Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskaltaisi 40-vuotiaana tehdä lasta ihan vaan siksi koska riski saada esim. down-lapsi on korkeampi. En myöskään haluaisi että lapsi joutuisi jotenkin "häpeämään" vanhaa äitiä jossain koulujen tapahtumissa tms. Ei muita syitä. Mulla on lähipiirissä monta jotka ovat saaneet esikoisensa 35+ ja onhan se jännää että he käyvät nyt vauva -ja taaperovaihetta kun omat ovat jo kouluikäisiä, (nuorin 11v). En kuitenkaan itsekään ollut mikään teiniäiti vaan sain ensimmäiseni 27-vuotiaana.

Hmm-hmm. Paremmilla alueilla on hävetty niitä nuoria äitejä. Koska alempi koulutustaso.

No siksipä juuri sain ensimmäiseni opiskelujen päätyttyä 27-vuotiaana, en ollut nuori tai vanha. Toki kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.

27 on akateemisissa piireissä hyvinkin nuori äidiksi. Mutta elä sinä ihan niin kuin haluat niissä omissa piireissäsi.

Mitkä ovat nämä akateemiset piirit, jossa kaikki ovat samasta puusta veistettyjä ja tekevät vasta vanhempana lapsia? Minä valmistuin maisteriksi 25v ja sain pian tämän jälkeen esikoiseni. Nyt 27v ja odotan toista ja samalla viimeistä lastamme. Puolisoni kanssa yhdessä olemme olleet lähemmäs 10 vuotta. Mulla ei ole tarvetta kritisoida kenenkään äitiyttä, enkä todellakaan koe olevani mikään liian nuori äiti, vaikka "akateemisista piireistä" olenkin.

Huippututkijoita, esimerkiksi. Tohtoreita nyt vähintään.

Sitä mieltä, että lapsen tekemistä varten tulisi säätää ikäraja. Korkea. Ja vaatia jotain koetta luvan saamiseen.

Työskentelet perheneuvolassa psykologina. Mitä nuorempi ja huonommin koulutettu äiti, sitä huonommin keskiverrosti menee. Ja monella menee todella, todella huonosti.

Ei ole olemassa 'heitä'. Jokainen on yksilö. Eivät ajattele ja toimi ryhmänä.

Ei kiinnosta muiden sikiäminen. Itse sain kolme lasta alle 30v ja se sopi minulle. Parisuhde ei onnistunut, sen siitä saa kun menee liian aikaisin yhteen. Elämä on silti ollut hyvää yksinhuoltajana. Jokaisella on omat murheet ja ilon aiheet. Voisin tehdä vieläkin lapsia, mutta ei ole miestä.

Ikää nyt 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että onpa mukavaa, että lapsia haluavat ihmiset saavat lapsia. Seuraava ajatukseni koskee sitä, että edessä on 20 vuoden elämänvaihe, jota en itse jaksaisi enää. Omani on 18 kun täytän 40 parin vuoden päästä.

- Siitä yhdestä yleistyksestä: Pääaineessani tutkinto-opiskelijoiden keski-ikä on 40, eli gradusemmoissa ei parikymppisiä käy, sen sijaan meitä vanhempia, nuorena lapset saaneita alanvaihtajia riittää. Minun akateemisissa piireissäni se on normaalia ;)

Huh-huh. Onneksi menin kunnolliseen tiedekuntaan.

Niin, mikä sopii kenellekin. Minä tein jo sen kunnollisen työuran, enää ei tarvitse. Saa haahuilla rauhassa ja tehdä sitä, mistä aidosti tykkää.

Kiva. Kelagold tukee koko perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskaltaisi 40-vuotiaana tehdä lasta ihan vaan siksi koska riski saada esim. down-lapsi on korkeampi. En myöskään haluaisi että lapsi joutuisi jotenkin "häpeämään" vanhaa äitiä jossain koulujen tapahtumissa tms. Ei muita syitä. Mulla on lähipiirissä monta jotka ovat saaneet esikoisensa 35+ ja onhan se jännää että he käyvät nyt vauva -ja taaperovaihetta kun omat ovat jo kouluikäisiä, (nuorin 11v). En kuitenkaan itsekään ollut mikään teiniäiti vaan sain ensimmäiseni 27-vuotiaana.

Hmm-hmm. Paremmilla alueilla on hävetty niitä nuoria äitejä. Koska alempi koulutustaso.

