Lue keskustelun säännöt.
Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?
Jaana
24.10.2017 |
Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.
Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.
Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.
Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.
Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.
Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.
Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.
Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en jaksa ymmärtää että pitää aina tehdä se uusi vauva! Eikö uusperheessä ole tarpeeksi stressi-
tekijöitä ilmankin? Ap:lläkin jo neljä lasta ennestään, eikö ollut tarpeeksi jo?
Ja se kuudes sitten seuraavan miehen kanssa ettei vaan tarvitse töihin mennä.
On ihan hyvä opetella puhumaan asioista ja sanomaan, miltä tuntuu. Olen itse miellyttämishaluinen ja taivun vaikka mille mutkalle, että mies olisi parisuhteessa tyytyväinen. Juurikin tuollaista, että siivoan kaiken ja teen ruuan valmiiksi. Mutta en saanut siitä kiitosta. En myöskään osannut kertoa, että kaipaan sitä. Opettele kertomaan heti, miltä sinusta tuntuu. Se on vaikeaa, tiedän sen itsekin.
Oliko sinulla vaativa kasvatus kotona? Ja palkittiinko sinua vain tehdystä työstä, eikä kehuttu koskaan muuten? Lunastatko paikkaasi suorittamalla ja tuntuuko sinusta, ettet muuten kelpaa?
Kysyn vaan, koska kuulostaa minun elämältäni. Itse en ole parisuhteessa, koska en osaa olla siinä tasapainoisesti, vaan kulutan itseni. Näin siis eron jälkeen. Voimia, ei opettele vaan puhumaan! Meillä kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olemme ns. näkymättömiä lapsia ja tämä kaikki pitää opetella.
No en kyllä ihan tajua jos mies tekee pitkää työpäivää, että miksi hänen lapsensa tulee äitipuolen kanssa viettämään aikaa. Ymmärrän toki, että iltaisin näkevät ja se on kivaa, mutta vauvasta väsynyt äiti velvoitetaan ottamaan vielä toisen lapsi lisävaivaksi. Ei ne teinit aina ole avuliaita ja harmittomia seuralaisia, vaan vaativat suhteellisen paljon huomiota.
Vai oliko isäkin lomalla? Sitten eri juttu.
Ja ei, en ole uusperheellinen itse. Mietin vaan.
Saat olla pettynyt, mutta sitä ei olisi ollut mikään pakko sanoa ääneen. Sinulta oli jo kysytty mielipidettä, ja okei, et nyt ehkä voinutkaan kieltää lapsen vierailua, mutta se oli sen keskustelun aika, eikä enää myöhemmin. Miten ajattelit, että miehesi olisi pitänyt suhtautua tähän? Mitä hän olisi voinut tehdä tai sanoa missään vaiheessa toisin, jotta sinun pettymyksesi ei olisi tullut puheenaiheeksi enää uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
En koskaaan laittaisi itseäni tuohon asemaan. Millainen on äitinä henkilö, jonka mielestä lapsen voi heivata perheestä kun aikuinen ei hallitse omaa jaksamistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
Koti on myös miehen lapsen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta se teini ei kuitenkaan varmaan kokoiltaa roiku teidän kainalossa. Ajatella että me ollaan ydinperhe jossa alakouluikäiset lapset. Ja silti onnistutaan harrastamaan sitä seksiä säännöllisesti joka viikko. Ilman että tarvitsee lähettää lapsia pois, jotta vanhemmat saa "seksiloman".
Ja mies on oikeassa. Turha alkaa myöhemmin valittaa, mies kysyi ja sinä vastasit että on ok.
No just näin, meillä on alakouluikäisiä ja yläkouluikäinen ja silti harrastetaan seksiä. Mutta ollaankin ydinperhe, eihän meillä mitään mielipiteitä voi tällaiseen keissiin edes olla. AP: pettynythän saa olla, aikuisuuteen vaan kuuluu osata miettiä milloin sen kippaa muiden niskaan ja milloin pitää ihan vaan omana tietonaan.
