Lue keskustelun säännöt.
Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Jaana
24.10.2017 |
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Tietenkin pettymyksestä pitää pystyä sanomaan ja tässä tapauksessa petyit ihan syystä, mies ei kertonut sinulle, että teini tulee koko viikoksi. Teillä on kommunikaatio ongelma keskenänne. Mielestäni palstan raivottaret vetivät ihan turhaa lapset mukaan kuvioon joka on sinun ja miehesi ongelma. Kyllä puhuisin miehen kanssa, että asioista pitää puhua eikä vain olettaa että toinen on joku ajatustenlukija.
Mutta kuitenkin, en nyt ymmärrä miten se teini teidän seksielämäänne verottaa enemmän kuin vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pettymyksestä pitää pystyä sanomaan ja tässä tapauksessa petyit ihan syystä, mies ei kertonut sinulle, että teini tulee koko viikoksi. Teillä on kommunikaatio ongelma keskenänne. Mielestäni palstan raivottaret vetivät ihan turhaa lapset mukaan kuvioon joka on sinun ja miehesi ongelma. Kyllä puhuisin miehen kanssa, että asioista pitää puhua eikä vain olettaa että toinen on joku ajatustenlukija.
Mutta kuitenkin, en nyt ymmärrä miten se teini teidän seksielämäänne verottaa enemmän kuin vauva.
Ai et ymmärrä miten teini häiritsee enemmän kuin vauva? Vauva nukkuu jossain rauhassa. Teini hiippailee pitkin kämppää myöhään yöhön. Mikäköhän ero siinä voisi olla?
Sellaiset ihmiset jotka erottuaan solmivat uuden suhteen jossa on lapsia toisella tai molemmilla,tehkää ensin selväksi sille uudelle kumppanille että lapset ovat numero 1,älkää myöskään siinä onnenne huumassa uskoko vakuutteluita toisen "lapsi rakkaudesta",älkää siitä että hän alussa "hoivaa omia lapsiaan"vain näyttääkseen että välittää lapsista.,totuus voi olla aivan toinen.
Olen läheltä "joutunut"näkemään näitten uusperheiden elämää,miehellä monta lasta,alussa niin hyvä isä,ajan myötä ei edes omia lapsiaan ota luokseen saati hyväksyisi uuden puolison lapsia,ei hän hoida tai ole heidän kanssaan,lasten on lähdettävä ns.kotoa pois häiritsemästä esim.silloin kun vuorotöissä oleva mies nukkuu,lapset eivät ole kova äänisiä,eivät pieniä,tilaa asunnossa niin paljon ettei normaalit elämisen äänet kuulu ja itse laittaisin korvatulpat jos äänet häiritsee,paljon ihmisiä joilla on perhe käyvät vuorotöissä ja elämä sujuu..En tietenkään ymmärrä naista joka hyväksyy tälläisen käytöksen,hän vie lapsia isovanhemmille,tutuille,sukulaisille kun hän itse on töissä,uusi kumppani saa nukkua ja huilia rauhassa.Asia ei tietenkään minulle kuulu,säälin lapsia,heillä ei näin ollen ole rauhallista vaki paikkaa,lapset kyllä haluaisi kotona äitin luona olla.En itse koskaan voisi tuollaisessa suhteessa olla,en lasten kustannuksella,en tiedä miten mies voi lasten paikan viedä,olisi kellojen pitänyt soida siinä vaiheessa jo kun miehen omat lapset eivät ole kovin tervetulleita isän luo,miten sietää sitten vieraat lapset?
Mainittakoon että näitten lasten isä ei taas välitä omista lapsistaan (eli oikea lasten isä,)toki hän ottaa heidät silloin kun vuoro on mutta henkistä väkivaltaa,joskus fyysistäkin käyttävä hermostunut isä ei ole myöskään lasten edun mukaista,lasten tarpeilla yhdessä ololla,koulun käynnillä yms. tämäkin iskä korvaa muulla tavoin ei suinkaa lapsien hyvinvoinnilla,eli lasten olot ei kummassakaan mielestäni hyvin.
Itse aikanaan kun elämäni varrella tuli ero ajatus ajan kohtaiseksi,ensimmäinen vaatimus uudelta suhteelta oli lasten hyväksyntä puolin ja toisin,en ikinä voinut edes kuvitella uudessa suhteessa että "ensin mies ja sitten lapset".,itsekkin tutustuin lapsiin ensin ja kun tulimme toimeen oli asia kaikille ok.
