Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Yle.fi
Siellä on juttu siitä miten nykyään on taas kotipalvelu. Uusi laki takaa sen.
Lastensuojelusta ei mitään oikeaa apua saa. Riesan ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelottaa se ettei lastensuojelusta koskaan tiedä millainen työntekijä omalle kohdalle tupsahtaa. Suurin osa on varmasti ihan asiallisia ja fiksuja, mutta varmasti seassa on hyvin asenteellisiakin. Ja en nyt tarkoita etteikö joku huoli voisi olla perusteltukin, vaan sitä asennoitumista perheeseen. Ihan jokaisesta perheestä saa halutessaan laadittua negatiivisen lausunnon. Sänky huolimattomasti pedattu=“koti sekaisin”, äiti meikittä ja hiukset ponnarilla= “äiti epäsiistin näköinen, krapulaisen oloinen”, lapsen hihassa pieni tahra =“lapsi kulkee likaisissa vaatteissa”, keittiönpöydällä tuparilahjaksi hankittu skumppapullo lahjanaruineen= “pöydillä viinapulloja”
Lopulta työtä kuitenkin määrittelee laki, eikä työntekijä tee päätöksiä esim. vastentahtoisissa huostaanottotapauksissa vaan menevät hallinto-oikeuden arvioitaviksi. Myös virkavastuu on olemassa, vastuu on suuri.
No kuten täälläkin on käyty läpi, todellisuus on ollut vähän erilainen. Päätökset on usein vahvistanut ihminen joka ei ole koskaan tavannut perhettä, sosiaalityöntekijää on sijaistanut usein sosionomi (jolta puuttuu riittävä ymmärrys juurikin siitä laista). Hallinto-oikeudessa käsittely perustuu samaisiin dokumentteihin, suullisia käsittelyitä pidetään harvoin ja siellä yleensä luotetaan siihen että lastensuojelu on selvittänyt asian kunnolla ja neutraalisti. Vaikka ei huostaanotto olisi kyseessä niin kyllä tuosta kunnon paperisodan saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei sitä tilannetta paranna ilmoitusten lisääminen vaan sossujen pätevyyden parantaminen ja älykkyystason nosto.
Miten se tapahtuisi? Koulutusta paremmaksi? Sisäänpääsytestit? Selkeämmät toimintaohjeet työhön? Lain muuttaminen?
Taitoa ja osaamista tosiaan vaaditaan kun ihmisten herkälle alueelle perheeseen ja yksityiselämään puututaan.
Esim Itä-Helsingissä on lastensuojeluyksikköjä, joissa 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Nuoria tyttösiä.
Eli pätevyysvaatimukset ehdottomiksi tiukoiksi, alalle kunnolliset soveltuvuuskokeet, pyrkijöistä pois kaikki omaa lapsuuttaan kostavat/paikkaavat ja luonnehäiriöiset.
Laki uusiksi - myös työntekijöille selkeät vastuut toiminnastaan. Seuraukset vääristä ilmoituksista ilmoittelijoille.
Kaikki kikkailut kiellettävä. Eli se että kaksi epäpätevää tunaria käy perheen luona (pahantahtoisia lähäreitä esim) ja sitten heidän toilailunsa kuittaa nimiinsä se toimiston ainoa pätevä työntekijä, perhettä näkemättä.
Kaikki merkinnät avoimiksi ja joka keskustelusta pöytäkirja ja siitä kopiot perheille. Selkeä ja toimiva ja kunnollinen kirjausten korjauspalvelu.
Termistö läpinäkyväksi: Sossu-suomi-sanakirja, joka kertoo selkeästi, mitä oikeasti tarkoittaa "huoli", mitä "yhteistyö" jne.
Nämä nyt kriisitoimenpiteinä ja heti.
Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Pääkaupunkiseudulla on tälläkin hetkellä yli 70 avointa toimea haettavana. Tekijöitä ei saada, koska palkat ovat akateemiseen koulutukseen nähden mitättömät ja työ raskasta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan joko akateemisen loppututkinnon alalta suorittanut tai sijaisena alan opiskelija. Yliopistot kouluttavat uusia koko ajan, mutta koulutus kestää 5-6 vuotta. Sisäänpääsy opiskelemaan sosiaalityötä on vaikeaa. Esim. Helsingin yliopistoon pääsee sitä lukemaan n. 2% hakijoista.
