Lue keskustelun säännöt.
Kerrotaan hyviä "ei-ilmiselviä" syitä jättää kumppani
10.11.2017 |
Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.
AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.
Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.
Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.
Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.
*Valvottaminen/herättely
*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä
*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)
*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)
*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi
*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin
*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä
*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi
*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta
*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy
*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä
Listaa saa jatkaa!
Kommentit (138)
*Kumppani perustelee itsekkäät valinnat ja toimet sinun parhaaksesi
*Kumppanilla epärealistinen, liioitellun hyvä kuva itsestään
*Kumppani vertaa sinua johonkin sukulaiseensa, kuten äitiin tai sisarukseen
* Kumppanin yletön (melkein romanttiselta tuntuva) sukulaiseen kohdistuva ihailu
*Mikään suhteessa ei tunnu olevan itsestään selvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Kumppani vaikuttaa nopeasti ohimenevinä hetkinä vihamieliseltä, mutta ei koskaan myönnä sitä
*Kumppanilla on taito unohtaa tekemänsä "virheet" välittömästi tapahtuneen jälkeen
*Olet saattanut pitää kumppaniasi empaattisena, mutta et pysty muistamaan hetkiä joissa se olisi tullut ilmi
*Puheen aiheet rajoittuvat kumppanin mielenkiinnon kohteisiin
* Tunnet tarvetta salata kumppaniltasi "typeriä" asioita
* Podet jatkuvasti epämääräistä syyllisyyttä
* Kumppani puhuu päällesi, tai jos jaksaa kuunnella juttusi loppuun, niin vaihtaa puheenaihetta kun saa oman puheenvuoron, tai muuten käyttäytyy niin että sulle jää sellainen fiilis, ettei suustasi tule mitään tärkeää tai mielenkiintoista
* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.
*Kumppani toistaa usein puheissaan virheellistä tai alentuvaa määritelmää sinusta esim. "Olet tavallinen ja mukava nainen, mutta ajattelisit nyt järkevästi"
*Kumppani ei tunnu stressaavan mistään
*Ei oikeita anteeksipyyntöjä tai ne menevät "väärään osoitteeseen"
*Toisiin kohdistuvaa laiminlyöntiä ei nähdä vääränä tai kaduttavana, vaan välttämättömänä osana omaa henkistä kehtystä.
*Kumppanin omat virheet ovat aina yhteisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
* Kumppani puhuu päällesi, tai jos jaksaa kuunnella juttusi loppuun, niin vaihtaa puheenaihetta kun saa oman puheenvuoron, tai muuten käyttäytyy niin että sulle jää sellainen fiilis, ettei suustasi tule mitään tärkeää tai mielenkiintoista
* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.
Mun miesystävä tekee tota päälle puhumista.. ja puheenaiheen vaihtoa. Rakastaa omaa ääntänsä niin paljon ja tuntuu et keskustelut menee hänen ehdoilla. Välillä taas kuuntelee kun puhun eikä juurikaan vastaile.
Hän välillä härkkii mua "hyväntahtoisesti" kunnes todella suutun ja kuittaa sen vaan leikiksi, ettei hän "koskaan tosissaan kiusaisi". Kiusaa kuitenkin, vaikka tietää mun olevan heikkohermoinen.
Elää käytännössä siivelläni, osamaksuja mun nimissä. Hoitaa kyllä maksut.
Pelaa lähes aina kun mahdollista. Suuttuu kun mainitsen.
Koittaa saada mut ryyppäämään kanssaan, vaikka en pidä siitä enää.
Huutaa koirallemme, kun ei viitsi peliltään nousta kouluttamaan.
Menee riitatilanteissa nukkumaan.
Tukee minua kuitenkin mt-ongelmien kanssa ja on ottanut multa paljon paskaa. Osallistuu joissain määrin kotitöihin. Kannustaa mua asioissa, mutta on vienyt kykyni haaveilla.
Oloni on hyvin ristiriitainen hänen kanssa.
Hän on hyväntahtoinen, mutta valittaa turhista asioista. Selittää asioita mulle välillä kuin vajaaälyiselle. Oloni on nyt ollut raskas ja väsynyt hänen läsnäolosta.