Miten se teinin äiti voi noin vaan muuttaa tapaamisia? Alkoi biletysjalka vipattaa ja kakara isälleen pois tieltä?
Ap:n tapauksessa isä tietysti hoitaa ja vastaa teininsä viihdyttämisestä ja ruokinnasta, ei kai ap:n tarvitse lisästressiä hänestä millään tavalla ottaa. Ap touhuaa vauvan kanssa niin kuin pitikin ja on isin ja teinin murhe mitä he puuhaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulee ensin.
Hyvin toimivassa uusperheessä parisuhde tulee ensin.
Alapeukuttaa toki voi sielunsa kyllyydestä. Joka ainoassa uusperheille krijoitetussa oppaassakin korostetaan sitä, että se parisuhde, sen hoitaminen, ja hyvinvointi on uusperheen kivijalka. Ydinperheessä jaksaa paskaakin suhdetta ja puolisoa niiden lastensa tähden. Uusperheessä tällainen motiivi on paljon heikompi, ja jos yhteisiä lapsia ei ole, sitä ei ole. Uusperheessä ei siis ole mitään järkeä, jos parisuhde ei ole oikeasti hyvä ja toimiva. Uusperheessäkin pidetään lapsista hyvää huolta, mutta parisuhteen hyvinvointi tulee ensin. Lastenkin kannalta; mitä järkeä että lapsi joutuu sopeutumaan uuteen aikuiseen, mahdollisesti uusiin lapsiin ja sen lisäksi katsomaan uudenlaista perhehelvettiä mitä hänen vanhempansa viettää jonkun vieraan ihmisen kanssa, jouduttuaan todennäköisesti ensin katsomaan vanhempiensa huonoa suhdetta ja kokemaan eron. Lapsenkin etu on kaiken sen kurjan jälkeen elää perheessä missä aikuisilla on elinvoimainen, toimiva rakkaussuhde keskenään. Mut tätähän on tietysti vaikea nähdä kun sieltä omasta katkerasta kuopastaan sihisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
Koti on myös miehen lapsen koti.
Ja myös miehen uuden vaimon, tämän lapsien ja yhteisen lapsen koti. Asia vaikuttaa heihin kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.
Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.
Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!
Minulla on itseäni huomattavasti nuorempi sisarus, ja olen häntä monta kertaa hoitanut. Ilmaiseksi. Tarviiko ihan joka ikisestä pienestä palveluksesta saada palkkaa? Omalta isältäkin?
Ja voihan sille isommalle lapselle jotain maksaa, jos niin sopivat keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. ;
Kyllä perheessä voi todellakin vaihtua järjestelyt lapsen takia vaikka minkälaisilla syillä, jos sellainen yhteinen linja on vedetty. Siihen ei nyksä kyllä voi vaikuttaa, vaan kyse tosiaan on miehen ja exän ja heidän lapsensa välisistä sopimuksista. Lapsi ei tällaisessa tapauksessa välttämättä lainkaan ole heittopussi, vaan aktiivinen osapuoli itseään koskevissa päätöksissä. Hänellä on oikeus mennä isänsä luo, olla siellä, vaikkei isä olisikaan, tavata sisaruksiaan tai olla vaan ihan rauhassa. Molempien vanhempien kotien tulee olla myös lasten koti, ja nyksän on se vaan hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ydinperheessä olisi puhuttu, että lapset menevät mummolaan lomaviikoksi ja iloittu vapaasta, olisi ihan ok mainita pettymyksestä, jos se peruuntuisi. Uusperheessä kaikki täytyisi pitää vaan sisällään. Muutenkin, jos mies puhui käymään tulemisesta, koko viikko on aivan eri asia.
33 jatkaa. Tietysti vielä sillä ehdolla, että se isompi lapsi on:
1) oikeasti riittävän vanha ottaakseen vastuuta pienestä, osaa vaihtaa vaipan jne. tarvittaessa
2) haluaa jäädä vauvan kanssa kahden. Voi olla jopa suurikin kokemus lapselle, että isä ja uusi vaimonsa luottavat niin, että jättävät vauvan hoitoon.
