Miksi useimmat miehet laittavat onnellisuutensa naisten varaan?
Tai ainakin olettavat näin. Hirveän usein täälläkin ollaan itsemurhan partaalla, jos ei parisuhdetta ole syntynyt ja tällaista tekstiä tulee kirjoittajien mukaan päälle parikymppisiltä henkilöiltä. Miten ihmeessä uskalletaan laittaa onni toisen ihmisen nojaan? Entä jos tulee ero? Tehdäänkö sitten loppu omasta olemassalosta? Kertokaa hei!
Ja joo, tiiän tällasia naisiakin. Tosin heitä on hyvin harvassa.
Olen parisuhteessa enkä kiellä, etteikö elämäni olisi aivan ihanaa. Mutta sitä se oli myös ennen parisuhdettakin kavereiden, harrastusten, hyvän ruuan, musiikin, ulkoilun, kissojen ja opiskelun jne ansiota. En mä kokenu mitää alemmuuskompleksia, saati itsetuhoisia ajatuksia, koska en sattunut olemaan yhdessä kenenkään kanssa. Ja mitä olen huomannut, niin ihmisillä usein on näin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025043/syrjaytyvat-nuoret-miehet?chang…
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monet naiset laskevat onnellisuutensa lasten varaan.. sitten masennutaan kun lapset kasvavat.
Aika harvoin kuitenkaan kuulee naisten uhkaavan itsarilla ja syrjäytymisellä, mikäli ei saa lapsia tai jos he kasvavat aikuisiksi.
Kaksikin eksää ovat uhanneet itsarilla, sen jälkeen kun jätin heidät.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menetin kaverit kun en päässyt suhteeseen. Kaverit eivät pidä sinua veroisenaan ilman naista
Tota, en koe, että oisit hävinny yhtää mitää, nimittäin sulla on ollu paskoja kavereita. :/ Ei oo vika ollu missään välissä sussa eikä naisissa.
Tämän olen kokenut. Ympäristö on vienyt lukemattoman määrän mahdollisuuksia.
Pahinta on, että olen itsekkin katkeroiduttuani muuttunut terminaattoriksi. Oma itse eli minä ei ole kestänyt.
On muuten raskasta elää vastoin omaatuntoa vastoin tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monet naiset laskevat onnellisuutensa lasten varaan.. sitten masennutaan kun lapset kasvavat.
Aika harvoin kuitenkaan kuulee naisten uhkaavan itsarilla ja syrjäytymisellä, mikäli ei saa lapsia tai jos he kasvavat aikuisiksi.
Kaksikin eksää ovat uhanneet itsarilla, sen jälkeen kun jätin heidät.
Nyt puhuttiin lapsista, ei eroamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Tuo herättää monenlaisia ajatuksia.
Ensinnäkin tulee mieleen se, että miehen menestyneisyyttä mitataan enemmän suosiolla naisten parissa ja ohjeet masentuneille naisille ja miehille ovat tavallaan päinvastaisia.
Naistenlehdissä, artikkeleissa, musiikkivideoissa ja tv-ohjelmissa korostetaan naisten kehopositiivisuutta ja miten kaunis ja arvokas jokainen on. Miesten medioissa taas pohditaan miten voisi kehittyä miehekkäämmäksi ja paremmaksi versioksi itsestään fyysisesti, sosiaalisesti ja henkisesti.
Miesten huomionhaussa korostuu uusien ansioiden ja vaikeasti saatavien ominaisuuksien tavoittelu, kun taas naisten huomionhaussa ruohonjuuritason koristelu; esim.hiusten värjääminen siniseksi, vihreäksi, keltaiseksi, oranssiksi jne.
Yksinäisyys molempien osapuolten kohdalla varmaan johtuu kohtaamisongelmasta ja haluttomuudesta tunnistaa omia kehittämistä vaativia alueita, mutta seksuaalimarkkinoiden vääristymisen takia naiset voivat elää pilvimaailmassa helpommin.
