Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. ;
Kyllä perheessä voi todellakin vaihtua järjestelyt lapsen takia vaikka minkälaisilla syillä, jos sellainen yhteinen linja on vedetty. Siihen ei nyksä kyllä voi vaikuttaa, vaan kyse tosiaan on miehen ja exän ja heidän lapsensa välisistä sopimuksista. Lapsi ei tällaisessa tapauksessa välttämättä lainkaan ole heittopussi, vaan aktiivinen osapuoli itseään koskevissa päätöksissä. Hänellä on oikeus mennä isänsä luo, olla siellä, vaikkei isä olisikaan, tavata sisaruksiaan tai olla vaan ihan rauhassa. Molempien vanhempien kotien tulee olla myös lasten koti, ja nyksän on se vaan hyväksyttävä.
Onkos sinulla itselläsi uusperhettä? Asia nimittäin on niin, että uusperheen aikuiset päättävät mitä heidän talossaan tapahtuu. Ei ex. Ensin puhutaan perheen kesken, sitten vasta sinne exän suuntaan mikä sopii. Aina.
Tottakai on oikeus olla pettynyt. Ja mielestäni myös puhua siitä puolison kanssa. Kunhan lapselle ei mieltään osoita.
Mun mielestä on aivan ymmärrettävää pettyä, kun odotukset ei toteudukaan ja suunniteltu parisuhdeaika lakaistaan sivuun. Miehen reaktio kertoo, että totuus taisi kirpaista. Syyllisyys taitaa painaa sekä parisuhteen että teinin puolesta. Itse en olisi suostunut kokemaan itseäni syylliseksi, vaan pitäisin myös omista oikeuksistani kiinni. Rajat on uusperheessä tärkeitä!
Aika ikävän ukon olet saanut. Ilkeitä kommentoijia myös, jotka höpisevät isän ikävästä teiniä kohtaan. Kuulostaa siltä, että exän suunnitelmat vaan on muuttunut ja he lähtevät aikuisten lomalle ja ap joutuu huolehtimaan teinistä, kun mies on töissä. Ens kerralla sanot vaan ei, jos vähänkin epäilyttää. Selvästi parisuhde ja seksi ei ole miehellesi juttu.
Puolustan vielä lapsen äitiä. Tämä ei ole mikään hänen suunnitelman muutos. Hän on mukava ihminen ja hyvä äiti. Tämä on lapsen oma halu tulla. Ja olen iloinen, että hän haluaa tulla. Olisi kamalaa, jos hän ei haluaisi.
-ap
Ymmärrän hyvin tilanteeksi ap. Inhottavaa lukea ihmisten ilkeitä kommentteja jotka vain vierestä huutelevat, ilman omaa kokemusta vastaavasta tilanteesta. Ihmiset ovat kauheita!!
Voi oksetus näitä parisuhde ensin -julistajia. Ja että "sulla ei taida olla uusperhettä".
No, nokitan sillä että te ette ole olleet niitä teinejä joita heitellään ees taas kun uusperheessä onkin uudella vaimolla oikeus rajoihin ja omaan vauvaan mutta kun ei jaksaisi sitä "miehen teiniä".
Se miehen teini joka oli ennen isin rakas mutta sitten aikuiset tekivät "kypsiä aikuisen ihmisen ratkaisuja" ja olivat "terveesti itsekkäitä" ja kaikkea muuta skeidaa, ja koko elämä meni sekaisin ja nyt kukaan ei halua eikä välitä.
Korostetaan että "lapsi asuu äidillään", "ei ole sen koti". Niinkuin se millään tavalla pyyhkisi pois sitä että lapsi on miehen lapsi ja tarvitsee entistä enemmän aikaa isän kanssa kun ei kerran asu yhdessä.
Oksettavaa itsekkyyttä naisilta, aletaan kotileikkiin miehen kanssa ja toivotaan ja oletetaan että ne entisen liiton lapset haihtuu jonnekin. Ajatelkaa edes sekunniksi omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin tilanteeksi ap. Inhottavaa lukea ihmisten ilkeitä kommentteja jotka vain vierestä huutelevat, ilman omaa kokemusta vastaavasta tilanteesta. Ihmiset ovat kauheita!!
Edelleenkin ap on ihan itse laittanut itsensä tilanteensa. Kauheana ihmisenä olen tässä lapsen puolella, jolla on oikeus isäänsä. Ap onneksi suhtautuu tähän kypsemmin kuin te jotka olette ap "puolella" kuinka aikuisellakin on oikeus itsekyyteen.