Ehdottomasti tuo jälkimmäinen olisi tässä kuviossa se tärkein.
Meillä hieman samankaltainen tilanne. Miehen teini tosin asuu meillä vakituisesti, mutta joka tapauksessa oli sovittu, että menee syyslomalla äidilleen suurimmaksi osaksi viikkoa. No, tiistaina kun kysyn koska lähtee, kerrotaankin, ettei olekaan menossa, koska äiti on päättänyt lähteä jonnekin reissuun. Eli asiasta ei viitsitty edes ilmoittaa, vaikka se oli tiedetty jo pidempään.
Mies on töissä pitkät päivät, itse vauvan kanssa kotona. Ja teini maleksii nurkissa tylsistyneenä, ei suostu tekemään kotitöitä, kitisee miksei ole ruokaa, suuttuu kun kertoo hänelle että itse saa laittaa jne. Mies suuttuu, kun valitan hänelle etten jaksa. Olen vihamielinen, ilkeä jne.
Että joo, ero on käynyt mielessä aika monet kerrat tässä viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Miten se teinin äiti voi noin vaan muuttaa tapaamisia? Alkoi biletysjalka vipattaa ja kakara isälleen pois tieltä?
Ap:n tapauksessa isä tietysti hoitaa ja vastaa teininsä viihdyttämisestä ja ruokinnasta, ei kai ap:n tarvitse lisästressiä hänestä millään tavalla ottaa. Ap touhuaa vauvan kanssa niin kuin pitikin ja on isin ja teinin murhe mitä he puuhaavat.
Myös teinillä on oikeus tavata isäänsä ja jos se olikin teini joka muutti mielensä? Ja olisikohan teinillä nyt myös mahdollisesti lomaa koulusta ja vähän ainoa tilaisuus olla enemmän isänsä ja pikkusisaruksensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?
Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.
Ydinperheessä ja uusperheellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyseessä täysin erilainen dynamiikka. Uusoperheessä tarvitaan ihan erilaisia- ja paljon vaativampia ihmissuhdetaitoja kin ydinperheessä. Joten jos ei itse elä uusperheessä niin voi säästää viisastelunsa, siitä ei hyödy ketään. Ja ap;lle saa olla pettynyt. Saa olla paha mieli. Uusperheessä nimenomaan on todella tärkeää että kaikki se viha, pettymys, uupumus, paha mieli saa tulla ulos. Sinähän suhtaudut miehesi lapseen hyvin kyspästi ja lämpimästi. MInä en ajattele mieheni lapsista läheskään noin lämpimästi kuin sinä. Ja silti olen ihan kelvollinen aikuinen heidän elämässään. Uusperheessä on todella tärkeää pitää huolta jaksamisesta, ja parisuhteen jaksaminen on kaiken perusta. Toiveesi oli vähintäänkin ymmärrettävä ja miehesi hieman tyhmä kun ei tajua kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kysymyksessä on sinun kotisi ja sinulla on 50% valta päättää siitä mitä siellä tapahtuu. Ja 100% valta ja vastuu omaan hyvinvointiisi, ei siitä kukaan muu huolehdi. Jos tarvitset lepoa, niin tarvitset. Iehen lapsesta et ole oikeasti edes vastuussa, vaan kaikki perustuu omaan hyvään tahtoosi. Jos siis kaipaat lepoa, kaipaat. Miehen ex vaikuttaa myös rajattomalta. Uusperheessä ei voi tehdä noin, että ilmoitusluontoisesti lomaviikkojärjestelyt vain vaihtuvat. Ongelma on oikastaan miehesi ja hänen exänsä. SE on sitä vastuullista vanhemmuutta, ettei lapset joudu heittopusseiksi. Opettele laittamaan rajasi selväksi. Jos et ollut varautunt viikkoon, ei sun tarvitse siihen suostua. Yhtä lailla kun miehesi noin voi muuttaa mieltään, sinäkin voit kertoa, että et tarkoittanut koko viikkoa, etkä myöskään aio sitä viikkoa silloin hoitaa. Siinä ei ole mitään kohtuutonta. Jos miehes suuttuu niin anna suuttua. Kertoo vain hänen kypsymättömyydestään.