Ehkä lapsuudesta kokemukset vaikuttavat omiin tunteisiin ja ajatuksiin,sitä kun pystyy asettumaan lapsen asemaan miltä tuntuu olla hylätty,aikuisten tiellä jne.Tänä aikakautena muutenkin elämä on hyvin usein epävakaata ja tulevaisuuden kuva ei kovin myönteinen ja vaatimukset kasvaa,toivoisi lapsille mahdollisimman hyvän lähtö kohdan,mitä kuvastaa kun lapsi sanoo joka asiaan "ei sen väliä",jostainhan sekin johtuu..
Tämä mielipide ei mitenkään liity tässä käytäviin kommenteihin aikaisemmin.
Ap ei todellakaan tarvitse yhtään seksiaikaa. Hoida ensin entisetkin kakarasi ja lakkaa porsimasta enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
No hyvänen aika vaan itsellesi. Ydinperheessähän se menisi niin, että on sovittu, että lapset menevät vaikka miehen äidille muutamaksi päiväksi. Miehen äiti peruu, kukaan ei kerro perheen toiselle aikuiselle, joka suunnittelee jo viikon ohjelmaa sen mukaan, että lapsia ei kotona ole. Ja tämä olisi ihan okei siis?
Tajuatko, että kyse on kunnioituksesta, huomioimisesta, asioiden jakamisesta? Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa.
"Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa."
Jos tuo asia on sille kotona olevalle vanhemmalle joku kynnyskysymys, ruoan antaminen lapselle joka ei ole omista kupeista puserrettu, silloin minä sinä toisena vanhempana ottaisin ja pakkaisin kamani ja lähtisin. Tuo on sen luokan itsekkyyttä jota en ymmärrä enkä ikimaailmassa suostu ymmärtämäänkään.
Nomutta rakas, kun jos sille kotona olevalle ei ole kerrottu, että lapsi tulee tai jääkin kotiin. Ja on suunnitellut menot jo sen mukaan. Kyllä se silloin on ihan sen kertomattoman vanhemman ongelma hoitaa se ruoka ja muut lapsen tarpeet eikä niin, että äitipuolen oletetaan muuttavan kaikki suunnitelmansa pyytämättä.
No todellakin. Meillä lapset saa tulla ja mennä kuten tahtovat, mutta sopia pitää hyvissä ajoin ja sopimuksissa pysytään ellei nyt jotain akuuttia tule, eli vaikka se vanhempi jonka luona piti olla, sairastuu pahasti. Ei äiti- tai isäpuolilla ole mitään velvollisuuksia muuttaa omia suunnitelmiaan kuin näissä pakkotapauksissa. Todellakaan ei tarvitse jäädä laittamaan kahta lämmintä ruokaa kotiin, jos on sopinut lähtevänsä vaikka sukuloimaan kauemmas. Tai näkevänsä kaveria pitkästä aikaa. Sitten se oma vanhempi hoitaa, jos äkkimuutoksia ilman hyvää syytä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry ot, mutta tuskinpa tätä viimeisintä vauvaa olisi väännetty, jos se olisi nainen, joka niistä kroonisista kivuista kärsii... Just saying.
Miehellä on varmaan Tosi rankkaa, vaikka sinä parhaasi teet. Vaikka sääli on sairautta, niin säälin miestäsi. Hänellä tuntuu olevan Suuri Sydän ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulevat aina ensin. Erityisesti kun ollaan uusperheessä, niin ne lapset jotka eivät saman katon alla asu, tulevat ensin.
Ymmärrän että olet väsynyt omiin lapsiisi, mutta niin on varmasti se miehesikin. Mutta omaa lastaan hän näkee niin vähän että minusta olet kohtuuton jos alat kiukkuamaan tämän vuoksi.
Ja jumankauta nainen, etkö sä osaa ehkäistä? Sulla on jo neljä ennestään, miehellä yksi ja silti vaan pitää se yksi lisää pukata maailmaan? Totta helvetissä silloin on parisuhdeaika vähissä, mutta kyllä sun on jo heti sen toisen lapsen jälkeen pitänyt tuo asia hoksata, jos et, niin käyt vähän turhan hitaalla.
