Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Älä usko tuota yhtä.
Ei se sitä lasua tehdä edes ennakoivasti raskausaikana jos on mt tausta.
Ei tehdä edes silloin jos on nuorempana (yli 15-20v sitten) käyttänyt jotain aineita ja niistä on neuvolassa kertonut.
Tuo yksi on joku jonka elämä on pielessä kyllä ihan muusta syystä kuin lastensossujen takia.
Peiliin ei osaa katsoa, on kivempi syyttää kaikkia muita omista virheistään...
Tai muuten vaan elämäänsä kyllästynyt ihminen. Saa sisältöä sillä että haukkuu kaikki ja mollaa jokaikisen kirjoittajan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Et todellakaan päätä.
Jos he haluaa ja sinä et, joudut vauvoinesi ensikotiin tarkkailujaksolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Et todellakaan päätä.
Jos he haluaa ja sinä et, joudut vauvoinesi ensikotiin tarkkailujaksolle.
Siis ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi avioliitossa elävä opiskeleva nainen, jolla on työssäkäyvä mies, niin joutuu ensikotiin tarkkailujaksolle sen takia, että on sattunut sairastumaan psyykkisesti ja hakenut siihen hoitoa? Itsekin olen kohta lähemmäs 30-v ja lapsia haluan vasta avioliitossa. Niin johan se nyt olis, jos minut "riistettäisiin" kotoa tulevaisuuden aviomiehen luota johonkin laitokseen :D
Edelleenkin, päätän itse, mihin toimenpiteihin suostun. Ei sosiaalipuoli voi minua pakottaa mihinkään. Jos heidän kanssaan pitää keskustella, niin keskustelen. Mitään apua en sieltä tarvitse, koska edelleen, hoitokontakti on olemassa ja jos perhe-elämä sujuu, niin mihin sitä sosiaalia edes tarvitaan? Jos tarvitaan huiliaikaa, niin mies hoitaa tai apua voi myös palkata tai pyytää ystävää. Ihan normaalia perhe-elämää ajattelun elää mt-ongelmista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Et todellakaan päätä.
Jos he haluaa ja sinä et, joudut vauvoinesi ensikotiin tarkkailujaksolle.
Siis ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi avioliitossa elävä opiskeleva nainen, jolla on työssäkäyvä mies, niin joutuu ensikotiin tarkkailujaksolle sen takia, että on sattunut sairastumaan psyykkisesti ja hakenut siihen hoitoa? Itsekin olen kohta lähemmäs 30-v ja lapsia haluan vasta avioliitossa. Niin johan se nyt olis, jos minut "riistettäisiin" kotoa tulevaisuuden aviomiehen luota johonkin laitokseen :D
Edelleenkin, päätän itse, mihin toimenpiteihin suostun. Ei sosiaalipuoli voi minua pakottaa mihinkään. Jos heidän kanssaan pitää keskustella, niin keskustelen. Mitään apua en sieltä tarvitse, koska edelleen, hoitokontakti on olemassa ja jos perhe-elämä sujuu, niin mihin sitä sosiaalia edes tarvitaan? Jos tarvitaan huiliaikaa, niin mies hoitaa tai apua voi myös palkata tai pyytää ystävää. Ihan normaalia perhe-elämää ajattelun elää mt-ongelmista huolimatta.
Jos se neuvola saa tietää sairqustaustasi, sinne lastensuojeluun lähtee ilmoitus.
Jos se lastensuojelu ei pääse kanssasi sopuun niin sitten se ei ole todellakaan mikään neuvottelutilanne, vaan he sanelee.
Ja sinä tottelet. Tai lapsi lähtee.
Ihan turha luottaa siihen että "eihän nyt meillä" ja "ei kai ne sentään".
Lasu on lähtemyt esim tilanteessa että isä vie lapsen neuvolaan ja neuvola on huolestunut sellaisen öidin jaksamisesta jota ei edes näe.
Usko huviksesi, mutta tätä tää nykyinen huolihysteria on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Et todellakaan päätä.
Jos he haluaa ja sinä et, joudut vauvoinesi ensikotiin tarkkailujaksolle.