Sen lisäksi miehet kaipaavat elämäänsä erilaisia projekteja ja syvempää tarkoitusta, joka ulottuu heidän itsensä ulkopuolelle ja yksi niistä kategorioista on nainen tai naiset. Positiivinen ja tyydyttävä suhde yksittäiseen naiseen tai suurempaan määrään auttaa pääsemään rauhaan tuon asian kanssa ja tuo tunteen siitä, että se vuori on valloitettu. Naiset taas näkevät elämän enemmän perheyksikön kautta, joka sitten tulee olemaan tai ei tule ja naisilla on sisäsyntyinen kyky tulkita lähestymättömien miesten lähestymättömyys miesten viaksi eikä omaksi viaksi eli naisen ei tarvitse koskaan täysin katsoa peiliin, koska varavaihtoehto on aina olemassa. Mies taas ei voi ajatella, että vuori laskisi huippuaan miehen vuoksi; tätähän kukaan ei pidä mahdollisena, mutta tämä analogia kuvaa ongelmaa miehen perspektiivistä.
Voi muru. Sä olet naisista niin pihalla, että hankkisit suosiolla sen poikaystävän.
Aika moni mies olisi onnellisempi, mutta todella vahva alkukantainen vietti estää sen. Toisin kun heteronaiset, joista suurin osa tutkitusti* pystyy kiihottumaan nähdessään oman sukupuolensa välistä seksiä, suurin osa miehistä ei pysty. Ei ollut siis kysely, vaan lämpö, kosteus, yms mittareilla.
Sen sijaan se tuottaa useimmille heteromiehille voimakkaan negatiivisen reaktion. Vaikka eletään vuotta 2017 jolloin sellaiset reaktiot leimataan sopimattoimiksi, ja ne pitää piilottaa.
Hyi hitto!
Heteronaisille ei juuri mikään ole ilskottavampaa, kuin joutua näkemään oman sukupuolensa välistä seksiä. Se saa aikaan todella voimakkaan inhoreaktion, suorastaan oksennusrefleksin.
Mistä tuollaisen väitteen mahdoit keksiä?Itse en edes unelmoi, että kahden kauniin nuoren miehen välinen kiihkeä suudelma ja hyväily kiihottaisi tavallista heteromiestä,
se olisi itselleenvalehtelemista.
Minä katselisin homorakkautta( kunhan miehet ovat nuorehkoja ja kauniita) mielelläni vaikka kuinka paljon.
-heteronainenBrittiläisestä yliopistotutkimuksesta. Suurimmasta osasta niistäkin naisista jotka *sanoivat* etteivät kiihottuneet, voitiin silti mitata selkeää kiihotusta.
Ei, en lähde etsimään linkkiä.
Eräs tutkimus osoiti, että naisten ruumiit valmistautuvat seksiin kun sitä näkevät, eli kostumista ja pulssin nousua ym. tapahtuu lähes aina. Tutkijat epäilivät tätä evoluution sopeutumaksi, sillä esim. raiskaus aiheuttaa vähemmän vaurioita jos nainen on kostea. Tämä ei kuitenkaan todista, että nainen haluaisi tulla raiskatuksi, se on vaan eräs ruumiin tapa suojautua ja minimoida vahingot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta paljastuu karu totuus esiin; naisilla on sukupuolielimensä suoma valta ja siihen se jää. Tämän katkeran realiteetin omaksumisesta feminismi ammentaa.
Logiikka, äly, osaaminen - vaatii peniksen.
Miten ihmeessä se loogisempi sukupuoli ei nujerra sitä naisten seksuaalista valtaa käyttämällä sitä järkeään? Miehet ovat täysin peniksen vietävissä. Mutta kun kutsumme penistä järjeksi, niin kyllähän tämä tietysti on ihan loogista.
Naisen seksuaalinen valta on erittäin laaja biologinen kysymys, eikä sitä todellakaan millään päätöksellä noin vain kumota. Yksi keino on ollut väkivalta ja naiset on otettu väkisin, jolloin tuo naisen valta ei ole ollut yhtä suurta, vaan ennemminkin on joutunut taistella toisia miehiä vastaan, että saako naisen vai ei. Nykyään kuitenkin väkivalta ja väkisin ottaminen on väärin ja aika harva haluaa varmaan tuolle asialle tehdä mitään. Siten naisen seksuaalinen valta on päässyt korostumaan ja biologian kannalta vääristymään yhteiskunnassamme ja se on saattanut naiset erittäin hyvään asemaan ja etenkin epäviehättävät miehet huonoon asemaan. Toisaalta tämä on hyvä asia komeille miehille, koska naiset ovat rumien miesten koskemattomissa, joten heille löytyy seuraa käytännössä loputtomasti.