Olisipa hauska tietää kommentoijien- varsinkin ap;ta kohtaan ilkeiden, oma perhetilanne. Ihan mielenkiinnosta, että mistä ne ilkeät ajatukset syntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. ;
Kyllä perheessä voi todellakin vaihtua järjestelyt lapsen takia vaikka minkälaisilla syillä, jos sellainen yhteinen linja on vedetty. Siihen ei nyksä kyllä voi vaikuttaa, vaan kyse tosiaan on miehen ja exän ja heidän lapsensa välisistä sopimuksista. Lapsi ei tällaisessa tapauksessa välttämättä lainkaan ole heittopussi, vaan aktiivinen osapuoli itseään koskevissa päätöksissä. Hänellä on oikeus mennä isänsä luo, olla siellä, vaikkei isä olisikaan, tavata sisaruksiaan tai olla vaan ihan rauhassa. Molempien vanhempien kotien tulee olla myös lasten koti, ja nyksän on se vaan hyväksyttävä.
Onkos sinulla itselläsi uusperhettä? Asia nimittäin on niin, että uusperheen aikuiset päättävät mitä heidän talossaan tapahtuu. Ei ex. Ensin puhutaan perheen kesken, sitten vasta sinne exän suuntaan mikä sopii. Aina.
On ja nimenomaan asiat on keskusteltu. Omat lapseni asuvat viikko-viikko-systeemillä, miehen lapset pääasiassa äidillään. Meillä on puhuttu hyvin selväksi se, että koti on kaikkien lasten koti, ja että lapset tulevat aina ensin. Se ei tarkoita mitään muiden dissausta tai parisuhteen unohtamista. Olen itsekin avioerolapsi, ja muistan kyllä miten kylmältä tuntui joutua kyläilemään entisessä omassa kodissani, kun siellä sitten asuikin isän uusi vaimo ja heidän yhteiset lapset. Jäljellä oli sentään "oma" huoneeni, jossa oli pelkkä vuodesohva ja vaatekaapissa sisarpuolieni kausivaatteet. Tässäkään aloituksessa ei ole millään tavalla sanottu, kenen mieli muuttui. Saattoi olla teinin oma toive, saattoi olla lapsen äidin toive, tai saattoi olla ihan isän oma toive. Saahan ap siitä pettyä, että suunnitelmat meni pieleen, mutta sitten tosiaan olisi sen keskustelun paikka, että kenen kaikkien koti se oikein on, ja millaisella ilmoittelulla lapset saavat tulla sinne. Voihan olla, että joku päivä ap:n onat lapset toivovat lomanviettoa isänsä luona sellaisena aikana, joka ei olekaan ennalta sovittu. Ei sekään tuntuisi kivalta, että isän uusi puoliso toisi esiin pettymyksensä tästä.
Minä en nyt oikeastaan tiedä, miten asia olisi parantunut sillä, että ap olisi kertonut ajatuksesta aiemmin. Ensinnäkin ajatukset voivat muuttua. Vaikka joku asia tuntuu olevan ok maanantaina, niin tiistaina fiilikset voivat olla toiset, kun on saanut ajatella vähän pitempään. Varmasti kaikilla täällä kommentoineilla on käynyt joskus niin, joten ihan turha ryöpyttää ap:ta asiasta. Ei teistä kukaan ole erehtymätön.
Sitten tosiaan se, että vaikka ap olisi heti kertonut, ettei haluakaan miehen lasta paikalle, niin tuskin miehen mieli siitä olisi paremmaksi muuttunut. Eiköhän isä ja lapsi olisivat kuitenkin halunneet tavata toisensa. Ainoa ero ehkä olisi ollut se, että vierailusta olisi heti voinut sopia lyhyemmän.
