Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta. Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.
Sijaisäiti
No kuule kyllä siinä ruljanssissa on vanhemmilla yhtä syvä huoli niistä lapsista. Siitä että repiikö prosessi koko perheen rikki, jaksaako vanhemmat sitä syyttelyä ja painostusta, kestääkö lapset sen että joka paikkaan kerrotaan ls-epäilyisyä jne.?
siinä ei vuoden rumban jälkeen yksi anteeksipyyntö paljoa korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta. Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.
Sijaisäiti
No kuule kyllä siinä ruljanssissa on vanhemmilla yhtä syvä huoli niistä lapsista. Siitä että repiikö prosessi koko perheen rikki, jaksaako vanhemmat sitä syyttelyä ja painostusta, kestääkö lapset sen että joka paikkaan kerrotaan ls-epäilyisyä jne.?
siinä ei vuoden rumban jälkeen yksi anteeksipyyntö paljoa korjaa.
Ja taas vanhempien syyttely. Justaansa joo, kun on kyse lapsen hyväksi tehtävästä työstä. Mihinkähän lasten paikkoihin kerrotaan ja mistä epäilystä, niin että lapsi sen tietää? Vanhempien on kestettävä se, että lapsesta on jokin huoli, joka on selvitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa aikuiset puhuvat syyttämisestä ja häpeästä ja vaikka mistä. Ihan kuin olisi kyseessä aikuisesta tehty syyttämisilmoitus. Lasu ilmoitus tehdään vain lapsesta ja sen johdosta lapsi voi saada apua. Apua voi saada koko perheelle, mutta taustalla on aina ajatus, että apu auttaa lasta. Lastensuojelu auttaa lapsia ja sen tarkoitus on turvata lapsille hyvät olot. Mikä nykyajan vanhemmilla oikeen on, kun kuvittelevat aina olevansa keskipisteitä. Onko nyt sellainen sukupolvi vanhempina, joka on tottunut olemaan kaiken keskellä, saanut paljon ja tottunut, että muulla ei ole väliä kuin omalla itsellä.
Sijaisäiti
No kuule kyllä siinä ruljanssissa on vanhemmilla yhtä syvä huoli niistä lapsista. Siitä että repiikö prosessi koko perheen rikki, jaksaako vanhemmat sitä syyttelyä ja painostusta, kestääkö lapset sen että joka paikkaan kerrotaan ls-epäilyisyä jne.?
siinä ei vuoden rumban jälkeen yksi anteeksipyyntö paljoa korjaa.
Ja taas vanhempien syyttely. Justaansa joo, kun on kyse lapsen hyväksi tehtävästä työstä. Mihinkähän lasten paikkoihin kerrotaan ja mistä epäilystä, niin että lapsi sen tietää? Vanhempien on kestettävä se, että lapsesta on jokin huoli, joka on selvitettävä.
Ei sitä ole pakko kestää.
Veronmaksajan pitäisi sen sijaan voida luottaa sosiaaliviranomaisten ammattitaitoon. Ja luottaa siihen että Suomi on länsimainen oikeusvaltio.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia. Iso osa kiusantekoa.
Sinusta tulee valtion vihollinen vailla mitään suojaa jos joudut ammattitaidottomn ja vinsakhtaneen virkamiehen kynsiin.
Meillä oli onneksi hyvä lakimies ja se vainon käynnistänyt sukulainen niin selkeän sekopää, että selvisimme siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka meille ei asiakkuutta lasusta saatukaan, kyllä siitä jäi p.n maku suuhun ja hirveä taakka, että jos joku vielä tekee ilkeyttään tai tyhmyyttään lasun, niin taas alkaa sama rumba alusta, ja mitä sitten? Vaikka tästä on jo vuosia, niin muistan kuin eilisen päivän.
Eivätkä edes suostuneet joustamaan tapaamisajoissa, vaikka kerroin että vaikeaa lähteä kesken työpäivän palaveeraamaan, siinä menee rahallista ansiota hukkaan= perheeltä rahaa pois, sekä työntekijänä maine kärsii. Varsinaista lastensuojelua!Tämä! Tapaamiset on 2 kertaa viikossa se ja se kellonaika, joustoa ei tule ja on ihan oma ongelmasi miten järjestät. Yritä siinä selviytyä edes koeajasta uudessa työpaikassa kun olet kokoajan poissa.