Sosiaalipalvelujen kirjaukset ovat tulossa omakantaan kuten terveydenhuollonkin kirjaukset.
Sitä suuremmalla syyllä sieltä pitää saada ne aiheettomat ilmoitukset pois. Eli väärästä ilmoituksesta rangaistus ja lakiteksti uusiksi.
Ja ne lapsiperheiden palvelut sinne minne ne kuuluukin. Neuvolaan, terveydenhuoltoon ja kotipalveluun.
Jep jep. Niin että jos lastensuojelun tarvetta ei päästä näyttämään toteen, niin ilmoittajalle rangaistus?
No, loppuuhan siinä ilmoitukset nopeasti. Samalla myös ne aiheelliset, kun ei kukaan uskalla ilmoittaa, ellei saa laiminlyöntiä tallennetuksi videolle.
Minua pahoinpideltiin lapsena rankasto. Hakattiin mustelmille ja lisäksi kiusattiin henkisesti, muunmuassa käskettiin tappamaan itseni.
Muiden edessä äiti esitti sitten vuoden vanhempaa, joka ikinä ei tekisi pahaa lapsille en ja muuta oikeen herttasta.
Siinä onkin sitten vaikea näyttää toteen mitään. Jos riskinä on vielä saada syyte, niin eiköhän moni jätä sitten ihan varmuuden vuoksi ilmoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Tuossa uusimmassa uutisoidussa tapauksessa juuri tuotiin esille, että vanhemmat itse harvemmin näkevät tilanteessa ongelmaa, tämä aiheuttaa ne ristiriidat. Epäkiitollinen ammatti, teit noin tai näin, aina tulee sanomista. Tosin harvoin puhutaan niistä tilanteista, kun lastensuojelu onnistuu, täälläkään näitä kokemuksia ei uskota. En ihmettele, jossa tuossa työssä kyynistyy ennen pitkään, kukaan ei ole opiskellut vuosia joutuakseen idioottien likasangoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yhdellä lapsella ongelmia enimmäkseen koulussa mutta myös kotona.
Ihan normi perhe: vanhemmat töissä, tosin toinen vanhempi osa-aikainen. 3lla muulla lapsella ei ongelmia.
Perheneuvolasta lähete psyk.polille, myös lasu laitettiin meidän omasta halusta.Saatiin lapselle 2 ihanaa perhetyöntekijää jotka olivat siis LAPSEN kanssa. Juttelivat, kävivät retkellä, auttoivat läksyissä yms.
Meidän vanhempien kanssa keskusteltiin vanhemmuudesta ja jaksamisesta sekä etsittiin YHDESSÄ neuvoja ja vinkkejä haastaviin tilanteisiin.
Psyk.poli tutki lapsen ja siellä todettiin että lapsi on vain herkempi eri tilanteille yms. Eli ei mitään hälyttävää diagnoosia.Koulu toimi yhteistyössä polin ja perheneuvolan sekä lasun kanssa.
Lapsi sai apua, me vanhemmat saatiin uutta näkökulmaa toimintatapoihin, eikä kertaakaan kukaan ottanut edes puheeksi mitään huostaanottoa tms.
Asiakkuus purettiin sekä psykalle että lasuun koska saatiin se tarvittava apu ja homma rupes sujumaan.
Olemme todella onnellisia saamastamme avusta ja siitä että kaikki sujui hyvin.
Ehkä syynä on se että me vanhemmat tiesimme että lastensuojelu EI ole mikään mörkö, ja me toimimme YHTEISTYÖSSÄ kaikkien tahojen kanssa.
Ennen tätä episodia meillä ei ollut mitään ennakkotietoja lasun toiminnasta.
Toki olin lukenut juttuja ja lehdistä mutta uskoin vahvasti siihen että kaikilla jutuilla on AINA 2 puolta ja lastensossuilla ON vaitiolovelvollisuus joten he ei ole voineet kertoa omaa näkemystään tilanteesta.
Ja se että kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu mätiä omenoita.Suurin osa lasun asiakkuuksista on käsittääkseni positiivisia, ne paskajutut vaan saa palstatilaa koska se myy. Ja siksi monilla on ihan väärä käsitys lastensuojelusta. Ihmiset kun haluaa lukea ja katsoa sosiaalipornoa, siihen perustuu myös kaikki tosi tv ohjelmat...