Mutta oikeasti, onhan se nyt vähän kummallista, että mies menee sopimaan lapsena vierailun koko viikoksi tuosta vaan. Eikö hänelle muka tule mieleen, että ap voisi haluta viikon ilman isompia lapsia, kun kerran omatkin on muualle lähteneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. ;
Kyllä perheessä voi todellakin vaihtua järjestelyt lapsen takia vaikka minkälaisilla syillä, jos sellainen yhteinen linja on vedetty. Siihen ei nyksä kyllä voi vaikuttaa, vaan kyse tosiaan on miehen ja exän ja heidän lapsensa välisistä sopimuksista. Lapsi ei tällaisessa tapauksessa välttämättä lainkaan ole heittopussi, vaan aktiivinen osapuoli itseään koskevissa päätöksissä. Hänellä on oikeus mennä isänsä luo, olla siellä, vaikkei isä olisikaan, tavata sisaruksiaan tai olla vaan ihan rauhassa. Molempien vanhempien kotien tulee olla myös lasten koti, ja nyksän on se vaan hyväksyttävä.
Näin juuri. Ja teinit ainakin meillä saivat ihan itse päättää kumman luona lomiaan viettivät, mielellään tasapuolisesti ja niin, että molemmat näkivät. Tuo hinku uudelleenpariutua nopeasti ja hankkia vielä lisää lapsia on käsittämätöntä. Kun edes ne ykköskierroksen lapset saataisiin kunnialla aikuisiksi asti hoidettua, miksi ihmeessä on aina pukattava lisää? Perheelliset tietävät, että jokainen lapsi tuo tullessaan sen onnen lisäksi kompleksisuutta perhedynamiikkaan. Jos uusioperhe on niin haastava kokonaisuus miksi ihmeessä vielä lisää lapsia?
Ap ei oo sanonu, ettei se lasta haluu, vaan se viikko tulee oleen erilainen.
Noin niinku karskisti sanottuna ap ei esim voi työstä saapuvaa miestä kaataa sohvalle ja antaa suuhoitoo... jos vauva hyvällä tuurilla nukkuu sillo.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos silmiä avaavista vastauksista.
En koe olevani ylityöllistetty. Rakastan äitiyttä, mutta osaan nauttia todella niistä hetkistä, kun on rauhallisempaa. Ja kukapa monen lapsen vanhempi ei haluaisi joskus nauttia kiireettömyydestä.
Ja niin kuin yritin jo kertoa, haluan hänen lapsensa tänne. Jos olisin ollut heti viisas, olisin sanonut, että keskitytään meihin sitten tulevana viikonloppuna. Enkä sitä, että harmi, ettei meidän suunnitelmat toteudukaan pitkin viikkoa. Jälkiviisaus...
Lapselleen en nakittaisi vauvanvahdin virkaa, onhan hän lomalla ja tulossa viettämään lomaa tänne. Toivon, että miehen työpäivät eivät venyisi, jotta pystyvät viettämään aikaa yhdessä. Itse olen jo hyvilläni pohtinut, että voisin lapsensa kanssa tehdä nyt asioita, joita emme ole aiemmin pystyneet, kun apinaorkesteri on paikalla.
Ja ne, jotka kysyivät miltä minusta olisi tuntunut moinen. Niin tietenkin pahalta. Mutta olisin kyllä ymmärtänyt hänen tunteensa, enkä soimannut siitä.
Onneksi me saatiin sovittua ja mies ymmärsi, että kyseessä ei ollut angsti hänen lastaan kohtaan, vaan ainoastaan kyse oli siitä, että viikko ei nyt tule olemaan suunnitellun kaltainen.
Itseasiassa uskon, että viikosta tulee oikein kiva ja lämpöinen!
-ap
Hmm..kummasti tunteesi yhtäkkiä muuttuivat vrt. aloitusviesti ja tämä. Eli näköjään otit opiksesi näistä viesteistä. Eli ei kannata valittaa kun itse olet aiheuttanut tilanteen, jossa lapsia pyörii koko ajan jaloissa.
kirjoitti:
Voi oksetus näitä parisuhde ensin -julistajia. Ja että "sulla ei taida olla uusperhettä".
No, nokitan sillä että te ette ole olleet niitä teinejä joita heitellään ees taas kun uusperheessä onkin uudella vaimolla oikeus rajoihin ja omaan vauvaan mutta kun ei jaksaisi sitä "miehen teiniä".
Se miehen teini joka oli ennen isin rakas mutta sitten aikuiset tekivät "kypsiä aikuisen ihmisen ratkaisuja" ja olivat "terveesti itsekkäitä" ja kaikkea muuta skeidaa, ja koko elämä meni sekaisin ja nyt kukaan ei halua eikä välitä.