Lapsia ei ole, eikä tule.
Neuvoja?
Hyvä aihe. Oma listani (suhde päättyi lopulta useiden vuosien jälkeen niin selvään henkiseen väkivaltaan, että heräsin todellisuuteen):
- kumppani ei suhtaudu myötätunnolla vastoinkäymisiisi,
- kumppani saattaa kilahtaa täysin mitättömästä asiasta (mm. siitä että minä kerron lähteväni hänen kaverinsa juhlista kotiin jatkojen sijaan, koska minulla on aamulla työvuoro),
- vaikeuksia pyytää anteeksi ja/tai myöntää että on tehnyt virheen,
- vaatii asiaperustelun kaikkeen, ja kaikki mihin sellaista ei löydy, ohitetaan mitättömänä, vaikka kysymys olisi tunneasioista (siis sinulla ei ole oikeutta kokea mielipahaa asiasta, jos et pysty vedenpitävästi perustelemaan miksi se mielipaha on ns. "oikea" reaktio),
- koet, että sinun olisi oltava aina hyvällä tuulella ja positiivisella mielellä tai muuten käy kamalia,
- kumppanin on saatava kuitenkin olla juuri niin vittumaisella tuulella kuin haluaa, ja jos hänellä on huono päivä, sinusta tuntuu että et saa olla itse iloinen (silti samaan aikaan pätee myös se, että et saa olla pahallakaan tuulella - tuntuu siis siltä että on oltava toisen mielialan korjaavana "äitinä", tai jos ei siihen pysty niin ainakin sitten täytyy olla täysin näkymätön),
- kumppani mittaa, laskee ja vertailee kaikkea: rahankäytön lisäksi myös mm. ponnisteluja suhteen eteen, suoriutumista seksissä, jne. ja huomauttelee heti jos havaitsee näissä epätasapainoa,
- kumppanilta tulevat kehut ilmaistaan kiertoilmauksin ja loppuvat aika pian suhteen alettua kokonaan,
- jos joku muu kehuu sinua kumppanisi läsnäollessa tai kumppanillesi, hänelle tulee selvästi kiusaantunut olo
Ainakin tällaisia oli aika pian havaittavissa. En osannut varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe. Oma listani (suhde päättyi lopulta useiden vuosien jälkeen niin selvään henkiseen väkivaltaan, että heräsin todellisuuteen):
- kumppani ei suhtaudu myötätunnolla vastoinkäymisiisi,
- kumppani saattaa kilahtaa täysin mitättömästä asiasta (mm. siitä että minä kerron lähteväni hänen kaverinsa juhlista kotiin jatkojen sijaan, koska minulla on aamulla työvuoro),
- vaikeuksia pyytää anteeksi ja/tai myöntää että on tehnyt virheen,
- vaatii asiaperustelun kaikkeen, ja kaikki mihin sellaista ei löydy, ohitetaan mitättömänä, vaikka kysymys olisi tunneasioista (siis sinulla ei ole oikeutta kokea mielipahaa asiasta, jos et pysty vedenpitävästi perustelemaan miksi se mielipaha on ns. "oikea" reaktio),
- koet, että sinun olisi oltava aina hyvällä tuulella ja positiivisella mielellä tai muuten käy kamalia,
- kumppanin on saatava kuitenkin olla juuri niin vittumaisella tuulella kuin haluaa, ja jos hänellä on huono päivä, sinusta tuntuu että et saa olla itse iloinen (silti samaan aikaan pätee myös se, että et saa olla pahallakaan tuulella - tuntuu siis siltä että on oltava toisen mielialan korjaavana "äitinä", tai jos ei siihen pysty niin ainakin sitten täytyy olla täysin näkymätön),
- kumppani mittaa, laskee ja vertailee kaikkea: rahankäytön lisäksi myös mm. ponnisteluja suhteen eteen, suoriutumista seksissä, jne. ja huomauttelee heti jos havaitsee näissä epätasapainoa,
- kumppanilta tulevat kehut ilmaistaan kiertoilmauksin ja loppuvat aika pian suhteen alettua kokonaan,
- jos joku muu kehuu sinua kumppanisi läsnäollessa tai kumppanillesi, hänelle tulee selvästi kiusaantunut olo
Ainakin tällaisia oli aika pian havaittavissa. En osannut varoa.
