Olen katkera ja kateellinen puolisolleni. Kuinka työstää tätä?
Kun nuorena tapasimme, elimme mukavaa, tasavertaista elämää, saimme lapsia ja jaoimme vastuun kotona noin 5 vuoden ajan. Sitten mieheni ura lähti nousukiitoon, hän teki töitä, oli paljon työmatkoilla, kohosi urallaan, sai rahaa.
Tämän viimeisten 5-10 vuoden aikana olen ollut paljon yksin lasten kanssa, hoitanut kodin, tehnyt töitä, ja eipä muulle kodin ulkopuoliselle elämälle aikaa ja energiaa ole ollutkaan. Samaan aikaan mieheni on saanut tehdä mielenkiintoista työtä, tienannut hyvin, nähnyt maailmaa ja viettänyt antoisaa elämää.
Olen katkera siitä, kuinka yksin jäin, ja kuinka kiinni perhe-elämässä minä olen. Kun taas hän ei. Toisen tehdessä uraa ja reissatessa on toisen otettava vetovastuu kotona. Meillä se olen minä. Samaan aikaan minun uramahdollisuudet ovat menneet ja olen jumissa pikkupaikkakunnalla. Elämää ohjaa rutiinit ja lasten koulut ja harrastukset.
Miten tästä katkeruudesta ja kateudesta eroon? Meillä on periaatteessa hyvä suhde, mutta välillä olen vihainen ja osoitan sen myös miehelleni. Miten tätä vuosien aikana syntynyttä katkeruutta voi työstää?
Kommentit (104)
Lapset kasvaa ja sulle jää koko ajan enemmän aikaa itsellesi. Lapsemme ovat jo lukiolaisia ja voin tulla ja mennä nyt miten huvittaa. Myös mieheltä saatu raha auttoi vaikka sitä ei saisi sanoa. Ilmaiseksi en olisi suostunut vuosikausia piikomaan. Siivous- ja lastenvahtipalveluita käytin silloin tällöin.
Onneksi olkoon, olet ottanut ensinmäisen askeleen ja tunnistanut tunteesi. Seuraava askel on nostaa katse omasta navasta sinne peiliin. Olet tehnyt itse valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässi, etkä ole ollut nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Olet kateellinen miehellesi. Kysy sitten itseltäsi, haluaisitko niitä samoja asioita elämääsi ja jos haluat, niin mitä aiot tehdä asian eteen.
Vierailija kirjoitti:
Mies tulee kotiin ja sinä lähdet vuorostasi tekemään uraa.
Pikkupaikkakunnalta ja pienistä piireistä vuosien jälkeen ponnistaen ura on suorastaan nousukiidossa.. 😂
Moni työnsä puolesta paljon matkustava voisi olla kateellinen sinulle. Saat osallistua lastesi elämään, viettää aikaa heidän kanssaan ja olla kotona.
Itse ainakin koen usein työmatkat kuormittavina. Minua myös harmittaa jos en pääse lasteni peleihin tai konsertteihin joissa he esiintyvät.
Kaikella on puolensa.
Aivan. Tässä vaiheessa elämää se ei niin vain käy. Nuorin lapsistakin vielä alakoululainen, eli tarvii vielä vuosia yhden kotonaolevan vanhemman.
Ap
Ei tuo reilulla kuulosta, perheessä pitäisi ajatella kummankin vanhemman jaksamista. Onko sinulla mitään apua? Viikkosiivooja ja/tai lasten hoitaja parina iltana viikossa, että voisit saada vähän omaa aikaa on sellaista mihin kannattaa panostaa, jos sitä tukiverkostoa ei ole ja apua arkeen ei niin vaan saa.
Sun täytyy miettiä omia tarpeita, mitä haluat ja tarvitset. Tehdä suunnitelma miten saat näitä asioita sun elämään. Aloittaa saman tien.
Yksinhuoltajakaverini on tehnyt todella komean uran. Asui jopa muutaman vuoden ulkomailla. Palkkasi avuksi au-pairin. Olisi kannattanut suunnitella asiat paremmin. Tietoisesti teit valintasi.
