mikäli joillakin parisuhde on sellaista. Ihanaa, jos ovat onnellisia ja löytäneet omanlaisensa.
Jos nyt alan ihan kunnolla viilaiemaan, niin "vapaa menijäni" on kuitenkin päättänyt olla kanssani eikä ole lähtenyt huitelemaan minnekään, joten ehkä hän ei aivan epävakaa ole vaan molemminpuolinen rakkaus saa pysymään vierellä 😘
Ilmiselvä provohan sä oot, joten en edes vaivaudu kiistämään väitteitäsi vaan annan sinun elellä uskomuksiesi kanssa, mikäli se saa sut nukkumaan paremmin. Nyt menen aamupalalle ja siitä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja nyt saanu vihdoin miehen? :D wow :D Ja nyt miehissä on NIIIIIIIIN paljon ressukoita, joa ap:kin vielä hetki sitten miehettömänä oli. Vaan ei ole enää, kuulkaa kaikki!
Sepä se, kun mielestäni parisuhteessa olevat voivat aivan hyvin olla ihan yhtä ressukoita kuin sinkkuihmiset.
Nykyaikana ei ole trendikästä olla "tavallinen" ihminen. Sellainen joka kaipaa kumppania (jonka kanssa jatkaa sukua). Vaan pitäisi ihailla ihmisiä jotka hehkuttavat sinkkuuden ihanuutta. Ei se kaikille ole ihanaa, tämä pitäisi muistaa.
Itse en tykännyt olla sinkku. Puolisoa aloin kaipaamaan teini-iässä. En jatkuvasti ajatellut asiaa mutta paljon kuitenkin. Jos olisin silloin tehnyt aloituksen tänne palstalle ja surkutellut sinkkuuttani, kaikki olisivat luulleet ettei elämässäni ole mitään muuta sisältöä. Olihan siinä, vähemmän kuin nyt parisuhteessa kylläkin. Kävin koulua, olin tietokoneella, vietin aikaa perheen kanssa, harrastin jne. Kavereita ei silloinkaan ollut, enkä niitä edes kaivannut. Mutta oma kumppani oli usein mielessä. Halusin ihmisen jolta saa paljon läheisyyttä ja jonka kanssa saa jakaa elämänsä.
Haave toteutui kun olin 19. Löysin netin kautta miehen joka oli myös tuntenut elämänsä tyhjäksi sinkkuna. Tuo ei tosin ollut syy aloittaa parisuhdetta vaan siihen johtivat muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Joo, no problem. Muutetaanpa me 10 AV:ta lukevaa miestä satojen vuosien aikana muotoutunut nykyinen käyttäytymismalli sekä muutama tuhat vuotta evoluutiota.
Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, jos moinen latteus sallitaan, ja toinen heti perään: jos en minä, niin niin kuka sitten? Jos sinulla/teillä on jo valmiiksi kurjaa, mitä te enää häviätte taistelemalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Joo, no problem. Muutetaanpa me 10 AV:ta lukevaa miestä satojen vuosien aikana muotoutunut nykyinen käyttäytymismalli sekä muutama tuhat vuotta evoluutiota.
Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, jos moinen latteus sallitaan, ja toinen heti perään: jos en minä, niin niin kuka sitten? Jos sinulla/teillä on jo valmiiksi kurjaa, mitä te enää häviätte taistelemalla?
Ja silti sinäkin olet täällä av:lla kirjoittelemassa noita tyhjänpäiväisiä latteuksia, vaikka voisit olla ottamassa sen ensimmäisen askeleen jonkin asian edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vain ymmärrä koska olet nainen. Sinulla on aina varaa valita haluatko olla suhteessa vai et, eikä sinun tarvitse laittaa itseäsi naurunalaiseksi lukemattomia kertoja etsiessäsi kumppania. Sinulla on myös mahdollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin, toisin kuin miehillä. Me voidaan antaa ja saada tukea ja läheisyyttä ainoastaan kumppanin kanssa.
Menetkö myös aukomaan päätäsi kadulla kerjäävälle että "mikä tuossa rahattomuudessa nyt muka on niin hankalaa"?
Tuota, tosissasiko vertaat omaa tilannettasi kerjäläisten kanssa? Meinaatko, että naiset valitsevat kumppaninsa jonosta ja elävät hetken tämän kanssa ja valitsevat taas jonosta seuraavan silloin kun huvittaa?
Miksi miehillä ei muka ois mahollisuus läheisiin ystävyyssuhteisiin?
En todellakaan vertaa, mutta kysyjän ymmärtämättömyys on samankaltaista molemmissa tapauksissa.
Aina kun itselläni on ollut vaikeita tilanteita elämässä, ei ole tullut mieleenkään ottaa yhteyttä miespuolisiin "ystäviini". Se on heikkoutta, eikä sosiaalisesti sallittua meiltä, "ystävät" kaikkoaisivat nopeasti. Yksin joudut pureskelemaan kaikki ongelmasi, ja voin vakuuttaa että sinkkumiehenä se ei ole aina kovin helppoa.
Se ei ole naisten vika, jos omistat suoraansanoen paskoja ystäviä, joiden kanssa ei voi puhua vakavista asioista tai kertoa ongelmistaan. Ryyppykavereita naisillakin on on eikä heille avauduta asioista, mutta syystä heitä sanotaankin yyppykavereiksi enkä ystäviksi.
Ei ole naisten vika, mutta miehet ja naiset toimivat eri tavoin yhteisössä. Naiset pitävät yhtä, joku opittu koodi? Miehet ei pidä samoin yhtä. Eli se ei ole vain itdedtä kiinni jos ympäristö on mitä on.
Ei ole kyllä sukupuolista kiinni, pitävätkö ihmiset yhtä vai ei. Ympäristöä voi onneksi aina muuttaa, vaikka se vaatiikin sisua muuttaakseen sosiaalisia normeja. Ilman näitä ihmisiä, jotka rikkoivat sosiaaliset normit, homoseksuaalit olisivat vieläkin tuomittuina parantoloihin.
Joo, no problem. Muutetaanpa me 10 AV:ta lukevaa miestä satojen vuosien aikana muotoutunut nykyinen käyttäytymismalli sekä muutama tuhat vuotta evoluutiota.
Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, jos moinen latteus sallitaan, ja toinen heti perään: jos en minä, niin niin kuka sitten? Jos sinulla/teillä on jo valmiiksi kurjaa, mitä te enää häviätte taistelemalla?
Aletaan heti kun naiset lopettavat yhteiset wc käynnit.
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Miehet nimenomaan ON itsekkäitä. Ei ne sitä naista sen takia halua, että voisivat antaa sille turvaa ja ylläpitoa, vaan sen takia, että pääsevät panemaan. Mikäli olen oikein tätä palstaa lukenut, miehet ei halua elättää puolisoaan, eikä näköjään lapsiaankaan. Hirveä meteli muutaman satasen elatusmaksuista, jotka pitäisi uhrata oman lapsen elatukseen, kun ensin on se nainen paksuksi pukattu, mutta sitten ei jakseta kuitenkaan tekosista vastat, vaan lähdetään kälppimään.
Näin itse vahvistit mitä ylempi kirjoitti. Haluatte seksiä mutta sitten haukuttu ne naiset jotka sitä antavat. Parempi naisten pitää jalat kiinni tai valikoida tarkkaan kenelle antaa.
Itku kun ei saa seksiä mutta jos sitä saa ei sitä osata arvostaa vaan haukutaan. Just just.