Ai niin, lisään vielä yhden:
- ehdottaa kihloihin menoa melkein heti suhteen alussa
Tuohon ansaan en onneksi langennut, koska ehdotus oli niin nurinkurinen että tajusin ajatella ansaitsevani parempaa: olimme juuri riidelleet repivästi, kun mies sanoi: "Pitäiskö meidän mennä kihloihin?" Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta, eli kihloihin mennään silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, ja minua on todellakin syytä kosia ihan reippaasti suorin selin, ilman tuollaisia kiertoilmauksia kuten "pitäiskö meidän"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* Kumppani puhuu päällesi, tai jos jaksaa kuunnella juttusi loppuun, niin vaihtaa puheenaihetta kun saa oman puheenvuoron, tai muuten käyttäytyy niin että sulle jää sellainen fiilis, ettei suustasi tule mitään tärkeää tai mielenkiintoista
* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.
Mun miesystävä tekee tota päälle puhumista.. ja puheenaiheen vaihtoa. Rakastaa omaa ääntänsä niin paljon ja tuntuu et keskustelut menee hänen ehdoilla. Välillä taas kuuntelee kun puhun eikä juurikaan vastaile.
Hän välillä härkkii mua "hyväntahtoisesti" kunnes todella suutun ja kuittaa sen vaan leikiksi, ettei hän "koskaan tosissaan kiusaisi". Kiusaa kuitenkin, vaikka tietää mun olevan heikkohermoinen.Elää käytännössä siivelläni, osamaksuja mun nimissä. Hoitaa kyllä maksut.
Pelaa lähes aina kun mahdollista. Suuttuu kun mainitsen.
Koittaa saada mut ryyppäämään kanssaan, vaikka en pidä siitä enää.Huutaa koirallemme, kun ei viitsi peliltään nousta kouluttamaan.
Menee riitatilanteissa nukkumaan.
Tukee minua kuitenkin mt-ongelmien kanssa ja on ottanut multa paljon paskaa. Osallistuu joissain määrin kotitöihin. Kannustaa mua asioissa, mutta on vienyt kykyni haaveilla.
Oloni on hyvin ristiriitainen hänen kanssa.
Hän on hyväntahtoinen, mutta valittaa turhista asioista. Selittää asioita mulle välillä kuin vajaaälyiselle. Oloni on nyt ollut raskas ja väsynyt hänen läsnäolosta.
Lapsia ei ole, eikä tule.
Neuvoja?
Miten tukee mt-ongelmissa? Exäni saattoi ajoittain osoittaa huolta tai ymmärrystä ongelmissani. Myöhemmin alkoi sekin kuvio hahmottua selvemmin. Silloinhan oli kyse minun ongelmistani, jotenkin mun ongelmani helpottivat exän oloa ja kertoivat sille, ettei siinä ainakaan ollut mitään vikaa. Tavallaan kaikki aina kiersi siihen että ongelma oli minussa, exän hajoittava toiminta jäi aina syrjään eikä sitä enää oikein edes muistanut kun oma pahaolo kasvoi niin massiiviseksi.
Ja itselleni on tuttua juuri tuo "lässyttäminen kuin vajaaälyiselle" ja latteuksien viljely, tähän vielä liittyi oleellisesti suhteen tai omien ongelmien yleistäminen ja selittäminen yleismaailmalliseksi ja esimerkkien keksiminen kuviteltujen "muiden" elämästä, niin ettei oikeastaan koskaan päästy puhumaan oikeista asioista.
Teitä tuntematta on tietenkin vaikea tietää mistä on kyse, mutta tällä kokemuksella kyllä miettisin mistä se raskas ja väsynyt olo oikeasti juontaa.
