Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tätä aloittanut, hän vain kertoi tästä trendistä teille.
No sanotaan sitten näin, että toi asian suuren yleisön tietoon. Käykö? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö meidän kaikkien olisi tarkoitus elää elämänsä niin pitkään kuin sitä on suotu. Elää elämänsä niiden tavaroiden keskellä kuin itse haluaa. Miksi koti pitäisi sisustaa sen mukaan kuin perilliset haluaa?
Ehkä olen itsekäs, kun haluan asua omaan makuuni sopivien tavaroiden keskellä. Kalenterit ja paperit, joita en kenenkään toisen halua näkevän, olen hävittänyt.
Eli olet jo tehnyt kuolinsiivouksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tätä aloittanut, hän vain kertoi tästä trendistä teille.
No sanotaan sitten näin, että toi asian suuren yleisön tietoon. Käykö? :)
Eiköhän se ollut mm. Hesarin juttu ja ruotsalaisten ja muiden maiden uutiset ja lehdet ja postaukset blogeissa, jotka tämän on tuonut julkisuuteen. Ap toi tämän vauvapalstan tietoisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tätä aloittanut, hän vain kertoi tästä trendistä teille.
No sanotaan sitten näin, että toi asian suuren yleisön tietoon. Käykö? :)
Eiköhän se ollut mm. Hesarin juttu ja ruotsalaisten ja muiden maiden uutiset ja lehdet ja postaukset blogeissa, jotka tämän on tuonut julkisuuteen. Ap toi tämän vauvapalstan tietoisuuteen.
No saavutus sekin sinänsä. Mikä sinua risoo?
N57 kirjoitti:
Olen kyllä enemmän ketjun väärinymmärtäjien puolella. En olisi ikinä kehdannut vaatia vanhoja vanhempiani siivoamaan minun mielestäni turhat romunsa pois, ettei minulle ja veljelleni aiheudu 'surun keskellä turhaa vaivaa'. Eikä perintö ole mikään luontaisetu, minusta hyvä ajatus on kuluttaa itse omat varansa, koulutuksen voi toki lapsilleen maksaa.
Eikä voisi vähempää kiinnostaa, jos pesänselvittäjä löytää mitä nyt on löytääkseen, vai punastuuko tuhkani häpeästä?Ahneita vetelyksiä, valittavat vielä, että 'korut ei ole riittävän arvokkaita'. Pöh.
Ei tässä kukaan ole vaatimassa vanhoilta ihmisiltä mitään, vaan puhutaan siitä että tehdään itse se omalta kohdalta ennenkuin ollaan liian vanhoja sitä tekemään, elämä helpottuu jo nyt eikä vasta sitten kun joutuu vanhainkotiin ja lähes kaikki tavara pitää jättää.
Ja tottakai jokainen saa kuluttaa eläessään omat rahansa, ei sitä ole kukaan sanonut. Moni vaan tietää sen että kuinka helvetillinen urakka on siinä vaiheessa kun pitää saada nopeastikin läheisen kuoleman jälkeen asunto tyhjäksi ja sekalaista sälää on paljon. Siinä kun tulee tosiaan ne muutkin hoidettavat asiat, ja jos ei ole useita ihmisiä apuna, niin voimille ottaa varmasti kenellä tahansa.
Nykyaikana kun tavaraa on satakertaisesti se määrä mitä muutama kymmenen vuotta sitten ihmisillä oli, astioita on satoja, vaatteita on satoja, kirjoja on satoja, koriste-esineitä ja sisustuskrääsää on satoja... ja paperia saattaa olla metritolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista on aina hyvä puhua etukäteen tai jättää ainakin ohjeet. Koskaan ei tiedä milloin aika jättää kenestäkin oli kyseessä nuori tai vanha ihminen. Itse aion nyt jättää ohjeet kuolemani varalle, kun kokenut koko tämän rumban ja nähnyt miten paljon hommaa siinä on. Olen ”vasta” päälle nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai konmarituksen jälkeen piti tulla jotain kovempaa kamaa. Ja senkin jälkeen jotain pitää keksiä! Mikähän se olis? Täydellinen omaisuuden lahjoittaminen ja viimeisten elinvuosien viettäminen tiibetiläisessä luostarissa ilman kontakteja omaisiin?
Ei tarvi lähteä tiibetiin. Minä olen käynyt läpi kidutuksen, sairastellut, menettänyt läheisiäni rankalla tavalla jne. Minulle materia on menettänyt merkityksensä. Kun kohtaa Kuoleman, ymmärtää mitä oikeasti haluaa elämältään ennen kuin kuolee. Kun olen kuolinvuoteellani, mitä haluan nähdä kun katson elettyä elämääni? Vain tärkeimmillä asioilla on minulle enää arvoa. Nämä asiat ovat kissa ja kirjoittaminen.