Ps. Se joka jankkaa vuoropäiväkodeista yms EI todellakaan tiedä mistä puhuu.
Ei sinne vuoropäikkyyn noin vain lapsia laitella....Ja kas, nyt sitten joku sosiaalityöntekijä keksii esiintyä "yhteistyökykyisenä malliasiakkaana". Kuin suoraan lastensuojelun esitteestä tämä. Niin läpinäkyvää. Naurettavaa.
jaapa joo. Kun selasi ketjua tulee väistämättä mieleen miksi veroeurojani moiseen tuhlataan kun kukaan sitä ei tarvitse, kytätään ja aiheutetaan mielipahaa hyville vanhemmille? Kuitenkin se toinen puoli totuutta näkyy iltapäivälehtien palstoilla: lasia unohdellaan yksin kotiin kun lähdetään juomaan, alaikäiset lapset joutuvat pärjäämään viikonlopun niin vähällä ruualla, että kouluissa tiedetään varautua nälkäisiin lapsiin maanantaisin, kaupungilla vetelhtiin hyvin nuoria pilvi/kännipäissään... Mutta ne eivät varmaankaan ole kenenkään lapsia vai onko heilläkin vanhemmat jotka vihaavat yhteiskunnan kyttäystä...
Laitapa linkkiä noihin uutisiin. Yhden ainoan uutisen näin jossa isä oli jättänyt alaikäiset yksin.
Viimeisimmässä näkemässäni jutussa sanottiin että lasten nälkä maanataisin on urbaanilegenda.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/258330-ilmio-kasvaa-lapsia-jatetaan-…
Tässä vain yksi esimerkki. Lisää löydät, kun kirjoitat googlen hakusanoja, esim. "Lapsi jätetty yksin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Tuossa uusimmassa uutisoidussa tapauksessa juuri tuotiin esille, että vanhemmat itse harvemmin näkevät tilanteessa ongelmaa, tämä aiheuttaa ne ristiriidat. Epäkiitollinen ammatti, teit noin tai näin, aina tulee sanomista. Tosin harvoin puhutaan niistä tilanteista, kun lastensuojelu onnistuu, täälläkään näitä kokemuksia ei uskota. En ihmettele, jossa tuossa työssä kyynistyy ennen pitkään, kukaan ei ole opiskellut vuosia joutuakseen idioottien likasangoksi.
Sepä se, kun sitä pärjäävyttään ei välttämättä näe kuten muut.
Isälläni oli kaksisuuntainen ja lisäksi alkoholiongelma. Ainakin yhden traumaattisen kerran muistan, kun lähti käynään kaupassa ja jäi niille teilleen koko illaksi ja yölsi, jättäen kaksi alle kouluikäistä lastaan kotiin. En ikinä tule unohtamaan sitä itkua ja hätää, en vaikka olinkin silloin vasta viisi vuotias.
Maanisina jaksoina makasi sängyssä viikkotolkulla. Nousi vain käymään vessassa ja hakeakseen lisää kaljaa keittiöstä.
Piti kuitenkin itseään täysin pärjäävänä aikuisena ja vanhempana, jolla ei ole tarvetta mihinkään lisätukeen.
Jostain ihmeen syystä olin ja olen edelleen eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei sitä tilannetta paranna ilmoitusten lisääminen vaan sossujen pätevyyden parantaminen ja älykkyystason nosto.
Miten se tapahtuisi? Koulutusta paremmaksi? Sisäänpääsytestit? Selkeämmät toimintaohjeet työhön? Lain muuttaminen?
Taitoa ja osaamista tosiaan vaaditaan kun ihmisten herkälle alueelle perheeseen ja yksityiselämään puututaan.
Esim Itä-Helsingissä on lastensuojeluyksikköjä, joissa 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Nuoria tyttösiä.
Eli pätevyysvaatimukset ehdottomiksi tiukoiksi, alalle kunnolliset soveltuvuuskokeet, pyrkijöistä pois kaikki omaa lapsuuttaan kostavat/paikkaavat ja luonnehäiriöiset.
Laki uusiksi - myös työntekijöille selkeät vastuut toiminnastaan. Seuraukset vääristä ilmoituksista ilmoittelijoille.
Kaikki kikkailut kiellettävä. Eli se että kaksi epäpätevää tunaria käy perheen luona (pahantahtoisia lähäreitä esim) ja sitten heidän toilailunsa kuittaa nimiinsä se toimiston ainoa pätevä työntekijä, perhettä näkemättä.
