Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Lastensuojeluun ei olla koskaan tyytyväisiä. Jos se johonkin reagoi, niin ei olisi saanut reagoida tai vähintäänkin reagoi aivan liian myöhään. Jos taas ei reagoi, niin pitäisi ehdottomasti reagoida. Päättäkääpä jo.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun ei olla koskaan tyytyväisiä. Jos se johonkin reagoi, niin ei olisi saanut reagoida tai vähintäänkin reagoi aivan liian myöhään. Jos taas ei reagoi, niin pitäisi ehdottomasti reagoida. Päättäkääpä jo.
Vastuuseen joutaisivat väärin perustein toimiessaan.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun ei olla koskaan tyytyväisiä. Jos se johonkin reagoi, niin ei olisi saanut reagoida tai vähintäänkin reagoi aivan liian myöhään. Jos taas ei reagoi, niin pitäisi ehdottomasti reagoida. Päättäkääpä jo.
Äly hoi, nuo eivät ole toisensa poissulkevat asiat eli mitään ei tarvitse tuossa päättää. Anna kun arvaan, olet sossu ja äo sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”
No todella isojakin lausuntoja voidaan tehdä niin että osa tiedoista puuttuu ja niin totuuskin näyttää toisenlaiselta. Aivan älytöntä.
Kirjauksista puhumattakaan.
Oikaisu mahdotonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun ei olla koskaan tyytyväisiä. Jos se johonkin reagoi, niin ei olisi saanut reagoida tai vähintäänkin reagoi aivan liian myöhään. Jos taas ei reagoi, niin pitäisi ehdottomasti reagoida. Päättäkääpä jo.
Vastuuseen joutaisivat väärin perustein toimiessaan.
Näin ei tapahdu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös hämmentää miten tuota on huoli, herää huoli-retoriikkaa käytetään. Siis kai sen huolen täytyy olla jollain tavalla aina perusteltu? Pelottavaa että viranomaiset voivat tehdä isojakin päätöksiä tunnepohjalta. Ajatelkaa jos tuomioistuimetkin tuomitsisi ihmisiä noin, “syntyy tunne että X on syyllinen”
No todella isojakin lausuntoja voidaan tehdä niin että osa tiedoista puuttuu ja niin totuuskin näyttää toisenlaiselta. Aivan älytöntä.
Huoli sanalla suuri merkitys, päätöksiä tehdään liikaa sen perusteella. Huoli sanalla varustetut lausunnot menevät läpi ilman perusteluja
Perustuslakituomioistuin perustettava Suomeen
Adressi
Me allekirjoittaneet vaadimme että Suomeen perustetaan perustuslakituomioistuin valvomaan perustuslain toteutumista. Olemme ajautuneet tilanteeseen jossa kansalaisia valvovat useat tahot mutta virkamiehiä valvovat heidän itsensä nimittämät toiset valtion virkamiehet, tilanne on kestämätön ja täysin absurdi. Tämä kansalaisaloite vaatii perustamaan valtion viroista erillään toimivan ja riippumattoman oikeudellisen elimen jotta Suomen kansallisomaisuuden, itsemäärämisoikeuden sekä kansalaisten etua valvotaan ja rikoksiin syyllistyneitä myös rangaistaan, ankarammin kuin tavallista kansalaista koska kyseessä on luottamustoimissa tehdyt rikokset.
Lastensuojelun tehtävä on suojella lasta. Perheen suojelu ei voi ohittaa sitä. Vaikka vanhemmista tuntuu pahalta, heidän tunteensa ei ole pääasia vaan lapsen oikeus turvaan. Lapsi voi saada lastensuojelun kautta apua. Jotta lapsi saisi apua, täytyy aikuisten sitoutua tekemään se muutos, jota tarvitaan. Vanhempien täytyy hyväksyä ehdotukset. Olivat ne sitten tukiperhe lapselle, päiväkotipaikka lapselle, perhetyöntekijä, vanhemman meno päihdekuntoutukseen, perhekuntoutus, lapsen avohuollon sijoitus. Viimeisenä, jos muu ei auta, lapsen huostaanotto. Lapsella on oikeus turvalliseen arkeen. Siitä lastensuojelussa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
Se ei riitä että osa lapsista laitoksessa on tavallisia. Yhdenkin huumenuoren seura on liikaa. Voidaanko se taata?
Ei tietenkään voida taata.
Eli on ihan mahdollista että lapsi tulee laitosviikonlopulta kotiin ja joku on esitellyt hänelle piikitysjälkiä ja leuhkinut rikosrekisterillään? Nice!
