Vaatiiko parisuhde kovaa työtä ja vaivannäköä?

Hyvin pitkälle päästään jo sillä, että pidetään itsestä hyvää huolta ja kunnioitetaan toista. 

Ei ole tarvinnut ja ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja sitä lämpöä, läheisyyttä ja intohimoa on aina ollut.

Jos parisuhde on perustuu toisen arvostukseen, luottamukseen ja kunnioittamiseen, niin parisuhteen hoito kuuluu sanahelinältä.

Ajoittain se vaatii. Meillä on todella loistava avioliitto, mutta kyllähän tuo suhde käy todellisesta työstä silloin kun poiketaan normaalielämästä. Esimerkiksi opiskelut (kumpikin vaihtoi alaa vanhempana, samaan aikaan), talonrakennus, remontit, läheisen kuolema, työkomennukset kaukana ja sen sellaiset ovat kyllä vaatineet todella paljon panostamista suhteeseen ja asioiden puimista.

"Kovaa" työtä on harhaanjohtaja ilmaisu mielestäni. Parisuhde vaatii ja ansaitsee molempien osapuolten panostusta, välillä myös kovaa työtä, mutta tällainen "raataminen" ei ole lähtökohta. Välillä tottakai tarvitaan enemmän, mutta eikö lähtökohdan tulisi olla vaivaton yhdessäolo?

Minusta vaatii. Toisaalta ajattelen kaikista ihmissuhteista, että ne vaativat kovasti työtä. Kavereihin pitää pitää säännöllisesti yhteyttä, miehelle ei voi montaa viikkoa putkeen sanoa, että ei huvita seksi ja haluan olla vain rauhassa ja lastenkin kohdalla on tehtävä paljon asioita, joista en nauti enkä välitä. 

Olen luonteeltani varmasti aika pitkälle erakko ja introvertti. Viihdyn yksin, mutta toisaalta nautin kyllä ystävistä ja erityisesti puolisosta. Silti pitää usein tehdä asioita, jotka mieluusti jättäisin tekemättä. Ehkä lapset on tähän meidän kuvioon ja minun luonteeseeni olleet liikaa, jolloin sellaiset asiat, joista ennen nautin puolisoni kanssa, ovat nykyisin enemmän tai vähemmän raskaita ja työläitä. 

Odotan hirveästi sitä aikaa, että taas ollaan miehen kanssa kahdestaan ja että saan vain olla. Silloin jaksan paremmin panostaa parisuhteeseen ilman, että se tuntuu pakolta ja työltä. 

Vaatii kovaa työtä, että perhe pysyy kasassa. Olen luopunut kaikesta omista asioistani toisten eteen. Se ottaa koville. Muuta keinoa ei ole, kun ei voi erota.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaatii. Toisaalta ajattelen kaikista ihmissuhteista, että ne vaativat kovasti työtä. Kavereihin pitää pitää säännöllisesti yhteyttä, miehelle ei voi montaa viikkoa putkeen sanoa, että ei huvita seksi ja haluan olla vain rauhassa ja lastenkin kohdalla on tehtävä paljon asioita, joista en nauti enkä välitä. 

Olen luonteeltani varmasti aika pitkälle erakko ja introvertti. Viihdyn yksin, mutta toisaalta nautin kyllä ystävistä ja erityisesti puolisosta. Silti pitää usein tehdä asioita, jotka mieluusti jättäisin tekemättä. Ehkä lapset on tähän meidän kuvioon ja minun luonteeseeni olleet liikaa, jolloin sellaiset asiat, joista ennen nautin puolisoni kanssa, ovat nykyisin enemmän tai vähemmän raskaita ja työläitä. 

Odotan hirveästi sitä aikaa, että taas ollaan miehen kanssa kahdestaan ja että saan vain olla. Silloin jaksan paremmin panostaa parisuhteeseen ilman, että se tuntuu pakolta ja työltä. 

Kyllä voi sanoa toiselle monta viikkoa putkeen että ei huvita.

Mutta toisen pitää kyllä yrittää tehdä kaikkensa suhteen eteen. Eli mielestäni seksiäkin pitää harrastaa vaikka sitä ei haluisi.

Mutta kyllä suhteessa saa olla hyvinkin pitkään huonolla tuulella ja paha olla. Esimerkiksi masennus on sellainen että se voi kestää vuosiakin. Olisi täysin järjetöntä että ihminen ei saa omassa kodissa ja oman perheen seurassa olla huonolla tuulella ja osoittaa pahaa oloaan.