Kaikki merkinnät avoimiksi ja joka keskustelusta pöytäkirja ja siitä kopiot perheille. Selkeä ja toimiva ja kunnollinen kirjausten korjauspalvelu.
Termistö läpinäkyväksi: Sossu-suomi-sanakirja, joka kertoo selkeästi, mitä oikeasti tarkoittaa "huoli", mitä "yhteistyö" jne.
Nämä nyt kriisitoimenpiteinä ja heti.
Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Pääkaupunkiseudulla on tälläkin hetkellä yli 70 avointa toimea haettavana. Tekijöitä ei saada, koska palkat ovat akateemiseen koulutukseen nähden mitättömät ja työ raskasta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan joko akateemisen loppututkinnon alalta suorittanut tai sijaisena alan opiskelija. Yliopistot kouluttavat uusia koko ajan, mutta koulutus kestää 5-6 vuotta. Sisäänpääsy opiskelemaan sosiaalityötä on vaikeaa. Esim. Helsingin yliopistoon pääsee sitä lukemaan n. 2% hakijoista.
Sosiaalipalvelujen kirjaukset ovat tulossa omakantaan kuten terveydenhuollonkin kirjaukset.
Sitä suuremmalla syyllä sieltä pitää saada ne aiheettomat ilmoitukset pois. Eli väärästä ilmoituksesta rangaistus ja lakiteksti uusiksi.
Ja ne lapsiperheiden palvelut sinne minne ne kuuluukin. Neuvolaan, terveydenhuoltoon ja kotipalveluun.
Jep jep. Niin että jos lastensuojelun tarvetta ei päästä näyttämään toteen, niin ilmoittajalle rangaistus?
No, loppuuhan siinä ilmoitukset nopeasti. Samalla myös ne aiheelliset, kun ei kukaan uskalla ilmoittaa, ellei saa laiminlyöntiä tallennetuksi videolle.Minua pahoinpideltiin lapsena rankasto. Hakattiin mustelmille ja lisäksi kiusattiin henkisesti, muunmuassa käskettiin tappamaan itseni.
Muiden edessä äiti esitti sitten vuoden vanhempaa, joka ikinä ei tekisi pahaa lapsille en ja muuta oikeen herttasta.
Siinä onkin sitten vaikea näyttää toteen mitään. Jos riskinä on vielä saada syyte, niin eiköhän moni jätä sitten ihan varmuuden vuoksi ilmoittamatta.
Myös se on rankkaa väkivaltaa jos joutuu siihen prosessiin syyttömänä.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Meitä alkoi vainota mt-ongelmainen sukulainen kymmenillä ilmoituksilla ja lastensuojelu yhtyi kiusantekoon. Sitä kesti vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei sitä tilannetta paranna ilmoitusten lisääminen vaan sossujen pätevyyden parantaminen ja älykkyystason nosto.
Miten se tapahtuisi? Koulutusta paremmaksi? Sisäänpääsytestit? Selkeämmät toimintaohjeet työhön? Lain muuttaminen?
Taitoa ja osaamista tosiaan vaaditaan kun ihmisten herkälle alueelle perheeseen ja yksityiselämään puututaan.
Esim Itä-Helsingissä on lastensuojeluyksikköjä, joissa 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Nuoria tyttösiä.
Eli pätevyysvaatimukset ehdottomiksi tiukoiksi, alalle kunnolliset soveltuvuuskokeet, pyrkijöistä pois kaikki omaa lapsuuttaan kostavat/paikkaavat ja luonnehäiriöiset.
Laki uusiksi - myös työntekijöille selkeät vastuut toiminnastaan. Seuraukset vääristä ilmoituksista ilmoittelijoille.
Kaikki kikkailut kiellettävä. Eli se että kaksi epäpätevää tunaria käy perheen luona (pahantahtoisia lähäreitä esim) ja sitten heidän toilailunsa kuittaa nimiinsä se toimiston ainoa pätevä työntekijä, perhettä näkemättä.
Kaikki merkinnät avoimiksi ja joka keskustelusta pöytäkirja ja siitä kopiot perheille. Selkeä ja toimiva ja kunnollinen kirjausten korjauspalvelu.
