Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerrotaan hyviä "ei-ilmiselviä" syitä jättää kumppani
10.11.2017 |
Kaikille on selvää, että hyvässä suhteessa ei tarvitse sietää fyysistä väkivaltaa, haukkumista, jatkuvaa pettämistä tai esimerkiksi peli- tai päihdeongelmaa.
AV:lla on päivittäin aloituksia siitä, että kumppani valvottaa, eksyttää tai syö lasten vanukkaat. Sellaista käytöstä, jonka sietämistä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
Henkisen väkivallan tunnistaminen oli ainakin itselleni erittäin vaikeaa, entinen kumppanini kun oli hauska, mukava ja fiksu, ei huutanut tai ollut fyysisesti väkivaltainen.
Kyllä, vaikea ymmärtää kun omaakin listaansa näin jälkeen päin lukee lävitse. Kun asiat ovat yksittäin pieniä, ne muuttavat ajan kuluessa hieman muotoaan ja limittäytyvät arkeen, on vaikeaa ymmärtää mistä on kyse, koska suhteessa ei tunnu olevan mitään vakavasti pielessä.
Ajattelin, että itselleni olisi ehkä voinut olla hyötyä jos olisin tunnistanut tietyt asiat aiemmin väkivallaksi.
Olen listannut asioita, joiden pitäisi olla varoitusmerkkejä siitä että kaikki ei suhteessa ole hyvin.
*Valvottaminen/herättely
*Yllätykset, jotka aiheuttavat (selittämätöntä)pahaamieltä
*Kumppani tuntuu vievän paljon tilaa (kumppanin läsnäolo tuntuu silloinkin kun olette eri huoneissa)
*Kumppani löytää sinusta ominaisuuksia, joita sinussa ei ole (yleensä ensin "hyviä" ja sitten päinvastaisia)
*Kumppani ei tunnu tietävän sinusta mitään, vaikka olet kertonut paljon asioita itsestäsi
*Huomaat että kun itselläsi menee paremmin, kunppani alkaa voimaan pahoin ja toisin päin
*Koet päivittäin epämääräisiä pettymyksiä
*Tavaroitasi tuhoutuu ja katoaa päivittäin vahingossa tai selittämättömästi
*Yrittäessäsi yllättää kumppanin, kumppanilla on aina jotain muuta tai kumppania ei kiinnosta
*Suhteessa on koko ajan enemmän "kompromisseiksi" kutsuttuja asioita joista vain kumppanisi hyötyy
*Tunne että ystäväpiirisi/perheesi yritetään vaivihkkaa korvata kumppanin perheellä ja ystävillä
Listaa saa jatkaa!
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35: Mistä voin olla varma asiasta, kun toinen kertoo kuitenkin haluavansa vain minun parastani?
Ajattelin olevani ihminen, jota ei koskaan voisi pompotella, mutta olen pikkuhiljaa alkanut epäilemään tätä väittämää.
Kysy niiltä eksiltä. En ikinä enää ota miestä, joka kokee tulleensa kovinkin väärinkohdelluksi useammankin eksän taholta, eikä itse löydä heistä mitään hyvää sanottavaa. Kysyn suunnilleen suositukset ystäviltä, varhemmilta eksiltä ja sukulaisilta. Tämän miehen suvusta kaksi jopa vienosti varoitti minua, enkä silti älynnyt pysyä kaukana. Varoitukset olivat liian lieviä ja tulivat liian myöhään.