Siis ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi avioliitossa elävä opiskeleva nainen, jolla on työssäkäyvä mies, niin joutuu ensikotiin tarkkailujaksolle sen takia, että on sattunut sairastumaan psyykkisesti ja hakenut siihen hoitoa? Itsekin olen kohta lähemmäs 30-v ja lapsia haluan vasta avioliitossa. Niin johan se nyt olis, jos minut "riistettäisiin" kotoa tulevaisuuden aviomiehen luota johonkin laitokseen :D
Edelleenkin, päätän itse, mihin toimenpiteihin suostun. Ei sosiaalipuoli voi minua pakottaa mihinkään. Jos heidän kanssaan pitää keskustella, niin keskustelen. Mitään apua en sieltä tarvitse, koska edelleen, hoitokontakti on olemassa ja jos perhe-elämä sujuu, niin mihin sitä sosiaalia edes tarvitaan? Jos tarvitaan huiliaikaa, niin mies hoitaa tai apua voi myös palkata tai pyytää ystävää. Ihan normaalia perhe-elämää ajattelun elää mt-ongelmista huolimatta.
Jos se neuvola saa tietää sairqustaustasi, sinne lastensuojeluun lähtee ilmoitus.
Jos se lastensuojelu ei pääse kanssasi sopuun niin sitten se ei ole todellakaan mikään neuvottelutilanne, vaan he sanelee.
Ja sinä tottelet. Tai lapsi lähtee.
Ihan turha luottaa siihen että "eihän nyt meillä" ja "ei kai ne sentään".
Lasu on lähtemyt esim tilanteessa että isä vie lapsen neuvolaan ja neuvola on huolestunut sellaisen öidin jaksamisesta jota ei edes näe.
Usko huviksesi, mutta tätä tää nykyinen huolihysteria on.
Todellakaan lasta ei huostaanoteta vanhemman menneisyyden tai edes nykyisyyden mt-ongelmien takia.
Mihinkään ensikotiin ei voi ketään pakottaa. Lastensuojelu voi ehdottaa toimia, mutta niihin ei ole pakko suostua eikä lasta voida huostaanottaa noin vain. Virheitä toki sattuu Lasullekin, se on selvää. Mutta menneisyyden tai nykyisyyden mt-ongelma ei todellakaan ole syy ensikotijaksolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lasu ilmoitus ei ole rikosilmoitus. Sitä ei tehdä vanhemmista eikä perheistä. Te vanhemmat ette ole kaiken keskus eikä aurinko kierrä teidän ympärillänne. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, jos siihen on aihetta. Tarkoituksena on turvata lapsen elämä ja tulevaisuus. Ei lastensuojelu ole olemassa vanhempien kiusaksi. Itsekkäät vanhemmat, te kitisette miten teidän maineenne pilataan.
Se lapsi on osa perhettä ja perheen elämän se sotkee. Kyllä siinä on me.
Puolet ilmoituksista on aiheettomia ja osassa lastensuojeluista 90 prosenttia tuöntekijöistä epäpäteviä. Aikamoinen riski joutua siis mielivallan alle.
Mikäs työssäsi tunaroinut sossu sinä olet kun noin kitiset?
Eiköhän perheessä ole sotku silloin, jos lapsesta ilmoitus tehdään. Mistä tieto, että puolet aiheettomia? Toisaalta, sehän on hyvä niin. Ilmoitushan ei vielä tarkoita lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkuuskaan ei ole mikään leima. Sen kautta saa apua, jos vaan ottaa vastaan.
No ei ole jos puolet on ihan turhia. Osa kiusantekoa.
Ja mitä APUA sieltä saa?
Avut on jo monta kertaa tässä ketjussa kerrottu.
Eli sitä kyttäämistä.
Siinäpä varsinainen "apu".
Pari esimerkkiä: Odottavalla äidillä on ollut päihdeongelma ja masennusta. Perhetyöntekijä mukana vauvanhoidossa usean kerran viikossa. Äiti voi nukkua, kun joku huolehtii vauvasta. Tämä apu ei riitä, joten äiti vauvoineen ohjataan ensikotiin. Todetaan, että äiti ei jaksa ja päihdeongelma on edelleen olemassa. Äiti pääsee vauvan kanssa yhdessä perhekuntoutusyksikköön. Äitiä hoidetaan ja saavat asua yhdessä. Vältetään huostaanotto.