Ymmärtäisin kiukkuamisen jos olisitte suunnitelleet lomaa kahdestaan ja sitten olisi tullut lapsi mukaan, se on täysin eri juttu kuin silloin kun ollaan kotineliöissä ja mukana rääkyy se parikuinen ripulimylly.
Ryhdistäydy nainen.
Väärin. Aikuisten parisuhde on lasten koti. Lapset eivät tule aina ja automaattisesti ensin (ei missään perheessä).
Se oli koti aikaisemmin. Alkuperäinen koti on laitettu puoliksi jossa on kylmä koska katto puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Edelleen, en kiukunnut lapsen tulon vuoksi. Totesin harmistuksen siitä, ettei viikko olekaan odotetun kaltainen. Olisi pitänyt sanoa, että voidaan keskittyä sitten viikonloppuna. Mies käsitti minut väärin. Ja sen vuoksi siitä paisui riita, joka on jo onneksi sovittu. Kiukkusin ainoastaan siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
En ole väsynyt omiin lapsiini. Mutta kiireettömyys kelpaa oikein hyvin. Ehkäisy on kunnossa, tämä yhteinen lapsi oli suunniteltu. Minullakin on tuloja. Kannan korteni kekoon tässä taloudessa kyllä. Ei me oltaisi yhteen muutettu, jos lapsiluku olisi ollut ongelma. Hyvin voisi miehenkin lapsi tänne muuttaa.
No jokatapauksessa, meillä on nyt edessä suunnitellusta erilainen viikko. Ja tämä viikko tulee olemaan hyvä.
Kaunista syksyä kaikille! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulevat aina ensin. Erityisesti kun ollaan uusperheessä, niin ne lapset jotka eivät saman katon alla asu, tulevat ensin.
Ymmärrän että olet väsynyt omiin lapsiisi, mutta niin on varmasti se miehesikin. Mutta omaa lastaan hän näkee niin vähän että minusta olet kohtuuton jos alat kiukkuamaan tämän vuoksi.
Ja jumankauta nainen, etkö sä osaa ehkäistä? Sulla on jo neljä ennestään, miehellä yksi ja silti vaan pitää se yksi lisää pukata maailmaan? Totta helvetissä silloin on parisuhdeaika vähissä, mutta kyllä sun on jo heti sen toisen lapsen jälkeen pitänyt tuo asia hoksata, jos et, niin käyt vähän turhan hitaalla.
Ymmärtäisin kiukkuamisen jos olisitte suunnitelleet lomaa kahdestaan ja sitten olisi tullut lapsi mukaan, se on täysin eri juttu kuin silloin kun ollaan kotineliöissä ja mukana rääkyy se parikuinen ripulimylly.
Ryhdistäydy nainen.
Väärin. Aikuisten parisuhde on lasten koti. Lapset eivät tule aina ja automaattisesti ensin (ei missään perheessä).
Mulle on ollut alusta saakka tärkeää, että miehen lapsi joka asuu äidillään pääosan ajasta, on hyvin tärkeä. Eli jos lapsi on isäänsä tarvinnut, vaikka nopeallakin aikataululla, niin jos ei ole mitään reissua/menoa ollut johon olisi erikseen ostettu lippuja tms. laitettu rahaa kiinni etukäteen, niin se on aina järjestynyt.
Samoin kun yhdessä vaiheessa oma exäni yritti tehdä kiusaa ja perui omien lastensa tapaamisia viime hetkillä, me olemme peruneet omat menomme ja olleet lasten kanssa kotona. Tai jos heidät on voinut ottaa mukaan, olemme heidät ottaneet mukaan. Se kahdenkeskinen aika on tullut sitten jostain muualta.
