Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette 40 v ensisynnyttäjistä?
Mitä mieltä olette 40 + vuotiaina äidiksi tulleista naisista? He itse ilmoittavat ehtineensä matkustella ja toimeentulokin kunnossa ennen lapsen syntymää. Paljon tuntuu heillä olevan selittelyä ilmassa. Nämä ovat aina niitä seikkoja, joilla he perustelevat myöhäistä perheenperustamista. Vaatiiko se todella 40 v iän, että on ehtinyt matkustella ja "taloudellinen tilanne vakaa" tai kypsempi saamaan lapsen? Eikö siihen ole moni näillä kriteereillä jo kolmekymppisenäkin pystynyt?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainaki on latu kairattu huolella auki pienokaiselle.
Takana viitisenkymmentä jännämiestä, niin varmaan on lettu aika hyvässä jamassa.
Ja jälleen: kumppanien määrä ja seksikerrat ovat kaksi eri asiaa. Lettu ei myöskään ole kairaamisesta moksiskaan, tosin aktiivisen seksielämän katsotaan virkistävän hormonitoimintaa ja siten mm. limakalvojen terveyttä. -6 kumppania, tuhansia seksikertoja
6 kumppania? Mitä helvettiä, olen hyvä tavismies ja olen saanut kolmea naista. Miten sinunlaisesi nainenkin saa noin helposti?
Parisuhteessa.
6 parisuhdetta? Aina vain hullummaksi menee.
2 yhden yön juttua, 4 suhdetta, joista viimeisin kestänyt 12 vuotta, näistä aviossa 7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Tiedän hyvinkin. Seulonnoissa jää vain osa kiinni. Monille on syntynyt vammainen lapsi, vaikka kaikki näytti olevan kunnossa. Todellakin myös iäkkäille vanhemmille, vieläpä suuremmalla todennäköisyydellä. Noin kolmekymppisille yllätysvammaisia syntyy määrällisesti siksi enemmän, koska he ovat synnyttäjien enemmistö. Vanhempia äitejä on vain pieni osa kaikista synnyttäjistä. Ymmärrätkö logiikan? Seulonnat eivät ole lähelläkään 100 % varmoja.
Et taida itse ymmärtää riskeistä yhtään mitään. Kaikki asiantuntijatkin ovat ilmeisesti mielestäsi väärässä. Kertoo paljon oman ymmärryksesi tasosta. Tässä muutama juttu aiheesta:
"Synnytys yli 35-vuotiaana - Tunnetko nämä kaikki vakavat terveysriskit?"
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000804688.html
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/suomalainen-tutkimus…
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/gynekologi-nainen-on-tarkoi…
http://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/2011012813086885_rb.shtml
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laakarilehti-moni-raskautt…
Miten tämä vuodatus liittyy viestiin, johon vastasit? Tiedätkö todennäköisyydet, seulojen kanssa ja ilman, vai et?
Yritämme auttaa sinua faktapohjaiseen ja loogiseen ajatteluun. Emme väittää, etteikö koko ilmiötä olisi olemassa.
Liittyy hyvinkin. Kannattaisi varmaan ensin opetella itse ajattelemaan loogisesti. Juurihan tuossa edellä väitettiin, ettei yllärivammaisia ei tule yli 40-vuotiaille :D
Ja tiedoksesi, että läheskään kaikki eivät käy noissa seulonnoissa, etenkään punktiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.
Sill' nelikymppisellä kun ei ole muita mahdollisuuksia, jos lapsen haluaa kuin testit ja mahdolliset abortit. Vai luuletko, että ihminen valitsee, että ei, enpä teekään lasta nuorempana, teen sen vasta kun pitää alkaa testailemaan kromosomiriskejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Sill' nelikymppisellä kun ei ole muita mahdollisuuksia, jos lapsen haluaa kuin testit ja mahdolliset abortit. Vai luuletko, että ihminen valitsee, että ei, enpä teekään lasta nuorempana, teen sen vasta kun pitää alkaa testailemaan kromosomiriskejä?
En todellakaan luule. Joskus ei ole tosiaan muuta mahdollisuutta jos lapsen haluaa.
Mutta niille, joilla on mahdollisuus suunnitella lapsen hankinta-aika etukäteen, tutkimusten ja riskien perusteella suositus on, ettei odoteta turhaan nelikymppiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.
Mieluummin varmasti terve kuin ”todennäköisesti”. Siksi menin kaikkiin testeihin (yksityisellä tosiaan), kun tein ainokaiseni 29-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Sill' nelikymppisellä kun ei ole muita mahdollisuuksia, jos lapsen haluaa kuin testit ja mahdolliset abortit. Vai luuletko, että ihminen valitsee, että ei, enpä teekään lasta nuorempana, teen sen vasta kun pitää alkaa testailemaan kromosomiriskejä?