Suhde on vielä olemassa, uusperhettä en lähde ihan heti purkamaan.Mies tuntuu jopa oppineen oikeasti paljon ja suora arvostelu on alkanut vähetä. En vain tiedä, onko hän oikeasti inhimillisempi nykyään vaiko vain parempi näyttelijä. Alun teeskentelevä lapsesta pitäminen ainakin tuntuu vaihtuneen aitoon kiintymykseen. Tämä on ehkä vaikeinta - kaikki henkiseen väkivaltaan turvaavat eivät ole läpikotaisin pahoja ihmisiä. Mutta oma napa tulee kuitenkin sitten aina ensin. Mies jopa itse parin raivokkaan riidan jälkeen epäili, mahdammeko raastaa toisemme loppuun. En silloin ymmärtänyt, miten sellainen olisi mahdollistakaan. Hän taitaa itse asiassa tietää ihan hyvin, miten kuluttavia hänen strategiansa ovat minulle. Siitä huolimatta hän turvautuu niihin suruttomasti.
Olen kuitenkin nyt kertonut eksälleni, missä mennään ja että saattaa tulla äkkiloppu, vaikka nyt en pysty sanomaan milloin ja jos. Ystävilleni en pysty, vaikka he taitavat epäillä. Pelkään heidän kommenttejaan.
Miehestä on ihan luonnollista olla kylmä puolisoa kohtaan, koska se on vain itsesuojelua. Jos minä taas reagoin siihen kylmyyteen, olen hullu. En tiedä, voiko näistä lähtökohdista käydä niin, että jonkinlainen kauhun tasapaino vallitsisi ja mies oppii hyviä asioita nopeammin kuin minä huonoja. Hän vaikuttaa rennommalta nykyisin ja lähinnä heittäytyy hankalaksi aina silloin, kun minulla olisi jotain toiveita. Iltani iloksi taidan tulostaa tämän keskustelun ja etsiä siitä kohdat, jotka täsmäävät.
Eniten ehkä ihmettelen omaa muistiani. Huomaan unohtaneeni aika rajuja juttuja, jotka kuitenkin nousevat mieleen sitten kummallisissa paikoissa. Olen luonnottoman unohtavainen, ja yritän vain luoda hyvää ilmapiiriä vaikka se sitten tarkoittaa, että on oltava täysin sokea aiemman konfliktin vääryyksille. Käyttäydyn kuin tuoreesti rakastunut, vaikkei siitä enää ole kysymys. Ehkä pelkään niin kovasti hajottaa tämän kuvion, että olen mieluummin hölmö kuin realisti. Ja enhän minä edelleenkään pysty täysin varmaksi sanomaan, mistä on kysymys. Tiedän vain, että aiemmissa suhteissa olen kokenut olevani tavallaan normaalin ihmisen kanssa silloinkin, kun nämä oikeasti eivät edes niin kauhean keskivertoja olleet. Ei ole kuitenkaan tarvinnut tällä lailla muuttua itsetietoiseksi ja huomata varovansa asioita, jotka entisessä elämässä eivät olisi tulleet mieleenkään.
Tuo juuri, että on aiemmin kokemusta suhteesta lukuisilla mt-diagnooseilla varustetusta henkilöstä ns. Vaikea ja raskas persoona ja sitä myöten myös vaikeasta suhteesta ja silti koki olevansa jotenkin normaalissa suhteessa, normaalin (mutta toki ongelmaisen) ihmisen kanssa.
Samoin kumppani tuntui aina välillä kehittyvän "parempaan suuntaan" , jotenkin yrittävänsä. Vasta pidemmällä aika välillä huomasi, että oikeasti "perusvire" ei muuttunut, se vain hieman muutti muotoaan.
Olen itse tähän ketjuun osallistuessani tuntenut myös vähän huonoa omatuntoa, ikään kuin parjaisin ja haukkuisin toista ihmisenä, vaikka olen yrittänyt pitää esimerkit yleismaailmallisina. En minäkään pidä exääni "pahana" ihmisenä. En vain tiedä mistä on kyse. Suhteen loppuaikoina exäni möläytteli lyhyitä, taktisia mihinkään liittymättömiä huomautuksia, jotka tuntuivat lähes nyrkin iskulta kasvoin, sellaisia joista sai kuvan että tiesi tasan mitä tekee ja heti seuraavana hetkenä oli taas kuin täyttä ymmärrystä vailla.