Ja tässä ei ole kyse mistään marttyyriasenteesta, vaan siitä että me molemmat ymmärrämme että lapset ovat tässä meillä vain hetken enää. Ja me ollaan joka kerta saatu otettua niitä pieniä kahdenkeskisiä hetkiä sitten muilla keinoin, viimeaikoina ne on tulleet vielä enemmän tarpeeseen kun mun lapseni eivät enää halua isälleen mennä viikonloppuisin, joten ne ovat kotona lähes koko ajan. Mutta he ovat jo onneksi myös niin isoja jo, että voimme lähteä leffaan, syömään, kaupunkireissuille jne. ilman suuria suunnitteluja siitä kuka katsoo perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pettymyksestä pitää pystyä sanomaan ja tässä tapauksessa petyit ihan syystä, mies ei kertonut sinulle, että teini tulee koko viikoksi. Teillä on kommunikaatio ongelma keskenänne. Mielestäni palstan raivottaret vetivät ihan turhaa lapset mukaan kuvioon joka on sinun ja miehesi ongelma. Kyllä puhuisin miehen kanssa, että asioista pitää puhua eikä vain olettaa että toinen on joku ajatustenlukija.
Mutta kuitenkin, en nyt ymmärrä miten se teini teidän seksielämäänne verottaa enemmän kuin vauva.
Ai et ymmärrä miten teini häiritsee enemmän kuin vauva? Vauva nukkuu jossain rauhassa. Teini hiippailee pitkin kämppää myöhään yöhön. Mikäköhän ero siinä voisi olla?
Ei meillä vaan hiippaile. Mulla on kaksi teiniä talossa ja kumpikin vetäytyy illalla omiin huoneisiinsa. Saattavat käydä jossain vaihessa vielä ylimääräisellä iltapalalla jos on nälkä yllättänyt vaikka syödään yhdessä iltapala ysin aikaan. Mut muuten saadaan kyllä panna niin paljon kuin halutaan iltaisin ja öisin.
Tietty jos naidessa kiljuu kuin pistetty sika, niin sit on ehkä teinin mielenterveyttä hyvä ajatella ja pidättäytyä seksistä.
Hei ap!
Mulle tuli erittäin outo olo kun luin kirjoituksesi. Onko kyse minun ja exäni teinistä??
Hän halusi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa lähteäkin isän kotiin syyslomaksi. Luulin, että asia on ok myös uusperheen äidille, tai etunimeltä teini sinusta puhuu, Ta...
Nyt luen että sinä olisitkin halunnut seksiä exäni kanssa koko viikon. Miten noloa!!
Silloin kun itse olin naimisissa exäni kanssa, seksiä ei ollut juuti ollenkaan. Mies teki töitä kuin hullu ja lisäksi sairastui ikävästi. Tämä oli yksi syy eroomme.
Miyä nyt pitöisi tehdä??
Mäytänkö tämän ketjun teinille?
Nolottaa ihan kauheasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen Jaana, kuten aloituksessakin lukee.
Että terveisiä vaan tutuille :D Voi luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pettymyksestä pitää pystyä sanomaan ja tässä tapauksessa petyit ihan syystä, mies ei kertonut sinulle, että teini tulee koko viikoksi. Teillä on kommunikaatio ongelma keskenänne. Mielestäni palstan raivottaret vetivät ihan turhaa lapset mukaan kuvioon joka on sinun ja miehesi ongelma. Kyllä puhuisin miehen kanssa, että asioista pitää puhua eikä vain olettaa että toinen on joku ajatustenlukija.
Mutta kuitenkin, en nyt ymmärrä miten se teini teidän seksielämäänne verottaa enemmän kuin vauva.
Ai et ymmärrä miten teini häiritsee enemmän kuin vauva? Vauva nukkuu jossain rauhassa. Teini hiippailee pitkin kämppää myöhään yöhön. Mikäköhän ero siinä voisi olla?
Ei meillä vaan hiippaile. Mulla on kaksi teiniä talossa ja kumpikin vetäytyy illalla omiin huoneisiinsa. Saattavat käydä jossain vaihessa vielä ylimääräisellä iltapalalla jos on nälkä yllättänyt vaikka syödään yhdessä iltapala ysin aikaan. Mut muuten saadaan kyllä panna niin paljon kuin halutaan iltaisin ja öisin.
Tietty jos naidessa kiljuu kuin pistetty sika, niin sit on ehkä teinin mielenterveyttä hyvä ajatella ja pidättäytyä seksistä.
