Kerrotaan hyviä "ei-ilmiselviä" syitä jättää kumppani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)"

Haluaisin vielä nostaa esiin tuon huomion, se oli ehkä ensimmäisiä varoitusmerkkejä joita sain siitä, että jotain on pielessä.

Kuvittelin vielä suhteen päätymisen jälkeenkin, että tunne siitä että kumppani vei läsnäolollaan paljon tilaa oli jotenkin omien korvien välissä. En ollut koskaan törmännyt vastaavaan.

Kun eron jälkeen kävin puhumassa ihmiselle, jolla oli kokemusta ja tietoa useista samankaltaisista tarinoista kuin itselläni, hän vahvisti tuon "tilan viemisen" ihan todelliseksi ilmiöksi.

Kertoisitko tästä tunteesta lisää? Kuulostaa nimittäin tutulta.

Minäkin jäin miettimään tuota. En ihan saa kiinni tuosta tunteesta mutta jotain samankaltaista olen ehkä kokenut. Voisiko tuo liittyä siihen, että kaikki suhteessa pyörii sen kumppanin, tilanviejän ehdoilla? Hän määrää säännöt, toimintatavat ja keskusteluaiheet. Kaikki keskustelut liittyvät tavalla tai toisella häneen. Tilanviejä pyrkii määräämään myös, miten toisen pitäisi käyttäytyä ja olla. 

Olen tuon viestin kirjoittaja. Yleensä kun tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa, esimerkiksi toiseen huoneeseen meneminen auttaa. Kun muutin puolisoni kanssa yhteen(kun asiat vielä tuntuivat olevan hyvin), se ei enää auttanutkaan. Sitä on vaikea selittää, sellainen tunne että toisen läsnäolo tuntuu vaikka on seinä välissä, tilaa saadakseen oli poistuttava asunnosta. Kun puolisoni oli kokonaan poissa oli jotenkin helpompi olo, asunto tuntui tilavammalta. Pidin tätä omana henklökohtaisena puolisosta riippumattomana tunteena ja ehkä se olikin. Olen kuitenkin huomannut, että muiden kanssa sitä tunnetta ei ole. Voin keskittyä ja tunnen oloni vapaaksi, vaikka asunnossani olisi joku muukin tuttu ihminen kun olen eri huoneessa.

Eron jälkeen mainitsin asiasta kriisityöntekijälle, sillä oletuksella että olen hullu ja kuvittelen liikoja. Oli aika yllätys, että kriisityöntekijä tiesi heti mistä on kyse. Sanoi että on kuullut vastaavia asioita muilta ja jotenkin niin, että joillakin on vain jotenkin suuri ja tilaa vievä ego. Kuulostaa omiin korviini ehkä vähän huuhaalta, mutta oli kyse mistä tahansa, niin en ole ollut ainoa vastaavaassa tilanteessa, jolla sama kokemus.

Suski73 kirjoitti:

No mä voisin jokaisesta elämäni miehestä kirjailla vastaavanlaisia juttuja mutta fakta taitaa olla, etten itse ainakaan helpompi kumppani ole.

Naisilla on nykyään taipumus tavoitella täydellisiä rakkaustarinoita, myös itselläni.

Olisi mielenkiintoista kuulla näihin tarinoihin se toinen puoli.

Olen kuullut puolisoni puolen asiasta, kerronko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.

AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.

Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.

Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.

Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.

Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.

*Valvottaminen/herättely

*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä

*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)

*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)

*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi

*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin

*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä

*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi

*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta

*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy

*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä

Listaa saa jatkaa!

Aloittajan viestit täynnä

- mutua

- vainoharhaa

- draamailua.

Listaa sa jatkaa.

Luin koko ketjun ja tosiaan paikoin hyvin vainoharhaista tekstiä. Toisaalta samat ominaisuudet pätee myös naisiin, vaikka ketjun tarkoituksena lienee arvostella miehen käytöstä vaikka yritetään puhua neutraalisti "kumppanista".

Vastenmielistä luettavaa kaiken kaikkiaan.

Tässä ei ole kiellettykkään mutuilua ja vainoharhasta voidaan olla montaa mieltä. Suhde ei ollut ensimmäiseni, eikä viimeiseni. Viimeistään kun alat tapailemaan ihmistä, joka kohtelee sinua kuin ihmistä, huomaat väkisinkin eron.

Tunteet lähtevät aina jostakin, kyse voi olla toki omasta päästäkin, mutta joka tapauksessa jatkuva pahoinvointi ja ahdistus ei ole normaalitila, sillon on syytä selvittää, mistä se johtuu.