Osittain tuntuu tutulta myös tuo "unohtelu"- sitten kun sain suuni aina lopulta auki, en enää itsekkään tiennyt mistä olikaan alunperin kyse, vaan vuodatin jotain aivan sekavaa ja vasta myöhemmin saattoi tulla pieniä muistikuvia tai hahmotusta kokonaisvaltaisemmasta kuviosta.
Samoin eron jälkeen putkahteli kokoajan uusiamuistikuvia siitä, että osa asioista olikin jo tapahtunut jossakin muodossa jo melko suhteen alussa, eivätkä ne olleetkaan ilmestyneet vasta suhteen vedellessä viimeisiään. Sekin tuntui aika oudolle jälkeen päin miettiessä. Meillä tosin vallitsi myös kulttuuri, joissa menneistä ei saanut puhua (negatiivisesti) eikä mistään saanut "syyttää", eli käytännössä epäkohdista puhuminen pyrittiin tyrehdyttämään leimaamalla se turhaksi syyttelyksi ja epärakentavaksi.
Meillä ei onneksi ollut lapsia kuvioissa, jos ei exää laske sellaiseksi. Ja jotenkin näen vielä selvemmin sen "lapsena" nyt eron jälkeen. Ehkä siksikin tuntuu jotenkin pahalta näitä asioita levitellä, vaikka näistä kokemuksista hyvällä onnella voisi joku hyötyäkkin. Sellainen hassu irrationaalinen tunne, että vielä eron jälkeenkin pitäisi suojella exää joltakin, en tiedä miltä, ehkä todellisuudelta tai on jotenkin siitä vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
* Kumppani puhuu päällesi, tai jos jaksaa kuunnella juttusi loppuun, niin vaihtaa puheenaihetta kun saa oman puheenvuoron, tai muuten käyttäytyy niin että sulle jää sellainen fiilis, ettei suustasi tule mitään tärkeää tai mielenkiintoista
* Kumppanisi on mielestään aina oikeassa, ottaa eriävän mielipiteesi hyökkäyksenä ja lähtee helposti puolustuskannalle. Huomaat jättäväsi asioita sanomatta tai myötäileväsi kumppanin juttuja, koska se on helpompaa.
Tämä on täsmälleen suhteestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35: Mistä voin olla varma asiasta, kun toinen kertoo kuitenkin haluavansa vain minun parastani?
Ajattelin olevani ihminen, jota ei koskaan voisi pompotella, mutta olen pikkuhiljaa alkanut epäilemään tätä väittämää.
Kysy niiltä eksiltä. En ikinä enää ota miestä, joka kokee tulleensa kovinkin väärinkohdelluksi useammankin eksän taholta, eikä itse löydä heistä mitään hyvää sanottavaa. Kysyn suunnilleen suositukset ystäviltä, varhemmilta eksiltä ja sukulaisilta. Tämän miehen suvusta kaksi jopa vienosti varoitti minua, enkä silti älynnyt pysyä kaukana. Varoitukset olivat liian lieviä ja tulivat liian myöhään.
Suhde on vielä olemassa, uusperhettä en lähde ihan heti purkamaan.Mies tuntuu jopa oppineen oikeasti paljon ja suora arvostelu on alkanut vähetä. En vain tiedä, onko hän oikeasti inhimillisempi nykyään vaiko vain parempi näyttelijä. Alun teeskentelevä lapsesta pitäminen ainakin tuntuu vaihtuneen aitoon kiintymykseen. Tämä on ehkä vaikeinta - kaikki henkiseen väkivaltaan turvaavat eivät ole läpikotaisin pahoja ihmisiä. Mutta oma napa tulee kuitenkin sitten aina ensin. Mies jopa itse parin raivokkaan riidan jälkeen epäili, mahdammeko raastaa toisemme loppuun. En silloin ymmärtänyt, miten sellainen olisi mahdollistakaan. Hän taitaa itse asiassa tietää ihan hyvin, miten kuluttavia hänen strategiansa ovat minulle. Siitä huolimatta hän turvautuu niihin suruttomasti.
