Lue keskustelun säännöt.
Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Jaana
24.10.2017 |
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt oikeastaan tiedä, miten asia olisi parantunut sillä, että ap olisi kertonut ajatuksesta aiemmin. Ensinnäkin ajatukset voivat muuttua. Vaikka joku asia tuntuu olevan ok maanantaina, niin tiistaina fiilikset voivat olla toiset, kun on saanut ajatella vähän pitempään. Varmasti kaikilla täällä kommentoineilla on käynyt joskus niin, joten ihan turha ryöpyttää ap:ta asiasta. Ei teistä kukaan ole erehtymätön.
Sitten tosiaan se, että vaikka ap olisi heti kertonut, ettei haluakaan miehen lasta paikalle, niin tuskin miehen mieli siitä olisi paremmaksi muuttunut. Eiköhän isä ja lapsi olisivat kuitenkin halunneet tavata toisensa. Ainoa ero ehkä olisi ollut se, että vierailusta olisi heti voinut sopia lyhyemmän.
Mutta oikeasti, onhan se nyt vähän kummallista, että mies menee sopimaan lapsena vierailun koko viikoksi tuosta vaan. Eikö hänelle muka tule mieleen, että ap voisi haluta viikon ilman isompia lapsia, kun kerran omatkin on muualle lähteneet?
Ap ei ole miehen äiti, joten hän saa ihan itse päättä tuleeko hänen oma lapsensa heille viikoksi tai vaikka kahdeksi. Aloittajalla ei ole mitään diktatruurimaista rajatonta valtaa näissäkään asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää vaan pitää suu kiinni kun on pettynyt.
Ja hyvähän se on ettei pidä seksilomaa, tuota laumaa kun on jo väsymykseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
Kaikki tunteet on sallittuja, eri asia miten ne näyttää. Käsittääkseni ap aivan nätisti sanoi että on pettynyt ja se on enemmän kun oikein. Tottakai parisuvteessa täytyy voida puhua myös negatiivisista tunteista. Itsekin uusperhearkea pyörittäen ymmärrän kyllä täysin nämä ongelmat, meilläkin syntyy ristiriitoja kun molemmat katsoo omalta kantilta, lopumta keskustellen päästään aina yhteisymmärrykseen ja nimenomaan siihen, ettei se toinen mitään pahaa tarkottanu, vaikka noin sanoi/tunsi.
Jos on mielessään ajatellut, että haenpa jääkaapista viiliä ja siellä ei olekaan kuin piimää, ei paljon auta vaikka kauinka paljon pitää piimästä kun oli jo tykästynyt ajatukseen viilistä. Ei siinä ole mitään pahaa, että haikailee lomaviikkoa, jos on siitä haaveillut, vaikka kuinka pitäisi miehen lapsesta.
Mies oli ehkä hiukan herkkähipiäinen asiassa. Kenties hän potee huonoa omaatuntoa kun tapaa lastaan niin harvoin. Siksi saattoi suutahtaa kun kuvitteli, että hänen lapsensa ei ole toivottu vieras. Väärinkäsitys koko homma on kuitenkin lähinnä ollut, ei muuta. Olisin silti hiukan huolissani siitä, miten aloittajan mies hänelle puhuu. Itse en hyväksyisi sitä, että mies haukkuisi minua idiootiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee ensin.
Hyvin toimivassa uusperheessä parisuhde tulee ensin.
Alapeukuttaa toki voi sielunsa kyllyydestä. Joka ainoassa uusperheille krijoitetussa oppaassakin korostetaan sitä, että se parisuhde, sen hoitaminen, ja hyvinvointi on uusperheen kivijalka. Ydinperheessä jaksaa paskaakin suhdetta ja puolisoa niiden lastensa tähden. Uusperheessä tällainen motiivi on paljon heikompi, ja jos yhteisiä lapsia ei ole, sitä ei ole. Uusperheessä ei siis ole mitään järkeä, jos parisuhde ei ole oikeasti hyvä ja toimiva. Uusperheessäkin pidetään lapsista hyvää huolta, mutta parisuhteen hyvinvointi tulee ensin. Lastenkin kannalta; mitä järkeä että lapsi joutuu sopeutumaan uuteen aikuiseen, mahdollisesti uusiin lapsiin ja sen lisäksi katsomaan uudenlaista perhehelvettiä mitä hänen vanhempansa viettää jonkun vieraan ihmisen kanssa, jouduttuaan todennäköisesti ensin katsomaan vanhempiensa huonoa suhdetta ja kokemaan eron. Lapsenkin etu on kaiken sen kurjan jälkeen elää perheessä missä aikuisilla on elinvoimainen, toimiva rakkaussuhde keskenään. Mut tätähän on tietysti vaikea nähdä kun sieltä omasta katkerasta kuopastaan sihisee.