Suomessa koko systeemi on luotu oletukselle että ihminen on päivät kotona. Kaikki julkiset palvelut, terveydenhuolto ja muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yhdellä lapsella ongelmia enimmäkseen koulussa mutta myös kotona.
Ihan normi perhe: vanhemmat töissä, tosin toinen vanhempi osa-aikainen. 3lla muulla lapsella ei ongelmia.
Perheneuvolasta lähete psyk.polille, myös lasu laitettiin meidän omasta halusta.Saatiin lapselle 2 ihanaa perhetyöntekijää jotka olivat siis LAPSEN kanssa. Juttelivat, kävivät retkellä, auttoivat läksyissä yms.
Meidän vanhempien kanssa keskusteltiin vanhemmuudesta ja jaksamisesta sekä etsittiin YHDESSÄ neuvoja ja vinkkejä haastaviin tilanteisiin.
Psyk.poli tutki lapsen ja siellä todettiin että lapsi on vain herkempi eri tilanteille yms. Eli ei mitään hälyttävää diagnoosia.Koulu toimi yhteistyössä polin ja perheneuvolan sekä lasun kanssa.
Lapsi sai apua, me vanhemmat saatiin uutta näkökulmaa toimintatapoihin, eikä kertaakaan kukaan ottanut edes puheeksi mitään huostaanottoa tms.
Asiakkuus purettiin sekä psykalle että lasuun koska saatiin se tarvittava apu ja homma rupes sujumaan.
Olemme todella onnellisia saamastamme avusta ja siitä että kaikki sujui hyvin.
Ehkä syynä on se että me vanhemmat tiesimme että lastensuojelu EI ole mikään mörkö, ja me toimimme YHTEISTYÖSSÄ kaikkien tahojen kanssa.
Ennen tätä episodia meillä ei ollut mitään ennakkotietoja lasun toiminnasta.
Toki olin lukenut juttuja ja lehdistä mutta uskoin vahvasti siihen että kaikilla jutuilla on AINA 2 puolta ja lastensossuilla ON vaitiolovelvollisuus joten he ei ole voineet kertoa omaa näkemystään tilanteesta.
Ja se että kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu mätiä omenoita.Suurin osa lasun asiakkuuksista on käsittääkseni positiivisia, ne paskajutut vaan saa palstatilaa koska se myy. Ja siksi monilla on ihan väärä käsitys lastensuojelusta. Ihmiset kun haluaa lukea ja katsoa sosiaalipornoa, siihen perustuu myös kaikki tosi tv ohjelmat...
Ps. Se joka jankkaa vuoropäiväkodeista yms EI todellakaan tiedä mistä puhuu.
Ei sinne vuoropäikkyyn noin vain lapsia laitella....Ja kas, nyt sitten joku sosiaalityöntekijä keksii esiintyä "yhteistyökykyisenä malliasiakkaana". Kuin suoraan lastensuojelun esitteestä tämä. Niin läpinäkyvää. Naurettavaa.
Ihan samantyyppiset kokemukset meillä on. Yhteistyö kannattaa. Apua ollaan saatu .
BUAHHAA. Nyt se sossuneiti vastaa jo itse omiin keksittyihin höpöihinsä.
Siitä että valtio maksaa huostaanotoista ja kodin ulkopuolelle sijoittamisesta. Luin THL sivut äsken ja olin väärässä.
Kunnat maksavat mutta THL kirjoitti että kunnat perivät maksua myös vanhemmilta ls-toimenpiteistä.
Mutta jotenkin minua tämä asia jäi mietittyttämään. Uskon että valtio joutuu silti maksumieheksi tavalla tai toisella mutta kun on myös naapurikuntien yhteistyösopimuksiakin, niin uskon että joku yhteinen palvelu on kalliimpi toiselle yhteistyökunnalle ja taas joku muu palvelu vastavuoroisesti toiselle kunnalle. Näin ehkä saadaan tasattua nimenomaan huostaanottojen kustannuksia.
Silloin kun kunnan talous on kunnolla kuralla voimme rakentaa mielikuvaa kuinka virkakoneisto tavallaan heitteillejättää lasu-lapsen joka jää pahojen vanhempiensa armolle eikä saa palveluita sossusta.