Mielestäni paras keino puuttua asiaan olisi tarjota seksipalveluita turvallisesti ja järkevään hintaan, sekä muuttaa asennetta seksipalveluita ostavia ihmisiä kohtaan. Vaikka palveluita ostamalla ei saakaan henkistä läheisyyttä, niin ainakin sillä saa fyysistä läheisyyttä ja seksuaalista tyydytystä. Mielestäni siis bordellit tulisi laillistaa ja siirtää seksinmyynti valvonnan alle tehden siitä aivan tavallinen ammatti.
Mietis nyt hetki, millä sanoilla sinäkin olet nimittänyt naisia, joilla on ollut useita seurustelusuhteita tai jopa irtosuhteita? En kuvittele hetkeäkään, että pitäisit bordellissa työskentelyä normaalina ammattina. Tai ehkäpä löytäisit sieltä itsellesi vaimon?
On aika monta muutakin ammattiryhmää, josta en haluaisi vaimoa. Tuo on aika onneton perustelu bordelleja vastaan.
Jaa. Mitähän nämä mahtavat olla? Jos siis puhutaan pelkästään ammattiryhmästä eikä älykkyydestä, tulotasosta tai ajankäytöstä.
Mitä tekemistä älykkyydellä on ammattiryhmien kanssa? Tottakai kaikki ammatin puolet pitää ottaa huomioon. En haluaisi, että hän olisi poliisi, koska työ on vaarallista ja poliisilta odotetaan tiettyä käytöstä. En haluaisi hänen olevan raksamies, putkimies, rekkakuski, toimittaja, näyttelijä....
Voitko vähän avata, miksi tavisammatti itsessään (ei työskentelyolosuhteet tai alan vaatimukset) olisi kumppaniehdokkaassa miinus? Jos ajatellaan, että henkilö olisi vaikka toiminut alalla pitkään, mutta on tällä hetkellä työttömänä ja alan vaihtokin on mahdollinen. Tämä on nyt lähimpänä sellaista tilannetta, jossa ihan oikeasti voidaan arvioida ihmistä pelkästään ammatin perusteella eikä esimerkiksi tulotason tai vuorotyön tai muiden työhön liittyvien arkisten seikkojen takia. Olisiko tosiaan iso turn off, jos henkilö olisi aiemmin työskennellyt rekkakuskina, poliisina tai toimittajana?
Vierailija kirjoitti:
Liian älykäs seuraanne kirjoitti:
Miksi naisilta ei löydy empatiaa heikossa asemassa olevaa miestä kohtaan? Miestä, joka valitta kipuaan? Tai ylipäätään yhteiskunnalta?
Tämä on The Iso ja keskeisin kysymys.
Miksi miehiltä ei löydy empatiaa heikossa asemassa olevaa naista kohtaan? Naista joka valittaa kipuaan? Tai ylipäätään yhteiskunnalta?
Vrt. yh-äitien vaino tälläkin palstalla, naisten rumuus-/läski-solvaaminen, naisköyhyyden kieltäminen, teinityttöjen jatkuva arvostelu, feministien vainoaminen, synnytyskipujen vähättely, abortin vastustaminen(koska miehellä on oikeuksia), elatusavusta valittaminen(koska mies haluaa säästää), vanhojen naisten köyhyys(naisilla on pienempi eläke kuin miehillä) jne. jne..
Siinä The Iso ja Keskeisin kysymys.
Naisellinen näkemys. Oppi.
Koko yhteiskunta tuntee kipua, kun naisen rakennekynsi katkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Liian älykäs seuraanne kirjoitti:
Miksi naisilta ei löydy empatiaa heikossa asemassa olevaa miestä kohtaan? Miestä, joka valitta kipuaan? Tai ylipäätään yhteiskunnalta?
Tämä on The Iso ja keskeisin kysymys.
Miksi miehiltä ei löydy empatiaa heikossa asemassa olevaa naista kohtaan? Naista joka valittaa kipuaan? Tai ylipäätään yhteiskunnalta?