Miten tuohon parisuhde ensin maailmaan mahtuu se teini, jolle sanotaan ettei nyt sovi tulla, omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta teininä he olivat niitä, joiden harvoin sopi mennä isän uuteen perheeseen, ei murkulle montaa kertaa tarvitse sanoa, ei nyt, kun tämä toteaa ei sitten, ei sovi minullekaan.
Uusperheen vanhemmilta vaaditaan enemmän joustoa ja suurempaa sydäntä kuin ydinperheen vanhemmilta.
Ap vaikuttaa ihmiseltä joka tekee lapsia työnään kun ei muuta osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet on sallittuja, eri asia miten ne näyttää. Käsittääkseni ap aivan nätisti sanoi että on pettynyt ja se on enemmän kun oikein. Tottakai parisuvteessa täytyy voida puhua myös negatiivisista tunteista. Itsekin uusperhearkea pyörittäen ymmärrän kyllä täysin nämä ongelmat, meilläkin syntyy ristiriitoja kun molemmat katsoo omalta kantilta, lopumta keskustellen päästään aina yhteisymmärrykseen ja nimenomaan siihen, ettei se toinen mitään pahaa tarkottanu, vaikka noin sanoi/tunsi.
Vaikka kuinka olisi kyse niistä omista negatiivista tunteista pitäisi osata asettua myös siihen toisen asemaan, että ei niillä loukkaa toista. Ap ei ole vastannut siihen miltä hänestä mahtaisi tuntua, jos mies tulisi kotiin ja toteasi, että on pettynyt ap lasten jatkuvaan läsnäoloon.
Vierailija kirjoitti:
Jos on mielessään ajatellut, että haenpa jääkaapista viiliä ja siellä ei olekaan kuin piimää, ei paljon auta vaikka kauinka paljon pitää piimästä kun oli jo tykästynyt ajatukseen viilistä. Ei siinä ole mitään pahaa, että haikailee lomaviikkoa, jos on siitä haaveillut, vaikka kuinka pitäisi miehen lapsesta.
Mies oli ehkä hiukan herkkähipiäinen asiassa. Kenties hän potee huonoa omaatuntoa kun tapaa lastaan niin harvoin. Siksi saattoi suutahtaa kun kuvitteli, että hänen lapsensa ei ole toivottu vieras. Väärinkäsitys koko homma on kuitenkin lähinnä ollut, ei muuta. Olisin silti hiukan huolissani siitä, miten aloittajan mies hänelle puhuu. Itse en hyväksyisi sitä, että mies haukkuisi minua idiootiksi.
Mutta paljonko aplla on varaa puhua jos hänen 4 (!) lastaan asuu jatkuvasti miehen ylläpitämässä huushollissa, ap kotiäiteilee ja vääntää lisää lapsia. Aika lailla saa mies maksaa rakkaudestaan eikä ole edes oikeutta tuoda sitä ainokaistaan edellisestä avioliitosta käymään. Entä jos teini haluaisikin muuttaa teille koulun tms syyn takia, olisi arjessa koko ajan kuten apn omatkin lapset? Naisten lapset ovat aina ensin, miehen isyys ongelmallista äitien ja uusien vaimojen puristuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
Ihan järkyttävää, että uusperheissä todella toimitaan näin. Kielletään lasta tulemasta isänsä luo silloin kuin haluaa?! Ja miksi pitää jokaisen uuden miehen kanssa tehdä lapsi. Luulisi että sitä lisääntymisviettiä voisi hillitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on mielessään ajatellut, että haenpa jääkaapista viiliä ja siellä ei olekaan kuin piimää, ei paljon auta vaikka kauinka paljon pitää piimästä kun oli jo tykästynyt ajatukseen viilistä. Ei siinä ole mitään pahaa, että haikailee lomaviikkoa, jos on siitä haaveillut, vaikka kuinka pitäisi miehen lapsesta.
Mies oli ehkä hiukan herkkähipiäinen asiassa. Kenties hän potee huonoa omaatuntoa kun tapaa lastaan niin harvoin. Siksi saattoi suutahtaa kun kuvitteli, että hänen lapsensa ei ole toivottu vieras. Väärinkäsitys koko homma on kuitenkin lähinnä ollut, ei muuta. Olisin silti hiukan huolissani siitä, miten aloittajan mies hänelle puhuu. Itse en hyväksyisi sitä, että mies haukkuisi minua idiootiksi.