Niin ja mistä tiedät, etät onko miehesi vaikka pettänyt tai käynyt maksullisissa reissuillaan? Sekin on hyvin mahdollista. Jos ei siis romantiikkaa riitä enää kotona ja sinä olet kiukkuinen ja väsynyt kotona. Kaikki tämä on mahdollisia..maksullisissahan käynti on miesten tapa "purkaa paineita", jopa niiden kilttien perheenisien, niiden juuri.
Kannattaako silti olla katkera, koska ihan itse tuota on halunnut - perhe-elämää meinaan. Aikuinen on vastuussa perheestään, jos ei pärjää pitää hakea apua ja laittaa lapset hoitoon tarhaan. Niin se vaan menee. Voithan sinäkin hakea työtä, mikä sua nappaa enemmän tai hakea kouluun, miksi syyttäisit tästä miestäsi?
Meillä miehen ulkomaanmatkat eivät mitenkään ole estäneet minua tekemästä uraa. Olen ollut paljon yksin lasten kanssa. Mutta koululaisten kanssa se ei ole ollut kovin haastavaa. Asiat on muuttuneet moneen kertaan. Perheen kasvaneet tulot on aina olleet yhteisiä. Ja vuorotellen ollaan oltu myös pienillä tuloilla. Työttömäntä tai opintovapaalla
Minua kuormitti eniten miehen työttömyys. Vaikka silloin hän hoiti kotityöt lähes kokonaan. Nyt mies on taas paljon poissa. Ja me täällä jaksetaan oikein hyvin
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olet ottanut ensinmäisen askeleen ja tunnistanut tunteesi. Seuraava askel on nostaa katse omasta navasta sinne peiliin. Olet tehnyt itse valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässi, etkä ole ollut nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Olet kateellinen miehellesi. Kysy sitten itseltäsi, haluaisitko niitä samoja asioita elämääsi ja jos haluat, niin mitä aiot tehdä asian eteen.
Juurikin näin! mikään ei ole estänyt sinua Ap toteuttamasta itseäsi ja omia haaveitasi.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistä tiedät, etät onko miehesi vaikka pettänyt tai käynyt maksullisissa reissuillaan? Sekin on hyvin mahdollista. Jos ei siis romantiikkaa riitä enää kotona ja sinä olet kiukkuinen ja väsynyt kotona. Kaikki tämä on mahdollisia..maksullisissahan käynti on miesten tapa "purkaa paineita", jopa niiden kilttien perheenisien, niiden juuri.
Kannattaako silti olla katkera, koska ihan itse tuota on halunnut - perhe-elämää meinaan. Aikuinen on vastuussa perheestään, jos ei pärjää pitää hakea apua ja laittaa lapset hoitoon tarhaan. Niin se vaan menee. Voithan sinäkin hakea työtä, mikä sua nappaa enemmän tai hakea kouluun, miksi syyttäisit tästä miestäsi?
Asuinpaikkakunnallamme työmahdollisuudet ovat rajalliset, molemmat eivät voi jatkuvasti reissata. Perhe-elämää halusimme molemmat, jotenkin se jäi enemmän mun niskoille kun toinen hyppäisi urajunaan. Eli jäin yksin elämään yhteistä haavettamme.
Ap
Mieti, mitä oikeasti haluaisit NYT tältä elämältä, menneisyyttä kun ei voi muuttaa?
Jos on kyse vapaa-ajasta ja siitä, että et halua olla pyykkäsi ja siivooja, niin sitten keskustelet miehen kanssa ja sanot, että et halua jatkaa näin. Jos hän tienaa paljon, niin ostatte siivous ja pyykkihuoltopalvelut. Ja sitten sinulle jää enemmän vapaa-aikaa.
Jos on kyse urasta ja oman itsen toteuttamisesta älyllisellä tasolla, niin mietit haluaisitko opiskella tai vaihtaa työpaikkaa. Keskustelette sitten miehen kanssa tästä ja edelleen ostatte ne siivous ja pyykkihuoltopalvelut.
Minusta kannattaa suoraan sanoa sille miehelle mistä asioista on kateellinen ja sanoa, että kateus vain pahenee kun omia haaveita on jäänyt toteuttamatta. Jos mies silloin nuorena jakoi arjen, niin luultavasti hänellä on potentiaalia ymmärtää ongelma. Asioita voi muuttaa, mies voi jättää uraan panostamisen vähemmälle ja keskittyä enemmän kotiin. Asiat eivät ole paikallaan olevia vaan suurinta osaa pystyy muuttamaan.