Perheessä on kapinoiva ja masentunut murrosikäinen, yksi pienimmistä adhd lapsi ja vielä kaksi muuta pikkuista. Perhetyöntekijä käy koululla puhumassa teinin asiasta. Vie tätä nuorta psykologin luo, kuljettaa uimaan ja nuorisokahvilaan. Hoitaa pienempiä lapsia, että vanhemmat saavat levätä. Vie lapsia ulos. Auttaa vanhempia tukihakemusten teossa ja etsii tietoa. Pienille lapsille järjestyy päiväkotipaikka nopeasti. Tukiperhe olisi myös mahdollinen ja sitä haetaan, jos em. tuki ei riitä. Perhe on vähävarainen ja saa lastensuojelusta rahallista tukea lasten harrastuksiin.
Tässäkin tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen tuki on tarpeen vain jos äiti kokee niin. Esim menneisyyden päihde/mt-ongelma ei todellakaan ole mikään syy kytätä sairauden parannuttua. Itselläni on pitkäkestoinen mt-sairaus ja kun paranen ja jos saan lapsia, niin todellakaan en tarvitse sosiaalityöntekijöitä kylään. Jos sairaus nostaa päätään, otan yhteyttä yksiyiseen psykoterapeuttiin, jolla käyn nytkin. Jos haluan nukkua, lapsen isä hoitaa tai palkkaan apua. En tarvitse ketään kylään sen takia, että ennen raskautta sairastuin.
Jos neuvola saa tietää taustastasi, lapsestasi tehdään ennakoiva lasu jo ennen kuin se on syntynyt.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.
No niin se vaan menee.
Etkä sinä päätä jääkö se yhteen kertaan. Vai roikkuvatko elämässäsi siihen asti kun lapsi on täysikäinen.
Tottakai minä päätän, mitä toimenpiteitä otan vastaan. Ei ole pakko ottaa mitään lastensuojelun apua vastaan. Huostaanoton tarvetta ei luonnollisestikaan ole, kun sairaus on parantunut ja lapsiperheen arjesta selviää.
Eikä kaikistaa, joilla on mt-historiaa, tehdä ennakollista ls-ilmoa. Osasta kyllä ja jos olen siinä joukossa, niin sitten olen, mutta en sosiaalipuolen kanssa kahvitteleman turhan takia. Ei sosiaalipuoli voi tarjota minulle enää mitään, kun hoitokontaktit löytyy yms.
Et todellakaan päätä.
Jos he haluaa ja sinä et, joudut vauvoinesi ensikotiin tarkkailujaksolle.
Siis ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi avioliitossa elävä opiskeleva nainen, jolla on työssäkäyvä mies, niin joutuu ensikotiin tarkkailujaksolle sen takia, että on sattunut sairastumaan psyykkisesti ja hakenut siihen hoitoa? Itsekin olen kohta lähemmäs 30-v ja lapsia haluan vasta avioliitossa. Niin johan se nyt olis, jos minut "riistettäisiin" kotoa tulevaisuuden aviomiehen luota johonkin laitokseen :D
Edelleenkin, päätän itse, mihin toimenpiteihin suostun. Ei sosiaalipuoli voi minua pakottaa mihinkään. Jos heidän kanssaan pitää keskustella, niin keskustelen. Mitään apua en sieltä tarvitse, koska edelleen, hoitokontakti on olemassa ja jos perhe-elämä sujuu, niin mihin sitä sosiaalia edes tarvitaan? Jos tarvitaan huiliaikaa, niin mies hoitaa tai apua voi myös palkata tai pyytää ystävää. Ihan normaalia perhe-elämää ajattelun elää mt-ongelmista huolimatta.
Jos se neuvola saa tietää sairqustaustasi, sinne lastensuojeluun lähtee ilmoitus.
Jos se lastensuojelu ei pääse kanssasi sopuun niin sitten se ei ole todellakaan mikään neuvottelutilanne, vaan he sanelee.
Ja sinä tottelet. Tai lapsi lähtee.
Ihan turha luottaa siihen että "eihän nyt meillä" ja "ei kai ne sentään".
Lasu on lähtemyt esim tilanteessa että isä vie lapsen neuvolaan ja neuvola on huolestunut sellaisen öidin jaksamisesta jota ei edes näe.
Usko huviksesi, mutta tätä tää nykyinen huolihysteria on.
Älä nyt oikeesti jaksa tuota sun länkyttämistä.
Asia ei todellakaan mene niin kuin sinä kuvittelet sen menevän.