Olen kuitenkin nyt kertonut eksälleni, missä mennään ja että saattaa tulla äkkiloppu, vaikka nyt en pysty sanomaan milloin ja jos. Ystävilleni en pysty, vaikka he taitavat epäillä. Pelkään heidän kommenttejaan.
Miehestä on ihan luonnollista olla kylmä puolisoa kohtaan, koska se on vain itsesuojelua. Jos minä taas reagoin siihen kylmyyteen, olen hullu. En tiedä, voiko näistä lähtökohdista käydä niin, että jonkinlainen kauhun tasapaino vallitsisi ja mies oppii hyviä asioita nopeammin kuin minä huonoja. Hän vaikuttaa rennommalta nykyisin ja lähinnä heittäytyy hankalaksi aina silloin, kun minulla olisi jotain toiveita. Iltani iloksi taidan tulostaa tämän keskustelun ja etsiä siitä kohdat, jotka täsmäävät.
Eniten ehkä ihmettelen omaa muistiani. Huomaan unohtaneeni aika rajuja juttuja, jotka kuitenkin nousevat mieleen sitten kummallisissa paikoissa. Olen luonnottoman unohtavainen, ja yritän vain luoda hyvää ilmapiiriä vaikka se sitten tarkoittaa, että on oltava täysin sokea aiemman konfliktin vääryyksille. Käyttäydyn kuin tuoreesti rakastunut, vaikkei siitä enää ole kysymys. Ehkä pelkään niin kovasti hajottaa tämän kuvion, että olen mieluummin hölmö kuin realisti. Ja enhän minä edelleenkään pysty täysin varmaksi sanomaan, mistä on kysymys. Tiedän vain, että aiemmissa suhteissa olen kokenut olevani tavallaan normaalin ihmisen kanssa silloinkin, kun nämä oikeasti eivät edes niin kauhean keskivertoja olleet. Ei ole kuitenkaan tarvinnut tällä lailla muuttua itsetietoiseksi ja huomata varovansa asioita, jotka entisessä elämässä eivät olisi tulleet mieleenkään.
Tuo juuri, että on aiemmin kokemusta suhteesta lukuisilla mt-diagnooseilla varustetusta henkilöstä ns. Vaikea ja raskas persoona ja sitä myöten myös vaikeasta suhteesta ja silti koki olevansa jotenkin normaalissa suhteessa, normaalin (mutta toki ongelmaisen) ihmisen kanssa.
Samoin kumppani tuntui aina välillä kehittyvän "parempaan suuntaan" , jotenkin yrittävänsä. Vasta pidemmällä aika välillä huomasi, että oikeasti "perusvire" ei muuttunut, se vain hieman muutti muotoaan.
Olen itse tähän ketjuun osallistuessani tuntenut myös vähän huonoa omatuntoa, ikään kuin parjaisin ja haukkuisin toista ihmisenä, vaikka olen yrittänyt pitää esimerkit yleismaailmallisina. En minäkään pidä exääni "pahana" ihmisenä. En vain tiedä mistä on kyse. Suhteen loppuaikoina exäni möläytteli lyhyitä, taktisia mihinkään liittymättömiä huomautuksia, jotka tuntuivat lähes nyrkin iskulta kasvoin, sellaisia joista sai kuvan että tiesi tasan mitä tekee ja heti seuraavana hetkenä oli taas kuin täyttä ymmärrystä vailla.
Osittain tuntuu tutulta myös tuo "unohtelu"- sitten kun sain suuni aina lopulta auki, en enää itsekkään tiennyt mistä olikaan alunperin kyse, vaan vuodatin jotain aivan sekavaa ja vasta myöhemmin saattoi tulla pieniä muistikuvia tai hahmotusta kokonaisvaltaisemmasta kuviosta.
