Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Vapise, joulusiivous! Sinä et ole enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en koe kuolinsiivousta tarpeelliseksi. Kotini on jo järjestyksessä, en omista turhaa, enkä mitään alushousuja nolompaa. Jos nyt kuolla kupsahdan niin jätän jälkeeni vain hyvää ja laadukasta käyttötavaraa, sekä muutaman muistoesineen, joiden seasta lähimmäiset (lapsi etunenässä) saa poimia mitä haluavat ja loput heivata mäkeen. KonMari-metodi siis riittää minulle. Siinä kirjassahan sivuttiin vähän tätäkin näkökantaa.
Tietääkseni luvassa ei ole ainakaan huomattavaa perintöä, eikä kuolinpesää minulle siivottavaksi. Pääsen itsekin siis helpolla.
Nuo vanhat päiväkirjat ja kalenterit on kyllä vähän ongelmallisia. Itsellenikin on niitä kertynyt useampia. En oikeastaan itsekään halua niitä enää lukea, vaikka ei niissä mitään skandaalinkäryistä olekaan, mutta en jostain syystä viitsisi niitä tuhotakaan. Viimeinen ihminen, jonka haluaisin niitä tutkivan on oma äiti, joka varmasti olisi uteliaana niitä ensimmäisenä käymässä läpi. Riittäisiköhän, jos laittaisi ne laatikkoon ja ohjeeksi "tuhottava avaamatta." Suomen kirjallisuuden seuralla on joskus ollut vanhojen päiväkirjojen keräys tutkimusaineistoksi, tällaiseen voisin kirjat lahjoittaa jos vastaavaa keräystä olisi nyt meneillään.
En. Mulla on näiden pikkareiden pers**ssäkin reikä, eli en ole ollenkaan varautunut äkkikuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhat päiväkirjat ja kalenterit on kyllä vähän ongelmallisia. Itsellenikin on niitä kertynyt useampia. En oikeastaan itsekään halua niitä enää lukea, vaikka ei niissä mitään skandaalinkäryistä olekaan, mutta en jostain syystä viitsisi niitä tuhotakaan. Viimeinen ihminen, jonka haluaisin niitä tutkivan on oma äiti, joka varmasti olisi uteliaana niitä ensimmäisenä käymässä läpi. Riittäisiköhän, jos laittaisi ne laatikkoon ja ohjeeksi "tuhottava avaamatta." Suomen kirjallisuuden seuralla on joskus ollut vanhojen päiväkirjojen keräys tutkimusaineistoksi, tällaiseen voisin kirjat lahjoittaa jos vastaavaa keräystä olisi nyt meneillään.
Hyvin harva ihminen pystyy vastustamaan kiusausta, jos se tarjotaan ilman rankaisua ja kiinnijäämisen pelkoa. Ihmiset ovat uteliaita, erityisesti jos tiedät jonkun olevan jo nyt utelias niin ihan turha kuvitella, että jotain "viimeistä tahtoasi" pahvilaatikon päällä noudatettaisiin :)
Itse tuhosin omat päiväkirjani jo n. 15 vuotta sitten enkä ole kertaakaan kaivannut.
Jos haluaa jotain taltioida, vie kirjoitukset blogiin ja julkaisee sen (anonyymina). Siellähän sitten ovat kunnes katoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aion säästää kaikki asialliset dokumentit, sekä jätesäkillisen muuta paperia joka näyttää tärkeältä. Ne jääköön lojumaan sinne tänne kaiken muun rojun sekaan jota raahaan kirpparilta asunnon täyteen, himohamstraajat -tyyliin. Kuoltuani maalliset jäännökseni tulee sijoittaa egyptiläistyyliseen kiviarkkuun, joka painaa 500kg, se asetetaan alkuperäisiä menetelmiä kunnioittaen rakennettuun pyramidiin. pienikin pyramidi käy, kunhan on ehta pyramidi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhat päiväkirjat ja kalenterit on kyllä vähän ongelmallisia. Itsellenikin on niitä kertynyt useampia. En oikeastaan itsekään halua niitä enää lukea, vaikka ei niissä mitään skandaalinkäryistä olekaan, mutta en jostain syystä viitsisi niitä tuhotakaan. Viimeinen ihminen, jonka haluaisin niitä tutkivan on oma äiti, joka varmasti olisi uteliaana niitä ensimmäisenä käymässä läpi. Riittäisiköhän, jos laittaisi ne laatikkoon ja ohjeeksi "tuhottava avaamatta." Suomen kirjallisuuden seuralla on joskus ollut vanhojen päiväkirjojen keräys tutkimusaineistoksi, tällaiseen voisin kirjat lahjoittaa jos vastaavaa keräystä olisi nyt meneillään.
Hyvin harva ihminen pystyy vastustamaan kiusausta, jos se tarjotaan ilman rankaisua ja kiinnijäämisen pelkoa. Ihmiset ovat uteliaita, erityisesti jos tiedät jonkun olevan jo nyt utelias niin ihan turha kuvitella, että jotain "viimeistä tahtoasi" pahvilaatikon päällä noudatettaisiin :)
Itse tuhosin omat päiväkirjani jo n. 15 vuotta sitten enkä ole kertaakaan kaivannut.