Laskeudu nyt sieltä harhoista maan pinnalle.....
Vierailija kirjoitti:
Vaikka meille ei asiakkuutta lasusta saatukaan, kyllä siitä jäi p.n maku suuhun ja hirveä taakka, että jos joku vielä tekee ilkeyttään tai tyhmyyttään lasun, niin taas alkaa sama rumba alusta, ja mitä sitten? Vaikka tästä on jo vuosia, niin muistan kuin eilisen päivän.
Eivätkä edes suostuneet joustamaan tapaamisajoissa, vaikka kerroin että vaikeaa lähteä kesken työpäivän palaveeraamaan, siinä menee rahallista ansiota hukkaan= perheeltä rahaa pois, sekä työntekijänä maine kärsii. Varsinaista lastensuojelua!
Minulla myös lastensuojelu aiheutti vain ahdistusta ja menetystä. Kaikki ilo äitiydestä vietiin eikä turvattu missään hädässä. Kiitos vaan teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on muualta uhkailtu huostaanotolla, mutta juuri lastensuojelun sossu on ärähtänyt. Sossu on sanonut ko uhkailijoille, että mitään syytä huostaanottoon ei ole eikä ole muiden asia sellaisesta päättää. Olemme saaneet lasun avulla monenlaista apua avohuollon palveluina. Aina on pystytty sopimaan palaveriajat kaikille osapuolille sopiviksi. Ei siellä lastensuojelussa mitään mörköjä ole. Ihan tavallisia ihmisiä ovat ja monella itselläänkin lapsia ja ymmärrystä lapsiperheiden arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on muualta uhkailtu huostaanotolla, mutta juuri lastensuojelun sossu on ärähtänyt. Sossu on sanonut ko uhkailijoille, että mitään syytä huostaanottoon ei ole eikä ole muiden asia sellaisesta päättää. Olemme saaneet lasun avulla monenlaista apua avohuollon palveluina. Aina on pystytty sopimaan palaveriajat kaikille osapuolille sopiviksi. Ei siellä lastensuojelussa mitään mörköjä ole. Ihan tavallisia ihmisiä ovat ja monella itselläänkin lapsia ja ymmärrystä lapsiperheiden arjesta.
Mikä taho teitä uhkaili?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on muualta uhkailtu huostaanotolla, mutta juuri lastensuojelun sossu on ärähtänyt. Sossu on sanonut ko uhkailijoille, että mitään syytä huostaanottoon ei ole eikä ole muiden asia sellaisesta päättää. Olemme saaneet lasun avulla monenlaista apua avohuollon palveluina. Aina on pystytty sopimaan palaveriajat kaikille osapuolille sopiviksi. Ei siellä lastensuojelussa mitään mörköjä ole. Ihan tavallisia ihmisiä ovat ja monella itselläänkin lapsia ja ymmärrystä lapsiperheiden arjesta.
Mikä taho teitä uhkaili?
Viranhaltijat ja toimessa olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on muualta uhkailtu huostaanotolla, mutta juuri lastensuojelun sossu on ärähtänyt. Sossu on sanonut ko uhkailijoille, että mitään syytä huostaanottoon ei ole eikä ole muiden asia sellaisesta päättää. Olemme saaneet lasun avulla monenlaista apua avohuollon palveluina. Aina on pystytty sopimaan palaveriajat kaikille osapuolille sopiviksi. Ei siellä lastensuojelussa mitään mörköjä ole. Ihan tavallisia ihmisiä ovat ja monella itselläänkin lapsia ja ymmärrystä lapsiperheiden arjesta.
Mikä taho teitä uhkaili?
Viranhaltijat ja toimessa olevat.
Tuo on muuten harmittavan yleistä, että muiden ammattikuntien edustajilla on virheellisiä käsityksiä lastensuojelun roolista, kuten muillakin "maallikoilla". Käyttävät näitä oletuksia sitten astalona omassa roolissaan, mikä ei auta asiaa.