Näin ei kuitenkaan tapahdu, kyllä korkeat valtion virkamiehet yhteen ääneen vakuuttaa että kyllä rahaa löytyy. Kun ne huostaanotot kuitenkin lisääntyvät ja lisääntyvät eikä loppua perheiden hajoittamiselle näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapamato kirjoitti:
Lastensuojelusta apua? Älä unta näe!
Lasu-ilmoituksen jälkeen tuli ls-asiakkuus. Ei auttanut selitykset että lapsen kiroilu on jo saatu nopeasti vähenemään.
Meitä vanhempia juoksutettiin sossukonttoorissa yhdessä ja erikseen. En juo kovinkaan paljon alkoholia. Olutta tai kaljaa en ollenkaan. En myöskään pidä viinistä. Kävimme jo aikaisemmin perheen alkoholinkäyttöä läpi. Mutta silti heti tervehdysfraasien jälkeen piti sama kysyä uudestaan kun menin sinne yksin kuulusteluihin; "paljonko juot?".
Lisää kysymyksiä tuli. Yksi on jäänyt hyvin muistiin. Minulta kysyttiin; "elätkö päivän kerrallaan?". Olin aivan ihmeissäni moisesta kysymyksestä. Mumisin jotain että niin, kyllä kai sitten, ihan hiljaisella äänellä. Tähän sitten sossu sanoi; "ei kuulu elää päivä kerrallaan vaan elämänsä ja arkensa pitää strukturoida pitkälle tulevaisuuteen".
Ja se lapsen kiroilu päättyi muistaakseni alle kahdessa viikossa. Työn tämän eteen teki vanhemmat, ei tarha eikä sossu. Isoilta lapsilta ja leikkikavereilta kiellettiin kiroileminen kokonaan. Ja jos huikankin näytti olevan levotonta menoa tai huonoa kieltä keksimme aktiivista, järkevää puuhailua ja tekemistä tilalle. mm retket, uimahallikäynti, piirtäminen, lautapelit. Kyllä se väsynyt äiti sen jaksaa, näin tehdessä se on ihan työtä ja rankkaa mutta mielummin se kun se ainainen lyttääminen siellä lasussa.
Tuskinpa kukaan tekee lasua kiroilusta. Kerroit, että laskun jälkeen vanhemmat saivat kiroilun loppumaan. Niin, eikö tässä prosessi juuri toiminut kuten pitikin. Ei lastensuojelun tehtävä ole korjata perheessä olevia ongelmia vaan antaa mahdollisuudet perheen korjata ne itse. Teillä lapsi ilmeisesti oirehti huolestuttavasti, jossa kiroilu oli yksi esimerkki. Varmasti oireiluun kuuluin muutakin, mitä et kerro. Mutta miksi te ette saaneet oireilua poistetuksi ilman lasuja? Varmasti teidän kanssanne keskusteltiin asiasta niin koulussa tai päiväkodissa tai mistä tuo lasu nyt sitten tehtiinkin.
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
Lastensuojelukerroin poistui käytöstä. Tilalle tuli muunlainen valtionapujärjestelmä. Jotain artikkeleitä löytyy netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Mitäpäs tekisit sossuna tilanteessa, jossa kuvailtu henkilö vakuuttelee, ettei tarvitse apua, mutta todellisuus onkin ihan muuta?
Oletko valmis ottamaan riskin lapsen terveyden tai jopa hengen kustannuksella, vain jottei äiti tuntisi itseään "kytätyksi"?
Miksi ihmeessä en sossuna uskoisi että ko. henkilö ei tarvitse apua? Eihän se, että on joskus sairastanut psyykkisesti tai että sairastaa tällä hetkellä tarkoita, että henkilön elämä olisi "mullin mallin". Moni psyykkisesti sairas opiskelee, käy töissä, hoitaa perhettä jne. Kommentistasi huomaa, että stigma mt-potilaita kohtaan on edelleen vahva. En minä ole mikään holhottava, vaikka olenkin sairastunut psyykkisesti. Eikä sitä minusta päällepäin näe, saattaisin olla sinunkin naapurisi tms :)
Psyykkisiä sairauksia on erilaisia ja eri asteisia. Osaan kuuluu myös sairaudentunnottomuus, eli ei itse edes ymmärretä oman pärjäämisensä tasoa.