Jahas, kiusaajatrolli heräsi. Eipäs aleta vänkäämään sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.

AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.

Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.

Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.

Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.

Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.

*Valvottaminen/herättely

*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä

*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)

*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)

*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi

*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin

*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä

*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi

*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta

*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy

*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä

Listaa saa jatkaa!

Aloittajan viestit täynnä

- mutua

- vainoharhaa

- draamailua.

Listaa sa jatkaa.

Sinä  olet väärässä joka kohdassa, hyvä mies. Ilmeisesti sinä olet juuri sellainen kumppanisi  pikkuhiljaa alistava pikkunilkki ja nyt tais kolahtaa. Se kertoo  että sulla on vielä   pieni mahis muuttua hirviöstä ihmiseksi. Peiliin katsominen sattuu mutta ilman kipua ei tule muutosta.

Satoja tapauksia tiedossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.

AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.

Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.

Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.

Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.

Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.

*Valvottaminen/herättely

*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä

*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)

*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)

*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi

*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin

*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä

*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi

*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta

*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy

*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä

Listaa saa jatkaa!

Aloittajan viestit täynnä

- mutua

- vainoharhaa

- draamailua.

Listaa sa jatkaa.

Luin koko ketjun ja tosiaan paikoin hyvin vainoharhaista tekstiä. Toisaalta samat ominaisuudet pätee myös naisiin, vaikka ketjun tarkoituksena lienee arvostella miehen käytöstä vaikka yritetään puhua neutraalisti "kumppanista".

Vastenmielistä luettavaa kaiken kaikkiaan.

Kyseessä ei ole vainoharha, vaan sammakko kattilassa-ilmiö. Se että itse et ole moiseen törmännyt ei anna sinulle oikeutta syyttää keskusteluun osalllistuneita, tämän kokeneita vainoharhaisiksi.Henkistä väkivaltaa on moneen  lähtöön, hyvin hienovaraisesta törkeään asti.

Vähättelee kiinnostuksenkohteitasi, yrittää jatkuvasti väitellä ties mistä ja "haastaa" sinut. Moittii sinua, jos et ole sujuva väittelijä tai et reagoi hänen haasteisiinsa salamannopeasti ja itsevarmasti. Jos joskus argumentoit hyvin, hän mitätöi sinut silti, koska tietää muka kaiken kaikesta. Moittii sinua epävarmuudesta, ujoudesta jne. vaikka omasta mielestäsi käyttäydyt ihan normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.

AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.

Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.

Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.

Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.

Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.

*Valvottaminen/herättely

*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä

*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)

*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)

*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi

*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin

*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä

*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi

*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta

*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy

*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä

Listaa saa jatkaa!

Aloittajan viestit täynnä

- mutua

- vainoharhaa

- draamailua.

Listaa sa jatkaa.

Luin koko ketjun ja tosiaan paikoin hyvin vainoharhaista tekstiä. Toisaalta samat ominaisuudet pätee myös naisiin, vaikka ketjun tarkoituksena lienee arvostella miehen käytöstä vaikka yritetään puhua neutraalisti "kumppanista".

Vastenmielistä luettavaa kaiken kaikkiaan.

"Kumppani" on valittu juuri siitä syystä, että oletuksena on että kuka tahansa sukupuolesta riippumatta voi kohdata samaa.-Kysymys kuuluukin miksi miellät nämä vain miehiä koskeviksi?

* Kumppanin pitää olla sinua parempi kaikessa. Jos se ei onnistu harjoittelemalla tai huijaamalla, se onkin täysin typerää ja turhaa ( johon pystyy kuka tahansa, myös kumppani jos kiinnostaisi)

Mulla puoliso tallensi todistusaineista "alennustilastani" mm. Valokuvasi kun minulla oli hänen mielestään typerät vaatteet tai näytin muuten tyhmälle. Tosin siinä vaiheessa olin niin poikki, ettei paljoa kiinnostanut.