Jos haluaa jotain taltioida, vie kirjoitukset blogiin ja julkaisee sen (anonyymina). Siellähän sitten ovat kunnes katoavat.
No niinhän se kyllä on. Tuota digitaalista säilömistä en ole tullut ajatelleeksikaan, kiitos vinkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut siivoilemassa useamman sukulaisen jäämistöjä, ja perinteitä kunnioittaakseni tulen jättämään todellisen hässäkän.
Elämä on kilpailu, jossa voittaja määräytyy sen mukaan kenellä on lopussa eniten romua.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta en koe kuolinsiivousta tarpeelliseksi. Kotini on jo järjestyksessä, en omista turhaa, enkä mitään alushousuja nolompaa. Jos nyt kuolla kupsahdan niin jätän jälkeeni vain hyvää ja laadukasta käyttötavaraa, sekä muutaman muistoesineen, joiden seasta lähimmäiset (lapsi etunenässä) saa poimia mitä haluavat ja loput heivata mäkeen. KonMari-metodi siis riittää minulle. Siinä kirjassahan sivuttiin vähän tätäkin näkökantaa.
Tietääkseni luvassa ei ole ainakaan huomattavaa perintöä, eikä kuolinpesää minulle siivottavaksi. Pääsen itsekin siis helpolla.
Niin tuohon tässä on monella pyrkimys... Suurimmalla osalla ihmisiä kun tuppaa sitä romua kertymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta Minun tuhkani nakataan tuuleen.
Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.
Hyvä idea tuo kansio.
Oli melkoinen työmaa käydä läpi edesmenneen lähimmäisen järjestämättömät paperit, liput ja laput 40 vuoden ajalta. Kaikki piti plarata, koska myös ne tärkeät paperit löytyivät pikku hiljaa siitä samasta "arkistosta". Eivät olleet aikajärjestyksessä...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.
Voisiko tämä ja muut vastaavalla tavalla kommentoineet harvat ihmiset avata hieman miksi tämä aloitus - joka on mielestäni viaton ja koskee käytännöllistä, otsikoissa juuri nyt olevaa asiaa - on heidän mielestään niin hirvittävä, että olisi jopa rikosilmoituksen arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kupsahdan, jälkeeni jää kaksi selvittämätöntä kuolinpesää (omani ja perimäni) plus firman alasajo/myyminen. Että paras henkivakuutus on olla siivoamatta tätä, koska sen valmistuttua tulee sellainen fiilis, että nyt on lupa kuolla.
Taikauskoista ajattelua. Ajattelet nyt huijaavasi kuolemaa kun et siivoa. Ei sillä ole merkitystä muuhun kuin siihen fiilikseen, mikä sinulla on loppuelämäsi ajan. Onko olo kevyt ja vapaa vaiko kaiveleeko alitajuntaa paperi- ja tavararöykkiöt ja pursuvat kaapit.
Vierailija kirjoitti:
Meidän taloyhtiö innostui ajatuksesta ja ensi viikolla on tulossa jätelava pihaan. Minusta ihan hyvä juttu.
Hmm. En ehdottaisin "kuolinsiivousta" yli 60-vuotiaalle ellen sitten tunne häntä todella hyvin. Nimi kun kalskahtaa vähän ikävälle. Meidän talossa on paljon vanhuksia, ja välillä joku ihan aikuisten oikeasti kuoleekin pois. Ilmoitustaululla oleva "tuodaan roskalava x. päivänä pihaan, voitte tehdä kaikki kuolinsiivousta" olisi aika makaaberi (ja varmasti minä tirskahtaisin sille siitä huolimatta).
Luulen, että terminä kuolinsiivous iskee tällaisiin viisikymppisiin, jotka ovat ns. puolessavälissä. Vielä nuoria ja elinkelpoisia :D mutta tiedostavat puolivälissä olemisen ja uskaltavat jo katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä sen, että elämä on rajallinen. Ja tajuavat, että sitä voi tehdä mitä haluaa ja jos jokin tuottaa iloa (kuten KonMarissa) niin on ihan ok tehdä se. Ja on ihan ok putsata nurkat ja tehdä "kuolinsiivous" eikä siinä ole mitään karmeaa ja pahaenteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa aloitettua vaikka tässäkin ketjussa intoilen aloittavani.
Kaaos on valtava ja pinta-ala vielä valtavampi eli en osaa aloittaa mistään, kun liikaa tekemistä ja tämä on jatkunut jo vuosia.
Olen vähentänyt muutaman vuoden aikana paljon, mutta silti oikein missään ei näy mitään tapahtuneen.
Lapset ei enää leluja tarvitse, mutta en raaski niitä poikaan kaikkea laittaa ja nyt niitä pyöritellään.
Samoin jemmaan ns kotivaatteita isot määrät pahan päivän varalle nuukuuksissani.