Samoin eron jälkeen putkahteli kokoajan uusiamuistikuvia siitä, että osa asioista olikin jo tapahtunut jossakin muodossa jo melko suhteen alussa, eivätkä ne olleetkaan ilmestyneet vasta suhteen vedellessä viimeisiään. Sekin tuntui aika oudolle jälkeen päin miettiessä. Meillä tosin vallitsi myös kulttuuri, joissa menneistä ei saanut puhua (negatiivisesti) eikä mistään saanut "syyttää", eli käytännössä epäkohdista puhuminen pyrittiin tyrehdyttämään leimaamalla se turhaksi syyttelyksi ja epärakentavaksi.
Meillä ei onneksi ollut lapsia kuvioissa, jos ei exää laske sellaiseksi. Ja jotenkin näen vielä selvemmin sen "lapsena" nyt eron jälkeen. Ehkä siksikin tuntuu jotenkin pahalta näitä asioita levitellä, vaikka näistä kokemuksista hyvällä onnella voisi joku hyötyäkkin. Sellainen hassu irrationaalinen tunne, että vielä eron jälkeenkin pitäisi suojella exää joltakin, en tiedä miltä, ehkä todellisuudelta tai on jotenkin siitä vastuussa.
Pakko vielä lisätä vaikka tämä kuulostaakin aivan seinähullulta. Vaikka lopetin itse suhteen, se ei loppunut rakkauteni loppumiseen vaan havaintoon siitä, että olen pian sellaisessa kuopassa josta ei ole nousua ylös.
Se käsittämättömältä tuntuva asia on siinä, että usein mainitaan että ne piirteet jotka kumppanissa aluksi ihastuttivat ovat usein niitä jotka alkavat sitten jossakin kohtaa ärsyttämään ja kyllästyttämään. Minulle ei käynyt niin, mulla säilyi edelleen tunne että rakastan juuri niitä asioita ja piirteitä eksässäni kuin sillon kun tavattiin, ne vain muuttuivat jotenkin käsittämättömästi itseäni tuhoaviksi voimiksi. Aivan hullua, tiedän.
Ihastuneita naisia on helppo manipuloida.
¯\_(ツ)_/¯
Vierailija kirjoitti:
Ihastuneita naisia on helppo manipuloida.
¯\_(ツ)_/¯
Mikä idea siinä sitten on? Saat entisen iloisen naisen tilalle pystyyn kuolleen paskalta haisevan ruumiin. Sadismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Uskot olevasi tietyllä tavalla niskanpäällä tilanteissa joissa kumppani manipuloi tai kertoo valeita, koska tiedät asioiden oikean laidan, etkä ala uskomaan satuihin. Huomaat olevasi väärässä, mutta et pysy kertomaan miten
Kumppani vähättelee sinua, kiinnostuksenkohteita ja ongelmiasi. Vähättely on hienovaraista ja pienimuotoista piikittelyä. Jossain vaiheessa et kerro kumppanille enää mitään etkä uskalla paljastaa mitään itsestäsi, kun tämä vähättelee sinua tai laittaa kaiken leikiksi. Tämä kuvio saa sinut masentuneeksi ja turhautuneeksi, mutta siitäkään ei voi puhua. Kumppanin mielestä sinun tunteesi ovat liioiteltuja tai vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Kumppanilla on superaisteja- ja ominaisuuksia: Ihmettelee aidosti, miten paljon muita parempi näkö- kuulo- tai hajuaisti onkaan ja omaa taitavuuttaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka lääkäri mukaan on sokea, kuuro ja hajuaistiton ja ympäristön mielestä sosiaalisesti retardi
*Kumppani näkee kummallisia motiiveja normaalissa käytöksessä: vettä ei juoda janoon, vaan kumppania ärsyttäkseen tai haluaa syödä jotain tiettyä koska hänet on aivopesty siihen. Kumppani näkee kaikessa piilotettuja motiiveja, jotka voi vain itse havaita tarkkanäköisyyttään.