Vrt. yh-äitien vaino tälläkin palstalla, naisten rumuus-/läski-solvaaminen, naisköyhyyden kieltäminen, teinityttöjen jatkuva arvostelu, feministien vainoaminen, synnytyskipujen vähättely, abortin vastustaminen(koska miehellä on oikeuksia), elatusavusta valittaminen(koska mies haluaa säästää), vanhojen naisten köyhyys(naisilla on pienempi eläke kuin miehillä) jne. jne..
Siinä The Iso ja Keskeisin kysymys.
Eikö yhteiskunnalta ja miehiltä todellakaan heru huomiota ja sympatiaa naisille?? Hah!!
Vitun idiootti.
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta paljastuu karu totuus esiin; naisilla on sukupuolielimensä suoma valta ja siihen se jää. Tämän katkeran realiteetin omaksumisesta feminismi ammentaa.
Logiikka, äly, osaaminen - vaatii peniksen.
Miten ihmeessä se loogisempi sukupuoli ei nujerra sitä naisten seksuaalista valtaa käyttämällä sitä järkeään? Miehet ovat täysin peniksen vietävissä. Mutta kun kutsumme penistä järjeksi, niin kyllähän tämä tietysti on ihan loogista.
Naisen seksuaalinen valta on erittäin laaja biologinen kysymys, eikä sitä todellakaan millään päätöksellä noin vain kumota. Yksi keino on ollut väkivalta ja naiset on otettu väkisin, jolloin tuo naisen valta ei ole ollut yhtä suurta, vaan ennemminkin on joutunut taistella toisia miehiä vastaan, että saako naisen vai ei. Nykyään kuitenkin väkivalta ja väkisin ottaminen on väärin ja aika harva haluaa varmaan tuolle asialle tehdä mitään. Siten naisen seksuaalinen valta on päässyt korostumaan ja biologian kannalta vääristymään yhteiskunnassamme ja se on saattanut naiset erittäin hyvään asemaan ja etenkin epäviehättävät miehet huonoon asemaan. Toisaalta tämä on hyvä asia komeille miehille, koska naiset ovat rumien miesten koskemattomissa, joten heille löytyy seuraa käytännössä loputtomasti.
Mielestäni paras keino puuttua asiaan olisi tarjota seksipalveluita turvallisesti ja järkevään hintaan, sekä muuttaa asennetta seksipalveluita ostavia ihmisiä kohtaan. Vaikka palveluita ostamalla ei saakaan henkistä läheisyyttä, niin ainakin sillä saa fyysistä läheisyyttä ja seksuaalista tyydytystä. Mielestäni siis bordellit tulisi laillistaa ja siirtää seksinmyynti valvonnan alle tehden siitä aivan tavallinen ammatti.
Mietis nyt hetki, millä sanoilla sinäkin olet nimittänyt naisia, joilla on ollut useita seurustelusuhteita tai jopa irtosuhteita? En kuvittele hetkeäkään, että pitäisit bordellissa työskentelyä normaalina ammattina. Tai ehkäpä löytäisit sieltä itsellesi vaimon?
On aika monta muutakin ammattiryhmää, josta en haluaisi vaimoa. Tuo on aika onneton perustelu bordelleja vastaan.
Jaa. Mitähän nämä mahtavat olla? Jos siis puhutaan pelkästään ammattiryhmästä eikä älykkyydestä, tulotasosta tai ajankäytöstä.
Mitä tekemistä älykkyydellä on ammattiryhmien kanssa? Tottakai kaikki ammatin puolet pitää ottaa huomioon. En haluaisi, että hän olisi poliisi, koska työ on vaarallista ja poliisilta odotetaan tiettyä käytöstä. En haluaisi hänen olevan raksamies, putkimies, rekkakuski, toimittaja, näyttelijä....
Ai miehille kelpaa kaikki naiset, mutta eipä kelpaakaan, jos naisella on väärä ammatti? Jos tapaat muuten täydellisen naisen, niin jätätkö hänet heti vai aloitatko nillittämisen, että naisen pitää vaihtaa ammattia? Entä jos joku nainen hylkää sinut siksi, että sinulla on väärä ammatti? Sitten sinä tietenkin uikutat palstalla, miten naiset ovat nirsoja.