"Hyväntahtoisuuden" alle on helppoa piiloutua, itsekkin aina halusin nähdä exän sellaisena, mutta sitten lopulta olin niin kuollut että oli pakko alkaa ymmärtämään että exän käytös ei ollut siitä itsestään erillistä toimintaa, vaan oikeasti osa sen persoonaa. Aivan yhtä paljon kuin se "mukavuus" ja "hyväntahtoisuus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe. Oma listani (suhde päättyi lopulta useiden vuosien jälkeen niin selvään henkiseen väkivaltaan, että heräsin todellisuuteen):
- kumppani ei suhtaudu myötätunnolla vastoinkäymisiisi,
- kumppani saattaa kilahtaa täysin mitättömästä asiasta (mm. siitä että minä kerron lähteväni hänen kaverinsa juhlista kotiin jatkojen sijaan, koska minulla on aamulla työvuoro),
- vaikeuksia pyytää anteeksi ja/tai myöntää että on tehnyt virheen,
- vaatii asiaperustelun kaikkeen, ja kaikki mihin sellaista ei löydy, ohitetaan mitättömänä, vaikka kysymys olisi tunneasioista (siis sinulla ei ole oikeutta kokea mielipahaa asiasta, jos et pysty vedenpitävästi perustelemaan miksi se mielipaha on ns. "oikea" reaktio),
- koet, että sinun olisi oltava aina hyvällä tuulella ja positiivisella mielellä tai muuten käy kamalia,
- kumppanin on saatava kuitenkin olla juuri niin vittumaisella tuulella kuin haluaa, ja jos hänellä on huono päivä, sinusta tuntuu että et saa olla itse iloinen (silti samaan aikaan pätee myös se, että et saa olla pahallakaan tuulella - tuntuu siis siltä että on oltava toisen mielialan korjaavana "äitinä", tai jos ei siihen pysty niin ainakin sitten täytyy olla täysin näkymätön),
- kumppani mittaa, laskee ja vertailee kaikkea: rahankäytön lisäksi myös mm. ponnisteluja suhteen eteen, suoriutumista seksissä, jne. ja huomauttelee heti jos havaitsee näissä epätasapainoa,
- kumppanilta tulevat kehut ilmaistaan kiertoilmauksin ja loppuvat aika pian suhteen alettua kokonaan,
- jos joku muu kehuu sinua kumppanisi läsnäollessa tai kumppanillesi, hänelle tulee selvästi kiusaantunut olo
Ainakin tällaisia oli aika pian havaittavissa. En osannut varoa.
Ai niin, lisään vielä yhden:
- ehdottaa kihloihin menoa melkein heti suhteen alussa
Tuohon ansaan en onneksi langennut, koska ehdotus oli niin nurinkurinen että tajusin ajatella ansaitsevani parempaa: olimme juuri riidelleet repivästi, kun mies sanoi: "Pitäiskö meidän mennä kihloihin?" Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta, eli kihloihin mennään silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, ja minua on todellakin syytä kosia ihan reippaasti suorin selin, ilman tuollaisia kiertoilmauksia kuten "pitäiskö meidän"!
Olipa nämäkin tuttuja! Kaikki tunteet piti aina rationalisoida jotenkin, ei koskaan saanut olla vihainen kumppanin toiminnasta, vaan ongelma oli joko mun "tunteiden hallinnassani" tai sitten jossakkin ulkopuolisessa "primitiivisessä" syyssä kuten siinä, että mulla oli muka nälkä.
Samoin juurikin tuo tasapuolisuuden vertailu ja laskeminen ja aina tietenkin kumppanin eduksi, vaikka siihen ei ollut mitään syytä, päin vastoin. Itse olin aina se joka voisi yrittää vielä enemmän ja tehdä vielä paremmin.