Eniten pelottaa se ettei lastensuojelusta koskaan tiedä millainen työntekijä omalle kohdalle tupsahtaa. Suurin osa on varmasti ihan asiallisia ja fiksuja, mutta varmasti seassa on hyvin asenteellisiakin. Ja en nyt tarkoita etteikö joku huoli voisi olla perusteltukin, vaan sitä asennoitumista perheeseen. Ihan jokaisesta perheestä saa halutessaan laadittua negatiivisen lausunnon. Sänky huolimattomasti pedattu=“koti sekaisin”, äiti meikittä ja hiukset ponnarilla= “äiti epäsiistin näköinen, krapulaisen oloinen”, lapsen hihassa pieni tahra =“lapsi kulkee likaisissa vaatteissa”, keittiönpöydällä tuparilahjaksi hankittu skumppapullo lahjanaruineen= “pöydillä viinapulloja”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yhdellä lapsella ongelmia enimmäkseen koulussa mutta myös kotona.
Ihan normi perhe: vanhemmat töissä, tosin toinen vanhempi osa-aikainen. 3lla muulla lapsella ei ongelmia.
Perheneuvolasta lähete psyk.polille, myös lasu laitettiin meidän omasta halusta.Saatiin lapselle 2 ihanaa perhetyöntekijää jotka olivat siis LAPSEN kanssa. Juttelivat, kävivät retkellä, auttoivat läksyissä yms.
Meidän vanhempien kanssa keskusteltiin vanhemmuudesta ja jaksamisesta sekä etsittiin YHDESSÄ neuvoja ja vinkkejä haastaviin tilanteisiin.
Psyk.poli tutki lapsen ja siellä todettiin että lapsi on vain herkempi eri tilanteille yms. Eli ei mitään hälyttävää diagnoosia.Koulu toimi yhteistyössä polin ja perheneuvolan sekä lasun kanssa.
Lapsi sai apua, me vanhemmat saatiin uutta näkökulmaa toimintatapoihin, eikä kertaakaan kukaan ottanut edes puheeksi mitään huostaanottoa tms.
Asiakkuus purettiin sekä psykalle että lasuun koska saatiin se tarvittava apu ja homma rupes sujumaan.
Olemme todella onnellisia saamastamme avusta ja siitä että kaikki sujui hyvin.
Ehkä syynä on se että me vanhemmat tiesimme että lastensuojelu EI ole mikään mörkö, ja me toimimme YHTEISTYÖSSÄ kaikkien tahojen kanssa.
Ennen tätä episodia meillä ei ollut mitään ennakkotietoja lasun toiminnasta.
Toki olin lukenut juttuja ja lehdistä mutta uskoin vahvasti siihen että kaikilla jutuilla on AINA 2 puolta ja lastensossuilla ON vaitiolovelvollisuus joten he ei ole voineet kertoa omaa näkemystään tilanteesta.
Ja se että kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu mätiä omenoita.Suurin osa lasun asiakkuuksista on käsittääkseni positiivisia, ne paskajutut vaan saa palstatilaa koska se myy. Ja siksi monilla on ihan väärä käsitys lastensuojelusta. Ihmiset kun haluaa lukea ja katsoa sosiaalipornoa, siihen perustuu myös kaikki tosi tv ohjelmat...
Ps. Se joka jankkaa vuoropäiväkodeista yms EI todellakaan tiedä mistä puhuu.
Ei sinne vuoropäikkyyn noin vain lapsia laitella....Ja kas, nyt sitten joku sosiaalityöntekijä keksii esiintyä "yhteistyökykyisenä malliasiakkaana". Kuin suoraan lastensuojelun esitteestä tämä. Niin läpinäkyvää. Naurettavaa.
jaapa joo. Kun selasi ketjua tulee väistämättä mieleen miksi veroeurojani moiseen tuhlataan kun kukaan sitä ei tarvitse, kytätään ja aiheutetaan mielipahaa hyville vanhemmille? Kuitenkin se toinen puoli totuutta näkyy iltapäivälehtien palstoilla: lasia unohdellaan yksin kotiin kun lähdetään juomaan, alaikäiset lapset joutuvat pärjäämään viikonlopun niin vähällä ruualla, että kouluissa tiedetään varautua nälkäisiin lapsiin maanantaisin, kaupungilla vetelhtiin hyvin nuoria pilvi/kännipäissään... Mutta ne eivät varmaankaan ole kenenkään lapsia vai onko heilläkin vanhemmat jotka vihaavat yhteiskunnan kyttäystä...
Laitapa linkkiä noihin uutisiin. Yhden ainoan uutisen näin jossa isä oli jättänyt alaikäiset yksin.