Termistö läpinäkyväksi: Sossu-suomi-sanakirja, joka kertoo selkeästi, mitä oikeasti tarkoittaa "huoli", mitä "yhteistyö" jne.
Nämä nyt kriisitoimenpiteinä ja heti.
Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Pääkaupunkiseudulla on tälläkin hetkellä yli 70 avointa toimea haettavana. Tekijöitä ei saada, koska palkat ovat akateemiseen koulutukseen nähden mitättömät ja työ raskasta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan joko akateemisen loppututkinnon alalta suorittanut tai sijaisena alan opiskelija. Yliopistot kouluttavat uusia koko ajan, mutta koulutus kestää 5-6 vuotta. Sisäänpääsy opiskelemaan sosiaalityötä on vaikeaa. Esim. Helsingin yliopistoon pääsee sitä lukemaan n. 2% hakijoista.
Sosiaalipalvelujen kirjaukset ovat tulossa omakantaan kuten terveydenhuollonkin kirjaukset.
Sitä suuremmalla syyllä sieltä pitää saada ne aiheettomat ilmoitukset pois. Eli väärästä ilmoituksesta rangaistus ja lakiteksti uusiksi.
Ja ne lapsiperheiden palvelut sinne minne ne kuuluukin. Neuvolaan, terveydenhuoltoon ja kotipalveluun.
Jep jep. Niin että jos lastensuojelun tarvetta ei päästä näyttämään toteen, niin ilmoittajalle rangaistus?
No, loppuuhan siinä ilmoitukset nopeasti. Samalla myös ne aiheelliset, kun ei kukaan uskalla ilmoittaa, ellei saa laiminlyöntiä tallennetuksi videolle.Minua pahoinpideltiin lapsena rankasto. Hakattiin mustelmille ja lisäksi kiusattiin henkisesti, muunmuassa käskettiin tappamaan itseni.
Muiden edessä äiti esitti sitten vuoden vanhempaa, joka ikinä ei tekisi pahaa lapsille en ja muuta oikeen herttasta.
Siinä onkin sitten vaikea näyttää toteen mitään. Jos riskinä on vielä saada syyte, niin eiköhän moni jätä sitten ihan varmuuden vuoksi ilmoittamatta.
Myös se on rankkaa väkivaltaa jos joutuu siihen prosessiin syyttömänä.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Meitä alkoi vainota mt-ongelmainen sukulainen kymmenillä ilmoituksilla ja lastensuojelu yhtyi kiusantekoon. Sitä kesti vuoden.
Jännä, kun ainoat lähipiirin lastensuojelun tukea tarvinneet ovat saaneet apunsa, todettu pärjääviksi ja asiakkuus päättynyt.
Netissä sitten löytyy joka sormelle niitä, jotla ovat joutuneet "sossun kiusaamaksi".
Ja ps. sinusta siis kannattaa vaikeuttaa kaltoinkohdeltujen lasten avunsaantia, koska sinua on mielestäsi kohdeltu väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei sitä tilannetta paranna ilmoitusten lisääminen vaan sossujen pätevyyden parantaminen ja älykkyystason nosto.
Miten se tapahtuisi? Koulutusta paremmaksi? Sisäänpääsytestit? Selkeämmät toimintaohjeet työhön? Lain muuttaminen?
Taitoa ja osaamista tosiaan vaaditaan kun ihmisten herkälle alueelle perheeseen ja yksityiselämään puututaan.
Esim Itä-Helsingissä on lastensuojeluyksikköjä, joissa 90 prosenttia työntekijöistä on epäpäteviä. Nuoria tyttösiä.
Eli pätevyysvaatimukset ehdottomiksi tiukoiksi, alalle kunnolliset soveltuvuuskokeet, pyrkijöistä pois kaikki omaa lapsuuttaan kostavat/paikkaavat ja luonnehäiriöiset.
Laki uusiksi - myös työntekijöille selkeät vastuut toiminnastaan. Seuraukset vääristä ilmoituksista ilmoittelijoille.
Kaikki kikkailut kiellettävä. Eli se että kaksi epäpätevää tunaria käy perheen luona (pahantahtoisia lähäreitä esim) ja sitten heidän toilailunsa kuittaa nimiinsä se toimiston ainoa pätevä työntekijä, perhettä näkemättä.
Kaikki merkinnät avoimiksi ja joka keskustelusta pöytäkirja ja siitä kopiot perheille. Selkeä ja toimiva ja kunnollinen kirjausten korjauspalvelu.