Jos minulta kysytään, niin on hyvä jos tilannetta ja pärjäävyyttä seuraillaan. Siis lapsen kannalta hyvä, ja sitähän varten se lastensuojelu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
No missä ne isommat sisarukset on tätä pientä yllyttäneet kiroilemaan ja antaneet tälle huomiota kiroilun vuoksi, jos ei kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
No missä ne isommat sisarukset on tätä pientä yllyttäneet kiroilemaan ja antaneet tälle huomiota kiroilun vuoksi, jos ei kotona?
Niin. Koko perhehän toki kököttää kaiken aikansa vain ja ainoastaan kotona eikä ole toistensa seurassa ikinä missään muualla, ainakaan silloin kun isommat opettaa pienemmälle huonoa käytöstä.
Näin sen täytyy olla. Ei muuta mahdollisuutta.
Lapsen kiroilusta. Lapsi oli pieni silloin. Hän oli oppinut puhumaan. Hän maisteli innoissaan uusia sanoja. Lapsella on isompia sisaruksia ja näillä paljon leikkikavereita.
Tilanne siis kehittyi pahaksi hyvin lyhyessä ajassa. Emme vanhempina edes ymmärtäneet että pieni voisi oppia pahoja sanoja niin helposti ja niin nopeasti.
En edelleen tiedä miten kaikki tapahtui mutta veikkaan että lapset leikkivät keskenään ja isot lapset leikkikavereineen kertoilivat toisilleen minkälaisia kirosanoja tietävät. Pikkulapsi kuuli kaiken ja toisteli perässä.
Lapsi ei minulle niitä sanonut, olisin varmaan ollut aika yllättynyt siitä.
Ymmärsin että pahoja tapoja on helppo oppia mutta on hankalaa oppia niistä pois. Kirosanat edustivat paholaisesta käytettyihin nimiin ja alapääviittauksiin.
Kotonamme ei ollut paljoakaan kiroilemista, joku p*-kele nyt kuitenkin joskus. Eivätkä lapset niitä rumia sanoja joita tiesi meidän vanhempien aikana viljelleet. Lisäksi kun en uskonut että leikkikaverit käyttäytyisi muuta kuin hyvin kyläpaikassa. Siinä sitä sitten oltiin.
Isojen osalta otin kumminkin yhteyttä kouluun. Koulun henkilökunta sanoi että mitäs kyselet, kirosanat ovat arkipäivää ala-asteella. Eskaritkin sanoivat homo kenelle tahansa. Kun heiltä kysyi mikä on homo eivät nämä pienet 6-vuotiaat tienneet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
No missä ne isommat sisarukset on tätä pientä yllyttäneet kiroilemaan ja antaneet tälle huomiota kiroilun vuoksi, jos ei kotona?
Niin. Koko perhehän toki kököttää kaiken aikansa vain ja ainoastaan kotona eikä ole toistensa seurassa ikinä missään muualla, ainakaan silloin kun isommat opettaa pienemmälle huonoa käytöstä.
Näin sen täytyy olla. Ei muuta mahdollisuutta.
Päiväkoti-ikäinen lapsi viettää niin paljon aikaa ilman vanhempia, etteivät nämä huomaa näitä kiroiluopetuksia, ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
No missä ne isommat sisarukset on tätä pientä yllyttäneet kiroilemaan ja antaneet tälle huomiota kiroilun vuoksi, jos ei kotona?
Niin. Koko perhehän toki kököttää kaiken aikansa vain ja ainoastaan kotona eikä ole toistensa seurassa ikinä missään muualla, ainakaan silloin kun isommat opettaa pienemmälle huonoa käytöstä.
Näin sen täytyy olla. Ei muuta mahdollisuutta.
Päiväkoti-ikäinen lapsi viettää niin paljon aikaa ilman vanhempia, etteivät nämä huomaa näitä kiroiluopetuksia, ok.
Niin ja miten kauan siihen menee? Viisi minuuttia?