Ei minulle todellakaan kelpaa kuka tahansa nainen. Ei mikään ammatti ole ehdoton ei jos nainen on muuten täydellinen. Aika hankala nähdä tuon kuitenkaan tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Se on luusereiden hommaa määrittää itsensä naisten kautta. Tuntuu myös siltä että enemmän naiset itkevät ns. kunnollisten miesten perään..
Toki monet "miehet" vaikuttavat olevan melko munattomia ulisijoita joita pitäisi vähän läpsien herätellä todellisuuteen. Epävarmuus miehessä on yhtä suuri turn-off kuin lihavuus naisessa, vain jotkut friikit jaksavat innostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Juu, tämä tuntuu vähän hölmöltä tilanteelta, kun nyt parisuhdetta etsiessä ja pohtiessa olen päätynyt monesti siihen neuvoon, että pitää opetella olemaan yksin ja nauttimaan elämästä niin. Mutta kun tiedän, että osaan olla yksin, niin mitäs nyt? Millä pääsen siihen seuraavaan vaiheeseen, kun taas miesten kanssa lähtee menemään takapakkia?
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vain ole niin meneviä ja suureen kaveripiiriin kuuluvia, että näitä sattumalta kohtaamisia tapahtuisi. Vaikkei ole joukkoihmisiä voi kuitenkin kaivata sitä jaettua tunnesidettä. Kaipa sellainen ihminen on vain sitä kaipaamaansa seuraa etsiessä se "epätoivoinen". Osalle kumppanin kaipuu on yksi harvoista syistä yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Kuten moni mieheksi tunnustautuva onkin jo kirjoittanut, ei valittu yksinäisyys ole sama kuin olosuhteista johtuva.
Niin, totta. En kuitenkaan elämässäni myöhemmin ole kokenut olevani yksinäinen ja aikuisena kavereiden saaminen on varmasti hankalampaa kuin teini-iässä. Ehkä annoin ulosantini olla turhan radikaalia, vaikka toki mikäli olisin hiljaa hyssytellyt, ei tähänkään ketjuun olisi näin moni eksynyt.
Syrjäytymisestä pois lähteminen ei kuitenkaan korjaudu sillä, että joku tulisi hakemaan kotoa vaan itsestä se lähtee. Ei välttämättä tarvitse olla heti kättelemässä jokaisen vastaantulijan kanssa tai iskemässä baarissa. Moni haukkuu videopelien pelaajia täällä, mutta ihan jo kiinnostus niihin tekee ihmisestä huomattavasti moniulotteisemman ja kiinnostavamman.
Toki vauva.fi on enemmänkin valitusten kultakaivos ja enimmäkseen vastailen täällä hiukan provoavasti tässä ketjussa esiintyville trolleillekin. Ehkä joillekin tää paikka on ainut, missä voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Taitaa tässä puskea esiin jo ekstroverin ja introvertin perustavaa laautua oleva ero. Heti olettamana on syrjäytyneisyys (tietysti riippunee määritelmästä, mutta jos kaveripiirin puute on se, moni perheellinenkin työssäkäyvä on), mikäli ei ole ystäviä ja ei tunne tarvetta yrittää sellaisia hankkia. Monet introvertit eivät suuremmin kaipaa kaveripiiriä; muutama hyvä ystävä voi olla (usein aikuisella ei) ja sen lisäksi "hyvän päivän tuttuja", sekä työkavereita (joiden kanssa ei työn ulkopuolella aktiivisesti pidetä yhteyttä). Kuitenkin epäilen vahvasti, että suurin osa introverteistä miehistä (ainakin niistä jotka eivät inhoa ihmisseuraa) kaipaa kumppania jossainmäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Mulla menee ihan hyvin ilman ihastumisia tai suhteita. Mutten kyllä ole onnellinen! Meneekö naisilla muka parhaiten ilman mitään suhdesotkuja? Siis ihan vaan ystävien kesken harrastellaan jne sekö on parasta aikaa? Kyllä mulla on aina parasta aikaa ollut naisystävän kanssa.
m31
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vain ole niin meneviä ja suureen kaveripiiriin kuuluvia, että näitä sattumalta kohtaamisia tapahtuisi. Vaikkei ole joukkoihmisiä voi kuitenkin kaivata sitä jaettua tunnesidettä. Kaipa sellainen ihminen on vain sitä kaipaamaansa seuraa etsiessä se "epätoivoinen". Osalle kumppanin kaipuu on yksi harvoista syistä yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Kuten moni mieheksi tunnustautuva onkin jo kirjoittanut, ei valittu yksinäisyys ole sama kuin olosuhteista johtuva.