Vaatii töitä, jos elämässä tulee vastoinkäymisiä eteen. Ellei töitä olla silloin valmiita yhdessä tekemään suhteen eteen, niin äkkiä päätyvät lusikat jakoon.

Parisuhteethan ova kuin Strömsössä asuisi. Puolet päättyy eroon.

Ei. Jotain on pielessä jos vaatii.

37 v. aviossa. Paljon on töitä tehty, mutta avioliiton eteen ei ole tarvinnut. Toisen kanssa on vaan hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaatii. Toisaalta ajattelen kaikista ihmissuhteista, että ne vaativat kovasti työtä. Kavereihin pitää pitää säännöllisesti yhteyttä, miehelle ei voi montaa viikkoa putkeen sanoa, että ei huvita seksi ja haluan olla vain rauhassa ja lastenkin kohdalla on tehtävä paljon asioita, joista en nauti enkä välitä. 

Olen luonteeltani varmasti aika pitkälle erakko ja introvertti. Viihdyn yksin, mutta toisaalta nautin kyllä ystävistä ja erityisesti puolisosta. Silti pitää usein tehdä asioita, jotka mieluusti jättäisin tekemättä. Ehkä lapset on tähän meidän kuvioon ja minun luonteeseeni olleet liikaa, jolloin sellaiset asiat, joista ennen nautin puolisoni kanssa, ovat nykyisin enemmän tai vähemmän raskaita ja työläitä. 

Odotan hirveästi sitä aikaa, että taas ollaan miehen kanssa kahdestaan ja että saan vain olla. Silloin jaksan paremmin panostaa parisuhteeseen ilman, että se tuntuu pakolta ja työltä. 

Kyllä voi sanoa toiselle monta viikkoa putkeen että ei huvita.

Mutta toisen pitää kyllä yrittää tehdä kaikkensa suhteen eteen. Eli mielestäni seksiäkin pitää harrastaa vaikka sitä ei haluisi.

Mutta kyllä suhteessa saa olla hyvinkin pitkään huonolla tuulella ja paha olla. Esimerkiksi masennus on sellainen että se voi kestää vuosiakin. Olisi täysin järjetöntä että ihminen ei saa omassa kodissa ja oman perheen seurassa olla huonolla tuulella ja osoittaa pahaa oloaan.

Ei TODELLAKAAN pidä harrastaa seksiä jos ei halua!

Ei, mutta lapset pilaavat kaiken.

Ehdottomasti. Siksi en varmaan sellaisessa olekaan, koska moni muu on toista mieltä. 

Kyllä vaatii ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei saa vaikeuttaa elämääni. Se on ensimmäinen sääntö.

Ei kannata mennä naimisiin, jos ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointia. Ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Oikean ihmisen kanssa on tavattoman helppo olla.

Minusta aika moni on väärän ihmisen kanssa.

Samaa mieltä. Jos parisuhde on hirveää väkisin vääntämistä, mikä siinä on pointtina? Eikö olisi helpompaa olla yksin...

Välillä on tosi helppoa ja välillä tosi vaikeeta, riippuen siitä miten elämä heittelee. Jos molemmilla sujuu muuten hyvin, on parisuhdekin helpompi pitää kasassa. Jos menee itsellä tosi huonosti esim. taloudellisesti/töissä/tms, niin vaikuttaa se myös automaattisesti parisuhteeseen, ei se siitä silti huonoa tee.

Parisuhde on voimavara ja valinta, sellaista hyvää me-henkeä. En minä jaksaisi edes olla kenenkään itseni kopion kanssa jonka kanssa ei olisi ikinä eri mieltä. Parisuhteen toimivuuden ratkaisee mielestäni se, miten vaikeuksista päästään eteenpäin.

Ainakin tähän asti kaikki parisuhteeni on tuntuneet todella työläiltä ja siksi olenkin ollut mieluummin sinkku jo useamman vuoden ajan. Ihan kaikki yhteydenpito on pääsääntöisesti aina levännyt mun harteilla, samoin kaiken tekemisen keksiminen miehen vastauksen niihin ollessa tasoa "katellaan". Jo sovitut menot on mies voinut perua vartin varoitusajalla ja toisaalta sitten ehdottaa "päiväkahveja" jo miltei oven takana ollessaan.

n41

Onnistuneeseen parisuhteeseen vaaaditaan myös onnistunut kumppanin valinta. Jos joka kerralla tarrautuu täysin itselle sopimattomaan kumppaniin, ei auta syytellä toisia osapuolia, vaan kyllä se syy silloin löytyy peilistä.