Ja jos joku osoitti itseäni kohtaan jotakin mielenkiintoa tai kehui, exäni kehitti "vitsillä" tarinan jonka mukaan kehuja oli vaikeasti kehitysvammainen tai piti mua jotenkin yksnkertaisena. Toi oli tietyllä tapaa paljon tuhoavampaa vielä kuin selkeä mustasukkaisuus, mähän en voisi kelvata kenellekkään "normaalille". Siksi noikin meni niin pitkään lävitse, koska se oli "huumoria" ja "läppää"
*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kumppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin"
Tätä tuntuu olevan nykyisessä suhteessani. Kun minulla on virtaa ja intoa, niin hän on nääh, ei jaksa, väsyttää, on paha mieli, plaaplaa. Kun itse olen alamaissa, hän tyytyväisenä kertoilee omia kivoja juttujaan, on intoa täynnä, ja jättää minut esim. sairaana tai muuten kipeänä surutta lähteäkseen harrastamaan. Toisaalta esittää minun paikalla ollessa niin kipeää ettei mitään pysty tehdä, ja että ei voi edes avata silmiä. Kun en ole paikalla, hän somettelee jatkuvasti ja pyörii instassa ja fasessa(vaikka silmät eivät pysy auki) tekemättä siellä "mitään kummempaa". Olen myös huijannut niin, että olin olevinani todella innoton, ja ankea, vaikka minulla oli tosi hyvä fiilis. Mies sitten siinä että jaajaa, onpas niin hieno ilma, lähdetäänkö nauttimaan mahtavasta kelistä ulos, vaikka rannalle kävelemään? Olinkin hänen yllätyksekseen innoissani mukana, että joo! lähdetään heti, jippii! Jostain syystä häntä ei siellä rannalla sitten huvittanutkaan oikein enää se hieno keli.
Mies Tukee minua haukkumalla eksääni, ja lapseni isää, ja lastani, mutta jos minä sanon hänen lastensa äidistä jotain ihan syystä, niin ihmettelee miksi mua kiinnostaa niin paljon eksänsä asiat.
Edellisissä suhteissa olen huomannut seuraavia asioita:
*ollaan syyllisen oloisia, ja näköisiä, mutta mitään ei ole tehty, eikä edes meinattu.
*salataan ihan normaaleja asioita, kuin niissä olisi jotain ihmeellistä, ja täten yritetään saada epäilyksen siemen istutettua toiseen.
*kun epäilyksen siemen on ensin tahallaan istutettu, niin sitten aletaan väittämään toista vainohrahaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* Kumppani puhuu päällesi, tai jos jaksaa kuunnella juttusi loppuun, niin vaihtaa puheenaihetta kun saa oman puheenvuoron, tai muuten käyttäytyy niin että sulle jää sellainen fiilis, ettei suustasi tule mitään tärkeää tai mielenkiintoista
* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.
Mun miesystävä tekee tota päälle puhumista.. ja puheenaiheen vaihtoa. Rakastaa omaa ääntänsä niin paljon ja tuntuu et keskustelut menee hänen ehdoilla. Välillä taas kuuntelee kun puhun eikä juurikaan vastaile.
Hän välillä härkkii mua "hyväntahtoisesti" kunnes todella suutun ja kuittaa sen vaan leikiksi, ettei hän "koskaan tosissaan kiusaisi". Kiusaa kuitenkin, vaikka tietää mun olevan heikkohermoinen.Elää käytännössä siivelläni, osamaksuja mun nimissä. Hoitaa kyllä maksut.
Pelaa lähes aina kun mahdollista. Suuttuu kun mainitsen.
Koittaa saada mut ryyppäämään kanssaan, vaikka en pidä siitä enää.Huutaa koirallemme, kun ei viitsi peliltään nousta kouluttamaan.
Menee riitatilanteissa nukkumaan.
Tukee minua kuitenkin mt-ongelmien kanssa ja on ottanut multa paljon paskaa. Osallistuu joissain määrin kotitöihin. Kannustaa mua asioissa, mutta on vienyt kykyni haaveilla.
Oloni on hyvin ristiriitainen hänen kanssa.
Hän on hyväntahtoinen, mutta valittaa turhista asioista. Selittää asioita mulle välillä kuin vajaaälyiselle. Oloni on nyt ollut raskas ja väsynyt hänen läsnäolosta.
Lapsia ei ole, eikä tule.