Korostetaan että "lapsi asuu äidillään", "ei ole sen koti". Niinkuin se millään tavalla pyyhkisi pois sitä että lapsi on miehen lapsi ja tarvitsee entistä enemmän aikaa isän kanssa kun ei kerran asu yhdessä.
Oksettavaa itsekkyyttä naisilta, aletaan kotileikkiin miehen kanssa ja toivotaan ja oletetaan että ne entisen liiton lapset haihtuu jonnekin. Ajatelkaa edes sekunniksi omalle kohdalle.
Olen pahoillani puolestasi. Kaikille ei kuitenkaan erossa käy noin. On mnenlaisia tilanteita. Ja mitä tulee miehen lapsiin. Miehen 2 lasta on ollut pakko vastaanottaa kun miehen kanssa haluan elää.. Jos saisin valita, en heitä haluaisi. Mutta elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ja jokaisessa ihmisessä on huonot puolensa. Mun miehessä hänen ainoa huono puolensa on ne lapset. Mutta, mitenkään en heidän suhdettaan häiritse tai paheksu, vaan arvostan miehen isyyttä ja sitä että hän välittää lapsistaan. Minäkin kykenen olemaan heille ihan kelpo aikuinen, mutta kuten sanottu, olisi tosi ok, vaikka heitä ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Voi oksetus näitä parisuhde ensin -julistajia. Ja että "sulla ei taida olla uusperhettä".
No, nokitan sillä että te ette ole olleet niitä teinejä joita heitellään ees taas kun uusperheessä onkin uudella vaimolla oikeus rajoihin ja omaan vauvaan mutta kun ei jaksaisi sitä "miehen teiniä".
Se miehen teini joka oli ennen isin rakas mutta sitten aikuiset tekivät "kypsiä aikuisen ihmisen ratkaisuja" ja olivat "terveesti itsekkäitä" ja kaikkea muuta skeidaa, ja koko elämä meni sekaisin ja nyt kukaan ei halua eikä välitä.
Korostetaan että "lapsi asuu äidillään", "ei ole sen koti". Niinkuin se millään tavalla pyyhkisi pois sitä että lapsi on miehen lapsi ja tarvitsee entistä enemmän aikaa isän kanssa kun ei kerran asu yhdessä.
Oksettavaa itsekkyyttä naisilta, aletaan kotileikkiin miehen kanssa ja toivotaan ja oletetaan että ne entisen liiton lapset haihtuu jonnekin. Ajatelkaa edes sekunniksi omalle kohdalle.
Olen pahoillani puolestasi. Kaikille ei kuitenkaan erossa käy noin. On mnenlaisia tilanteita. Ja mitä tulee miehen lapsiin. Miehen 2 lasta on ollut pakko vastaanottaa kun miehen kanssa haluan elää.. Jos saisin valita, en heitä haluaisi. Mutta elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ja jokaisessa ihmisessä on huonot puolensa. Mun miehessä hänen ainoa huono puolensa on ne lapset. Mutta, mitenkään en heidän suhdettaan häiritse tai paheksu, vaan arvostan miehen isyyttä ja sitä että hän välittää lapsistaan. Minäkin kykenen olemaan heille ihan kelpo aikuinen, mutta kuten sanottu, olisi tosi ok, vaikka heitä ei olisi.
Tarkoitin juuri tällaisia naisia kuin sinä etkä edes tajua sitä. Luepa tuo kirjoituksesi uudelleen ja mieti miltä tuntuu olla miehen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt oikeastaan tiedä, miten asia olisi parantunut sillä, että ap olisi kertonut ajatuksesta aiemmin. Ensinnäkin ajatukset voivat muuttua. Vaikka joku asia tuntuu olevan ok maanantaina, niin tiistaina fiilikset voivat olla toiset, kun on saanut ajatella vähän pitempään. Varmasti kaikilla täällä kommentoineilla on käynyt joskus niin, joten ihan turha ryöpyttää ap:ta asiasta. Ei teistä kukaan ole erehtymätön.
Sitten tosiaan se, että vaikka ap olisi heti kertonut, ettei haluakaan miehen lasta paikalle, niin tuskin miehen mieli siitä olisi paremmaksi muuttunut. Eiköhän isä ja lapsi olisivat kuitenkin halunneet tavata toisensa. Ainoa ero ehkä olisi ollut se, että vierailusta olisi heti voinut sopia lyhyemmän.