Itse et ole koskaan pettyneenä sanonut mitään äkkiväärää? Ja ap kertoi itsekin sanoneensa yhtä rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet on sallittuja, eri asia miten ne näyttää. Käsittääkseni ap aivan nätisti sanoi että on pettynyt ja se on enemmän kun oikein. Tottakai parisuvteessa täytyy voida puhua myös negatiivisista tunteista. Itsekin uusperhearkea pyörittäen ymmärrän kyllä täysin nämä ongelmat, meilläkin syntyy ristiriitoja kun molemmat katsoo omalta kantilta, lopumta keskustellen päästään aina yhteisymmärrykseen ja nimenomaan siihen, ettei se toinen mitään pahaa tarkottanu, vaikka noin sanoi/tunsi.
Vaikka kuinka olisi kyse niistä omista negatiivista tunteista pitäisi osata asettua myös siihen toisen asemaan, että ei niillä loukkaa toista. Ap ei ole vastannut siihen miltä hänestä mahtaisi tuntua, jos mies tulisi kotiin ja toteasi, että on pettynyt ap lasten jatkuvaan läsnäoloon.
Ap on monta kertaa sanonut että tykkää että teinikin on siellä. On pettyny siihen, että suunnitelmat meni pieleen. Tottakai olis yhtälailla ok jos mies sanois olevansa pettyny, jos olisi sovittu että ap:n lapset on loman poissa ja tämä peruuntuisi niin että lapset onkin koko loman paikalla kotona. Olen kyllä samaa mieltä että välillä täytyy suodattaa ja puhua tunteistaan vaikka ennemmin ystävälle, mutta tämä nyt ei niin iso asia ollut etteikö miehen kuuluisi pystyä sitä sietämään.
”Ap on monta kertaa sanonut että tykkää että teinikin on siellä. On pettyny siihen, että suunnitelmat meni pieleen. Tottakai olis yhtälailla ok jos mies sanois olevansa pettyny, jos olisi sovittu että ap:n lapset on loman poissa ja tämä peruuntuisi niin että lapset onkin koko loman paikalla kotona. Olen kyllä samaa mieltä että välillä täytyy suodattaa ja puhua tunteistaan vaikka ennemmin ystävälle, mutta tämä nyt ei niin iso asia ollut etteikö miehen kuuluisi pystyä sitä sietämään.”
Kiitos tästä.
Tosiaan, monta kertaa jo sanonut, että haluan lapsen tänne. Ja jos mies olisi vastaavassa tilanteessa ollut pettynyt, niin olisin ymmärtänyt sen. Mies osaa kertoa tunteistaan paremmin, joten olisin älynnyt sen paremmin, kuin hän minun kertomani.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap. Luin kirjoituksesi ja tänne kirjoitetut kommentit. Olen itsekin ollut uusperheellinen jo 23 vuotta, tosin lapsemme ovat jo aikuisia. Mielestäni sinä Ap olet ollut nyt hieman ajattelematon. Sinun 4 lastasi asuvat sinun ja miehesi luona ja yhteinen vauvanne. Miehen lapsella on mielestäni ehdoton oikeus tulla teille, onhan mies hänen isänsä. Tuo "seksiloma" -ajatus ja loukkaantuminen miehen lapsen tulosta teille eivät oikein ole tasaveroisia asioita - jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Uusperheessä tulee kyetä ajattelemaan myös muiden elämäntilanteita ja tunteita ja joustaa. Kyllä ehditte pitää seksilomaa muulloinkin, joten nyt Ap järki käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
No hyvänen aika vaan itsellesi. Ydinperheessähän se menisi niin, että on sovittu, että lapset menevät vaikka miehen äidille muutamaksi päiväksi. Miehen äiti peruu, kukaan ei kerro perheen toiselle aikuiselle, joka suunnittelee jo viikon ohjelmaa sen mukaan, että lapsia ei kotona ole. Ja tämä olisi ihan okei siis?
Tajuatko, että kyse on kunnioituksesta, huomioimisesta, asioiden jakamisesta? Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa.
Lapset tulevat aina ensin. Erityisesti kun ollaan uusperheessä, niin ne lapset jotka eivät saman katon alla asu, tulevat ensin.
Ymmärrän että olet väsynyt omiin lapsiisi, mutta niin on varmasti se miehesikin. Mutta omaa lastaan hän näkee niin vähän että minusta olet kohtuuton jos alat kiukkuamaan tämän vuoksi.
Ja jumankauta nainen, etkö sä osaa ehkäistä? Sulla on jo neljä ennestään, miehellä yksi ja silti vaan pitää se yksi lisää pukata maailmaan? Totta helvetissä silloin on parisuhdeaika vähissä, mutta kyllä sun on jo heti sen toisen lapsen jälkeen pitänyt tuo asia hoksata, jos et, niin käyt vähän turhan hitaalla.
