Te, jotka hakaudutte vain ja ainoastaan raskassuhteisiin: miksi?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa romantiikka, seksi ja kiva yhdessä tekeminen, ja nuo haluan maksimoida. Jos ne maksimoituvat yhteen muuttamalla, sitten haluan muuttaa yhteen, mutta se ei ole itseisarvoista.

Jokaisen kumppanin kohdalla ei välttämättä toimi sama kaava. Esimerkiksi luonteeltaan sotkuinen tai lemmikin omistava ihminen voi olla vaikka kuinka ihana ihminen ja minulle sopiva, mutta hänen kanssaan ei kannata asua.

Kaikkien kannattaisi tietää, mitä he suhteelta eniten haluavat, ja tehdä päätökset sen perusteella.

Amen!

Vierailija
</p>

<p>Mitä mieltä?[/quote kirjoitti:

Ihan oudot kriteerit. Kun nimenomaan kevytsuhteessa ei nojata niihin arjen rutiineihin vaan yhteiseen kivaan tekemiseen, ja kommunikaatiotaidot ovat keskimääräistä paremmat, koska kevytsuhteessa olijat ovat todennäköisesti vähän vanhempia ja kypsempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.

Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.

Raskassuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan tottumuksesta, sitoutumisesta ja kumppanuudesta. Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoiseen valintaan olla toisen kanssa, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tyhjät sitoutumisfraasit eivät sitä muuksi muuta. Raskassuhteessa kärvistelevälle ero on maailmanloppu, koska hän ei kykene olemaan onnellinen yksin, eikä hän osaisi kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen rakkaussuhteessa olla vaikka haluaisikin.

Ehkä tuo on ollut totta joskus sata vuotta sitten kun ei voinut erota ilman että maine meni. Jos tuo olisi nykyään totta, ei kukaan koskaan eroaisi, ei avio- eikä avoliitosta.  Kevytsuhde on vain deittailua, ja silti siinäkin voidaan tehdä ties mitä tyhjiä situotumisfraaseja, ne vaan ei toimi käytännössä kun rakkautta ei ole, vaikka ihastusta olisikin. Epäilen että aika moni kevytsuhde on itseasiassa ystävyyssuhde.

Toki moni rakkaussuhdekin laimenee ystävyydeksi, mutta ehkä siinä kohdalla olisi paikallaan tunnustaa tosiasia että suhteemme on muuttunut kevytsuhteeksi sillä parisuhde se ei enää ole. Rakkaussuhde on kahden toisiinsa sitoutuneet ihmisen suhde, asuivat samassa kämpässä tai ei, yleensä se vaan on rakkaussuhteessa kivempi asua yhdessä jos lapsiakin tekee. 

Tässähän on enemmänkin kyse siinä miten parisuhde määritellään. Monilla se avioliittokaan ei täytä parisuhteen määritelmiä, esim. keskinäisen seksisuhteen osalta, vaan eletään ystävinä tai parempaa odotellessa.

Tätä kevytsuhdetta on nyt määritelty tässä sillä että on seksiä, ja tapaillaan, tehään yhdessä asioita, kaikkea kivaa, mutta se ei ole paha juttu jos se suhde loppuu, se on sen aikaa mitä on. Tuo on mun mielestä selvästi seurustelusuhde, ei varsinainen rakkaussuhde. Eli rakkaussuhde on normaali parisuhde ja kevytversio siitä on se parisuhde jossa vaan seukataan.

Vierailija kirjoitti:

"KEVYTSUHDE

Parilla ei ole yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa

Koska asioista ei puhuta syvemmin, kumpikin toimii suhteessa omien oletustensa pohjalta

Suhteesta puuttuu kannustus ja molemmat valittavat, kun kukaan ei kannusta

Molemmat teeskentelevät kaiken olevan hyvin

Arjen rutiinit sujuvat ja tuovat tyydytystä

Tavarahankinnat ovat parin kommunikaatiota

Ura menee kevytsuhteen edelle

RAKKAUSSUHDE

Parilla on yhteinen suunta ja tulevaisuus

He käyttävät itsestään nimitystä ”me”

Pari ymmärtää toisiaan ja hyväksyy toisensa sellaisena kuin ovat

Kumppani on kaikkein tärkein ja luotetuin henkilö

Pari eristäytyy helposti muusta maailmasta

Kumpikaan ei ole valmis luopumaan toisesta mistään hinnasta"

http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/12-parisuhdetyyppia/

Mitä mieltä?