Ihmettelen taas tässäkin kerjussa millaisia vittumaisia naiset ovat toisiaan kohtaan. MIllaisia ovat äiteinä tuollaiset ilkeät ihmiset...? Sujuisko kivasti ap;n asemassa? Tuskin.
Koti on myös miehen lapsen koti.
Koti on myös ap;n koti. Eikä hän ole miehen lapsen vanhempi, jos tarkkoja ollaan. Uusperheessä rajat ja sopimuksen ovat tärkeitä. Uusperheessä elää yleensä muitakin kuin miehen lapsia. Kaikkien toiveet ovat tasavertaisessa asemassa. Ja jos tarkkoja ollaan, jos isä ei ole lähivanhempi, miehen lapsen koti on hänen äidillään. Isällä ei yhteiskunnankaan puolelta kuulu yhtään mitään tukia, oikeutta lapsen osoitteeseen jne, joten yhteiskunnan silmissä miehen lapsen koti on tässä tapauksessa äidillään. Ja hän vierailee isänsä kodissa. MInun lapseni ovat vierailleet isällään, eikä siitä ole heille koitunut traumoja, vaan hyvä suhde on isänsä kanssa. Meillä taas vierailee miehen lapsi joka toinen viikonloppu (välimatka pitkä), mutta ei hänen osoitteensa täällä ole, hänen kotinsa on äidillään, täällä hän käy tapaamassa isäänsä. Tervetullut on, mutta ei hän täällä asu. Jollakin on varmasti toisin, mutta näin meillä. Vai pitäiskö nyt ruveta aivopesemään kaikkia että kyllä se lapsi täällä asuu, asuu, asuu. Että on hänen kotinsa. Ei ole. KIva paikka vierailla kyllä.
Hei kiitos silmiä avaavista vastauksista.
En koe olevani ylityöllistetty. Rakastan äitiyttä, mutta osaan nauttia todella niistä hetkistä, kun on rauhallisempaa. Ja kukapa monen lapsen vanhempi ei haluaisi joskus nauttia kiireettömyydestä.
Ja niin kuin yritin jo kertoa, haluan hänen lapsensa tänne. Jos olisin ollut heti viisas, olisin sanonut, että keskitytään meihin sitten tulevana viikonloppuna. Enkä sitä, että harmi, ettei meidän suunnitelmat toteudukaan pitkin viikkoa. Jälkiviisaus...
Lapselleen en nakittaisi vauvanvahdin virkaa, onhan hän lomalla ja tulossa viettämään lomaa tänne. Toivon, että miehen työpäivät eivät venyisi, jotta pystyvät viettämään aikaa yhdessä. Itse olen jo hyvilläni pohtinut, että voisin lapsensa kanssa tehdä nyt asioita, joita emme ole aiemmin pystyneet, kun apinaorkesteri on paikalla.
Ja ne, jotka kysyivät miltä minusta olisi tuntunut moinen. Niin tietenkin pahalta. Mutta olisin kyllä ymmärtänyt hänen tunteensa, enkä soimannut siitä.
Onneksi me saatiin sovittua ja mies ymmärsi, että kyseessä ei ollut angsti hänen lastaan kohtaan, vaan ainoastaan kyse oli siitä, että viikko ei nyt tule olemaan suunnitellun kaltainen.
Itseasiassa uskon, että viikosta tulee oikein kiva ja lämpöinen!
-ap
Varsinkin, kun se vauva imee voimavaroja jo olemassa olevilta lapsilta.
Enkä jaksa ymmärtää tuota jalustalle nostamista kuinka tekee kaiken. Ei ap mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole. Ihan itse on tehnyt omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään, että on tehnyt viisi lasta ja ottanut miehen jolla on lapsi.
Jaxuhaleja<3