Ymmärtäisin kiukkuamisen jos olisitte suunnitelleet lomaa kahdestaan ja sitten olisi tullut lapsi mukaan, se on täysin eri juttu kuin silloin kun ollaan kotineliöissä ja mukana rääkyy se parikuinen ripulimylly.
Ryhdistäydy nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
No hyvänen aika vaan itsellesi. Ydinperheessähän se menisi niin, että on sovittu, että lapset menevät vaikka miehen äidille muutamaksi päiväksi. Miehen äiti peruu, kukaan ei kerro perheen toiselle aikuiselle, joka suunnittelee jo viikon ohjelmaa sen mukaan, että lapsia ei kotona ole. Ja tämä olisi ihan okei siis?
Tajuatko, että kyse on kunnioituksesta, huomioimisesta, asioiden jakamisesta? Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa.
"Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa."
Jos tuo asia on sille kotona olevalle vanhemmalle joku kynnyskysymys, ruoan antaminen lapselle joka ei ole omista kupeista puserrettu, silloin minä sinä toisena vanhempana ottaisin ja pakkaisin kamani ja lähtisin. Tuo on sen luokan itsekkyyttä jota en ymmärrä enkä ikimaailmassa suostu ymmärtämäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulevat aina ensin. Erityisesti kun ollaan uusperheessä, niin ne lapset jotka eivät saman katon alla asu, tulevat ensin.
Ymmärrän että olet väsynyt omiin lapsiisi, mutta niin on varmasti se miehesikin. Mutta omaa lastaan hän näkee niin vähän että minusta olet kohtuuton jos alat kiukkuamaan tämän vuoksi.
Ja jumankauta nainen, etkö sä osaa ehkäistä? Sulla on jo neljä ennestään, miehellä yksi ja silti vaan pitää se yksi lisää pukata maailmaan? Totta helvetissä silloin on parisuhdeaika vähissä, mutta kyllä sun on jo heti sen toisen lapsen jälkeen pitänyt tuo asia hoksata, jos et, niin käyt vähän turhan hitaalla.
Ymmärtäisin kiukkuamisen jos olisitte suunnitelleet lomaa kahdestaan ja sitten olisi tullut lapsi mukaan, se on täysin eri juttu kuin silloin kun ollaan kotineliöissä ja mukana rääkyy se parikuinen ripulimylly.
Ryhdistäydy nainen.
Väärin. Aikuisten parisuhde on lasten koti. Lapset eivät tule aina ja automaattisesti ensin (ei missään perheessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Voi hyvänen aika : odotahan hieman kun se ihana vauvelikin kasvaa teiniksi, niin ihan samaa nurinaa,kitinää ja valitusta tulee sieltäkin. Teinit nyt joskus ovat sellaisia ! Koeta kestää - siis avioero jonkun teinin mökötyksen takia ? Huhhuh, onpa teillä suhde vankalla pohjalla !
No hyvänen aika vaan itsellesi. Ydinperheessähän se menisi niin, että on sovittu, että lapset menevät vaikka miehen äidille muutamaksi päiväksi. Miehen äiti peruu, kukaan ei kerro perheen toiselle aikuiselle, joka suunnittelee jo viikon ohjelmaa sen mukaan, että lapsia ei kotona ole. Ja tämä olisi ihan okei siis?
Tajuatko, että kyse on kunnioituksesta, huomioimisesta, asioiden jakamisesta? Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa.
"Ei niinkään siitä lapsesta, vaikka toki silloin, kun kyseessä on vain toisen lapsi, ei itsestäänselvästi voi keskustelematta olettaa, että toinen hoitaa esim ruuat pöytään kun itse on poissa."
Jos tuo asia on sille kotona olevalle vanhemmalle joku kynnyskysymys, ruoan antaminen lapselle joka ei ole omista kupeista puserrettu, silloin minä sinä toisena vanhempana ottaisin ja pakkaisin kamani ja lähtisin. Tuo on sen luokan itsekkyyttä jota en ymmärrä enkä ikimaailmassa suostu ymmärtämäänkään.
Nomutta rakas, kun jos sille kotona olevalle ei ole kerrottu, että lapsi tulee tai jääkin kotiin. Ja on suunnitellut menot jo sen mukaan. Kyllä se silloin on ihan sen kertomattoman vanhemman ongelma hoitaa se ruoka ja muut lapsen tarpeet eikä niin, että äitipuolen oletetaan muuttavan kaikki suunnitelmansa pyytämättä.
Kyllä pitäisi. Ja piste.