Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Jaana
24.10.2017 |
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi juuri äitipuolien pitäisi olla yli-ihmisiä. Kyllä minä saatan olla hyvinkin pettynyt, jos omien lasteni hoitokuviot peruuntuvat juuri kun olen ajatellut ottaa muutaman päivän rennosti. Ja kaikkien mielestä se on vain luonnollinen reaktio. Ei se tarkoita, että haluaa eroon lapsista tai ei välittäisi heistä.
Mutta jos kyse on kumppanin lapsesta, noin ei saisikaan tuntea?
Saa tuntea mitä haluaa, mutta pitää myös ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan. Varmasti joskus tuntuu ettei jaksa arkea, mutta ei sitä pidä purkaa viattomiin lapsiin. Käy vaikka psykologille juttelemassa, mutta hoida lapset ja anna lasten olla kotona jos haluavat. Kyllä pöyristyttää, että lisäännytään kuin kanit ja sitten vollotetaan että on oikeus kieltää lapsia tulemasta kotiin.
Eihän tässä purettukaan lapseen vaan mieheen. Kyllä omalle kumppanille pitää voida myös vaikeista tunteista kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en ymmärrä näitä uusperhe kuvioita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä YH:t ja ydinperhemammat ovat vain kateellisia siihen että joillakin tosiaan VOI OLLA MYÖS PARISUHDE!!! 😂
Ap ei taida olla sellaista, jos kerran loma olisi ollut heidän parisuhteen kohokohta. Huutonauru hymiöitä!
Äitipuolet ovat ap tämän palstan vihatuimpia, turha täältä tukea odottaa tai edes ymmärrystä. Äitipuolet ovat työttömiäkin pahempia..
Mitenkäs työtön, pummi, äitipuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi juuri äitipuolien pitäisi olla yli-ihmisiä. Kyllä minä saatan olla hyvinkin pettynyt, jos omien lasteni hoitokuviot peruuntuvat juuri kun olen ajatellut ottaa muutaman päivän rennosti. Ja kaikkien mielestä se on vain luonnollinen reaktio. Ei se tarkoita, että haluaa eroon lapsista tai ei välittäisi heistä.
Mutta jos kyse on kumppanin lapsesta, noin ei saisikaan tuntea?
Saa tuntea mitä haluaa, mutta pitää myös ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan. Varmasti joskus tuntuu ettei jaksa arkea, mutta ei sitä pidä purkaa viattomiin lapsiin. Käy vaikka psykologille juttelemassa, mutta hoida lapset ja anna lasten olla kotona jos haluavat. Kyllä pöyristyttää, että lisäännytään kuin kanit ja sitten vollotetaan että on oikeus kieltää lapsia tulemasta kotiin.
Eihän tässä purettukaan lapseen vaan mieheen. Kyllä omalle kumppanille pitää voida myös vaikeista tunteista kertoa.
Samaa mieltä. Kaikkea ei tarvitse oksentaa toisen päälle, mutta jos ei yleisesti toiveistaan, odotuksistaan ja negatiivisista, kipeistä tunteista voi puhua, on aika turha parisuhde. Miettikää nyt itsekin, kerrotte jostain vaikeasta asiasta kumppanille ja tämä alkaa haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermosärky, töissä käynti ja viisi lasta, joista yksi vielä vauva - kamala yhtälö :-(
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en ymmärrä näitä uusperhe kuvioita ollenkaan.
Se taas ei ole keltään muulta pois kuin itseltäsi mitä ymmärrät ja mitä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi juuri äitipuolien pitäisi olla yli-ihmisiä. Kyllä minä saatan olla hyvinkin pettynyt, jos omien lasteni hoitokuviot peruuntuvat juuri kun olen ajatellut ottaa muutaman päivän rennosti. Ja kaikkien mielestä se on vain luonnollinen reaktio. Ei se tarkoita, että haluaa eroon lapsista tai ei välittäisi heistä.
Mutta jos kyse on kumppanin lapsesta, noin ei saisikaan tuntea?