Voisin kuvitella, että kevytsuhde on helpompi pitää tyydyttävänä, jos on tyytyväinen toisen ulkoisiin ominaisuuksiin ja seksielämään. Yhdessä asuessa alkaa nopeasti päätä kiristämään, ellei muuta yhdistävää tekijää löydy. Silti moni yrittää katkeraan loppuun asti, vaikka puoliväkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.

Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.

Raskassuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan tottumuksesta, sitoutumisesta ja kumppanuudesta. Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoiseen valintaan olla toisen kanssa, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tyhjät sitoutumisfraasit eivät sitä muuksi muuta. Raskassuhteessa kärvistelevälle ero on maailmanloppu, koska hän ei kykene olemaan onnellinen yksin, eikä hän osaisi kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen rakkaussuhteessa olla vaikka haluaisikin.

Ehkä tuo on ollut totta joskus sata vuotta sitten kun ei voinut erota ilman että maine meni. Jos tuo olisi nykyään totta, ei kukaan koskaan eroaisi, ei avio- eikä avoliitosta.  Kevytsuhde on vain deittailua, ja silti siinäkin voidaan tehdä ties mitä tyhjiä situotumisfraaseja, ne vaan ei toimi käytännössä kun rakkautta ei ole, vaikka ihastusta olisikin. Epäilen että aika moni kevytsuhde on itseasiassa ystävyyssuhde.

Toki moni rakkaussuhdekin laimenee ystävyydeksi, mutta ehkä siinä kohdalla olisi paikallaan tunnustaa tosiasia että suhteemme on muuttunut kevytsuhteeksi sillä parisuhde se ei enää ole. Rakkaussuhde on kahden toisiinsa sitoutuneet ihmisen suhde, asuivat samassa kämpässä tai ei, yleensä se vaan on rakkaussuhteessa kivempi asua yhdessä jos lapsiakin tekee. 

Tässähän on enemmänkin kyse siinä miten parisuhde määritellään. Monilla se avioliittokaan ei täytä parisuhteen määritelmiä, esim. keskinäisen seksisuhteen osalta, vaan eletään ystävinä tai parempaa odotellessa.

Tätä kevytsuhdetta on nyt määritelty tässä sillä että on seksiä, ja tapaillaan, tehään yhdessä asioita, kaikkea kivaa, mutta se ei ole paha juttu jos se suhde loppuu, se on sen aikaa mitä on. Tuo on mun mielestä selvästi seurustelusuhde, ei varsinainen rakkaussuhde. Eli rakkaussuhde on normaali parisuhde ja kevytversio siitä on se parisuhde jossa vaan seukataan.

Eli sinkkuäiti ja sinkkuisä, jotka ryhtyvät suhteeseen mutta pitävät omat asunnot, koska eivät halua sotkea lastensa elämää, eivät koskaan voi oikeasti rakastaa toisiaan? TIedätkö, kuinka monen suomalaisen suhteen tuolla viestilläsi yritit mitätöidä?

Raskaussuhde? Menin ensin naimisiin. Myöhemmin sain lapsen. Koska sen kuuluu mennä niin. Muut tekevät mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.

Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.

Raskassuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan tottumuksesta, sitoutumisesta ja kumppanuudesta. Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoiseen valintaan olla toisen kanssa, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tyhjät sitoutumisfraasit eivät sitä muuksi muuta. Raskassuhteessa kärvistelevälle ero on maailmanloppu, koska hän ei kykene olemaan onnellinen yksin, eikä hän osaisi kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen rakkaussuhteessa olla vaikka haluaisikin.

Ehkä tuo on ollut totta joskus sata vuotta sitten kun ei voinut erota ilman että maine meni. Jos tuo olisi nykyään totta, ei kukaan koskaan eroaisi, ei avio- eikä avoliitosta.  Kevytsuhde on vain deittailua, ja silti siinäkin voidaan tehdä ties mitä tyhjiä situotumisfraaseja, ne vaan ei toimi käytännössä kun rakkautta ei ole, vaikka ihastusta olisikin. Epäilen että aika moni kevytsuhde on itseasiassa ystävyyssuhde.

Toki moni rakkaussuhdekin laimenee ystävyydeksi, mutta ehkä siinä kohdalla olisi paikallaan tunnustaa tosiasia että suhteemme on muuttunut kevytsuhteeksi sillä parisuhde se ei enää ole. Rakkaussuhde on kahden toisiinsa sitoutuneet ihmisen suhde, asuivat samassa kämpässä tai ei, yleensä se vaan on rakkaussuhteessa kivempi asua yhdessä jos lapsiakin tekee. 