No meillä ihan ydinperheessä on taapero, joka nukkuu meidän huoneessa ja kouluikäinen ja teini, joilla omat huoneet. Kyllä sitä kouluikäistä ja teiniä joutuu ainakin tällaisessa pienehkössä kämpässä varomaan ihan eri lailla kuin unien kannalta ennakoitavaa taaperoa. Tottakai nuo kaksi muuta käyvät vessassa, teini saattaa olla illalla ulkona ja tulla melkein milloin vaan kotiin, käyvät keittiössä, saattavat olla olkkarissa katsomassa tv:tä jne. Ei siinä oikein aikuisten omaa aikaa ole, makuuhuoneessa ei taaperon takia voi ja muissa huoneissa kiinnijäämisen riski. Sauna ja suihku nyt ehkä ainoat, niissä vaan touhu on niin pirun epämukavaa vs vaikka sohva tai sänky.
Olet kyllä veemäinen, sori vaan! Ensin sanot että on ok ja sitten jälkikäteen vingut että ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Mulle tuli erittäin outo olo kun luin kirjoituksesi. Onko kyse minun ja exäni teinistä??
Hän halusi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa lähteäkin isän kotiin syyslomaksi. Luulin, että asia on ok myös uusperheen äidille, tai etunimeltä teini sinusta puhuu, Ta...
Nyt luen että sinä olisitkin halunnut seksiä exäni kanssa koko viikon. Miten noloa!!
Silloin kun itse olin naimisissa exäni kanssa, seksiä ei ollut juuti ollenkaan. Mies teki töitä kuin hullu ja lisäksi sairastui ikävästi. Tämä oli yksi syy eroomme.
Miyä nyt pitöisi tehdä??
Mäytänkö tämän ketjun teinille?
Nolottaa ihan kauheasti
Tämä nyt on kirjoitettu vain aloittajalle ilkeilläkseen, mutta minkälainen äiti näyttäisi lapselle tämän ja miksi? Miksi pahoittaa lapsen mieli ja pilata lapsen ja äitipuolen välit? Onko siinä jotain etua lapsen kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
No hyvänen aika vaan itsellesi. Ydinperheessähän se menisi niin, että on sovittu, että lapset menevät vaikka miehen äidille muutamaksi päiväksi. Miehen äiti peruu, kukaan ei kerro perheen toiselle aikuiselle, joka suunnittelee jo viikon ohjelmaa sen mukaan, että lapsia ei kotona ole. Ja tämä olisi ihan okei siis?
Tajuatko, että kyse on kunnioituksesta, huomioimisesta, asioiden jakamisesta? Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa.
"Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa."
Jos tuo asia on sille kotona olevalle vanhemmalle joku kynnyskysymys, ruoan antaminen lapselle joka ei ole omista kupeista puserrettu, silloin minä sinä toisena vanhempana ottaisin ja pakkaisin kamani ja lähtisin. Tuo on sen luokan itsekkyyttä jota en ymmärrä enkä ikimaailmassa suostu ymmärtämäänkään.
Itsestäänselvästi ja sopimatta oli kai ne olennaiset pointit tuossa. Kyllä minä oletan, että puolisoni (ihan ydinperheessä) kommunikoi kanssani, kertoo jos toivoo minun tekevän jotain sovitusta poikkeavaa jne ja kysyy onko asia ok. Lapsen ruokkiminen ei tietenkään ole ongelma, mutta homma muuttuu vähän tylsäksi, jos ei ole varattuna ruokaa (koska ei lapsen tulosta tiedä), on itse sopinut menevänsä jonnekin muualle (koska ei lapsen tulosta tiedä) tai on vaikka suunnitellut pitävänsä etätyöpäivän - ei laittavansa ruokaa ja seurustelevansa miehen lapsen kanssa. Eli kyllä nämä pitää osata keskustella selkeästi. Lapsi X on meillä vaikka ma-to, voitko silloin olla hänen kanssaan, ei mitään oletuksia.
Etukäteen on reilua kertoa, mutta en ikinä voisi elää perheessä, missä minun pitäisi joltakulta kysyä lupa, saako oma lapseni tulla minun kotiini. Se on ihan ehdoton asia. Eikä se saa olla sukupuolisidonnainen. Koti ei saa olla enemmän naisen koti kuin miehen koti kun ollaan perhe. Eikä kaikkia pettymyksiä kuulu ääneen sanoa. Ihmisen pitää tajuta, että toisen lapsi on liian läheinen asia, ja varmasti kipeä asia, jos lapsi asuu enimmäkseen muualla.
Kyllä näin, mutta mikä on koti mihin ei saa tulla silloin kun haluaisi? Kyläpaikka, ei koti.