Missään tapauksessa ei kannata jäädä siihen, että jatkaa niin kuin ennen ilman keskusteluja ja tolkuttaa itselleen, kuin tyytyväinen pitäisi olla. Se johtaa vain lisääntyvään katkeruuteen ja parisuhteen huohonemiseen. Näin isoista asioista pitää pystyä keskustelemaan rakentavasti, ei riidellen. Mieti tulevaisuutta, seuraavaa viittä vuotta, älä menneisyyttä, koska se on mennyt.
Voisit opiskella avoimessa yliopistossa vaikka netin kautta, siellä on paljon sellaisiakin kursseja, mitkä voi tehdä kotisohvalta, jos vain on aikaa. Ja aikaa saatte sinulle, jos miehellä on rahaa. Jos et voi saada uraan nousukiitoa, niin voit ainakin kasvattaa älyäsi.
Meillä mies yrittäjä ja käy suunnilleen vaan nukkumassa yöt kotona. Muuten minä hoidan lapsen koulun ja hammaslääkärit, fysioterapiat yms. En olisi miestäni ottanut ja lisääntynyt jos olisin tajunnut että hänestä tulee joskus yrittäjä.
Olisit onnellinen, että olet saanut viettää niin paljon aikaa lastesi kanssa. Elämä on oikeasti todella lyhyt, minkä vuoksi sitä ei pidä haaskata töissä käymiseen. Viettäkää enemmän aikaa rakkaidenne kanssa
Miten joku voi olla kateellinen työssä matkustamisesta? Eikun ihan oikeesti. Se ei ole "maailman näkemistä". Jos joku muuta väittää, hän valehtelee. Siinä istutaan ensin tuntikausia lentokoneessa, syödään se mikroateria ja lentokentältä matkataan johonkin business-hotelliin. Ei siis todellakaan mennä minnekään rantaresorttiin juomaan mohitoja. Seuraavana päivänä taksi vie jollekin officelle, tehtaalle tms. Yleensä se on pitkä työpäivä, koska on tultu kauas. Kymmentuntisen työpäivän päätteeksi paikallinen isäntä haluaa viedä sinut syömään, eli "työpäivä" tavallaan jatkuu. Seuraavana aamuna aikaisin lentokone vie sinut takaisin kotiin.
Jos matka ajoittuu viikonlopun alulle, niin joo omalla rahallasi saat jäädä paikan päälle. Voit sitten käyttää yhden päivän vaellellen pitkin jotain teollisuuskaupunkia jossain päin Kiinaa. Sekin kuluu suurimmilta osin siinä, että mietit ja metsästät tuliaisia kotiin.
Että se siitä työmatkailusta.
Ei sinua estä kukaan muu kuin sinä itse! Ihan oikeasti. Moni nainen rakentaa uraa töissä vaikka on kouluikäisiä lapsia kotona. Et voi syyttää maailmaa omista valinnoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mistä tiedät, etät onko miehesi vaikka pettänyt tai käynyt maksullisissa reissuillaan? Sekin on hyvin mahdollista. Jos ei siis romantiikkaa riitä enää kotona ja sinä olet kiukkuinen ja väsynyt kotona. Kaikki tämä on mahdollisia..maksullisissahan käynti on miesten tapa "purkaa paineita", jopa niiden kilttien perheenisien, niiden juuri.
Kannattaako silti olla katkera, koska ihan itse tuota on halunnut - perhe-elämää meinaan. Aikuinen on vastuussa perheestään, jos ei pärjää pitää hakea apua ja laittaa lapset hoitoon tarhaan. Niin se vaan menee. Voithan sinäkin hakea työtä, mikä sua nappaa enemmän tai hakea kouluun, miksi syyttäisit tästä miestäsi?
Asuinpaikkakunnallamme työmahdollisuudet ovat rajalliset, molemmat eivät voi jatkuvasti reissata. Perhe-elämää halusimme molemmat, jotenkin se jäi enemmän mun niskoille kun toinen hyppäisi urajunaan. Eli jäin yksin elämään yhteistä haavettamme.
Ap
Eikä ole mitään kaupunkia lähellä. Hyvin harva käy töissä omalla kylällä
Mies tulee kotiin ja sinä lähdet vuorostasi tekemään uraa.