Tässähän on enemmänkin kyse siinä miten parisuhde määritellään. Monilla se avioliittokaan ei täytä parisuhteen määritelmiä, esim. keskinäisen seksisuhteen osalta, vaan eletään ystävinä tai parempaa odotellessa.

Tätä kevytsuhdetta on nyt määritelty tässä sillä että on seksiä, ja tapaillaan, tehään yhdessä asioita, kaikkea kivaa, mutta se ei ole paha juttu jos se suhde loppuu, se on sen aikaa mitä on. Tuo on mun mielestä selvästi seurustelusuhde, ei varsinainen rakkaussuhde. Eli rakkaussuhde on normaali parisuhde ja kevytversio siitä on se parisuhde jossa vaan seukataan.

Eli sinkkuäiti ja sinkkuisä, jotka ryhtyvät suhteeseen mutta pitävät omat asunnot, koska eivät halua sotkea lastensa elämää, eivät koskaan voi oikeasti rakastaa toisiaan? TIedätkö, kuinka monen suomalaisen suhteen tuolla viestilläsi yritit mitätöidä?

Varmasti voivat rakastaa toisiaan, mutta molemmilla menee lapset ja oma elämä edelle, se on erilaista kuin "ydinperheessä" kun asutaan yhdessä ja lapset on yhteisiä, eli ollaan perhe, eikä kaksi perheellistä ihmistä keskenään parisuhteessa. Uusioperheessä yhdistetään kaksi perhettä ydinperheeksi, ja joskus se on vaikeaa, ja tuollainen kevytversio uusperheestä on parempi ratkaisu.

Yritin hakeutua kevytsuhteeseen miehen kanssa... hän venkoili ja paljastui että hän ei halunnut parisuhdetta. Ei halunnut satuttaa minua. :D vittu hohjoijaa ja minä kun olin että tänne sitä munaa. Mut ei sit jos on noin vaikeeta :O.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.

Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.

Raskassuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan tottumuksesta, sitoutumisesta ja kumppanuudesta. Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoiseen valintaan olla toisen kanssa, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tyhjät sitoutumisfraasit eivät sitä muuksi muuta. Raskassuhteessa kärvistelevälle ero on maailmanloppu, koska hän ei kykene olemaan onnellinen yksin, eikä hän osaisi kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen rakkaussuhteessa olla vaikka haluaisikin.

Ehkä tuo on ollut totta joskus sata vuotta sitten kun ei voinut erota ilman että maine meni. Jos tuo olisi nykyään totta, ei kukaan koskaan eroaisi, ei avio- eikä avoliitosta.  Kevytsuhde on vain deittailua, ja silti siinäkin voidaan tehdä ties mitä tyhjiä situotumisfraaseja, ne vaan ei toimi käytännössä kun rakkautta ei ole, vaikka ihastusta olisikin. Epäilen että aika moni kevytsuhde on itseasiassa ystävyyssuhde.

Toki moni rakkaussuhdekin laimenee ystävyydeksi, mutta ehkä siinä kohdalla olisi paikallaan tunnustaa tosiasia että suhteemme on muuttunut kevytsuhteeksi sillä parisuhde se ei enää ole. Rakkaussuhde on kahden toisiinsa sitoutuneet ihmisen suhde, asuivat samassa kämpässä tai ei, yleensä se vaan on rakkaussuhteessa kivempi asua yhdessä jos lapsiakin tekee. 

Tässähän on enemmänkin kyse siinä miten parisuhde määritellään. Monilla se avioliittokaan ei täytä parisuhteen määritelmiä, esim. keskinäisen seksisuhteen osalta, vaan eletään ystävinä tai parempaa odotellessa.

Tätä kevytsuhdetta on nyt määritelty tässä sillä että on seksiä, ja tapaillaan, tehään yhdessä asioita, kaikkea kivaa, mutta se ei ole paha juttu jos se suhde loppuu, se on sen aikaa mitä on. Tuo on mun mielestä selvästi seurustelusuhde, ei varsinainen rakkaussuhde. Eli rakkaussuhde on normaali parisuhde ja kevytversio siitä on se parisuhde jossa vaan seukataan.

