Vaatiiko parisuhde kovaa työtä ja vaivannäköä?

Oikean ihmisen kanssa on tavattoman helppo olla.

Minusta aika moni on väärän ihmisen kanssa.

No ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut, en tiedä tarvitaanko sitten kun suhde on kestänyt pidempään. Siis tietysti parisuhteesta pitää pitää huolta eikä ottaa toista itsestäänselvyytenä mutta ei se kyllä meillä mitään kovaa työtä ja vaivannäköä ole vielä ainakaan vaatinut.

Vierailija kirjoitti:

No ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut, en tiedä tarvitaanko sitten kun suhde on kestänyt pidempään. Siis tietysti parisuhteesta pitää pitää huolta eikä ottaa toista itsestäänselvyytenä mutta ei se kyllä meillä mitään kovaa työtä ja vaivannäköä ole vielä ainakaan vaatinut.

Ei ole kymmenen vuoden aikana vaatinut.

Parisuhde on samaan hiileen puhaltamista, jos jatkuvasti pitää tästä vääntää tai pitää kehityskeskusteluja niin liian hankalaksi menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut, en tiedä tarvitaanko sitten kun suhde on kestänyt pidempään. Siis tietysti parisuhteesta pitää pitää huolta eikä ottaa toista itsestäänselvyytenä mutta ei se kyllä meillä mitään kovaa työtä ja vaivannäköä ole vielä ainakaan vaatinut.

Ei ole kymmenen vuoden aikana vaatinut.

Ei meilläkään kahdenkymmenen. Sitä edeltänyt tuntui työläältä, varmaan siihen kaatuikin.

Siinä vaiheessa kun ollaan törmäyskurssilla, vaatii töitä, ettei saman tien luovuta. Joskus ihmisillä on isoja asioita ja ongelmia, ihan itsensäkin kanssa. Silloin se voi vaatia paljonkin kovaa työtä, että selvitään, omaa ja/tai yhteistä terapiaa, kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, rakkautta...

Minusta kenenkään ei pitäisi tuomita yleisesti tyyliin "jos vaatii kovasti töitä, suhde on huono", koska koskaan ei tiedä, mistä ihmiset tulee ja mitä kaikkea traumaa on taustalla. Sitä toivoisi, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä kohtuuttomasti töitä parisuhteessaan tai edes oman minänsäkään kanssa.

Parisuhde ei saa vaikeuttaa elämääni. Se on ensimmäinen sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei saa vaikeuttaa elämääni. Se on ensimmäinen sääntö.

Ihan hyvä sääntö.

Jotain vaivannäköä tietysti, mutta ei kovaa työtä ja vaivannäköä, joku raja pitää olla.

Enemmän se vaatii mun mielestä huumorintajua, itseironiaa, empatiaa ja joustamista. "Kova työ ja vaivannäkö" kuulostaa kauhean negatiiviselta, mutta jos ap pitää luettelemiani asoista työnä ja tuskana, niin OK. :)

En nyt sanoisi kovaa työtä, mutta jonkinlaista vaivannäköä kyllä.

Minä saan työstä palkkaa ja parisuhteesta en sitä saa. Joten parisuhde on ilo ja voimanantaja, eikä työ

"paljon kovaa työtä ja vaivannäköä" nyt on aika raskaasti sanottu. Mutta kyllä siinä pitää vaikeina aikoina varsinkin sitä työtäkin tehdä jos haluaa jatkaa saman ihmisen kanssa.

Minäkin olin ennen meidän ensimmäistä ekaa isoa kriisiä (10 vuoden kieppeillä) sitä mieltä, että suhteessa on jotain vikaa jos pitää töitä tehdä. Mutta sitten elämä heitteli ja kaikkine isoine lieveilmiöineen vei meidät siihen tilanteeseen, että melkein erosimme kun olimme etääntyneet toisistamme niin paljon.

Päätimme kuitenkin jatkaa ja että päästiin suhteessa eteenpäin siihen pisteeseen, että jatkaa kannatti, teimme aika isoja muutoksia siinä miten suhtaudumme parisuhteeseen.  Mitään ei oteta enää itsestäänselvyytenä ja se tarkoittaa sitä, että kyllä me tasaisin väliajoin "teemme töistä suhteen eteen" että pysymme oikealla raiteella.

Kriisistä on jo monta vuotta ja olemme onnellisia molemmat.  Paljon onnellisempia kuin kriisiä edeltävinä 2-3- vuotena. Ja yksi erittäin tärkeä seikka on juuri se, että teemme molemmat suhteen eteen töitä emmekä vaan jollottele eteenpäin ajattelematta yhtään miten meidän välisemme suhde voi. Aina kun tulee jotain ongelmia, ne ratkaistaan eikä lakaista maton alle kuten ennen kriisiä. Ja se kyllä aina välillä käy työstä.

Vierailija kirjoitti:

Oikean ihmisen kanssa on tavattoman helppo olla.

Minusta aika moni on väärän ihmisen kanssa.

Täysin samaa mieltä. Kyllä sen huomas kun löytyi se oikea itselle, että mikään ei tunnu vaivalloiselta kumppanini kanssa tai työläältä. Jokainen päivä on kuin siunaus, kun saan hänen viereen nukahtaa ja herätä

Sanotaanko näin että enemmän se antaa kuin ottaa. Että ei se työstä käy.

18 vuotta

15 vuotta on mennyt ilman työtä ja vaivannäköä. Eikä vielä olla jouduttu millekään törmäyskurssillekaan. Mutta voihan sellainen aika vielä tulla, onhan tässä elämää todennäköisesti jonkin verran jäljellä.

Parisuhde vaatii sitoutumista ja sen kestämistä, ettei kokoajan ole kivaa ja kumpikaan kumppaneista ei ole jatkuvasti parhaimmillaan :)

Riippuu vähän miten määrittelee kovan työn.. kyllä siinä on tekemistä, että huomioi toista ja tekee oman osuutensa kotona. Vaivalloista parisuhdearjen ei sinänsä pitäisi olla, mutta kyllä mä näen että parisuhde saa myös ottaa - toiselle haluaa antaa ja nähdä vaivaa sen eteen, että toisella on hyvä olla. Ei niin että toisen hyvä olo on siitä kiinni, vaan enemmänkin plussaa arkeen. 

Välillä pitkän päivän jälkeen on vaikeaa olla kärsivällinen ja kuunnella toisen triviaaleilta tuntuvia juttuja. Läsnäolo ei todellakaan oo nykypäivänä helppoa. Silti sitä haluaa tehdä, koska toinen on tärkeä, ja itsellekin tekee hyvää kun ei ole aina omat jutut mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tämä lähinnä jotakin, mitä huonoissa parisuhteissa elävät tapaavat sanoa?

Ei vaadi muuta kuin molemminpuolista kiinnostusta,välittämistä ja luottamusta.

Työ suhteen eteen, laatuaika, suhteen hoitaminen ym. erityisjärjestelyt kertovat, että väärät ihmiset ovat yhdessä.