*Kumppani ei jaa itsestään mitään henklökohtaista, ellei siitä ole suoraan ja välittömästi havaittavaa hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
*Kumppanilla on superaisteja- ja ominaisuuksia: Ihmettelee aidosti, miten paljon muita parempi näkö- kuulo- tai hajuaisti onkaan ja omaa taitavuuttaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka lääkäri mukaan on sokea, kuuro ja hajuaistiton ja ympäristön mielestä sosiaalisesti retardi
*Kumppani näkee kummallisia motiiveja normaalissa käytöksessä: vettä ei juoda janoon, vaan kumppania ärsyttäkseen tai haluaa syödä jotain tiettyä koska hänet on aivopesty siihen. Kumppani näkee kaikessa piilotettuja motiiveja, jotka voi vain itse havaita tarkkanäköisyyttään.
*Kumppani ei jaa itsestään mitään henklökohtaista, ellei siitä ole suoraan ja välittömästi havaittavaa hyötyä.
Kuulostaa hyvin tutulta. Eksäni näki lähes kaikissa tekemisissäni jotain piilotettuja motiiveja:
* Meikkasin - eksän mielestä tein sen ollakseni viehättävä muiden miesten silmissä.
* Lakkasin kynnet - sama kuin edellä.
* Halusin hankkia e-pillerit akneen - eksän mielestä todellinen syy oli se, että voisin paneskella vapaammin muita miehiä. (Selitin hänelle, että pillereitä käytetään myös sairauksien hoitoon. Ei tuntunut menevän perille.)
* Kävin uimahallissa - eksän mielestä esittelin itseäni vieraille miehille ja muokkasin kroppaani muita miehiä varten.
* Ostin uuden vaatteen - tein sen muita miehiä varten, tietysti.
Erikoista tässä kuviossa oli se, että aika ajoin eksä arvosteli ulkonäköäni melko rankoinkin sanankääntein. Siltikin yritykseni huolehtia itsestäni olivat tuomittavia, epäilyttäviä ja vääriä.
Muutenkin kuulemma koko ajan lähettelin piilotettuja viestejä muille miehille (ilmeisesti lähes telepaattisesti) ja jopa ollessani hiljaa tai tekemättä mitään vähintäänkin suunnittelin uusien miesten iskemistä.
Vainoharhaisuuden toinen puoli olikin sitten se, että eksä suunnitteli ja laskelmoi omat tekemisensä ja sanomisensa tarkasti, ettei kukaan vain voisi käyttää mitään asioita häntä vastaan.
Hän myös yritti järjestää minulle ansoja ja "testasi" minua: hän valehteli, keksi juttuja ja liioitteli todellisia tapahtumia. Hän saattoi esimerkiksi sepittää jutun, että joku nainen on kiinnostunut hänestä tai flirttaillut hänen kanssaan - tällaisten testien tarkoitus oli saada minut suuttumaan tai reagoimaan muuten epäsopivalla tavalla tai ajaa minut kostamaan ja jopa pettämään (jotta hän saisi todisteen siitä, että olen epäluotettava, epälojaali, epärehellinen ja uskoton h*ora.)
Jonkin tuollaisen testin jälkeen kohautin lähinnä olkiani ja totesin, että eipä tuo oikeastaan haittaa. Eksä lähes suuttui tästä: reaktioni oli vääränlainen ja osoitti kuulemma, että en välitä hänestä tarpeeksi tai oikealla tavalla. Vaikka juttu oli sepitettä alun perinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*On olemassa vain yhdenlaisia valheita, joita kumppanisi ei halua sinulle kertoa, sellaisia joista tulisi sinulle hyväolo.