Mutta oikeasti, onhan se nyt vähän kummallista, että mies menee sopimaan lapsena vierailun koko viikoksi tuosta vaan. Eikö hänelle muka tule mieleen, että ap voisi haluta viikon ilman isompia lapsia, kun kerran omatkin on muualle lähteneet?
Asia olisi parantunut lähinnä sillä, ettei ap olisi tuonut tuota pettymystään esiin ollenkaan, kun nyt kerran meni sanomaan, että vierailu sopii. Sille pettymykselle mies ei mitään voi, ja tällaisesta pettymyksestä aikuinen ihminen selviytyy kyllä ilman puolison tukea. Sitten myöhemmin voi käydä ihan tästä tilanteesta irrallisen keskustelun siitä, pitäisikö lasten tulemisiin laatia jotain tarkempia pelisääntöjä. Mutta ei siis niin, että juuri tämä kerta ja juuri tämä lapsi saa niskoilleen syyt siitä, että vaimo onkin pettynyt, ja että mies ei tiedä miten lapselleen tulevaisuudessa sanoisi, että en tiedä voitko tulla, kun pitää kysyä vaimolta.
Miten niin moni ei tajua sitä, että kyseessä EI ole se, ettenkö lasta tänne halua?? Kyllä haluan. Tätä ei kyllä meinannu mieskään tajuta.
Harmistukseni koski ainoastaan sitä, että viikon suunnitelmat ei nyt menekään sillä tavalla, kun ensin oli suunniteltu. Ja viisaana en olisi sitä ääneen harmitellut, vaan sanonut, että keskitytään tulevana viikonloppuna sitten paremmin.
Tyhmästä päästä kärsii. Onneksi voin ottaa tästä opiksi.
Kiitän kuitenkin kaikista vastauksista. Me ihmiset ollaan kaikki kovin erilaisia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Voi oksetus näitä parisuhde ensin -julistajia. Ja että "sulla ei taida olla uusperhettä".
No, nokitan sillä että te ette ole olleet niitä teinejä joita heitellään ees taas kun uusperheessä onkin uudella vaimolla oikeus rajoihin ja omaan vauvaan mutta kun ei jaksaisi sitä "miehen teiniä".
Se miehen teini joka oli ennen isin rakas mutta sitten aikuiset tekivät "kypsiä aikuisen ihmisen ratkaisuja" ja olivat "terveesti itsekkäitä" ja kaikkea muuta skeidaa, ja koko elämä meni sekaisin ja nyt kukaan ei halua eikä välitä.
Korostetaan että "lapsi asuu äidillään", "ei ole sen koti". Niinkuin se millään tavalla pyyhkisi pois sitä että lapsi on miehen lapsi ja tarvitsee entistä enemmän aikaa isän kanssa kun ei kerran asu yhdessä.
Oksettavaa itsekkyyttä naisilta, aletaan kotileikkiin miehen kanssa ja toivotaan ja oletetaan että ne entisen liiton lapset haihtuu jonnekin. Ajatelkaa edes sekunniksi omalle kohdalle.
Olen pahoillani puolestasi. Kaikille ei kuitenkaan erossa käy noin. On mnenlaisia tilanteita. Ja mitä tulee miehen lapsiin. Miehen 2 lasta on ollut pakko vastaanottaa kun miehen kanssa haluan elää.. Jos saisin valita, en heitä haluaisi. Mutta elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ja jokaisessa ihmisessä on huonot puolensa. Mun miehessä hänen ainoa huono puolensa on ne lapset. Mutta, mitenkään en heidän suhdettaan häiritse tai paheksu, vaan arvostan miehen isyyttä ja sitä että hän välittää lapsistaan. Minäkin kykenen olemaan heille ihan kelpo aikuinen, mutta kuten sanottu, olisi tosi ok, vaikka heitä ei olisi.
Tarkoitin juuri tällaisia naisia kuin sinä etkä edes tajua sitä. Luepa tuo kirjoituksesi uudelleen ja mieti miltä tuntuu olla miehen lapsi.
No ihan iloiselta he vaikuttavat. Pitävät minusta. Yritätkö sanoa, että äitipuolella on velvollisuus rakastaa miehen lapsia? Ei taida olla. Meillä kaikki on hyvin, silloinkin kun miehen lapset ovat paikalla. Mutta kuten sanottu, pärjäisin mainiosti ilmankin. Jännä tadu, äitipuolenko pitäisi olla pyyteetön ja itsestäänselvästi rakastaa?