No siksipä juuri sain ensimmäiseni opiskelujen päätyttyä 27-vuotiaana, en ollut nuori tai vanha. Toki kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.

27 on akateemisissa piireissä hyvinkin nuori äidiksi. Mutta elä sinä ihan niin kuin haluat niissä omissa piireissäsi.

Mitkä ovat nämä akateemiset piirit, jossa kaikki ovat samasta puusta veistettyjä ja tekevät vasta vanhempana lapsia? Minä valmistuin maisteriksi 25v ja sain pian tämän jälkeen esikoiseni. Nyt 27v ja odotan toista ja samalla viimeistä lastamme. Puolisoni kanssa yhdessä olemme olleet lähemmäs 10 vuotta. Mulla ei ole tarvetta kritisoida kenenkään äitiyttä, enkä todellakaan koe olevani mikään liian nuori äiti, vaikka "akateemisista piireistä" olenkin.

Huippututkijoita, esimerkiksi. Tohtoreita nyt vähintään.

Olikohan tuo nyt piruilua vai toteamus. Omasta puolestani voin sanoa ettei oman alan tutkimusrymissä todellakaa näy jotain perusmaistereita tai kolmekymppisinä lapsia tehneitä. Ennen kun kivitätte niin voin faktana todeta, että tälläkin palstalla moni käyttää lääkkeitä joiden eteen me olemme nähneet todella, todella, todella paljon vaivaa ja olemme ylpeitä siitä.

Naurettavaa keskustelua. Vaikeaa uskoa, että olisi oikeasti akateemiset nelikymppiset asialla :D Sen voi ainakin varmaksi sanoa, että katkeria ja elämäänsä sekä valintoihinsa tyytymättömiä näyttävät olevan.

Yhtä yleistystä koko ketju, jossa annetaan ymmärtää, että kaikki iäkkäämmät olisivat fyysisesti ja henkisesti superterveitä, varakkaita akateemisia. Ja kaikki nuoremmat äidit kouluttamattomia kelan tuilla eläviä mt-ongelmaisia.

Oikeassa elämässä asiat eivät ole mustavalkoisia, ja vaihtelua on äitien välillä paljonkin. Lapselle ehdottomasti tärkeintä on se, että äidillä on mielenterveys kunnossa ja lapsi saa pyyteetöntä rakkautta sekä välittämistä ä. Taitaa olla harvinaisuus nykyisin tällainen vanhempi, iästä ja tuloista/koulutustasosta viis.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa keskustelua. Vaikeaa uskoa, että olisi oikeasti akateemiset nelikymppiset asialla :D Sen voi ainakin varmaksi sanoa, että katkeria ja elämäänsä sekä valintoihinsa tyytymättömiä näyttävät olevan.

Yhtä yleistystä koko ketju, jossa annetaan ymmärtää, että kaikki iäkkäämmät olisivat fyysisesti ja henkisesti superterveitä, varakkaita akateemisia. Ja kaikki nuoremmat äidit kouluttamattomia kelan tuilla eläviä mt-ongelmaisia.

Oikeassa elämässä asiat eivät ole mustavalkoisia, ja vaihtelua on äitien välillä paljonkin. Lapselle ehdottomasti tärkeintä on se, että äidillä on mielenterveys kunnossa ja lapsi saa pyyteetöntä rakkautta sekä välittämistä ä. Taitaa olla harvinaisuus nykyisin tällainen vanhempi, iästä ja tuloista/koulutustasosta viis.

Just näin! Lähipiirissäni on myös 35-40v lapsensa saaneita, joiden koko elämä tätä ennen mennyt työttömänä tai muuten hörhöillen, ei puhettakaan akateemisuudesta tms. Vastaavasti on myös uratykkiäitejä, joilla on kolme lasta ja väikkäri tehtynä 35- vuotiaana.

Maailma ei ole mustavalkoinen.

En oikeastaan ajattele muista mitään sen ihmeempää. Kukin tekee lapsensa siinä iässä, kun sattuu itselle sopimaan. Itse juuri yövalvomiskierteestä selvinneenä vähän kyllä henkäisen happea. Esikoisen kanssa jaksoi valvoa ihan eri tavalla 21 vuotiaana ja nyt kolmekymppisenä ei meinannut millään enää irrota tarmoa. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että olisi pitänyt tehdä lapset teininä, kun silloin hillui yöt hereillä muutenkin ja osasi torkkua ne päiväunet :D 

Mielenterveys ja päihdeongelmia (jotka ovat lapselle suurin riski) näyttää olevan myös runsaasti näillä iäkkäillä äideillä, joiden elämä paperilla vaikuttaa hyvältä... Harmi, ettei akateemisuus tai hyvät palkkatulot suojaakaan niiltä.