*Kumppani antaa sinulle kysymättä luvan tai hyväksynnän asioihin, joita ei voi kontrolloida tai kieltää "Puhu toki mitä haluat ystävällesi" "Tuon minä hyväksyn" kun vaikka luet kirjaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja tosiaan paikoin hyvin vainoharhaista tekstiä. Toisaalta samat ominaisuudet pätee myös naisiin, vaikka ketjun tarkoituksena lienee arvostella miehen käytöstä vaikka yritetään puhua neutraalisti "kumppanista".
Vastenmielistä luettavaa kaiken kaikkiaan.
Tottakai naisista löytyy aivan samanlaisia. Kliseemäisestä hellyydenkipeä perheenäiti päättää esittää sinkkua paljon patologisempiin tapauksiin. Silloin suosittelisin henkilökohtaista terapiaa, jos ei muunlaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustu. Tavallisimmin ei kyse ole mistään mt-ognlemista, vaan johtuu ihan niin pitkälle menevästä itsekkyydestä, ettei parisuhde tule pitkällä tähtäimellä onnistumaan yhdenkään vähänkään itseään arvostavan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Kun olet sairaana, kumppani lähtee hyvää hyvyyttään harrastuksiinsa ja käy kavereiden kanssa pizzalla, jotta saat sairastaa rauhassa tyhjän jääkaapin kanssa. Vaan teepä sama, kun kumppani on sairaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*Kumppanilla on superaisteja- ja ominaisuuksia: Ihmettelee aidosti, miten paljon muita parempi näkö- kuulo- tai hajuaisti onkaan ja omaa taitavuuttaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka lääkäri mukaan on sokea, kuuro ja hajuaistiton ja ympäristön mielestä sosiaalisesti retardi
*Kumppani näkee kummallisia motiiveja normaalissa käytöksessä: vettä ei juoda janoon, vaan kumppania ärsyttäkseen tai haluaa syödä jotain tiettyä koska hänet on aivopesty siihen. Kumppani näkee kaikessa piilotettuja motiiveja, jotka voi vain itse havaita tarkkanäköisyyttään.
*Kumppani ei jaa itsestään mitään henklökohtaista, ellei siitä ole suoraan ja välittömästi havaittavaa hyötyä.
Joo, superominaisuudet. Kumppani myös ihmettelee, miksi hän joutuu jatkuvasti hankaluuksiin ihmisten kanssa, vaikka on niin oikeudenmukainen, reilu ja mukava! (Todellisuudessa hän on hankala, räjähdysaltis, pikkumainen ja kostonhimoinen mutta ei suostu näkemään itsessään mitään vikaa.)
*Keskustelu/riitatilanteissa kumppani uskoo olevansa psykologisi, opettajasi ja työnantajasi.
*Erimielisyytesi on "typerää riidan haastamista ja/tai tarkoittaa ettet halua sopia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja tosiaan paikoin hyvin vainoharhaista tekstiä. Toisaalta samat ominaisuudet pätee myös naisiin, vaikka ketjun tarkoituksena lienee arvostella miehen käytöstä vaikka yritetään puhua neutraalisti "kumppanista".
Vastenmielistä luettavaa kaiken kaikkiaan.Tottakai naisista löytyy aivan samanlaisia. Kliseemäisestä hellyydenkipeä perheenäiti päättää esittää sinkkua paljon patologisempiin tapauksiin. Silloin suosittelisin henkilökohtaista terapiaa, jos ei muunlaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustu. Tavallisimmin ei kyse ole mistään mt-ognlemista, vaan johtuu ihan niin pitkälle menevästä itsekkyydestä, ettei parisuhde tule pitkällä tähtäimellä onnistumaan yhdenkään vähänkään itseään arvostavan ihmisen kanssa.