Termistö läpinäkyväksi: Sossu-suomi-sanakirja, joka kertoo selkeästi, mitä oikeasti tarkoittaa "huoli", mitä "yhteistyö" jne.
Nämä nyt kriisitoimenpiteinä ja heti.
Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Pääkaupunkiseudulla on tälläkin hetkellä yli 70 avointa toimea haettavana. Tekijöitä ei saada, koska palkat ovat akateemiseen koulutukseen nähden mitättömät ja työ raskasta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä voi toimia ainoastaan joko akateemisen loppututkinnon alalta suorittanut tai sijaisena alan opiskelija. Yliopistot kouluttavat uusia koko ajan, mutta koulutus kestää 5-6 vuotta. Sisäänpääsy opiskelemaan sosiaalityötä on vaikeaa. Esim. Helsingin yliopistoon pääsee sitä lukemaan n. 2% hakijoista.
Sosiaalipalvelujen kirjaukset ovat tulossa omakantaan kuten terveydenhuollonkin kirjaukset.
Sitä suuremmalla syyllä sieltä pitää saada ne aiheettomat ilmoitukset pois. Eli väärästä ilmoituksesta rangaistus ja lakiteksti uusiksi.
Ja ne lapsiperheiden palvelut sinne minne ne kuuluukin. Neuvolaan, terveydenhuoltoon ja kotipalveluun.
Jep jep. Niin että jos lastensuojelun tarvetta ei päästä näyttämään toteen, niin ilmoittajalle rangaistus?
No, loppuuhan siinä ilmoitukset nopeasti. Samalla myös ne aiheelliset, kun ei kukaan uskalla ilmoittaa, ellei saa laiminlyöntiä tallennetuksi videolle.Minua pahoinpideltiin lapsena rankasto. Hakattiin mustelmille ja lisäksi kiusattiin henkisesti, muunmuassa käskettiin tappamaan itseni.
Muiden edessä äiti esitti sitten vuoden vanhempaa, joka ikinä ei tekisi pahaa lapsille en ja muuta oikeen herttasta.
Siinä onkin sitten vaikea näyttää toteen mitään. Jos riskinä on vielä saada syyte, niin eiköhän moni jätä sitten ihan varmuuden vuoksi ilmoittamatta.
Myös se on rankkaa väkivaltaa jos joutuu siihen prosessiin syyttömänä.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Meitä alkoi vainota mt-ongelmainen sukulainen kymmenillä ilmoituksilla ja lastensuojelu yhtyi kiusantekoon. Sitä kesti vuoden.
Jännä, kun ainoat lähipiirin lastensuojelun tukea tarvinneet ovat saaneet apunsa, todettu pärjääviksi ja asiakkuus päättynyt.
Netissä sitten löytyy joka sormelle niitä, jotla ovat joutuneet "sossun kiusaamaksi".
Ja ps. sinusta siis kannattaa vaikeuttaa kaltoinkohdeltujen lasten avunsaantia, koska sinua on mielestäsi kohdeltu väärin?
Minua on kohdeltu väärin. Saimme sosiaaliviastosta anteeksipyynnön.
Minusta sosiaalityöntekijöiden pätevyyteen pitää kiinnittää huomiota ja samaten tunnistaa myös tämä ongelma. Mitä tapahtuu kun sosiaaliviranomainen mokaa näin päin. Koska se on vähintään yhtä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Tuossa uusimmassa uutisoidussa tapauksessa juuri tuotiin esille, että vanhemmat itse harvemmin näkevät tilanteessa ongelmaa, tämä aiheuttaa ne ristiriidat. Epäkiitollinen ammatti, teit noin tai näin, aina tulee sanomista. Tosin harvoin puhutaan niistä tilanteista, kun lastensuojelu onnistuu, täälläkään näitä kokemuksia ei uskota. En ihmettele, jossa tuossa työssä kyynistyy ennen pitkään, kukaan ei ole opiskellut vuosia joutuakseen idioottien likasangoksi.
Sepä se, kun sitä pärjäävyttään ei välttämättä näe kuten muut.
Isälläni oli kaksisuuntainen ja lisäksi alkoholiongelma. Ainakin yhden traumaattisen kerran muistan, kun lähti käynään kaupassa ja jäi niille teilleen koko illaksi ja yölsi, jättäen kaksi alle kouluikäistä lastaan kotiin. En ikinä tule unohtamaan sitä itkua ja hätää, en vaikka olinkin silloin vasta viisi vuotias.