Oletko nähnyt Eemelit? Siinä isoveli kuiskaa ihan kotona kirosanoja pikkusiskolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Lastensuojelu-ilmoitus pikkulapsen kiroilusta. Lapsi oli viety tarhaan jossa oli toistanut rumia sanoja joita oli kuullut isompien lasten suusta. Tarha teki ls-ilmoituksen.
Lapsi meni neuvolaan vuositarkastukseen ja kiroili sielläkin. Lääkäri teki ls-ilmoituksen.
Tämä oli ns klassinen tapaus. Sosiaalivirkailija kertoi että silloin kun samana päivänä tai ainakin lyhyen ajan sisällä tulee lapsesta/perheestä kaksi lastensuojelu-ilmoitusta tehdään tilanteesta automaattisesti lastensuojelu-asiakkuus. Se on sillä sinetöity.
Yksi ls-ilmoitus jossa esim 17-vuotias kiroilee, ei johda ls-asiakkuuteen. Siinä tapauksessa sossukin jo näyttäisi pelleltä.
Mene vaikka yläkoululaisten puhetta kuuntelemaan. Aika monesta pitäisi tehdä ls-ilmoitus mitä kiroiluun tulee.
Kiroilemisen kitkeminen aloitettiin heti kotona kun tarhasta haettiin lapsi sinä päivänä. Sosiaalitoimeen mentiin vähän alle kahdessa viikossa, silloin kiroilunvastainen työ oli kotona jo edennyt pitkälle.
Kysymys on ennen kaikkea tästä ns "varhainen puuttuminen". Mitä pienempi lapsi on halutaan puuttua jo pieniinkin asiohin, ennen kuin ne ongelmat paisuvat. Voimme miettiä miten käy jos perheissä ei reagoitaisi millään tavalla mihinkään huonoon käytökseen, niin teini-ikäinen olisi jo melkoinen hirviö.
Menttin siis meidän tapauksessa varhaisella puuttumisella. Ja on väärin sanoa ettemme tehneet mitään kiroilemisen kitkemiseksi, sillä sitähän me juuri vanhempina teimme.
(lapsi oppii helposti huonon tavan, mutta oppia pois siitä huonosta tavasta on erittäin vaikeaa. Lapsi oppi siis helposti kirosanoja, hänhän sai sillä paljon huomiotakin, isot lapset vaan naureskelivat eivätkä ymmärtäneet. Varhaisteineiltä en odotakaan aikuista ymmärryskykyä tai käytöstä tämän jälkeen, kasvatusvastuu ulottui omiin isoihin lapsiin mutta valitettavasti naapurin lapsiin yhtälailla).
Minuakin kiinnostaisi sama kuin mitä tuo aiempi sinulta kysyi.
Eli miksei lapsen kiroiluun puututtu kotona aiemmin? Tekstistäsi saa käsityksen, että havahduitte asiaan vasta kun lastensuojelustta otettiin yhteyttä.
A. Eihän se lapsi välttämättä kotona kiroillut.
B. Monesti ei-toivottu käytös jää paljon helpommin pois, jos sen vaan jättää huomiotta.
No missä ne isommat sisarukset on tätä pientä yllyttäneet kiroilemaan ja antaneet tälle huomiota kiroilun vuoksi, jos ei kotona?
Niin. Koko perhehän toki kököttää kaiken aikansa vain ja ainoastaan kotona eikä ole toistensa seurassa ikinä missään muualla, ainakaan silloin kun isommat opettaa pienemmälle huonoa käytöstä.
Näin sen täytyy olla. Ei muuta mahdollisuutta.
Päiväkoti-ikäinen lapsi viettää niin paljon aikaa ilman vanhempia, etteivät nämä huomaa näitä kiroiluopetuksia, ok.
Niin ja miten kauan siihen menee? Viisi minuuttia?
Oletko nähnyt Eemelit? Siinä isoveli kuiskaa ihan kotona kirosanoja pikkusiskolle.
Ja tämä puhumaan opetteleva lapsi (eli n. 1-2 -vuotias) on jo niin etevä, että tietää mitä sanoja ei tule sanoa vanhempien kuullen? Vai miten vanhemmat on välttynedt kuulemasta niitä? Tuon ikäiset kun toistelee paljon oppimiaan sanoja.
Sossulla on ikuinen huoli.