Niin, totta. En kuitenkaan elämässäni myöhemmin ole kokenut olevani yksinäinen ja aikuisena kavereiden saaminen on varmasti hankalampaa kuin teini-iässä. Ehkä annoin ulosantini olla turhan radikaalia, vaikka toki mikäli olisin hiljaa hyssytellyt, ei tähänkään ketjuun olisi näin moni eksynyt.
Syrjäytymisestä pois lähteminen ei kuitenkaan korjaudu sillä, että joku tulisi hakemaan kotoa vaan itsestä se lähtee. Ei välttämättä tarvitse olla heti kättelemässä jokaisen vastaantulijan kanssa tai iskemässä baarissa. Moni haukkuu videopelien pelaajia täällä, mutta ihan jo kiinnostus niihin tekee ihmisestä huomattavasti moniulotteisemman ja kiinnostavamman.
Toki vauva.fi on enemmänkin valitusten kultakaivos ja enimmäkseen vastailen täällä hiukan provoavasti tässä ketjussa esiintyville trolleillekin. Ehkä joillekin tää paikka on ainut, missä voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Taitaa tässä puskea esiin jo ekstroverin ja introvertin perustavaa laautua oleva ero. Heti olettamana on syrjäytyneisyys (tietysti riippunee määritelmästä, mutta jos kaveripiirin puute on se, moni perheellinenkin työssäkäyvä on), mikäli ei ole ystäviä ja ei tunne tarvetta yrittää sellaisia hankkia. Monet introvertit eivät suuremmin kaipaa kaveripiiriä; muutama hyvä ystävä voi olla (usein aikuisella ei) ja sen lisäksi "hyvän päivän tuttuja", sekä työkavereita (joiden kanssa ei työn ulkopuolella aktiivisesti pidetä yhteyttä). Kuitenkin epäilen vahvasti, että suurin osa introverteistä miehistä (ainakin niistä jotka eivät inhoa ihmisseuraa) kaipaa kumppania jossainmäärin.
Mä olen aika introvertti, juurikin noin kuin sanoit että töissä tulee rupateltua muttei paljoa sen ulkopuolella. Tuntuu jotenkin niin turhalta lässytellä jotain monta tuntia, tuntuis rankaltakin. Haluaisin kyllä naisystävän jonka kanssa olisi syvempikin suhde... en ole kuitenkaan mitenkään sosiaalisesti estynyt, ei vaan tarvitse kavereiden seuraa 24/7.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Mulla menee ihan hyvin ilman ihastumisia tai suhteita. Mutten kyllä ole onnellinen! Meneekö naisilla muka parhaiten ilman mitään suhdesotkuja? Siis ihan vaan ystävien kesken harrastellaan jne sekö on parasta aikaa? Kyllä mulla on aina parasta aikaa ollut naisystävän kanssa.
m31
Minä tarkoitin tuossa sitä, että kun en mieti minkäänlaisia miesjuttuja, olen ihan onnellinen, mutta sitten, kun sitä parisuhdetta alkaa etsimään, niin itsetunto hajoaa niin, ettei edes löydä sitä parisuhdetta. Jos ihminen kipuilee epäonnistumisiaan deittailussa ja parisuhteen etsimisessä, niin useimmiten annetaan ohjeeksi se, että pitää opetella elämään yksin ennen kuin voi onnistua parisuhteen löytämisessä. Mutta se ohje tuntuu niin tyhmältä, jos olet jo osannut elää yksin. Ongelman täytyy olla tällöin ihan toisaalla, mutta siihen ei oikein anneta ratkaisuehdotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Mulla menee ihan hyvin ilman ihastumisia tai suhteita. Mutten kyllä ole onnellinen! Meneekö naisilla muka parhaiten ilman mitään suhdesotkuja? Siis ihan vaan ystävien kesken harrastellaan jne sekö on parasta aikaa? Kyllä mulla on aina parasta aikaa ollut naisystävän kanssa.