Minulla asunnossa on vain patja lattialla, yksi kattolamppu, kissa, tietokone kirjoittamista varten pöytineen ja yksi tuoli.
Suuntaan energiani ja aikani Tärkeisiin asioihin, en materian kerryttämiseen tai rahan kerryttämiseen jotta voisin kerryttää materiaa. En käytä aikaani materiasta huolehtimiseen.
Pitäiskö lanseerata seuraava siivousbuumi, nimeksi vaikka Kurituskarsimus: joudu kidutettavaksi esim. mene leikkaukseen ilman anestesiaa ja kivunlievitystä, kohtaa Kuolema, menetä läheisesi ja katso sen jälkeen millä on sinulle elämässä enää merkitystä ja säilytä vain se.
p.s. kissalla on kiipeilyteline ja matto mutta ne ovat hänen omaisuuttaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tätä aloittanut, hän vain kertoi tästä trendistä teille.
No sanotaan sitten näin, että toi asian suuren yleisön tietoon. Käykö? :)
Eiköhän se ollut mm. Hesarin juttu ja ruotsalaisten ja muiden maiden uutiset ja lehdet ja postaukset blogeissa, jotka tämän on tuonut julkisuuteen. Ap toi tämän vauvapalstan tietoisuuteen.
No saavutus sekin sinänsä. Mikä sinua risoo?
Ei yhtään mikään. Miksi kysyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Keski-ikäiset ja nuoremmat konmarittaa, kun nykyiset kuolemaa odottavat muistavat pula-ajat. Toisaalta kaupungin neliössä kasvanut ei ehkä tajua miten paljon tavaraa maatalossa asuville on saattanut kertyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Eikä tarvitse olla homeista, että on ns. roskaa. Esim. 30 vuotta vanhat vaatteet, vuodn 97 kalenteri, lehden vuosikerta, Yves Rocherin pienet lahjat ja näytepakkaukset, vanhentunut meikkiarsenaali, hilukorut ja rihkama, lelut vaikka lapsia ei ole talossa ollut 10 vuoteen, naulat ja mutterit ja laudanpätkät ei-koskaan tapahtuvaa nikkarointia varten, reikäiset sukat..
Ihan oikeasti, jokaisella on jotain tällaista. Joskus se on vain yksi "romulaatikko", jossa on vanhaa sulaketta ja nappeja, joskus se on kokonainen talo, mökki ja varasto ja sukulaisten nurkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Keski-ikäiset ja nuoremmat konmarittaa, kun nykyiset kuolemaa odottavat muistavat pula-ajat. Toisaalta kaupungin neliössä kasvanut ei ehkä tajua miten paljon tavaraa maatalossa asuville on saattanut kertyä.
Äitini on yli 80-vuotias ja konmarittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Keski-ikäiset ja nuoremmat konmarittaa, kun nykyiset kuolemaa odottavat muistavat pula-ajat. Toisaalta kaupungin neliössä kasvanut ei ehkä tajua miten paljon tavaraa maatalossa asuville on saattanut kertyä.
Äitini on yli 80-vuotias ja konmarittaa..
Eli tekee kuolinsiivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Keski-ikäiset ja nuoremmat konmarittaa, kun nykyiset kuolemaa odottavat muistavat pula-ajat. Toisaalta kaupungin neliössä kasvanut ei ehkä tajua miten paljon tavaraa maatalossa asuville on saattanut kertyä.
Äitini on yli 80-vuotias ja konmarittaa..
Ei kyllä hän konmarittaa :D Kuolinsiivouksen aika on ehkä n. 15 vuoden päässä hänen geeneillään. Vaan mistäs sitä kukanenkaan aikaansa tietää.
Eli tekee kuolinsiivousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on kuolinsiivous tehty!
- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi
- Realisoin myös irtaimiston
- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole
- Lopetin kaikki pankkitilit
- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani
- Myin kaikki koruni romukullaksi
- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista
- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä
- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.
- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat
- Lemmikeille on etsitty uudet kodit
- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken.
Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.
Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.
Kyllä hyvin monilla ihmisillä nykyään on, jos ei nyt homeista, niin joku 130 neliön talo ja siinä lapsiperhe elänyt ja lapset jättäneet jälkeensä krääsänsä ja pariskunnan kymmenien vuosien aikana kertyneet romut, niin kyllä sitä kuule vaan on, tuhansia ja tuhansia esineitä, papereista puhumattakaan jos ei ole todella elänyt elämäänsä sillä periaatteella ettei turhaa kerry.
Tässä näkyy sukupolvien kuilu. Keski-ikäiset ja nuoremmat konmarittaa, kun nykyiset kuolemaa odottavat muistavat pula-ajat. Toisaalta kaupungin neliössä kasvanut ei ehkä tajua miten paljon tavaraa maatalossa asuville on saattanut kertyä.