Sitä se on. Lastensuojelusta kannattaa pysyä kaukana, koska ei siellä suojella kuin laitoksien pyörittäjien lompakoita.
Up!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KovaleukaKovaluu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku toitottaa, kuinka kaikilla on kaipuu biologisen vanhemman luokse ja veri on vettä sakeampaa jne. oli tilanne mikä hyvänsä. Ihan tiedoksi sinulle, että sinä et voi puhua muiden ihmisten puolesta, vaikka kuinka kuvittelet olevasi kaikkitietävä.
Tiedoksi sinulle että meitä on muutama. Myönnän että kirjoitin yhden noista. Ne muut ovat muilta. Mutta ne adoptiolapset eivät kerro samanlailla kuin me tai te, eivätkä ilmeisesti olleet täällä vastaamassa. Ja eri adoptiolasten välillä on eroja. Jokin otos kuitenkin tuli tännä, eikä kannata vetää hernettä nenään. Jos haluat syventyä asiaan pitäisi varmaan lukea tilastotiedettäkin ja sitten vielä sosiaalialaa. Kun sinäkin pyrit koko ajan olemaan oikeassa? Minäkin yritin olla nero jossain jutussa varsinkin nuorempana mutta korkealta tipahdin ja kovaa, tosi kovaa.
Ainakin tilastotiede on kimuranttia ja vaatii tarkkanäköisyyttä. Esim syntyvyyslukuja ilmoitetaan että yksi nainen synnyttää 2,4 lasta tai 3,1 lasta jossain maassa. Tätä pitäisi nyt olla selittämässä joku muu kuin minä, sillä en tiedä tarkalleen miten lasketaan ja otetaanko huomioon elävänä ja kuolleena syntyneet ja onko kyseessä naiset hedelmällisessä iässä ja onko kyseinen tieto per vuosi. Ja ovatko alkuperäiset luvut edes tehty samoilla mittareilla joka maassa. Sitä vaan että kun oikeasti ei kukaan synnytä 2,4 lasta niin asia pitää voida jollain lailla selittää. Tämä vaatii usein paljonkin syventymistä aiheeseen. Tämä oli vaan yksi esimerkki.
Pikkasen kaukaa haettu mutta näen että tänne emme saa Helsingin Sanomien tasoa eivätkä tohtorinväitöskirjan tehneetkään tänne tule kirjoittelemaan. Adoptio on aihe johon olen harvemmin törmännyt lasun yhteydessä. Tiedän muutaman adoptioperheen mutta ei oikein ole soveliasta ruveta kyselemään heiltä yhtään mitään. Tv:ssä oli hiljakkoin sarja jossa adoptiolapset halusivat tavata biovanhempansa. Haluatko sinä selittää tämänkin pois?
Se on ihan ymmärrettävää, että haluaa tavata ne ihmiset, joista on lähtöisin. Ainakin tietää heistä jotain. Mutta se on potaskaa, että heidän luokseen olisi jokin kaipuu siihen tyyliin, että syntymästään asti tiettyjen ihmisen lapsena ollut olisi oitis valmis hylkäämään entisen ja juoksemaan biovanhempiensa syliin. Ihan vain siksi, kun veri on vettä sakeampaa. Se kun vaan ei ole. Se ihminen, joka lapsesta huolehtii, elää arjen ilot ja surut, pyyhkii kyyneleet, valvoo lapsen sairastaessa, rakastaa vaikka lapsi tekisi mitä, on se oikea vanhempi. Sillä ei ole merkitystä kenen kohdusta lapsi maailmaan putkahti, kun pelissä on koko elämä.
sijaisvanhempi
Kyllä sillä vaan on väliä. Raskausaikana lapseen luodaan erityinen suhde. Vauva ei tälläistä suhdetta saa kenenkään muun kuin bioäitinsä kanssa.
Ei se nyt ihan noin mene.
Oma äitini käyttäytyi koko lapsuuteni niin, että todellakin toivoin että minut adoptoitaisiin tms.