Eli sinkkuäiti ja sinkkuisä, jotka ryhtyvät suhteeseen mutta pitävät omat asunnot, koska eivät halua sotkea lastensa elämää, eivät koskaan voi oikeasti rakastaa toisiaan? TIedätkö, kuinka monen suomalaisen suhteen tuolla viestilläsi yritit mitätöidä?

Varmasti voivat rakastaa toisiaan, mutta molemmilla menee lapset ja oma elämä edelle, se on erilaista kuin "ydinperheessä" kun asutaan yhdessä ja lapset on yhteisiä, eli ollaan perhe, eikä kaksi perheellistä ihmistä keskenään parisuhteessa. Uusioperheessä yhdistetään kaksi perhettä ydinperheeksi, ja joskus se on vaikeaa, ja tuollainen kevytversio uusperheestä on parempi ratkaisu.

Niin, tuo on nyt sellainen parjattu kevytsuhde: rakkautta, itsenäisyyttä, keskinäistä laatuaikaa ja helppoutta.

Keskenkasvuinen seurustelee, aikuinen haluaa oikean parisuhteen ja osa haluaa myös lapsia. Nämä ikuista nuoruutta haikailevat voivat kutsua keskenkasvuista sitoutumiskammoisuuttaan "kevytsuhteeksi", jos se saa heidät kokemaan olonsa edes jollain tavalla normaaliksi. Ei se ole meiltä aikuisilta, normaaleilta ihmisiltä pois, vaikka se todella säälittävää onkin.

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuinen seurustelee, aikuinen haluaa oikean parisuhteen ja osa haluaa myös lapsia. Nämä ikuista nuoruutta haikailevat voivat kutsua keskenkasvuista sitoutumiskammoisuuttaan "kevytsuhteeksi", jos se saa heidät kokemaan olonsa edes jollain tavalla normaaliksi. Ei se ole meiltä aikuisilta, normaaleilta ihmisiltä pois, vaikka se todella säälittävää onkin.

Vähintäänkin outo näkemys, kun suurin osa kevytsyuhteilijoista on kuitenkin ollut pitkässä parisuhteessa, asunut toisen kanssa ja hankkinut lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuinen seurustelee, aikuinen haluaa oikean parisuhteen ja osa haluaa myös lapsia. Nämä ikuista nuoruutta haikailevat voivat kutsua keskenkasvuista sitoutumiskammoisuuttaan "kevytsuhteeksi", jos se saa heidät kokemaan olonsa edes jollain tavalla normaaliksi. Ei se ole meiltä aikuisilta, normaaleilta ihmisiltä pois, vaikka se todella säälittävää onkin.

Minulla on ollut 12 vuotta kestävä  parisuhde, asuntolaina ja kaksi lastakin tähän suhteeseen syntyi. Nyt eron jälkeen kuitenkin elämäntilanteeseeni sopisi ainoastaan kevytsuhde. Olenko nyt siis ikuista nuoruutta haikaileva ja keskenkasvuinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuinen seurustelee, aikuinen haluaa oikean parisuhteen ja osa haluaa myös lapsia. Nämä ikuista nuoruutta haikailevat voivat kutsua keskenkasvuista sitoutumiskammoisuuttaan "kevytsuhteeksi", jos se saa heidät kokemaan olonsa edes jollain tavalla normaaliksi. Ei se ole meiltä aikuisilta, normaaleilta ihmisiltä pois, vaikka se todella säälittävää onkin.

Minulla on ollut 12 vuotta kestävä  parisuhde, asuntolaina ja kaksi lastakin tähän suhteeseen syntyi. Nyt eron jälkeen kuitenkin elämäntilanteeseeni sopisi ainoastaan kevytsuhde. Olenko nyt siis ikuista nuoruutta haikaileva ja keskenkasvuinen? 

Turhaan yrität saada itseäsi ymmärretyksi. Näillä raskassuhteissa eläjillä on usein niin paljon ahdistusta omasta tilanteestaan, että se purkautuu syyttelynä ja muiden suhdemallien arvon kieltämisenä. Kannattaa muistaa, että omasta pahasta olostaan nuo vain puhuvat.

Minä kokeilin jo tuota yhdessä asumista monta vuotta. Siinä ehti tulla todella läheiseksi toisen kanssa. En tiedä, haluanko olla enää kenenkään kanssa yhtä läheinen. Ero ihmisestä, jonka kanssa jaettiin kaikki kodista ajatteluun, oli sellainen kokemus, etten tiedä, kestänkö toista samanlaista.