Neuvoja?Miten tukee mt-ongelmissa? Exäni saattoi ajoittain osoittaa huolta tai ymmärrystä ongelmissani. Myöhemmin alkoi sekin kuvio hahmottua selvemmin. Silloinhan oli kyse minun ongelmistani, jotenkin mun ongelmani helpottivat exän oloa ja kertoivat sille, ettei siinä ainakaan ollut mitään vikaa. Tavallaan kaikki aina kiersi siihen että ongelma oli minussa, exän hajoittava toiminta jäi aina syrjään eikä sitä enää oikein edes muistanut kun oma pahaolo kasvoi niin massiiviseksi.
Ja itselleni on tuttua juuri tuo "lässyttäminen kuin vajaaälyiselle" ja latteuksien viljely, tähän vielä liittyi oleellisesti suhteen tai omien ongelmien yleistäminen ja selittäminen yleismaailmalliseksi ja esimerkkien keksiminen kuviteltujen "muiden" elämästä, niin ettei oikeastaan koskaan päästy puhumaan oikeista asioista.Teitä tuntematta on tietenkin vaikea tietää mistä on kyse, mutta tällä kokemuksella kyllä miettisin mistä se raskas ja väsynyt olo oikeasti juontaa.
"Hyväntahtoisuuden" alle on helppoa piiloutua, itsekkin aina halusin nähdä exän sellaisena, mutta sitten lopulta olin niin kuollut että oli pakko alkaa ymmärtämään että exän käytös ei ollut siitä itsestään erillistä toimintaa, vaan oikeasti osa sen persoonaa. Aivan yhtä paljon kuin se "mukavuus" ja "hyväntahtoisuus"
En oikeastaan osaa vastata.. Harvemmin hän edes oikeasti on lohduttanut minua. Mutta tiedän että häntä helpottaa että ongelmat on nimenomaan minun. Ja pitkien keskustelujen päätteeksi tulee todetuksi, että minun ailahtelevuus ja masennushan tässä kaiken alku ja juuri on. Eikä juuri muista mistä kaikki edes lähti. Olen ruvennut pääsemään näistä ongelmista yli ja kumppanin käytös näyttäytyy jotenkin uudessa valossa. Ehkä hän vaan on kusipää.. Saas nähdä. Kiitos kun vastasit
Vierailija kirjoitti:
*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kumppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin"
Tätä tuntuu olevan nykyisessä suhteessani. Kun minulla on virtaa ja intoa, niin hän on nääh, ei jaksa, väsyttää, on paha mieli, plaaplaa. Kun itse olen alamaissa, hän tyytyväisenä kertoilee omia kivoja juttujaan, on intoa täynnä, ja jättää minut esim. sairaana tai muuten kipeänä surutta lähteäkseen harrastamaan. Toisaalta esittää minun paikalla ollessa niin kipeää ettei mitään pysty tehdä, ja että ei voi edes avata silmiä. Kun en ole paikalla, hän somettelee jatkuvasti ja pyörii instassa ja fasessa(vaikka silmät eivät pysy auki) tekemättä siellä "mitään kummempaa". Olen myös huijannut niin, että olin olevinani todella innoton, ja ankea, vaikka minulla oli tosi hyvä fiilis. Mies sitten siinä että jaajaa, onpas niin hieno ilma, lähdetäänkö nauttimaan mahtavasta kelistä ulos, vaikka rannalle kävelemään? Olinkin hänen yllätyksekseen innoissani mukana, että joo! lähdetään heti, jippii! Jostain syystä häntä ei siellä rannalla sitten huvittanutkaan oikein enää se hieno keli.
Mies Tukee minua haukkumalla eksääni, ja lapseni isää, ja lastani, mutta jos minä sanon hänen lastensa äidistä jotain ihan syystä, niin ihmettelee miksi mua kiinnostaa niin paljon eksänsä asiat.
Edellisissä suhteissa olen huomannut seuraavia asioita:
*ollaan syyllisen oloisia, ja näköisiä, mutta mitään ei ole tehty, eikä edes meinattu.
*salataan ihan normaaleja asioita, kuin niissä olisi jotain ihmeellistä, ja täten yritetään saada epäilyksen siemen istutettua toiseen.
*kun epäilyksen siemen on ensin tahallaan istutettu, niin sitten aletaan väittämään toista vainohrahaiseksi.