* Ääneen sanomattomat oletukset: Olet hyvällä päällä ja kumppani tuntuu kerrankin oikeasti keskustelevan kanssasi kaikenlaisista aiheista ja sitten kaboom- Kumppani suuttuu koska et ymmärtänyt hänen olevan mukava vain siksi, että halusi keskustelun ohjautuvan pikkutuhmaan suuntaan, joka johtaisi seksiin. Kumppani kuitenkin leppyy purkauksen jälkeen, mutta kumppanilta on fiilis kadonnut ja tulet tuntemaan sen loppupäivän nahoissasi viileänä ja etäisenä käytöksenä

* "Ei mua oikeasti edes huvittanut" tapaukset. Tulet pitkän päivän päätteeksi kotiin ja haluaisit vain rojahtaa sängylle lepäämään. Kumppani haluaa läheisyyttä, mutta ei jaksa itse nähdä vaivaa seksin eteen, lopulta ruinauksen jälkeen ymmärrät pääseväsi helpommalla jos vain suostut seksiin ja tekemään kaiken "työn" . Paskan seksin jälkeen kumppani virnistää ja toteaa, ettei sitä edes oikeastaan huvittanut

* Kumppani suuttuu jos kosket "väärin", etkä koskaan osaa koskettaa "oikein". Kumppani on turhautunut, koska et koskaan kosketa häntä millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vähättelee kiinnostuksenkohteitasi, yrittää jatkuvasti väitellä ties mistä ja "haastaa" sinut. Moittii sinua, jos et ole sujuva väittelijä tai et reagoi hänen haasteisiinsa salamannopeasti ja itsevarmasti. Jos joskus argumentoit hyvin, hän mitätöi sinut silti, koska tietää muka kaiken kaikesta. Moittii sinua epävarmuudesta, ujoudesta jne. vaikka omasta mielestäsi käyttäydyt ihan normaalisti. 

Mulle kumppani keksi kokonaan uusia fobioita ja tsemppasi sitten kohtaamaan ne. Kun tätä kaavaa toistettiin tarpeeksi pitkään, mulla alkoi oikeasti olemaan kyseiset fobiat, enkä suinkaan "parantunut" niistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex "ei usko anteeksipyytämiseen". Näin hän selittää, miksi ei koskaan pyydä anteeksi, kun on toiminut väärin.

Liian monta vuotta hyväksyin exän törkeän toiminnan, loppuvaiheissa myös nimittelyä ym.

Meillä meni niin, että ex kertoi joutuvansa pyytelemään kokoajan anteeksi, se olikin sitten ainoa edes anteeksipyynnön tapainen koko suhteessa exän puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähättelee kiinnostuksenkohteitasi, yrittää jatkuvasti väitellä ties mistä ja "haastaa" sinut. Moittii sinua, jos et ole sujuva väittelijä tai et reagoi hänen haasteisiinsa salamannopeasti ja itsevarmasti. Jos joskus argumentoit hyvin, hän mitätöi sinut silti, koska tietää muka kaiken kaikesta. Moittii sinua epävarmuudesta, ujoudesta jne. vaikka omasta mielestäsi käyttäydyt ihan normaalisti. 

Mulle kumppani keksi kokonaan uusia fobioita ja tsemppasi sitten kohtaamaan ne. Kun tätä kaavaa toistettiin tarpeeksi pitkään, mulla alkoi oikeasti olemaan kyseiset fobiat, enkä suinkaan "parantunut" niistä.

Yleinen kaava tuntuu olevan tuo, että salakavala alistaja pyrkii sijoittamaan kumppaniinsa ominaisuuksia, joita tällä ei oikeasti ole. Esimerkkejä:

"Valitat aina. Olet niin kuluttavaa seuraa." (vaikka olisit vain todennut olevasi väsynyt pitkän työpäivän jälkeen tai vaikka olisit oikeasti surullinen järkyttävästä tapahtumasta tai sukulaisen kuolemasta)

"Olet tuommoinen huolimaton sählääjä/tunari/epäluotettava juoruaja."

Eniten perseestä on se, kun kumppani syyttää sinua jostain ominaisuudesta, vaikka syyllistyy itse ihan samaan ja vielä suuremmassa mittakaavassa. 

Vierailija kirjoitti:

* Kumppanin pitää olla sinua parempi kaikessa. Jos se ei onnistu harjoittelemalla tai huijaamalla, se onkin täysin typerää ja turhaa ( johon pystyy kuka tahansa, myös kumppani jos kiinnostaisi)

Tuttua. Jos sinulla on jokin erityistaito tai osaat vaikka jotain vierasta kieltä, kumppani tenttaa sinua osaamisestasi ja pyrkii löytämään puutteita siinä. Jos et tiedä vaikkapa jotain tuon vieraan kielen harvinaisempaa sanaa, kumppani lällättelee sinulle ja mitätöi osaamisesi kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähättelee kiinnostuksenkohteitasi, yrittää jatkuvasti väitellä ties mistä ja "haastaa" sinut. Moittii sinua, jos et ole sujuva väittelijä tai et reagoi hänen haasteisiinsa salamannopeasti ja itsevarmasti. Jos joskus argumentoit hyvin, hän mitätöi sinut silti, koska tietää muka kaiken kaikesta. Moittii sinua epävarmuudesta, ujoudesta jne. vaikka omasta mielestäsi käyttäydyt ihan normaalisti. 