Äitini on yli 80-vuotias ja konmarittaa..
Ei kyllä hän konmarittaa :D Kuolinsiivouksen aika on ehkä n. 15 vuoden päässä hänen geeneillään. Vaan mistäs sitä kukanenkaan aikaansa tietää.
Eli tekee kuolinsiivousta.
No mutta tulipas kummallinen lainaus. Tuo viimeinen lause on siis edeltäjän.
Vierailija kirjoitti:
Eikö meidän kaikkien olisi tarkoitus elää elämänsä niin pitkään kuin sitä on suotu. Elää elämänsä niiden tavaroiden keskellä kuin itse haluaa. Miksi koti pitäisi sisustaa sen mukaan kuin perilliset haluaa?
Ehkä olen itsekäs, kun haluan asua omaan makuuni sopivien tavaroiden keskellä. Kalenterit ja paperit, joita en kenenkään toisen halua näkevän, olen hävittänyt.
Kuka on sanonut että et saisi elää niiden tavaroiden kanssa joiden haluat? Mutta jos sulla on täysin turhaa tavaraa kuutiotolkulla ja sekalaista sälää ja paperikasoja, niin ne olis kyllä kiva kun ite järjestelet ja laitat pois, niitä on kauhea surun murtamana plärätä kaiket vapaa-ajat. Ei ole kysymys mistään "sisustuksesta" vaan siitä turhasta roskasta mitä useimmille ihmisille vuosikymmenten saatossa nykyaikana nurkkiin kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap tätä aloittanut, hän vain kertoi tästä trendistä teille.
No sanotaan sitten näin, että toi asian suuren yleisön tietoon. Käykö? :)
Miksi ihan normaali keski-ikäisen ajatusmaailma on nyt muka joku trendi kun siitä on joku kirjoittanut kirjan ja puhunut mediassa? Kaikki joilta on oma vanhempi/isovanhempi kuollut ja on joutunut sen asunnon tyhjentämään, ajattelee asiaa ihan varmasti kun omia nurkkiaan kattelee, viimeistään silloin kun lapset lentää pesästä.
Muistatteko ne katkerat kotkottajan konmari-ketjuista "miiinä kyllä olen aina tiennyt tämän ja tehnyt näin ja noin ja nyt tuommoinen japanialainen tytönheitukka tekee rahaa, ymmärrättekö, rahaa tällä muka-keksinnöllään ja tyhmyrit maksaa kun minäkin olen tämän tiennyt koko ikäni ja olette tyhmiä ja minä tiesin..".
Nyt ne on täälläkin :D
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko ne katkerat kotkottajan konmari-ketjuista "miiinä kyllä olen aina tiennyt tämän ja tehnyt näin ja noin ja nyt tuommoinen japanialainen tytönheitukka tekee rahaa, ymmärrättekö, rahaa tällä muka-keksinnöllään ja tyhmyrit maksaa kun minäkin olen tämän tiennyt koko ikäni ja olette tyhmiä ja minä tiesin..".
Nyt ne on täälläkin :D
Niin, aina on ollut ihmisiä joille tavarat eivät ole henkisellä tasolla tärkeitä ja joille on ollut helppoa heivata kaikki "turha" pois, ja aina on niitä ihmisiä jotka keräilee jotain "kivaa" ja "hienoa" ja jotka säästävät kaikenlaista "jos sitä joskus vielä tarvis". Minulle esim. tavaralla on aika suuri henkinen merkitys, minä olen lapsesta asti kiintynyt tavaroihin ja tuntenut turvallisuuden tunnetta ollessani koko omaisuuteni ympäröimänä. Nyt kun olen päälle neljänkymmenen ja yksi lapsi jo aikuinen ja kaksi koululaista, ja 130 neliötä täynnä tavaraa, niin kyllä ahdistaa. Ahdistaa tavaran paljous, mutta toisaalta siitä luopuminen, se päättäminen on todella vaikeaa mihin vetää rajan.
Kun asuin aikoinaan opiskeluaikana soluasunnossa, oli yksi nuori nainen joka valmistui ja muutti siitä kämpästä pois, hän heitti kaikki sälät roskiin ja antoi huonekalut pois, häneltä saamani peili/työpöytä on vieläkin meidän suvussa käytössä liki 30 vuotta myöhemmin. Minä olin silloin ihan kauhuissani että miten hän voi luopua lähes kaikesta omaisuudestaan noin vaan, hän oli vain että hui hai, hän ostaa uuteen kotiin uuden sängyn ja kun ei opiskele enää ei tarvi opiskelupapereita eikä työpöytää.
Mitähän anoppi tuumaisi jos ehdottaisi. ;)