Mulla meni kauan että ymmärsi tuon että kumppanilla meni hyvin kun itsellä huonosti ja toisin päin kuvio. Aluksi se näytti ihan inhimilliselle, siltä että vireystasot eivät vain menneet yksiin.
Ja tuokin mistä mainitsit että kumppani "tsemppaa" kun itsellä menee huonosti ja jos sitten innostut asiasta, ex muuttikin mielestä. Sellaisia outoa keinotekoisten pettymysten luomista jatkuvasti. Yksi exän bravuureista oli saada mut haluamaan jotain asiaa, jota en edes alunperin toivonut ja sitten viedäkkin se pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ylitulkintaa näissä jutuissa. Yritetään myös etsiä selityksiä omille tunteille ja halulle pois suhteesta vain toisen käytöksestä, vaikka syy voi olla täysin henkilökohtainen ja itsekäs.
Tarkoitus ei ole syyllistää, mutta ärsyttää vain liiallinen yksipuolisuus näissä kirjoituksissa. Kielii, että ulkoistetaan omat mietteet muiden syyksi.
Vierailija kirjoitti:
*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kumppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin"
Tätä tuntuu olevan nykyisessä suhteessani. Kun minulla on virtaa ja intoa, niin hän on nääh, ei jaksa, väsyttää, on paha mieli, plaaplaa. Kun itse olen alamaissa, hän tyytyväisenä kertoilee omia kivoja juttujaan, on intoa täynnä, ja jättää minut esim. sairaana tai muuten kipeänä surutta lähteäkseen harrastamaan. Toisaalta esittää minun paikalla ollessa niin kipeää ettei mitään pysty tehdä, ja että ei voi edes avata silmiä. Kun en ole paikalla, hän somettelee jatkuvasti ja pyörii instassa ja fasessa(vaikka silmät eivät pysy auki) tekemättä siellä "mitään kummempaa". Olen myös huijannut niin, että olin olevinani todella innoton, ja ankea, vaikka minulla oli tosi hyvä fiilis. Mies sitten siinä että jaajaa, onpas niin hieno ilma, lähdetäänkö nauttimaan mahtavasta kelistä ulos, vaikka rannalle kävelemään? Olinkin hänen yllätyksekseen innoissani mukana, että joo! lähdetään heti, jippii! Jostain syystä häntä ei siellä rannalla sitten huvittanutkaan oikein enää se hieno keli.
Mies Tukee minua haukkumalla eksääni, ja lapseni isää, ja lastani, mutta jos minä sanon hänen lastensa äidistä jotain ihan syystä, niin ihmettelee miksi mua kiinnostaa niin paljon eksänsä asiat.
Edellisissä suhteissa olen huomannut seuraavia asioita:
*ollaan syyllisen oloisia, ja näköisiä, mutta mitään ei ole tehty, eikä edes meinattu.
*salataan ihan normaaleja asioita, kuin niissä olisi jotain ihmeellistä, ja täten yritetään saada epäilyksen siemen istutettua toiseen.
*kun epäilyksen siemen on ensin tahallaan istutettu, niin sitten aletaan väittämään toista vainohrahaiseksi.
Samoin nuo viimeiset kohdat niin tuttuja!
Aivan järkyttävää väkivaltaa. Itselläni yksi räikeimmistä tilanteista oli se, että onnistuin vahingossa rikkomaan yhden exälleni tärkeän asian, joka kuitenkin oli korjattavissa. Koska tiesin sen hänelle tärkeäksi, tietenkin pelästyin ja ajattelin piilottaa särkyneen tavaran siksi aikaa, että saan sen jonnekkin korjattavaksi (kyseessä ei ollut mikään käyttöesine tai sellainen mikä olisi näkynyt mitenkään arjessa, arvo oli puhtaasti symbolinen). Exä alkoi sitten yllättäen puhua tästä esineestä yllättäen, sellaisia pieniä huomautuksia, jotka eivät liittyneet mihinkään, mutta tuntuivat jotenkin uhkaavilta ja painostavilta. Jaksoi sitä leikkiä todella, todella pitkään. Sitten erään riidan päätteeksi ilmestyi yllättäen roikottaen kyseistä esinettä kädessään ja tuijotti syyttävästi, mutta ei sanonut mitään. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jo silloin miettiä että miksi en kyennyt kertomaan exälle hajoittaneeni sen tavaran vahingossa, vaan koin tarpeelliseksi peitellä vahinkoa.