Jaa, kukahan tässä taas on "asiantuntijana", ehkä se, jolla ei ole mitään ihmsisuhteita koskaan, siis ei mitään parisuhdetta pitkäaikaisesti? Perheenäiti esittää sinkkua jne. ... kyseletkö sitä? Miksi joku yritti sinua mielistellä ja kuvittelit hänen ajattelevan, että sinä luulisit tyyppiä sinkuksi?
Luulenpa, että itse ensin huijasit jotain ja vikittelit mukamas, sitten väität jotain absurdia, josta et voi todellakaan tietää, ellet lue ajatuksia. Kaikkea ei kerrota yleensä shateissä, mutta sinkkua ei tarvitse esittää, vaikka jotain vikittelisikin, ethän sinäkään kerro, oletko sinkku. Sitäpaitsi miksi jonkun pitäisi vetää täysin jotain jäykkää keskustelua, jos sinä olet täysin rajaton staustesi suhteen? Mitä kaikki sinulle kuuluu?
Sen tason asiantuntija? Juoruakka, oli tuollaisen nimi ennen muinoin. Eikä se siitä muutu nytkään muuksi. Juoruakka.
Hyvä ketju. Samalla ahdistava.
Minäkin lisään pari juttua jotka saa ainakin minut kihisemään kiukusta:
- Hän siirtelee myös minun tavaroita kysymättä. Eikä sitten tiedä missä ne on. Tästä on juteltu, että en pidä siitä, mutta tekee silti.
- Hän tekee oletuksia kysymättä, esim. Sammuttaa kahvinkeittimen, vaikka sielä oli kahvia. "Luulin ettet juo enää".
- Väittää muuta kuin näyttää ulospäin, esim."en ole vihainen" vaikka todisti asian käytöksellään juuri että on.
- Ei kertakaikkiaan pysty keskustella mistään vakavammasta suuttumatta, puolustelematta, poistumatta. Tällöin ei keskusteltu koskaan itse aiheesta vaan siitä että "ei ole mitään keskusteltavaa".
- Ei koskaan pyydä anteeksi. Ei se ole hänen asiansa ollenkaan, koska ei ole tehnyt mitään väärää.
- Esittää olevansa fiksuin ihminen maan päällä ja on sanonutkin sen. Teot puhuu puolestaan.
- Passiivinen parisuhteessa. On saatavilla vain halutessaan.
Alue: Aihe vapaa
Tuo juuri, että on aiemmin kokemusta suhteesta lukuisilla mt-diagnooseilla varustetusta henkilöstä ns. Vaikea ja raskas persoona ja sitä myöten myös vaikeasta suhteesta ja silti koki olevansa jotenkin normaalissa suhteessa, normaalin (mutta toki ongelmaisen) ihmisen kanssa.
Samoin kumppani tuntui aina välillä kehittyvän "parempaan suuntaan" , jotenkin yrittävänsä. Vasta pidemmällä aika välillä huomasi, että oikeasti "perusvire" ei muuttunut, se vain hieman muutti muotoaan.
Olen itse tähän ketjuun osallistuessani tuntenut myös vähän huonoa omatuntoa, ikään kuin parjaisin ja haukkuisin toista ihmisenä, vaikka olen yrittänyt pitää esimerkit yleismaailmallisina. En minäkään pidä exääni "pahana" ihmisenä. En vain tiedä mistä on kyse. Suhteen loppuaikoina exäni möläytteli lyhyitä, taktisia mihinkään liittymättömiä huomautuksia, jotka tuntuivat lähes nyrkin iskulta kasvoin, sellaisia joista sai kuvan että tiesi tasan mitä tekee ja heti seuraavana hetkenä oli taas kuin täyttä ymmärrystä vailla.
Osittain tuntuu tutulta myös tuo "unohtelu"- sitten kun sain suuni aina lopulta auki, en enää itsekkään tiennyt mistä olikaan alunperin kyse, vaan vuodatin jotain aivan sekavaa ja vasta myöhemmin saattoi tulla pieniä muistikuvia tai hahmotusta kokonaisvaltaisemmasta kuviosta.