En todellakaan luule. Joskus ei ole tosiaan muuta mahdollisuutta jos lapsen haluaa.
Mutta niille, joilla on mahdollisuus suunnitella lapsen hankinta-aika etukäteen, tutkimusten ja riskien perusteella suositus on, ettei odoteta turhaan nelikymppiseksi.
Tuskin kukaan turhaan odottelee. Joku syy siihen on, ja usein syy on se, että halutaan nautiskella elämästä ilman lasta ja tehdä töitä yms. Jos siitä saatava ilo ja muu hyöty ylittää hieman kasvaneet riskit, niin päätös odottaa on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.
Usko nyt, että se "kerralla todennäköisemmin terve" lapsi voi aina olla down-lapsi. Mahdollisuus on aina olemassa, jos kromosomeja ei tutkita.
Jos ne taas tutkitaan, sen jälkeen tiedetään ja voidaan miettiä, mitä tehdään, jokainen oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Näistä asioista pitäisi puhua enemmän, niin kehitysvammat eivät tulisi niin suurena järkytyksenä ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Mieluummin varmasti terve kuin ”todennäköisesti”. Siksi menin kaikkiin testeihin (yksityisellä tosiaan), kun tein ainokaiseni 29-vuotiaana.
Totta. Saman tekisin itse. Harmi, ettei läheskään kaikilla ole mahdollisuutta tai edes halua samaan. Trisomia-vammaisten syntyvyys saattaisi laskea selvästi. Harmi vaan, että on paljon muitakin vakavia sairauksia jotka eivät edes testeissä näy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Sill' nelikymppisellä kun ei ole muita mahdollisuuksia, jos lapsen haluaa kuin testit ja mahdolliset abortit. Vai luuletko, että ihminen valitsee, että ei, enpä teekään lasta nuorempana, teen sen vasta kun pitää alkaa testailemaan kromosomiriskejä?
En todellakaan luule. Joskus ei ole tosiaan muuta mahdollisuutta jos lapsen haluaa.
Mutta niille, joilla on mahdollisuus suunnitella lapsen hankinta-aika etukäteen, tutkimusten ja riskien perusteella suositus on, ettei odoteta turhaan nelikymppiseksi.
Sain itse esikoiseni 42 -vuotiaana, aiemmin se ei ollut mahdollista. Tuntemani muut ikä-äidit ovat samoin olleet tilanteessa, että valinta nuorempana ei ollut mahdollinen. En usko, että sitä juuri kenelläkään on. Sen vuoksi koen loukkavana toitottelut riskeistä, kyllä ne jokainen nelikymppinen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Sill' nelikymppisellä kun ei ole muita mahdollisuuksia, jos lapsen haluaa kuin testit ja mahdolliset abortit. Vai luuletko, että ihminen valitsee, että ei, enpä teekään lasta nuorempana, teen sen vasta kun pitää alkaa testailemaan kromosomiriskejä?
Neljäkymppisellä on myös mahdollisuus kieltäytyä kaikista testeistä. Lapsi on silloinkin yli 99 prosentin todennäköisyydellä kromosomeiltaan terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Usko nyt, että se "kerralla todennäköisemmin terve" lapsi voi aina olla down-lapsi. Mahdollisuus on aina olemassa, jos kromosomeja ei tutkita.
Jos ne taas tutkitaan, sen jälkeen tiedetään ja voidaan miettiä, mitä tehdään, jokainen oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Näistä asioista pitäisi puhua enemmän, niin kehitysvammat eivät tulisi niin suurena järkytyksenä ihmisille.
Tietysti uskon. Luotan kuitenkin todennäköisyyksiin. Mitä pienempi, aina sitä parempi.
Todellakin pitäisi! Mikään ei ole surullisempaa seurattavaa, kun pettyneet ja masentuvat vanhemmat saadessaan vammaisen lapsen. Pitäisi kuitenkin olla jokaisella tiedossa, että niin voi käydä kenelle tahansa seulonnoista huolimatta. Jos esim. verikokeen saisi laajempaan käyttöön punktion sijaan, niin nämä, joille vammainen lapsi ei sovi siihen unelmaelämään, voisivat tehdä sen abortin jo hyvissä ajoin.