Mulle kumppani keksi kokonaan uusia fobioita ja tsemppasi sitten kohtaamaan ne. Kun tätä kaavaa toistettiin tarpeeksi pitkään, mulla alkoi oikeasti olemaan kyseiset fobiat, enkä suinkaan "parantunut" niistä.

Yleinen kaava tuntuu olevan tuo, että salakavala alistaja pyrkii sijoittamaan kumppaniinsa ominaisuuksia, joita tällä ei oikeasti ole. Esimerkkejä:

"Valitat aina. Olet niin kuluttavaa seuraa." (vaikka olisit vain todennut olevasi väsynyt pitkän työpäivän jälkeen tai vaikka olisit oikeasti surullinen järkyttävästä tapahtumasta tai sukulaisen kuolemasta)

"Olet tuommoinen huolimaton sählääjä/tunari/epäluotettava juoruaja."

Eniten perseestä on se, kun kumppani syyttää sinua jostain ominaisuudesta, vaikka syyllistyy itse ihan samaan ja vielä suuremmassa mittakaavassa. 

Kun itse erehdyin kertomaan, että auto törmäsi kun ylitin suojatietä kävellen (selvisin säikähdyksellä), kumppani raivoistui kun olen aina niin negatiivinen

Toisena oli kummallinen riidanhaastaminen. Tein jotkakin asiaa ja kumppani tulee kysymään mikä vaivaa, vastaan tietenkin ettei mikään, koska mikään ei vaivaa. Siitä sitten repeääkin riemu kunnolla toinen jankuttaa niin kauan että oikeasti suutun. Missä lopputulema on aukottomasti se, että taas nähtiin että joku oli kuitenkin vikana ja haluan aina vääntää tyhjästä draamaa ja riitaa.

Melkein pahinta oli kuitenkin se, että tiedän etten ole täydellinen ja voin myös olla ajattelematon ja tehdä virheitä, mutta mistään "oikeasta" kumppani ei koskaan halunnut mainita. Vaan mun vikojani olivat täysin absurdit ja paikkansa pitämättömät asiat, vaikka niitä olisi miten päin yrittänyt pohtia. Esimerkiksi kumppani nillitti siitä, että olen laiska kun en käy koskaa lenkillä vaikka juuri pääsin parin tunnin juoksulenkiltä kotiin tai että syön pelkkiä sipsejä, vaikka kotoa löytyvistä tyhjistä sipsipusseista ei löytynyt ainoatakaan josta olisin edes maistanut. Ylipäätään itseeni kohdistuvat syytökset olivat niitä, joita kumppanini piti itsessään ongelmina.

*Kumppani hajoittaa mieluumin tavaroita, kun ottaa neuvoja vastaan sinulta. Talo täynnä rikkoutunutta elektroniikkaa, koska muutaman yrityksen jälkeen painaa laite väärästä napista auki, vaihtaa kanavaa tms. Ehdotat oikeasta napista painamista tarjoudut auttamaan, laite renkataan apinan raivolla rikki. Laite toki oli jo valmiiksi rikki kumppanin mukaan.

*Määräilyä on kaikki sellainen, josta ei normaalisti pitäisi joutua edes huomauttamaan ja kumppanin "määräily" on ehdottomasti kielletty.

*Et pyydä kumppaniltasi enää mihinkään apua, koska kumppanisi muistuttaa edelleen miten rikki oli siitä kun joutui kaksikymmentä vuotta sitten viemään lapset puolestasi päivähoitoon ollessasi kipeä. Kun teet asiat itse kumppani kuitekin huomauttaa jälkeenpäin, että olisit ihmeessä pyytänyt apua.

Vierailija kirjoitti:

* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.

Meillä on tämä, kumpikin ottaa eriävät mielipiteet helposti hyökkäyksinä. Itse jätän asioita usein sanomatta, mutta puolisoni ei. Hän samantien kyseenalaistaa mielipiteeni, rupean puolustamaan sanomaani, alkaa riita. Aina kaduttaa miksi avasin suuni. Kun puoliso kertoo mielipiteen josta en välitä, olen vain hiljaa ja tunnen ärtymystä siitä että puoliso luulee minun olevan samaa mieltä.

