Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Olisiko elämänsiivous parempi? Ideana on kaiketi siivota omasta elämästä kaikki pois, mistä jäisi jälkiä jälkipolville. Pois kaikki, mistä ei ole hyötyä, eikös?

En voi sanoa aloittaneeni, mutta kun muutimme pienempään, siivoisimme pois paljon kaikkea ylimääräistä, jota oli tullut säästettyä. Sitten kuoli pari miehen tätiä ja enoni ja olimme mukana tyhjentämässä koteja. Valtavasti oli säästetty vaikka mitä, osalla ihan roskaa, osalla taas "sitten joskus otetaan käyttöön"- astioita ja tavaraa. Meillä oli useamman kuukauden uudessa kodissa ylimääräistä tavaraa, kun myimme, kierrätimme ja kävimme läpi muiden elämän asioita.

Tulikin yhtä aikaa sekä väsymys oman elämän tavaroiden suhteen että ymmärrys, miksi näitä siivouksia tehdään. Minulla on lomaviikko tulossa, jolloin ajattelin käydä läpi niitä muutamaa paperikasaa ja tavaralaatikkoa, jotka jäivät muuttokuormasta käsittelemättä. Se olkoon omaa siivoustani.

Meillä kun paperiasiat ovat muuten kunnossa, ylimääräistä tavaraa ei oikeastaan enää ole ja lapset voivat sitten aikanaan heittää lähimmän kirjaston kierrätyshyllyyn ne kirjani, jotka eivät heitä kiinnosta ja miehen mukit, jotka ovat elämästä säilyneet. Muuten keräämme enemmän muistoja ja magneetteja ja parin vuodesta päästä eläkkeellä voi sitten heittää kierrätyskeskukseen ne työasut, joita ei enää tarvitse.

Minusta kuolinsiivouksen ideana ei ole luopua kaikesta ja elää tyhjän kodin keskellä odottamassa kuolemaa. On tarkoitus luopua niistä asioista, joita ei enää tarvitse, mutta säästää muuten vain. 

Täytyy tunnustaa, että kotini on varmasti muista aika masentava. Olemme miehen kanssa minimalisteja, kumpikaan ei ole kerännyt tavaraa mukanaan. Minä muutin aiemmassa työssäni niin usein, ettei oikeastaan edes tehnyt mieli haalia mitään omaa ja mies on tyyppinä sellainen muutenkin. Ellei työ vaatisi tiettyä tyyliä, niin hänellä olisi varmaan vain 2 samanlaista paitaa, kahdet samanlaiset housut, toinen setti vuoroin käytössä ja toinen pesussa. Lasten myötä tavaraa helposti kertyisi, mutta olemme siinäkin olleet tiukkoja; mieluummin elämyksiä kuin lahjoja.

Joten olemme aika kauhuissamme jo valmiiksi siitä, kun jonakin päivänä joudumme tekemään vanhempiemme kuolinsiivoukset (on kyllä karmiva sana). Kummankin vanhemmissa on hamsterien vikaa. Isäni säästää ihan kaiken, anoppi haalii kaikenlaista tavaraa ties mistä. Appi on käsittääkseni koittanut hillitä, mutta luovuttanut ja äitini mielestä on ihan viisasta säästää asioita, joita voi tarvita joskus.

Siskoni ja miehen veli asuvat sen verran kaukana, toinen ulkomailla, joten homma jää aika varmasti meille. Onko muilla neuvoja? Voisikohan yrittää karsia joten jo etukäteen? 

Tässä vuosien varrella olemme tehneet tavaroiden karsimista reilulla kädellä. Vapauttaa ilmaa hengittää, eikä ole niin paljon siivoamista. Kuolema joka päivä mielessä, kiitollisuus elämästä. Minä 65v. mies 74v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää seurata sivusta ettei mitään saisi olla, kukaan ihminen ei joudu tuollaiseen tilaan ilman painostamista, on vielä täysissä järjissään mutta kaiketi lapsensa alistama.

Juu, etenkin 3 jätesäkillistä pestyjä jogurttipurkkeja ja 2 säkillistä tyhjennettyjä kahvipakkauksia yms. tärkeää täytyy kyllä jättää lapsille hoidettavaksi. 

Ihanko oikeasti jollakulla vielä on pestyjä jogurttipurkkeja jemmassa? Näihin keskusteluihin otetaan aina esimerkeiksi ne ihan äärimmäiset. Ja jos siivous ahdistaa, niin senkin voi rahalla ostaa. Ai niin, kun se taas kuluttaa sitä Minulle Kuuluvaa perintöä.

Tein 50v. kuolinmuuton. Pienempi asunto ja kaikki ylimääräinen roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä nimitys, ei houkuttele.

Me siivoamme pois silloin tällöin turhaa tavaraa, usein heitämme ihan pois vaikka jotain kirjoja, joita on luettu monia vuosia sitten eikä enää kiinnosta. Kuulemma niitä ei haluta kierrätykseenkään, joten miksi surra, pois vaan. Kannet olen säästänyt askarteluun, kelpaavat hyvin jos ovat ihan kunnossa.