m31
Minä tarkoitin tuossa sitä, että kun en mieti minkäänlaisia miesjuttuja, olen ihan onnellinen, mutta sitten, kun sitä parisuhdetta alkaa etsimään, niin itsetunto hajoaa niin, ettei edes löydä sitä parisuhdetta. Jos ihminen kipuilee epäonnistumisiaan deittailussa ja parisuhteen etsimisessä, niin useimmiten annetaan ohjeeksi se, että pitää opetella elämään yksin ennen kuin voi onnistua parisuhteen löytämisessä. Mutta se ohje tuntuu niin tyhmältä, jos olet jo osannut elää yksin. Ongelman täytyy olla tällöin ihan toisaalla, mutta siihen ei oikein anneta ratkaisuehdotuksia.
Ei ole muuta ongelmaa kuin parin löytäminen, ihan perusbiologiaa tämä. Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa olla parisuhteessa, ihan sama vaikka täällä osa kailottaakin että yksin menee parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Se on luusereiden hommaa määrittää itsensä naisten kautta. Tuntuu myös siltä että enemmän naiset itkevät ns. kunnollisten miesten perään..
Toki monet "miehet" vaikuttavat olevan melko munattomia ulisijoita joita pitäisi vähän läpsien herätellä todellisuuteen. Epävarmuus miehessä on yhtä suuri turn-off kuin lihavuus naisessa, vain jotkut friikit jaksavat innostua.
Kaiketi siksi narsisteilla on niin vientiä. Itse olen varsin itsevarma, kun kyse on loogisesta päättelystä (olen käynyt kaikki havaitsemani vaihtoehdot läpi mielestäni riittävän tiedon valossa ja joku niistä on merkittävästi todennäköisempi kuin muut). Ihmissuhteet vain eivät ole kovin ennakoitavia ja itsevarmuus ilman perusteita on lähinnä tyhmää. Melko ironista, että älykäs mies on monella haaveena, mutta uuden ihmisen puutteellisen tuntemuksen tiedostaminen (eli epävarmuus) on suuri "turn-off".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas on enemmän naisia tullut vastaan kuvaamallasi elämän asenteella kuin miehiä. Miehiäkin tottakai on tullut myös vastaan, mutta onhan se aika säälittävää jos ei osaa olla yksin onnellinen jolloin voi olla vaikeata olla myöskään suhteessa onnellinen. Täytyy oppia ensin rakastamaan itseään ennenkuin oppii oikeasti rakastamaan toista. Olen itse sitä mieltä, että tällaiset ihmiset jotka luulevat, että nainen/mies tekee sitten onnelliseksi ovat melko masentuneita ja pettyneitä elämäänsä ja luulevat parisuhteen tuovan pelastuksen omaan kurjaan elämään.
Omalla kohdallani tämä meni jotenkin ihan nurinkurisesti. Ennen eroa ja eron jälkeen olin sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin ilman miestä enkä halua elämääni ketään. Sitten kului aikaa ja sinkkukaveri suostutteli minut tinderiin. Vastustelin viimeiseen asti eikä minua ihan oikeasti kiinnostanut minkäänlaiset suhteet miesten kanssa. Mutta nyt olen käynyt tinder-treffeillä ja huomaan olevani ihan hukassa, epävarma itsestäni ja todella tyytymätön elämääni. Eli olin onnellinen itsekseni, kun en miettinyt miesjuttuja, mutta suhteeseen en näköjään kykene silti.
No joo, olen itsekin huomannut että silloin kun ei ole suhteita tai edes ihastumisia niin olen voinut parhaiten. miesjutut tuo lähinnä stressiä ja epävarmuutta itsestäni. Hyvä kun en ole ainoa...
Mulla menee ihan hyvin ilman ihastumisia tai suhteita. Mutten kyllä ole onnellinen! Meneekö naisilla muka parhaiten ilman mitään suhdesotkuja? Siis ihan vaan ystävien kesken harrastellaan jne sekö on parasta aikaa? Kyllä mulla on aina parasta aikaa ollut naisystävän kanssa.
m31
Minä tarkoitin tuossa sitä, että kun en mieti minkäänlaisia miesjuttuja, olen ihan onnellinen, mutta sitten, kun sitä parisuhdetta alkaa etsimään, niin itsetunto hajoaa niin, ettei edes löydä sitä parisuhdetta. Jos ihminen kipuilee epäonnistumisiaan deittailussa ja parisuhteen etsimisessä, niin useimmiten annetaan ohjeeksi se, että pitää opetella elämään yksin ennen kuin voi onnistua parisuhteen löytämisessä. Mutta se ohje tuntuu niin tyhmältä, jos olet jo osannut elää yksin. Ongelman täytyy olla tällöin ihan toisaalla, mutta siihen ei oikein anneta ratkaisuehdotuksia.