Äitipuolet on ihan itse valinnut miehen jolla on lapsia ja vielä tehnyt niitä yhteisiäkin. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kun olla niitä yli-ihmisiä ja kantaa vastuu omista valinnoistaan.
En myöskään pidä luonnollisena reaktiona olla pettynyt kun omien lasten kuviot muuttuu. Nekin on vain asioita, jotka tapahtuu, kun ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja eli lapsia. Lapsiin sitoudutaan ja eikä niistä huolehtimisen pitäisi olla mitään yli-ihmisen rooliin uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi juuri äitipuolien pitäisi olla yli-ihmisiä. Kyllä minä saatan olla hyvinkin pettynyt, jos omien lasteni hoitokuviot peruuntuvat juuri kun olen ajatellut ottaa muutaman päivän rennosti. Ja kaikkien mielestä se on vain luonnollinen reaktio. Ei se tarkoita, että haluaa eroon lapsista tai ei välittäisi heistä.
Mutta jos kyse on kumppanin lapsesta, noin ei saisikaan tuntea?
Äitipuolet on ihan itse valinnut miehen jolla on lapsia ja vielä tehnyt niitä yhteisiäkin. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kun olla niitä yli-ihmisiä ja kantaa vastuu omista valinnoistaan.
En myöskään pidä luonnollisena reaktiona olla pettynyt kun omien lasten kuviot muuttuu. Nekin on vain asioita, jotka tapahtuu, kun ollaan tehty niitä omia henkilökohtaisia arvovalintoja eli lapsia. Lapsiin sitoudutaan ja eikä niistä huolehtimisen pitäisi olla mitään yli-ihmisen rooliin uhriutumista.
Äidit ovat itse valinneet tehdä lapsia, joten eivät saa koskaan kaivata heistä vapaa-aikaa. Ihan sama asia. Useimmat ymmärtävät, että on täysin okei toisinaan kaivata omaa aikaa/parisuhdeaikaa. Se ei ole mitään epäsitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hermosärky, töissä käynti ja viisi lasta, joista yksi vielä vauva - kamala yhtälö :-(
Jaa, krooninen kipu ei välttämättä tarkoita hermosärkyä, mutta silti... Täytyy olla molemmille raskasta.
Mä en olis ottanut syyslomaviikoksi lasta sinne, vaan samaan aikaan ku toisetkin. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi juuri äitipuolien pitäisi olla yli-ihmisiä. Kyllä minä saatan olla hyvinkin pettynyt, jos omien lasteni hoitokuviot peruuntuvat juuri kun olen ajatellut ottaa muutaman päivän rennosti. Ja kaikkien mielestä se on vain luonnollinen reaktio. Ei se tarkoita, että haluaa eroon lapsista tai ei välittäisi heistä.
Mutta jos kyse on kumppanin lapsesta, noin ei saisikaan tuntea?
Saa tuntea mitä haluaa, mutta pitää myös ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan. Varmasti joskus tuntuu ettei jaksa arkea, mutta ei sitä pidä purkaa viattomiin lapsiin. Käy vaikka psykologille juttelemassa, mutta hoida lapset ja anna lasten olla kotona jos haluavat. Kyllä pöyristyttää, että lisäännytään kuin kanit ja sitten vollotetaan että on oikeus kieltää lapsia tulemasta kotiin.
Eihän tässä purettukaan lapseen vaan mieheen. Kyllä omalle kumppanille pitää voida myös vaikeista tunteista kertoa.
Samaa mieltä. Kaikkea ei tarvitse oksentaa toisen päälle, mutta jos ei yleisesti toiveistaan, odotuksistaan ja negatiivisista, kipeistä tunteista voi puhua, on aika turha parisuhde. Miettikää nyt itsekin, kerrotte jostain vaikeasta asiasta kumppanille ja tämä alkaa haukkua.