Mutta toi oli kyllä jo aivan sairasta psykologista kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Paljon ylitulkintaa näissä jutuissa. Yritetään myös etsiä selityksiä omille tunteille ja halulle pois suhteesta vain toisen käytöksestä, vaikka syy voi olla täysin henkilökohtainen ja itsekäs.
Tarkoitus ei ole syyllistää, mutta ärsyttää vain liiallinen yksipuolisuus näissä kirjoituksissa. Kielii, että ulkoistetaan omat mietteet muiden syyksi.
Höpöhöpö, jokainen joka tunnistaa näitä asioita suhteestaan on aivan varmasti miettinyt "ylitulkitsevansa" ja kuullut asioilla olevan "kaksi puolta" ja sen ettei ole "absoluuttista totuutta". Omien tunteiden mitätöinti eritahoilta ja juuri ne ajatukset mahdollistavat tuhoavan suhteen jatkumisen.
Kun mikään ei ole niin "suurta" ja yritetään väkisin ymmärtää kumppania ja kaivella vikoja itsestään.
Ketju oli juuri siksi, että joku voisi oikeasti tunnistaa itseensä kohdistuvan jatkuvan henkisen väkivallan. Se että miksi se kumppani tekee niin on lopulta merkityksetöntä, koska näille ei ole mitään hyväksyttävää syytä, ei ainakaan enää sen jälkeen kun asioista on yritetty keskustella, eikä muutosta tunnu tapahtuvan.
Kamala ketju. Liian moni kohta osuu. :(
Toivoisin lisää kokemuksia tähän ketjuun. Itsellä on koko ajan epämääräinen olo että kaikki ei ole kohdillaan vaikka mitään hälyyttävää en ole huomannut, pieniä yksittäisiä asioita kuitenkin..onko se vaisto tai intuitio, kannattaako sitä kuunnella? Yritän koko ajan olla huomioimatta sisäistä ääntä muttei se hiljene. Kaikkien mielestä minulla on täydellinen puoliso. Muita vastaavassa tilanteessa?
*Mikään kumppanilta saatu ei ole ilmaista, huomaat joutuvasi maksamaan saaduista asioista vähintäänkin välillisesti ja usein moninkertaisesti. Esimerkiksi kumppanisi ostaa teille matkan lahjaksi, mutta vaatiikin yllättäen sinua osallistumaan oman osuutesi maksamiseen, sen lisäksi maksat kumppanin laskuja seuraavat kuukaudet omista rahoistasi, koska kumppanin rahat menivät matkaan
*Saamiesi lahjojen ei ole tarkoitus miellyttää sinua vaan kumppania
*Mikään ei ole pyyteetöntä. Esimerkiksi ollessasi kipeänä kunppani kysyy tarvitsetko jotakin kaupasta, jos myönnät tarvitsevasi ratkaisu on että sinun pitää lähteä mukaan. Tai jos samassa tilanteessa kumppani kysyy haluaisitko teetä, jos haluat sinun tulisi vähintääkin noutaa se itse keittiöstä, vaikka molemmat jalkasi olisivat katki. Kieltäytyminen on kiittämättömyyttä.
*Tiedät että kumppanin perusteluissa on jotakin vinksallaan, mutta perustelut tuntuvat silti ymmärrettäviltä
*Kumppani vaatii kiitollisuuden osoitusta oudoista asioista
* Kaikki mikä on sinun on myös kumappanin, mikään mikä on kumppanin ei ole sinun
*Kaunis ajatus on yhtä hyvä kuin varsinainen teko
*Tunnet itsesi fyysisesti sairaaksi, mutta mitään fyysistä vikaa ei löydy
* Kumppani uskoo kaikkien ongelmien johtuvan jostakin käsittämättömästä kuten huonosta ruokavaliosta
*Et koskaan tiedä milloin kumppanisi on tosissaan, käsittämättömiä, kummallisia juttuja