Rahaa on vähän käytössä ja aikaa liikaa, mutta mietin olenko masentunut sillä en pysty olemaan järjestelmällinen siivouksesta ym nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa joskus kun on ollut pahoina työstressikausina kämppä ihan kauhea läävä, minut on lopulta motivoinut siivoamaan juuri se ajatus, että olisi se noloa, jos nyt kuolisin tänne vaikka sydänkohtaukseen ja sitten löytäisivät minut sen siivon keskeltä. Ajattelisisvat, että oli se onneton ja alkoholisoitunut ihminen (kaljatölkkejä ympäriinsä), vaikka pinnalta näytti niin tasapainoiselta.
Hyvä kommentti joka sai ajattelemaan. Minulla on kausia, jolloin en saa siivottua, vaan varsinkin keittiön tasot täyttyvät kaikenlaisesta roskasta ja saastasta. En vain saa aloitettua siivoamista töiden jälkeen, onneksi asun yksin, kissoja kyllä on. Tänään aloitan siivoilua kunhan pääsen kotiin (tauolla nyt kirjoitan tätä kommenttia).
Minä teen kuolinsiivousta. Olen vasta 36 vuotias, mutta äidiksi tultuani tajusin, että en todellakaan tarvitse kaikkea tätä tavaraa. Tavara vie tilaa - pitää ostaa isompi koti, tavara vaikeuttaa siivoamista, tavaraan sitoutuu rahaa, jolle on lapsiperheessä muutakin käyttöä. Jos en itse siivoa tätä, niin kuka muu sen muka puolestani tekee? Viime vuonna lähti 25 laatikollista tavaraa. Tänä vuonna jo 8 laatikollista. Papereista on vielä puolet käymättä läpi ja lisäksi aiomme hankkiutua eroon 4-5 huonekalusta. Luulen että ensi kesään mennessä meillä on yhden huoneen verran vähemmän tavaraa. Täällä maalla neliö maksaa 2000 euroa, joten säästö on silläkin lailla ajateltuna iso. Ja jo myydyistä tavaroista olemme saaneet 600 euroa kirppiksellä joka hinnoittelee puolestamme eli raivauksen ja kuljetuksen jälkeen meidän työpanosta ei ole tarvittu. Siivoaminen on jo helpottunut. Kun saan paperit kuntoon niin mieleni kevenee vielä lisää.
Teimme myös molemmat hautajaissuunnitelmat ja hoitotestamentin. Normaali testamentti meillä jo olikin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ihmiset senverta nöyrtyä että annatte tavaroitanne läheisillenne tai edes vaikka opiskelijoille jne ettekä kärrää niitä kaatikselle?
Tehdään Suomesta taas hyvien ihmisten maa!
Olen yrittänyt antaa tavaroitani opiskelijoille mutta heille ei kelpaa, kuin uusimmat ja täysin ehjät merkkituotteet. Olen tarjonnut muutaman vuoden vanhoja puhelimia ei kelpaa. Olen tarjonnut täysin ehjiä huonekaluja joissa on vain hieman käytön jälkiä eivät kelpaa. Edes vanha kannettava tietokone ei kelvannut =( Opiskelijat ovat suomessa selvästi tottuneet liian hyvään.
Tämän aloituksen otsikko on saanut hymyn huulilleni monena päivänä. Tuon capslockilla kirjoitettu sana on vaan niin kaunistelematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ihmiset senverta nöyrtyä että annatte tavaroitanne läheisillenne tai edes vaikka opiskelijoille jne ettekä kärrää niitä kaatikselle?
Tehdään Suomesta taas hyvien ihmisten maa!
Olen yrittänyt antaa tavaroitani opiskelijoille mutta heille ei kelpaa, kuin uusimmat ja täysin ehjät merkkituotteet. Olen tarjonnut muutaman vuoden vanhoja puhelimia ei kelpaa. Olen tarjonnut täysin ehjiä huonekaluja joissa on vain hieman käytön jälkiä eivät kelpaa. Edes vanha kannettava tietokone ei kelvannut =( Opiskelijat ovat suomessa selvästi tottuneet liian hyvään.
Minä olen jo muutaman vuoden vähentänyt tavaroita, tarkoituksenamme kun on parin vuoden sisällä muuttaa pienempään asuntoon. Nyt tänäkin syksynä on yksi vanha kannettava tietokone lähtenyt opiskelijalle, samoin yksi sohva kotoaan muuttaneelle nuorelle miehelle (poikani kaveri), ja juuri eilen lähti vielä yksi nojatuoli ja lamppu tyttäreni ystävälle. Eli kyllä tuntuu kelpaavan.
Tuon puhelimen kelpaamattomuuden tavallaan ymmärrän, puhelin on sellainen työkalu nykyään, vanhoihin ei välttämättä saa enää käyttöjärjestelmää päivitettyä tai kaikkia sovelluksia ladattua.
Kyllä noita 2000-luvunkin tavaraa löytyy, vein pois kun en kehtaa enää käyttää kovin nuorekkaita vaatteita.;
kierrätys kannattaa, Vanhoja peittoja eläinten makuualustaksi, joita ajattelen ei tuota vaatetta kukaan huolisi laitan end of life-laatikkoon.