Vähän voisi sitä miettiä miten kertoo ennen kun oksentaa miehen päälle, joka elää sitä samaa päivittäistä arkea kuin apkin sillä erolla, että käy vielä töissäkin, joutuu olemaan erossa lapsestaan ja kärsii särystä. Pettymys oli varmasti miehelle valtava, kun asia ei ollutkaan niin ok kun ap antoi olettaan. Siinä tuskin tulee tarkkaan miettyä sanojaa, kun oman lapsen tapaaminn uhkaa peruuntua. Tilanne taju taisi puuttua molemmilta.
Kaikkea ei vaan pidä sanoa ääneen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mielipiteeni, mutta minusta ei ole oikein laittaa lasta sinne kotiin, missä oma vanhempi on töissä koko loman, ellei äitipuoli erityisesti halua. Vaikka teini pystyy toki huolehtimaan pitkälle itse itsestään, se on kuitenkin aivan typerää. Isä ottakoot lomaa sitten, jos haluaa lapsen koko lomaksi luokseen.
Käyttäjä3840 kirjoitti:
Mä en olis ottanut syyslomaviikoksi lasta sinne, vaan samaan aikaan ku toisetkin. Sori.
Eli elämään sitä päivittäistä arkea?
Miksei teini voisi olla isän luon lomallaan, vaikka isä on töissä? Luultavasti sen oma äitikin on töissä, ei se senkään kanssa hengailisi kokopäivätoimisesti. Lapsi tulee isälleen kuin kotiinsa ja saa elellä siellä lomaviikkoa niin kuin parhaaksi näkee.
Ymmärrän kyllä aloittajaa. Meilläkin on uusperhe ja itse teen töitä kotoa. En ilahtuisi, jos miehen teinit tulisivat tänne koko syyslomaviikoksi silloin, kun haluan tehdä töitä. Vaikka heistä periaatteessa ei varmasti harmia ole, en joudu kokkaamaan jne, tulee kuitenkin parista koko päivän kotona notkuvasta nuoresta miehestä melkoinen määrä meteliä. Meidän perheessä on miehen kanssa sovittu, että tietyt ajat kotona ovat rauhallista työskentelyaikaa, loma-ajat ja viikonloput taas erikseen. Sillä olen luopunut toimistostani, että voin tähän luottaa.
Ja ennenkuin joku kommentoi, äänitän ja kuvaan joka päivä nettimateriaalia työssäni, eli oikeasti tarvitsen hiljaisen ympäristön.
Eli, vaikka lapsilla onkin oikeus vanhempiaan tavata, ja kotiinsa tulla, täytyy hyväksyä se, että koko maailma ei pyöri näiden erolasten ympärillä. Äitipuolia kuuluu ihan yhtä lailla kunnioittaa. On sovittava säännöt, ajat ja keskusteltava ja ymmärrettävä, jos suunnitelmia pitää muuttaa.
Pitäisi osata sanoa ei. Miehesi olisi pitänyt sanoa ensin ei lapselleen, ja sinun sitten miehellesi.
Pakko sanoa, että itse en pystyisi sanomaan lapselleni ei, jos kysyisi, että voiko tulla käymään.
Miehesi kyllä harhautti aika pahasti, kun ei kertonut että lapsi tulee koko viikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei teini voisi olla isän luon lomallaan, vaikka isä on töissä? Luultavasti sen oma äitikin on töissä, ei se senkään kanssa hengailisi kokopäivätoimisesti. Lapsi tulee isälleen kuin kotiinsa ja saa elellä siellä lomaviikkoa niin kuin parhaaksi näkee.
Niinno, tarina ei kerro teinin äidin tilanteesta mitään. Tai kuinka kaukana vanhemmat asuvat toisistaan, pystyykö teini yhtä lailla käydä kavereita tapaamassa isältäänkin.
Alue: Aihe vapaa
Saa tuntea mitä haluaa, mutta pitää myös ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan. Varmasti joskus tuntuu ettei jaksa arkea, mutta ei sitä pidä purkaa viattomiin lapsiin. Käy vaikka psykologille juttelemassa, mutta hoida lapset ja anna lasten olla kotona jos haluavat. Kyllä pöyristyttää, että lisäännytään kuin kanit ja sitten vollotetaan että on oikeus kieltää lapsia tulemasta kotiin.