Maanisina jaksoina makasi sängyssä viikkotolkulla. Nousi vain käymään vessassa ja hakeakseen lisää kaljaa keittiöstä.
Piti kuitenkin itseään täysin pärjäävänä aikuisena ja vanhempana, jolla ei ole tarvetta mihinkään lisätukeen.
Jostain ihmeen syystä olin ja olen edelleen eri mieltä.
Maanisina jaksoina makasi sängyssä viikkotolkulla? Sä et taida tietää mitä tarkoittaa maaninen, ethän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelusta apua? Älä unta näe!
Lasu-ilmoituksen jälkeen tuli ls-asiakkuus. Ei auttanut selitykset että lapsen kiroilu on jo saatu nopeasti vähenemään.
Meitä vanhempia juoksutettiin sossukonttoorissa yhdessä ja erikseen. En juo kovinkaan paljon alkoholia. Olutta tai kaljaa en ollenkaan. En myöskään pidä viinistä. Kävimme jo aikaisemmin perheen alkoholinkäyttöä läpi. Mutta silti heti tervehdysfraasien jälkeen piti sama kysyä uudestaan kun menin sinne yksin kuulusteluihin; "paljonko juot?".
Lisää kysymyksiä tuli. Yksi on jäänyt hyvin muistiin. Minulta kysyttiin; "elätkö päivän kerrallaan?". Olin aivan ihmeissäni moisesta kysymyksestä. Mumisin jotain että niin, kyllä kai sitten, ihan hiljaisella äänellä. Tähän sitten sossu sanoi; "ei kuulu elää päivä kerrallaan vaan elämänsä ja arkensa pitää strukturoida pitkälle tulevaisuuteen".
Ja se lapsen kiroilu päättyi muistaakseni alle kahdessa viikossa. Työn tämän eteen teki vanhemmat, ei tarha eikä sossu. Isoilta lapsilta ja leikkikavereilta kiellettiin kiroileminen kokonaan. Ja jos huikankin näytti olevan levotonta menoa tai huonoa kieltä keksimme aktiivista, järkevää puuhailua ja tekemistä tilalle. mm retket, uimahallikäynti, piirtäminen, lautapelit. Kyllä se väsynyt äiti sen jaksaa, näin tehdessä se on ihan työtä ja rankkaa mutta mielummin se kun se ainainen lyttääminen siellä lasussa.
Kunnille se huostaanotto ei tule kalliiksi. Valtiohan sen huostaanoton maksaa.
Aikaisemmin oli käytössä lastensuojelukerroin joka tuli valtiolta kunnalle kahtena osana. Yksi osa kattoi huostaanoton kustannukset ja toisella samansuuruisella osalla kunta sai tehdä mitä halusi. Ts ei ollut korvamerkittyä rahaa. Tämä johti siihen että kunnat paikkailivat surkeata talouttaan huostaanotoilla. Mitä enemmän huostataan lapsia sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.
Jossain Suomessa herättiin tähän vääryyteen. Perheitä ei "autettu" muilla keinoin. Oli vaan jätä perhe oman onnensa nojaan tai huostaanota lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan tuttua minullekin se "arjen strukturointi".
Lisäksi sossut tyrkytti meille vanhemmuuden roolikarttaa ja lasten liikennevaloja. Äiti ja lapset saivat eteensä tunneilmaisun nallekortit. Siinä niitä laitettiin pöydälle ja lapsen piti saada kertoa eri tunteista. Oli erilaisia nalleja, iloisia nalleja, pikku söpö naurava nalle, surullinen nalle, vihainen nalle jne.
Sitä mukaa kun uusi tunnekortti nousi pakasta oli sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä tarkkailemassa mitä tarkalleen lapsi juttelee ja mitähän johtopäätöksiä voi vetää perheen tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Tuossa uusimmassa uutisoidussa tapauksessa juuri tuotiin esille, että vanhemmat itse harvemmin näkevät tilanteessa ongelmaa, tämä aiheuttaa ne ristiriidat. Epäkiitollinen ammatti, teit noin tai näin, aina tulee sanomista. Tosin harvoin puhutaan niistä tilanteista, kun lastensuojelu onnistuu, täälläkään näitä kokemuksia ei uskota. En ihmettele, jossa tuossa työssä kyynistyy ennen pitkään, kukaan ei ole opiskellut vuosia joutuakseen idioottien likasangoksi.