Loppujen lopuksi koska on se oikea aika lisääntyä? Jos tavoitteena vakityö/parisuhde/mielellään velaton asunto.. sitten voi olla jo liian 'myöhäistä' saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä nuorten äitien nokittelua vanhempana äidiksi tulleita kohtaan. Minulla ei ole (eikä tule) lapsia, ikää 40+, mutta koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän sivusta tätä kuunnellut. Ihmettelen lähinnä sitä (näin velana), että perheelliset ihmiset kuitenkin pitävät niitä lapsia ns. välttämättömänä pahana, jotka koitetaan tehdä aikaan, jolloin ne vähiten häiritsee esim. sitä matkustelua. Teiniäidit ilkkuu kolmevitosena, että siinäs hoidatte vauvanne, meikäläinen on nyt vapaa toteuttamaan itseään! Eli onko se (pikku)lapsivapaa elämä sitten kuitenkin se tavoite? Kerrotteko, miksi sitten ylipäätään haluatte niitä lapsia? Minä haaveilin hevosesta ja hankin sen. Nyt ei ole aikaa eikä rahaa matkustaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään haikaillut ulkomaanreissujen perään, koska tämä oli haaveeni ja tuntuu omalta.
Tämän ketjun perusteella taas vanhemmat äidit nokittelevat ja mollaavat nuorena äidiksi tulleita. Jos luet tämän ihan ajatuksella ja katselet myös peukkuja. Onneksi näin tuntuu olevan vain täällä palstalla, jossa enemmän mt-ongelmaisia? Jotenkin todella surullista ja sairasta. Luulisi vanhemmilla naisilla olevan järkeä päässä, mutta ei. Hyvin paha olo selvästi ainakin. Huono asia lapsille jos äiti ei voi hyvin.
Neljäkymmentä ei todellakaan ole mikään asiantuntijoiden suosittelema ikä hankkia lapsia, jos haluaa että kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Jokainen toki ne riskit itse kantaa ja on toivottavasti tietoinen, ettei sitten maailma romahda jos tuleekin kehitysvammainen lapsi. Jos miettii pelkästään lapsen parasta, niin alle parikymppisenä tai nelikymppisenä ei ole paras aika niiden hankinnalle.
Et ymmärrä riskien suuruutta selvästikään, koska ne ovat todellisuudessa erittäin pieniä. Ei siis ole mikään rationaalinen syy lapsenteon ajoittamiseen.
Et itse taida ymmärtää. Kyllä riski esim. kehitysvammaisen lapsen saamiselle on hyvin paljon suurempi. Kuten myös raskaus- ja synnytyskomplikaatioille. Kannattaa lukea asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta, tutkimuksiakin on pilvin pimein. Hyvin suuri osa akateemisista asiantuntijoista suosittelee aloittamaan lasten hankinnan reilusti ennen neljääkymppiä, viimeistään siinä kolmenkympin korvilla, juuri näiden riskien vuoksi. Vai ovatko he mielestäsi väärässä? Luulisi koulutetun ihmisen antavan jonkinlaista painoarvoa näiden ihmisten sanoille.
Tämä on numeropeliä. Tiedätkö, mikä on kolmekymppisen ja nelikymppisen todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi? Entä mikä se on huomioiden seulonnat?
Jos et, niin et tosiasiassa ymmärrä riskin suuruutta lainkaan.
Riskin suuruus = todennäköisyys * vaikutus.
Vaikutuksen jokainen joutuu punnitsemaan itse, kun vammaisen lapsen haittaa ei voi objektiivisesti kvantifioida. Todennäköisyyden voi, ja sitä on tehtykin. Se EI ole itse punnittava asia. Myöskään asiantuntijan suositus ei liity tähän muuten kuin että asiantuntija on tehnyt toisen puolesta arvion riskin vaikutuksesta, mikä taas on aika erikoista, kun vammaisen lapsen taakka on henkilökohtainen asia.
Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset pystyisivät loogiseen ajatteluun edes tämän verran. Mutta ilmeisesti tällainenkin vaatii jo keskimääräistä huomattavasti korkeampaa älykkyyttä.
Päälle neljäkymppinen saa halutessaan kromosomitutkimuksen. Sen jälkeen riski kromosomihäiriöön on joko nolla tai sata prosenttia, ja jokainen voi jatkaa siitä oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Muu kehitysvammaisuus ei lisäänny äidin iän myötä, joten jokaisen tulevan vanhemman on hyvä käydä nämä asiat kumppaninsa kanssa läpi.
Saa varmasti, muttei moni sitä kuitenkaan ota esim. keskenmenoriskin vuoksi. Luotetaan vaan siihen, ettei minulle nyt mitään vammaista lasta voi tulla. Ja hupsis.
Nipt-tutkimuksessa ei keskenmenoriskiä ole, ja tuloksen varmuus on 99,9 prosenttia. Julkisella puolella sitä ei vielä kaikkialla tarjota, mutta se yleistyy koko ajan, ja yksityisellä sen on saanut jo vuosia.