Viimeisimmässä näkemässäni jutussa sanottiin että lasten nälkä maanataisin on urbaanilegenda.
Etkö pysty ymmärtämään, että vaikka sinä et asiaa tiedosta, monet lapset elävät tuollaisessa todellisuudessa. Ei kaikista uutisoida tietenkään, myös salassapitovelvollisuus suojaa perheitä. Mut ehkä tää tosiaan on legendaa ja propagandaa jolla mahdollistetaan kyttäys ja hyötymismielessä tehdyt huostaanotot, niinhän olet päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yhdellä lapsella ongelmia enimmäkseen koulussa mutta myös kotona.
Ihan normi perhe: vanhemmat töissä, tosin toinen vanhempi osa-aikainen. 3lla muulla lapsella ei ongelmia.
Perheneuvolasta lähete psyk.polille, myös lasu laitettiin meidän omasta halusta.Saatiin lapselle 2 ihanaa perhetyöntekijää jotka olivat siis LAPSEN kanssa. Juttelivat, kävivät retkellä, auttoivat läksyissä yms.
Meidän vanhempien kanssa keskusteltiin vanhemmuudesta ja jaksamisesta sekä etsittiin YHDESSÄ neuvoja ja vinkkejä haastaviin tilanteisiin.
Psyk.poli tutki lapsen ja siellä todettiin että lapsi on vain herkempi eri tilanteille yms. Eli ei mitään hälyttävää diagnoosia.Koulu toimi yhteistyössä polin ja perheneuvolan sekä lasun kanssa.
Lapsi sai apua, me vanhemmat saatiin uutta näkökulmaa toimintatapoihin, eikä kertaakaan kukaan ottanut edes puheeksi mitään huostaanottoa tms.
Asiakkuus purettiin sekä psykalle että lasuun koska saatiin se tarvittava apu ja homma rupes sujumaan.
Olemme todella onnellisia saamastamme avusta ja siitä että kaikki sujui hyvin.
Ehkä syynä on se että me vanhemmat tiesimme että lastensuojelu EI ole mikään mörkö, ja me toimimme YHTEISTYÖSSÄ kaikkien tahojen kanssa.
Ennen tätä episodia meillä ei ollut mitään ennakkotietoja lasun toiminnasta.
Toki olin lukenut juttuja ja lehdistä mutta uskoin vahvasti siihen että kaikilla jutuilla on AINA 2 puolta ja lastensossuilla ON vaitiolovelvollisuus joten he ei ole voineet kertoa omaa näkemystään tilanteesta.
Ja se että kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu mätiä omenoita.Suurin osa lasun asiakkuuksista on käsittääkseni positiivisia, ne paskajutut vaan saa palstatilaa koska se myy. Ja siksi monilla on ihan väärä käsitys lastensuojelusta. Ihmiset kun haluaa lukea ja katsoa sosiaalipornoa, siihen perustuu myös kaikki tosi tv ohjelmat...
Ps. Se joka jankkaa vuoropäiväkodeista yms EI todellakaan tiedä mistä puhuu.
Ei sinne vuoropäikkyyn noin vain lapsia laitella....Ja kas, nyt sitten joku sosiaalityöntekijä keksii esiintyä "yhteistyökykyisenä malliasiakkaana". Kuin suoraan lastensuojelun esitteestä tämä. Niin läpinäkyvää. Naurettavaa.
jaapa joo. Kun selasi ketjua tulee väistämättä mieleen miksi veroeurojani moiseen tuhlataan kun kukaan sitä ei tarvitse, kytätään ja aiheutetaan mielipahaa hyville vanhemmille? Kuitenkin se toinen puoli totuutta näkyy iltapäivälehtien palstoilla: lasia unohdellaan yksin kotiin kun lähdetään juomaan, alaikäiset lapset joutuvat pärjäämään viikonlopun niin vähällä ruualla, että kouluissa tiedetään varautua nälkäisiin lapsiin maanantaisin, kaupungilla vetelhtiin hyvin nuoria pilvi/kännipäissään... Mutta ne eivät varmaankaan ole kenenkään lapsia vai onko heilläkin vanhemmat jotka vihaavat yhteiskunnan kyttäystä...
Laitapa linkkiä noihin uutisiin. Yhden ainoan uutisen näin jossa isä oli jättänyt alaikäiset yksin.