Ei ole muuta ongelmaa kuin parin löytäminen, ihan perusbiologiaa tämä. Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa olla parisuhteessa, ihan sama vaikka täällä osa kailottaakin että yksin menee parhaiten.
Tuolla jo aiemmin mainitsin, että itselläni se kumppanin etsinnän vaikeus tuo mukanaan epävarmuutta ja tyytymättömyyttä, kun taas näitä ei ole silloin, kun en edes ajattele kumppanin etsimistä. Sehän tässä on ristiriitaista, kun tuon "viisauden" mukaan, se kumppanin etsintä pitäisi tehdä silloin, kun on ensin sinut itsensä kanssa. Mutta kun se "sinut itsensä kanssa" muuttuu tasan sillä hetkellä, kun päätät etsiä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta paljastuu karu totuus esiin; naisilla on sukupuolielimensä suoma valta ja siihen se jää. Tämän katkeran realiteetin omaksumisesta feminismi ammentaa.
Logiikka, äly, osaaminen - vaatii peniksen.
Miten ihmeessä se loogisempi sukupuoli ei nujerra sitä naisten seksuaalista valtaa käyttämällä sitä järkeään? Miehet ovat täysin peniksen vietävissä. Mutta kun kutsumme penistä järjeksi, niin kyllähän tämä tietysti on ihan loogista.
Naisen seksuaalinen valta on erittäin laaja biologinen kysymys, eikä sitä todellakaan millään päätöksellä noin vain kumota. Yksi keino on ollut väkivalta ja naiset on otettu väkisin, jolloin tuo naisen valta ei ole ollut yhtä suurta, vaan ennemminkin on joutunut taistella toisia miehiä vastaan, että saako naisen vai ei. Nykyään kuitenkin väkivalta ja väkisin ottaminen on väärin ja aika harva haluaa varmaan tuolle asialle tehdä mitään. Siten naisen seksuaalinen valta on päässyt korostumaan ja biologian kannalta vääristymään yhteiskunnassamme ja se on saattanut naiset erittäin hyvään asemaan ja etenkin epäviehättävät miehet huonoon asemaan. Toisaalta tämä on hyvä asia komeille miehille, koska naiset ovat rumien miesten koskemattomissa, joten heille löytyy seuraa käytännössä loputtomasti.
Mielestäni paras keino puuttua asiaan olisi tarjota seksipalveluita turvallisesti ja järkevään hintaan, sekä muuttaa asennetta seksipalveluita ostavia ihmisiä kohtaan. Vaikka palveluita ostamalla ei saakaan henkistä läheisyyttä, niin ainakin sillä saa fyysistä läheisyyttä ja seksuaalista tyydytystä. Mielestäni siis bordellit tulisi laillistaa ja siirtää seksinmyynti valvonnan alle tehden siitä aivan tavallinen ammatti.
Mietis nyt hetki, millä sanoilla sinäkin olet nimittänyt naisia, joilla on ollut useita seurustelusuhteita tai jopa irtosuhteita? En kuvittele hetkeäkään, että pitäisit bordellissa työskentelyä normaalina ammattina. Tai ehkäpä löytäisit sieltä itsellesi vaimon?
Niin ja olisit kotona lasten kanssa iltaisin kun äiti lähtee töihin.
Toisaalta tämä tyyppihän vaati että palveluita ostavia kohtaan pitäisi asenteiden muuttua. Ei hän myyvistä puhunut mitään. Ilmeisesti heillä ei niin väliä.
Niin juuri. Kategoriota on kaksi, tai kolme jos lasketaan neitsyetkin. Neitsyet, matalalukuiset, ja korkealukuiset. 30 on enemmän kuin tarpeeksi viimeiseen kategoriaan.