Teini-iässä muutin pois, enkä sen jälkeen yhteyttä ole pitänyt. Viime tapaamisesta jo lähemmäs 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun tehtävä on suojella lasta. Perheen suojelu ei voi ohittaa sitä. Vaikka vanhemmista tuntuu pahalta, heidän tunteensa ei ole pääasia vaan lapsen oikeus turvaan. Lapsi voi saada lastensuojelun kautta apua. Jotta lapsi saisi apua, täytyy aikuisten sitoutua tekemään se muutos, jota tarvitaan. Vanhempien täytyy hyväksyä ehdotukset. Olivat ne sitten tukiperhe lapselle, päiväkotipaikka lapselle, perhetyöntekijä, vanhemman meno päihdekuntoutukseen, perhekuntoutus, lapsen avohuollon sijoitus. Viimeisenä, jos muu ei auta, lapsen huostaanotto. Lapsella on oikeus turvalliseen arkeen. Siitä lastensuojelussa on kyse.
Eli jos yh-äiti on käsi paketissa kuukauden ajan niin lapsen hyvä arki tuona aikana turvataan siten, että tehdään paljon kirjauksia ja joku tulee kotiin luennoimaan voimavaroista arjessa?
yksi suurin ongelma on se että lapsi joka kuuluisi terveydenhuoltopalveluiden piiriin(mt-ongelmat, neurologiset ongelmat, kehityshäiriöt) yritetään hoitaa lastensuojelun toimenpitein, vaikka se lapsi tarvitsisi esim. psykologin tai neurologin tutkimuksia ja terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
yksi suurin ongelma on se että lapsi joka kuuluisi terveydenhuoltopalveluiden piiriin(mt-ongelmat, neurologiset ongelmat, kehityshäiriöt) yritetään hoitaa lastensuojelun toimenpitein, vaikka se lapsi tarvitsisi esim. psykologin tai neurologin tutkimuksia ja terapiaa.
Lastensuojelu ei anna eikä tee lähetteitä mihinkään terveydenhuollon palveluihin eikä myöskään pysty vaikuttamaan niihin asioihin. Jos lapsensa haluaa lasten tai nuorisopsykiatrisen palvelun piiriin lähetteen tekee joko yksityinen, terveyskeskus tai koululääkäri. Eli apua haetaan sieltä mistä sitä halutaan ja terveydenhuollon palveluita haetaan terveydenhuollosta. Psykiatrinen puoli taas ei ymmärrä eikä osaa diagnosoida neurologisia ongelmia eli jos lapsella on autisminkirjon epäilyjä niin lähete tehdään neuropsykiatriselle, yhäkään lastensuojelu ei näihin asioihin vaikuta. Nämä edellämainitut tahot voi antaa lausunnon jolla saa koulussa erityistä tukea opiskeluun, yhäkään lastensuojelu ei tähän vaikuta. Jos lapsen haluaa hoitoon, sille voi hakea päiväkotipaikan. Yhäkään ei tarvita lastensuojelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun tehtävä on suojella lasta. Perheen suojelu ei voi ohittaa sitä. Vaikka vanhemmista tuntuu pahalta, heidän tunteensa ei ole pääasia vaan lapsen oikeus turvaan. Lapsi voi saada lastensuojelun kautta apua. Jotta lapsi saisi apua, täytyy aikuisten sitoutua tekemään se muutos, jota tarvitaan. Vanhempien täytyy hyväksyä ehdotukset. Olivat ne sitten tukiperhe lapselle, päiväkotipaikka lapselle, perhetyöntekijä, vanhemman meno päihdekuntoutukseen, perhekuntoutus, lapsen avohuollon sijoitus. Viimeisenä, jos muu ei auta, lapsen huostaanotto. Lapsella on oikeus turvalliseen arkeen. Siitä lastensuojelussa on kyse.
Eli jos yh-äiti on käsi paketissa kuukauden ajan niin lapsen hyvä arki tuona aikana turvataan siten, että tehdään paljon kirjauksia ja joku tulee kotiin luennoimaan voimavaroista arjessa?
Murtunut käsi ei millään lailla avaa lastensuojelun asiakkuutta. Mikäli äiti ei pärjää lapsen kanssa, kannattaa kysyä lapsiperheiden kotipalvelua. Tosin maksimimäärä esim. Helsingissä on 30 tuntia, mutta auttaa sekin jotain. Mutta mikäli vanhempi tosiaan sairastuu vakavasti, on vaikka auto-onnettomuudessa ja kolme kuukautta sairaalassa eikä perheellä ole läheisverkostoa, joka pystyy auttamaan, niin pakkohan se lapsi on sijoittaa siksi aikaa. Ei me vauvaa yksin kotiin jätetä ilman hoitoa. Toki, jos siellä kotona on vaikka lapsen isä tai mummo, niin parempihan se on kuin sijoitus.
Ylös