Ja nämä mielipiteet joista väitellään ovat aika typeriä. Esim yksi oli sellainen että sanoin (naureskellen, en syyllistävästi) tv-sarjaa katsoessa: "En ikinä haluaisi tuollaisia juhlia. Jotenkin oudolta tuntuu miten osa ihmisistä pystyy järjestämään itse juhlia". Puoliso: "Mitä outoa siinä on? Normaalit ihmiset tekevät noin. Näyttää ihan hauskalta. Mutta mepä ollaankin hirveän epäsosiaalisia eikä pystytä mihinkään."

Tavaroiden rikkominen ja muu sellainen on kyllä mielestäni ilmiselvä syy jättää kumppani... Tuli vain mieleen näitä lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

35: Mistä voin olla varma asiasta, kun toinen kertoo kuitenkin haluavansa vain minun parastani?

Ajattelin olevani ihminen, jota ei koskaan voisi pompotella, mutta olen pikkuhiljaa alkanut epäilemään tätä väittämää.

Kysy niiltä eksiltä. En ikinä enää ota miestä, joka kokee tulleensa kovinkin väärinkohdelluksi useammankin eksän taholta, eikä itse löydä heistä mitään hyvää sanottavaa. Kysyn suunnilleen suositukset ystäviltä, varhemmilta eksiltä ja sukulaisilta. Tämän miehen suvusta kaksi jopa vienosti varoitti minua, enkä silti älynnyt pysyä kaukana. Varoitukset olivat liian lieviä ja tulivat liian myöhään.

Suhde on vielä olemassa, uusperhettä en lähde ihan heti purkamaan.Mies tuntuu jopa oppineen oikeasti paljon ja suora arvostelu on alkanut vähetä. En vain tiedä, onko hän oikeasti inhimillisempi nykyään vaiko vain parempi näyttelijä. Alun teeskentelevä lapsesta pitäminen ainakin tuntuu vaihtuneen aitoon kiintymykseen. Tämä on ehkä vaikeinta - kaikki henkiseen väkivaltaan turvaavat eivät ole läpikotaisin pahoja ihmisiä. Mutta oma napa tulee kuitenkin sitten aina ensin. Mies jopa itse parin raivokkaan riidan jälkeen epäili, mahdammeko raastaa toisemme loppuun. En silloin ymmärtänyt, miten sellainen olisi mahdollistakaan. Hän taitaa itse asiassa tietää ihan hyvin, miten kuluttavia hänen strategiansa ovat minulle. Siitä huolimatta hän turvautuu niihin suruttomasti.

Olen kuitenkin nyt kertonut eksälleni, missä mennään ja että saattaa tulla äkkiloppu, vaikka nyt en pysty sanomaan milloin ja jos. Ystävilleni en pysty, vaikka he taitavat epäillä. Pelkään heidän kommenttejaan.

Miehestä on ihan luonnollista olla kylmä puolisoa kohtaan, koska se on vain itsesuojelua. Jos minä taas reagoin siihen kylmyyteen, olen hullu. En tiedä, voiko näistä lähtökohdista käydä niin, että jonkinlainen kauhun tasapaino vallitsisi ja mies oppii hyviä asioita nopeammin kuin minä huonoja. Hän vaikuttaa rennommalta nykyisin ja lähinnä heittäytyy hankalaksi aina silloin, kun minulla olisi jotain toiveita. Iltani iloksi taidan tulostaa tämän keskustelun ja etsiä siitä kohdat, jotka täsmäävät.

Eniten ehkä ihmettelen omaa muistiani. Huomaan unohtaneeni aika rajuja juttuja, jotka kuitenkin nousevat mieleen sitten kummallisissa paikoissa. Olen luonnottoman unohtavainen, ja yritän vain luoda hyvää ilmapiiriä vaikka se sitten tarkoittaa, että on oltava täysin sokea aiemman konfliktin vääryyksille. Käyttäydyn kuin tuoreesti rakastunut, vaikkei siitä enää ole kysymys. Ehkä pelkään niin kovasti hajottaa tämän kuvion, että olen mieluummin hölmö kuin realisti. Ja enhän minä edelleenkään pysty täysin varmaksi sanomaan, mistä on kysymys. Tiedän vain, että aiemmissa suhteissa olen kokenut olevani tavallaan normaalin ihmisen kanssa silloinkin, kun nämä oikeasti eivät edes niin kauhean keskivertoja olleet. Ei ole kuitenkaan tarvinnut tällä lailla muuttua itsetietoiseksi ja huomata varovansa asioita, jotka entisessä elämässä eivät olisi tulleet mieleenkään.