Sepä se, kun sitä pärjäävyttään ei välttämättä näe kuten muut.
Isälläni oli kaksisuuntainen ja lisäksi alkoholiongelma. Ainakin yhden traumaattisen kerran muistan, kun lähti käynään kaupassa ja jäi niille teilleen koko illaksi ja yölsi, jättäen kaksi alle kouluikäistä lastaan kotiin. En ikinä tule unohtamaan sitä itkua ja hätää, en vaikka olinkin silloin vasta viisi vuotias.
Maanisina jaksoina makasi sängyssä viikkotolkulla. Nousi vain käymään vessassa ja hakeakseen lisää kaljaa keittiöstä.
Piti kuitenkin itseään täysin pärjäävänä aikuisena ja vanhempana, jolla ei ole tarvetta mihinkään lisätukeen.
Jostain ihmeen syystä olin ja olen edelleen eri mieltä.
Maanisina jaksoina makasi sängyssä viikkotolkulla? Sä et taida tietää mitä tarkoittaa maaninen, ethän?
Tai sitten puhdas ajatuskatkos.
Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta. Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.
Sijaisäiti
Vierailija kirjoitti:
Kunnille se huostaanotto ei tule kalliiksi. Valtiohan sen huostaanoton maksaa.
Aikaisemmin oli käytössä lastensuojelukerroin joka tuli valtiolta kunnalle kahtena osana. Yksi osa kattoi huostaanoton kustannukset ja toisella samansuuruisella osalla kunta sai tehdä mitä halusi. Ts ei ollut korvamerkittyä rahaa. Tämä johti siihen että kunnat paikkailivat surkeata talouttaan huostaanotoilla. Mitä enemmän huostataan lapsia sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.
Jossain Suomessa herättiin tähän vääryyteen. Perheitä ei "autettu" muilla keinoin. Oli vaan jätä perhe oman onnensa nojaan tai huostaanota lapsi.
Ei valtio maksa lasten kenties vuosienkin huostaanotettuna olemista. Joka vuosi tulee uusia huostaanotettuja. Huostaanotettujen määrä nousee vuosittain. Ei sellaista rahamäärää valtio korvaa. Toki osaa aina poistuu täytettyään 21 vuotta, mutta silti määrä nousee tai ei ainakaan pienene. Valtio tukee vain kertoimen mukaan samana vuonna huostaanotettujen osalta , mutta ei sekään summa voi hirvittävän iso olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Miksi ihmeessä en sossuna uskoisi että ko. henkilö ei tarvitse apua? Eihän se, että on joskus sairastanut psyykkisesti tai että sairastaa tällä hetkellä tarkoita, että henkilön elämä olisi "mullin mallin". Moni psyykkisesti sairas opiskelee, käy töissä, hoitaa perhettä jne. Kommentistasi huomaa, että stigma mt-potilaita kohtaan on edelleen vahva. En minä ole mikään holhottava, vaikka olenkin sairastunut psyykkisesti. Eikä sitä minusta päällepäin näe, saattaisin olla sinunkin naapurisi tms :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Tuossa uusimmassa uutisoidussa tapauksessa juuri tuotiin esille, että vanhemmat itse harvemmin näkevät tilanteessa ongelmaa, tämä aiheuttaa ne ristiriidat. Epäkiitollinen ammatti, teit noin tai näin, aina tulee sanomista. Tosin harvoin puhutaan niistä tilanteista, kun lastensuojelu onnistuu, täälläkään näitä kokemuksia ei uskota. En ihmettele, jossa tuossa työssä kyynistyy ennen pitkään, kukaan ei ole opiskellut vuosia joutuakseen idioottien likasangoksi.
Mutta tarkoittaako menneisyyden mt-ongelma sitä, että ihminen on koko loppuelämän kyetön elämään ns normaalia elämää? Eli ihminen on epäluotettava, oikeustoimikelvoton, holhouksen alainen loppuelämänsä mt-diagnoosista alkaen, vaikka henkilö pitkän psykoterapiaprosessin avulla paranisi?
Hallinto-oikeus toimii kumileimasimena.
Ja mätä kollegiaalisuus pelastaa vastuulta.