Niin. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista eivätkä kaikki nelikymppisenä äideiksi tulleet ole hyviksiä ja nuorina äidiksi tulleet pahiksia. En siltikään ymmärrä miksi täällä alapeukutetaan ja arvostellaan esimerksi tieteen tekijöitä, ulkomailla uraa tehneitä jne. Järjen köyhyyttä.

Säälin vähän, ettei nuorempana ole ollut mahdollisuutta. Mietin sitä, mikä saa toivomaan lasta riskeistä huolimatta. Kait vammainenkin lapsi tai riskinotto oman hengen suhteen on heille parempi vaihtoehto, kuin ei lasta ollenkaan. Saattaisin itsekin ajatella niin vastaavassa tilanteessa. Toivon, että kaikki menee hyvin ja lapsi saa hyvän elämän. Myönnän, että hiljaa mielessäni pelkään päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Luonto ei tarkoittanut nelikymppisiä äideiksi, mutta niin vain niitä lapsia tulee useimmille nelikymppisille naisille, jotka eivät ehkäisyä käytä.

Luonnolla on keinonsa kertoa, milloin äitiys ei ole enää mahdollista. Sitä kutsutaan vaihdevuosiksi 😀

Ajattelen,  että aika vanhana on lapsi saatu. Nelikymppinen sopii paremmin mummoksi. Tuntemani esikoisen nelikymppisenä saaneet eivät ole olleet sen paremmassa taloudellisessa asemassa kuin moni nuorempikaan. Yleensä takana on pitkä lapseton parisuhde. Kuvioihin on tullut uusi kumppani nopeaan tahtiin ja esikoinen on alkanut ilmoittaa tulostaan. Myöskään vauva-arki on monet uuvuttaneet yövalvomisineen ihan siinä missä nuoremmatkin. 

En tuomitse, kukin elää elämänsä niin kuin itse haluaa. Pääasia, että lapsi tuntee olevansa rakastettu.

Musta tuli mummi 40-vuotiaana ja alkushokin jälkeen täytyy sanoa, että on tosi hyvä ikä mummiutua :D en kyllä enää osaisi kuvitella itselleni vauvaa, mutta en kyllä jaksa kauhistella jos joku sellaisen tässä iässä vielä tekee.

Samanlaisiajtuksi minulla, olen työskennellyt lastenpsykiatrialla. Ja sitten tehdään lapsia jokaisen uuden puolison kanssa koskaparisuhteet eivät aina kestä edes lapsen vaippaiän ohi. Ne lapsiparat niistä edellisistä suhteista, voi voi. Niiden pitäisi olla aikuisia jo n 6- vuotiaana ja ymmärtää vanhempiensa toilailuja. Ovatkin kovin yliedustettuina lastenpsykiatrialla. Oikein vanhana ensi kertaa vanhemmiksi tulleilla on myöskin enemmän ongelmia, erilaisia tosin kuin todella nuorilla vanhemmilla. Kyllä lapsia tehdessä pitäisi pystyä elättämään itsensä ja lapsensa, varakas ei tarvitse olla.

Hienoa, että on vielä onnistunut vauvan saamaan. On varmaan odotettu ja toivottu. Kaikkea hyvää 40-v. äidiksi tulleille.

t. 20-v. äidiksi tullut ja toivon kunnioitusta puolin ja toisin

Sitä vaan, että "nuoruus" kestää nykyään aina vain kauemmin ja kauemmin. Toivottavasti sentään ei mennä siihen, että 50-vuotiaat ryhtyvät ensimmäisen lapsensa laittoon ja sillä mielellä, että ihan luonnollistahan se on.....

Minä olisin tehny lapset jo 10v sitten mutta sairauden takia en ole uskaltanut vaikka kiellettyä se ei ole mutta riskit on.Maksanut kalliin hinnan kun mies jätti ja perusti perheen toisen kanssa. Nyt olen yksin enkä tule lapsia saamaan.

T.melkein nelikymppinen

Sitä että jättäkää heidät rauhaan mikäli ei tee mieli onnitella. Ei ole muiden asia.