Viimeisimmässä näkemässäni jutussa sanottiin että lasten nälkä maanataisin on urbaanilegenda.
Etkö pysty ymmärtämään, että vaikka sinä et asiaa tiedosta, monet lapset elävät tuollaisessa todellisuudessa. Ei kaikista uutisoida tietenkään, myös salassapitovelvollisuus suojaa perheitä. Mut ehkä tää tosiaan on legendaa ja propagandaa jolla mahdollistetaan kyttäys ja hyötymismielessä tehdyt huostaanotot, niinhän olet päättänyt.
Täällä väitettiin että uutisia on tämän tästä. Kommentoin tätä huuhaaväitettä.
Lastensuojelu aiheuttaa paljon kärsimystä. Tänään taas juttu jossa kerrottiin sen tyrineen. Saman skaalan toisessa päässä on ne perheet joihin se ammattitaidottomuus kohdistuu vainona.
Ammattitaito.
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelottaa se ettei lastensuojelusta koskaan tiedä millainen työntekijä omalle kohdalle tupsahtaa. Suurin osa on varmasti ihan asiallisia ja fiksuja, mutta varmasti seassa on hyvin asenteellisiakin. Ja en nyt tarkoita etteikö joku huoli voisi olla perusteltukin, vaan sitä asennoitumista perheeseen. Ihan jokaisesta perheestä saa halutessaan laadittua negatiivisen lausunnon. Sänky huolimattomasti pedattu=“koti sekaisin”, äiti meikittä ja hiukset ponnarilla= “äiti epäsiistin näköinen, krapulaisen oloinen”, lapsen hihassa pieni tahra =“lapsi kulkee likaisissa vaatteissa”, keittiönpöydällä tuparilahjaksi hankittu skumppapullo lahjanaruineen= “pöydillä viinapulloja”
Ei se sossu peruskuntoista asuntoa alaa sen suuremmi kyttäilemään, kuvailevat koska niin vaaditaan tehtävän. Eri asia on sitten nämä todelliset asiakasperheet. Vast'ikään oli lehdissä kun taksikuski teki lasun vammaisesta lapsesta. Sossut menivät kotikäynnille. Asunnossa oli ulosteita seiniä myöden, lasten sängyt oli romahtaneet, kakkavaippoja lojui nurkissa pitkältä aikaväliltä. Lastensuojeluperheiden asunnoissa voi olla myös teräaseita lattioilla, huumeruiskuja.Yhdessä oli lasten nukkumapaikka parvella, jossa ei ollut lainkaan kaiteita.
Vierailija kirjoitti:
Eniten pelottaa se ettei lastensuojelusta koskaan tiedä millainen työntekijä omalle kohdalle tupsahtaa. Suurin osa on varmasti ihan asiallisia ja fiksuja, mutta varmasti seassa on hyvin asenteellisiakin. Ja en nyt tarkoita etteikö joku huoli voisi olla perusteltukin, vaan sitä asennoitumista perheeseen. Ihan jokaisesta perheestä saa halutessaan laadittua negatiivisen lausunnon. Sänky huolimattomasti pedattu=“koti sekaisin”, äiti meikittä ja hiukset ponnarilla= “äiti epäsiistin näköinen, krapulaisen oloinen”, lapsen hihassa pieni tahra =“lapsi kulkee likaisissa vaatteissa”, keittiönpöydällä tuparilahjaksi hankittu skumppapullo lahjanaruineen= “pöydillä viinapulloja”
Lopulta työtä kuitenkin määrittelee laki, eikä työntekijä tee päätöksiä esim. vastentahtoisissa huostaanottotapauksissa vaan menevät hallinto-oikeuden arvioitaviksi. Myös virkavastuu on olemassa, vastuu on suuri.
Miksi ihmeessä tehtäisiin jos olen parantunut?
Ja jos tehtäisiin, niin toisaalta mitä sitten? Tapaan sossut kerran ja se saa riittää. En minä ala sosiaalityöntekijöitä kestitsemään, kun ei siihen ole tarvetta. Ei menneisyyden mt-ongelma vaikuta välttämättä nykyhetkeen paljoakaan, paitsi että elämänkokemusta on rutkasti enemmän.
Ja eihän sosiaalipuoli edes voi auttaa sairauden kanssa. Minulla on jo psykoterapeutti, joka on erikoistunut omaan sairauteeni.