No ei todellakaan tarjota, siinäpä se.
Mielummin kerralla todennäköisemmin terve kuin testien ja aborttien kautta. Moni ei edes pysty abortoimaan vammaista sikiötä vaikkapa viikon 12. jälkeen.Usko nyt, että se "kerralla todennäköisemmin terve" lapsi voi aina olla down-lapsi. Mahdollisuus on aina olemassa, jos kromosomeja ei tutkita.
Jos ne taas tutkitaan, sen jälkeen tiedetään ja voidaan miettiä, mitä tehdään, jokainen oman elämänkatsomuksensa mukaan.
Näistä asioista pitäisi puhua enemmän, niin kehitysvammat eivät tulisi niin suurena järkytyksenä ihmisille.
Tietysti uskon. Luotan kuitenkin todennäköisyyksiin. Mitä pienempi, aina sitä parempi.
Todellakin pitäisi! Mikään ei ole surullisempaa seurattavaa, kun pettyneet ja masentuvat vanhemmat saadessaan vammaisen lapsen. Pitäisi kuitenkin olla jokaisella tiedossa, että niin voi käydä kenelle tahansa seulonnoista huolimatta. Jos esim. verikokeen saisi laajempaan käyttöön punktion sijaan, niin nämä, joille vammainen lapsi ei sovi siihen unelmaelämään, voisivat tehdä sen abortin jo hyvissä ajoin.
”Unelmaelämästä” vittuilusta huolimatta olet oikeassa. Vammainen lapsi on mieletön taakka yhteiskunnalle ja useimmille vanhemmille. Siksi seulonta pitäisi olla kaikille saatavissa ilmaiseksi.
En tiedä paljonko ne seulat maksavat, mutta arvaan vaikka tonnin. Lapsia syntyy noin 50 tuhatta vuodessa, ja jos vaikka 80 % vanhemmista ottaisi seulonnat, niin kustannus olisi 40 milliä vuodessa. Ei paljon mitään. Yhden vammaisen lapsen eliniän kustannus yhteiskunnalle voi olla tuon verran (hoidot, hoivakodit, avustajat, taksit), varsinkin jos vaihtoehtoiskustannus (terve lapsi toisi aikanaan yhteiskuntaan hyvää työllään, kumppanina, ystävänä yms.) huomioidaan.
Ärsyttää naiivit kommentit että "jokainen nainen tietää itse milloin on paras aika saada lapsi".
No, ehkä siinä mielessä että milloin sen sopisi tulla.
Biologian puolesta riskit lisääntyvät huimasti tuon ikäisellä: sekä lapsen, että äidin. Koskevat raskautta, synnytystä sekä lapsen tulevaa terveyttä. Lisäksi raskaaksi tuleminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta.
Ei ole mitenkään henkilökohtaista sanoa että lapset kannattaa tehdä ajoissa. Niin se luonto vaan on tarkoittanut
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää naiivit kommentit että "jokainen nainen tietää itse milloin on paras aika saada lapsi".
No, ehkä siinä mielessä että milloin sen sopisi tulla.
Biologian puolesta riskit lisääntyvät huimasti tuon ikäisellä: sekä lapsen, että äidin. Koskevat raskautta, synnytystä sekä lapsen tulevaa terveyttä. Lisäksi raskaaksi tuleminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta.
Ei ole mitenkään henkilökohtaista sanoa että lapset kannattaa tehdä ajoissa. Niin se luonto vaan on tarkoittanut
Et sinä voi toisen puolesta sanoa, mikä kannattaa. Ihmiset itse laittavat hyvät ja huonot puolet vaakakuppiin ja tekevät päätökset. Jollain lapsen lykkäämisen hyvät puolet ylittävät kasvaneet riskit selvästi, jollain päinvastoin.
Luonnon tarkoittamista en viitsi enää kommentoida muuten kuin sanomalla, että luonto ei ole mikään tahdolla varustettu asia.
Alue: Aihe vapaa
Hirveä linkkilista, jossa kerrotaan suunnilleen samat asiat jotka täällä on jo kertaalleen selitetty.
Down-riski kasvaa, joo, mutta iäkkäämmät pääsevät halutessaan kromosomitutkimuksiin. Tupakka ja ylipaino ovat isompia riskejä yli 35-vuotiaalle, juu.
Veritulppariski kasvaa totta kai iän myötä, mutta niin myös esimerkiksi suunnitellun sektion myötä, ja silti yleensä tällä palstalla puolustetaan naisen vapautta valita synnytystapansa.
Riskejä voi luetella, mutta niitä pitää osata myös suhteuttaa, ainakin jos omalla kohdalla ottaa riskin.