Valokuvat on digitoitu jo ajat sitten, luultavasti heitämme pianaikaa pois konkreettiset kuvat kun albumiaika on vääjäämättä jäänyt taa. Kukaan sukulainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut niistä, ja onhan meillä sitten nuo digitoidut, voidaan helposti kopioida vaikka koko lähisuvulle jos joku yhtäkkiä kiinnostuu.

Tämä toiminta on tuntunut ihan järkevältä hommalta jo vuosikaudet eikä sillä ole mitään tekemistä kuolemisen kanssa. Seuraavaksi kun muutamme, on roudattavaa tavaraa paljon paljon vähemmän kuin viime kerralla.

Luul

 

 "Minä en paperivalokuvista luovu. Olen raahannut niitä kaupungista toiseen sekä maasta toiseen. Noiden suhteen en halua digiaikaan. Nykyään en enää tee paperikuvia, mutta tekisi mieli tehdä valokuvakirjoja niistä."

Digitoijien kannattaa myös ottaa huomioon, että on varmasti laite tulevaisuudessakin, jolla niitä kuvia pystyy lukemaan - no, ehkä jossain pilvessä säilyy.

Itselläni vanha tietokonen kuvineen lakkasi toimimasta, joten se niistä.

Vanhat albumit ovat aarteita ja varsinkin mustavalkokuvat kestäviä. 

Kuolinsiivous on minusta hyvä sana, enkä pelkää kuolemaa. Sehän on vain osa elämää: syntymä on portti tänne ja kuolema portti pois. :)

Joo, joskus 10 vuotta sitten ja vieläkin kesken

Pitänee ensi kesänä polttaa kaikki vanhat päiväkirjat. Ei sitä teiniangstia jaksa edes itse lukea ja tuskin lapsille on mitään hyötyä vanhojen juttujen lukemisesta. Takkaan/nuotiolle kaikki vain. Ja niitä etsiessä voisi samalla laittaa kierrätykseen vanhat lehdet, joita joskus kuvitteli lukevansa vielä uudelleenkin.

Silti kahdelle lapselle jää puuhaa, kun myyvät kaikki muumimukit, miehen pelit, meidän molempien kirjat ja vanhat dvd-leffat, sarjat ja cd-levyt. Miksi emme hävitä niitä? Koska käytämme niitä aktiivisesti. Mies katsoi yhtä sarjaa viime viikolla, eilen katsottiin yksi leffa ja aiemmin tänään soi musiikkia viimeksi.

Vaatteiden suhteen minulle on oikeastaan ihan sama, että menevätkö ne Kierrätyskeskukseen vai suoraan roskiin. Meillä ei niihin satsattu ihmeempiä. Toivottavasti tytär ja tuleva miniä saavat iloa koruistani, onneksi niitäkin voi myydä ja kierrättää valmistajan kautta, jos eivät ole mieleisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa moni sanoo että älä heitä tavaroita roskiin vaan vie ne hyväntekeväisyyteen. Ei, kertakaikkiaan ei. Vie hyväntekväisyyteen vain sellaisia tavaroita joita itse ostaisit jos olisi tarvetta.

- ei likaisia, hajallisia vaatteita, niitä joudutaan heittämään roskiin jopa kolmasosa

- ei vanhoja tietosanakirjasarjoja, sotakirjoja, herttasarjoja, VP:n kirjavalioita, repaleisia kirjoja, koulukirjoja. Ne joudutaan heittämään roskiin.

- käykääs vaikka Kontissa. Siellä on niitä varjeltuja Arabian astioita ja ne notkuvat hyllyillä kuukausia vaikka hinta on mitätön.

- ei rikkinäisiä leluja, huonekaluja, lamppuja, radioita, VHS-soittimia, roskiskamaa

- ei mitään matkamuistoja, flamenco-tanssijoita, Eiffelin torni, hupaisia tuoppeja, ei ITE-tauluja

Järkeä kuolinsiivoukseenkin.

Kirjoitin eilen tämän viestin ja tänään kirjastossa käydessäni joku oli hyödyntänyt tätä viestiä käänteisesti. Meilla on kierrätyskärry kirjaston aulassa, aika hyvin toiminut, olen käyttänyt kumpaankin suuntaan. Nyt sinne oli tuotu VP:n kirjavalioita, Encyclopedia of Modern Sience = n 8 osaa 24 -osaisesta sarjasta, ruotsinkielisiä 40-luvun hartauskirjoja ja 50-60 luvun rakkauskirjoja.

Taas kirjaston säästömäärärahoja joudutaan käyttämään roskien poistoon muuttaja- tai kuolinperheen rahojen sijaan.

Kotitaloni tyhjennyksen yhteydessä otin talteen valokuva-albumit. Niissä kuvat on liimattu kunnon Eri-Keeperillä. Samassa kansiossa on vanhempien eläkeyhdistyksen valokuvia ja niissä on vain kuolleita eläkeläisiä. Samassa albumissa on kuvia lapsistani ja ne haluan säästää.

Nyt pitäisi keksiä miten irrottaa säästettävät kuvat pois ehjinä niin voisi tehdä kuolinsiivouksen noin kahdeksalle kuva-albumille.