Jos ihmissuhteet ovat aina tietynlaista tasapainoilua itsenäisyyden ja läheisyyden kanssa, haluaisin tulevan suhteeni olevan kallistunut enemmän itsenäisyyden suuntaan.

Siis mä olen jo monta päivää lukenu ton otsikon: "raskaussuhteisiin".

Nyt avasin ketjun.

Luulin aiheen käsittelevän naisia, jotka hankkii miehen tullakseen raskaaksi.

Mä ilmeisesti ymmärrän tän jotenkin ihan pieleen. Tarkotetaanko tässä nyt, että kevyt suhde tarkoittaa, ettei suhde ole niin vakava ja raskas suhde vakavaa suhdetta, lapsia yms?

Mun mielestä mä elän kevyt suhteessa, vaikka meidän suhde on vakava, asutaan yhdessä, ollaan kihloissa ja meillä on 2 lasta. Tämä on kevyt suhde, koska se on henkisesti helppo. Saan suhteestani voimavaroja ja se on vakaa, tasapainoinen ja turvallinen.

Raskas suhde on mielestäni henkisesti uuvuttava suhde. Varsinkin ne sellaset "tuliset" riidellään ja sovitaan suhteet on mielestäni raskassuhteita.

Ei kohtaa kiinnostukset syvään suhteeseen. Tämän vuoden saldo 5kk ja 1kk. Aiemmin oli 7v ja 15v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on raskassuhde? Kuulostaa sellaiselta jossa koko ajan on vaikeuksia, tyyliin pettämistä, hyväksikäyttöä, hampaat irvessä yhdessä olemista tms.

Sellaiselta se minusta tuntuukin, vaikka raskassuhteissa olevat eivät välttämättä sitä itse niin koekaan.

t. kevytsuhteiden kannattaja

Onko kevytsuhde siis helppo suhde (riippumatta sitoutumisesta tai suhteen pituudesta) vai sellainen ettei olla niin hirveän kiintyneitä toisiinsa niin ettei mahdollinen ero kirpaise niin kovasti?

Itse olen ollut vain vakiintuneiss suhteissa joissa syvä kiintymus, mutta kaikki ovat olleet helppoja ilman mitään draamaa tms. Ei niitä suhteita kyllä hirveän montaa ole ollut, ja viimeisin kestänyt kohta 20 v joten ei ihme etten ole ihan kartalla uudemmista parisuhdetermeistä :)

Ollaan kiintyneitä mutta kummallakin on oma elämänsä, yhdessä ei vietetä joka hetkeä, ja yhdessäoloaika on mahdollisimman pitkälle mukavaa laatuaikaa, ei anoppilassa käyntiä tai Ikeassa hikoilua. Näin suhteessa säilyy paljon helpommin tuoreus, kiinnostus, eroottisuus ja tietty mysteeri.

Tuon samanhan saa vakituisessa "raskassuhteessa" sillä, että ei muuta yhteiseen asuntoon eikä sekaannu toistensa harrastuksiin. Silti suhde voi olla vuosia kestävä elämänkumppanuus, johon ei muita mahdu väliin, eikä tarvitse olla vähän väliä luopumassa. Tosin uskon, että vakituinenkin suhde tuntuu raskaalta jos se on väärän ihmisen kanssa, eli osapuolilla on erilainen näkemys yhdessäolon määrästä tai muuten ihan erilaiset tarpeet/luonteet/intressit. Suhde voi hyvin kun toista saa vähän kaivatakin. Itse en ryhdy mihinkään kevyeen, kun tuli käytyä sellaisia useitakin nuorempana läpi. Sittemmin tajusi, että jokainen pinnallisen kiintymyksen piirissä, tai muuten väärän ihmisen kanssa vietetty aika on hukkaan heitettyä. Kun on kokenut oikean sitoumuksen ja rakkauden, kaikki "kevyt" kolisee tyhjyyttään, vaikka suhde sittemmin olisikin loppunut syystä tai toisesta. Elämä on pinnalliseen kertakäyttöajatteluun liian lyhyt, ennemmin vaikka yksin - niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin.

En jaksa lukea tätä koko keskustelua ja 10 sivua. Voisiko joku kertoa, mikä on "raskassuhde"? 

Itseasiassa raskassuhdetta voisi verrata kahteen ihmiseen jotka menee siitä huolimatta yhteen, vaikkei olisi hirveästi samoja arvoja ja joka asiassa erimieltä.