Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinäkin naisten eliittiä: päässyt naimisiin, kaksi lasta, omakotitalo ja perheauto
10.11.2017 |
Koetko silti olevasi ihan samanlainen kuin muutkin vaikka oletkin naisten eliittiä?
Kommentit (153)
En ole eliittiä. Vastasin kosintaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eliittiä, koska olen päässyt naimisiin diplomi-insinöörin kanssa. Tämän opin anopilta, joka ylisti kaverinsa tytärtä, joka oli päässyt naimisiin diplomi-insinöörin kanssa. Mieheni vahvisti, että hänestäkin on hienoa kun on päässyt naimisiin diplomi-insinöörin kanssa. Anoppi kuuli sen ja meni vähän ymmälleen, mutta se ei ole tavatonta hänen tapauksessaan.
Ilmeisesti tuplaeliittiä tuon mukaan:D
Omakotitalo ja mies löytyy (vain yksi kumpaakin tosin) mutta lapsia 2x2 ja autojakin 2.
Päässyt naimisiin? Mies halusi minut ja sai minut 2v ystävyyden jälkeen. Menimme vihille 6v myöhemmin joten pääsemisellä ei ole mitään tekemistä tuon kanssa.
Ihan tavallinen äiti olen, ja mummokin nykyään.
En ole. Olen mies ja joudun tienaamaan suurimman osan perheen tuloista. Emme omista autoa ja asumme kerrostalossa. Jouduin naimisiin. Huonosti menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo yksi, jolla ei ole lapasia 😂
Oho, pääsi pieni naurun tyrskäys kun huomasin :D Hehe.
Ei vaan siis olen niin vaan luuseri, että ei ole edes lapasia.
t.lapaseton
Mutta onhan sulla sentään tumput, vantut, rukkaset tai kintaat.
Eli älä nyt vielä köyttä rasvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan supereliittiä olen. Lapsilla on sama isä, omakotitalo sijaitsee hyvällä alueella kehä kolmosen sisäpuolella ja hinta alkaa ykkösellä. Miehellä on tohtorin tutkinto ja itselläkin pari alempaa. Arkemme on kansainvälistä, lomat myös.
Ai juu, huolet ja murheet on ihan samoja kuin muillakin. Tajusin tästä aloituksesta, että elämäni saattaa näyttää ulkopuolelta paremmalta kuin onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koetko silti olevasi ihan samanlainen kuin muutkin vaikka oletkin naisten eliittiä?
Olin tällainen. Mutta se oli hemmetin tylsää. Nyt olen vapaa nainen, vuoroviikkovanhempi ja huoleton kerrostaloasuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen!
Aviomies, kaksi lasta, kaksi koiraa, kaksi autoa, omakotitalo, mökki ja velkaa loputtomasti. Onnellinen anyway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkiin. Elämä ei mennyt kuten vanhemmillani ja suvullani aina. Jouduin jännämiehen pauloihin ja hän tuhosi elämäni. Nyt ei ole mitään.
Kyllä!
Olen halunnut tehdä asiat aika perinteisesti: Ensin opiskelut, sitten työpaikat, sitten naimisiin ja vasta häiden jälkeen ehkäisy pois. (Tosin tänä päivänä taitaa olla jo tavallisempaa tehdä ensin lapset ja sitten pitää häät jos ylipäätään niitä haluaa.)
Nyt on kaksi lasta, kiva okt, kaksi autoa ja koira. Ja uskokaa tai älkää: elämä tuntuu hyvältä näin!
Kyllä mä ymmärrän niitäkin, jotka haluaa asua Bulevardilla. Varmasti omat hyvät puolensa siinä on. Se ei vaan ole mun haave. Eikä kyllä olisi tämän kokoiseen perheasuntoon sillä kadulla varaakaan.
Mulle tuottaa iloa se, että saan ottaa aurinkoa ja grillata omalla pihalla, heitellä koiralle palloa ja lähteä juoksulenkille viereiseen metsään tuosta vain. En ole oikein sisällä viihtyvä ihminen, minkä vuoksi en sovi kerrostaloon. Kylässä ollessa alkaa aina ahdistaa, kun kerrostaloissa on niin kuuma sisällä ja jotenkin ahdasta (vaikka olisikin hyvät neliöt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa nytkö normaali perhe-elämä on "eliittiä?" Ja pitäisi hävetä kun ei ole syrjäytynyt elämämkoululais-yh?
Olin tuota eliittiä aikuiselämäni ensimmäiset 20 vuotta (tai, eihän niitä lapsia ja autoja alussa ollut, mutta elitistinen urani oli nousussa koko ajan).
Sitten 20 vuoden jälkeen tuli avioero ja vajosin yh-äitien kastiin. Nopeasti sekin tie kävi.
Nyt olen toista kertaa naimisissa, mitenköhän nyt on asianlaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laho homekoti (omakotitalo, totta kai) Juuassa. Kaksi kehitysvammaista lasta. 80-luvun Toyota pihassa. Hyvällä tuurilla sen saa käyntiin, että pääsee 20 kilsan päähän ABC:lle.
Vähän rahat menevät kaljaan ja tupakkaan.
Mutta täytän kriteerit, joten eliittiä olen.
Jokainen voi olla oman elämänsä eliittiä. Onhan tällä palstalla moni oman elämänsä Miss Suomi ja vuoden äiti... :-)
En halua naimisiin (parisuhde kyllä on) enkä halua lapsia (kauhea homma!) enkä halua omakotitaloa (tässäkin kauhea homma, mieluummin asun kerrostalossa!) enkä halua autoa (asun keskustassa).
Luuseri siis olen.
"PÄÄSSYT naimisiin" ?!!! Eikö JOUTUNUT olisi parempi sana.
Juu en kuulu, luojan kiitos.
Tässä varmaan ollaan itse ihan paarialuokkaa kun mies on saanut yliopistokoulutuksen kuten minäkin, asumme vuokralla, emme omista autoa ja ainut lapsikin on vielä erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Erosin ja nyt oon säälittävää pohjasakkaa eli yh-äiti. Vaikka mulla edelleen on kolme neljästä eli lapset, auto ja okt. (bonuksena koirakin). Mutta niin, se mies, sitä kun ei ole niin luuseri mikä luuseri.
(ehkä mä arvotan -arvostan- itteni ihan muilla meriiteillä)
Hep, mä olen myös tällainen! Taisin vain elää harhaa, luuseri olen vissiin ollut pohjimmiltani aina. 😀
Oho, pääsi pieni naurun tyrskäys kun huomasin :D Hehe.
Ei vaan siis olen niin vaan luuseri, että ei ole edes lapasia.
t.lapaseton