Mistähän se kertoo (miehestä) joka lukee elämäkertoja silloin kun edes lukee

Siitä, että on kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista. Eikö se ole hyvä, että ihminen lukee jotain, oli se sitten mitä tahansa?

Älykkäämpi kuin se, joka lukee fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäämpi kuin se, joka lukee fiktiota.

Mutua vai kokemusta/tietoa sulla tästä asiasta??

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että on kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista. Eikö se ole hyvä, että ihminen lukee jotain, oli se sitten mitä tahansa?

Niin mutta miten se näkyy ihmisen elämässä. Millainen parisuhde odotettavissa tuollaisen kanssa?

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Kysymyksestä huokuu jotenkin negatiivisuus ihmistä kohtaan joka lukee elämänkeroja.

Elämänkerrat on yleensä faktaa ja oikeaa elämää. Mies on kiinnostunut ihmisistä ja heidän valinnoistaan, kohtaloistaan.

Mitä hänene pitäisi lukea? Harry Potteria? Filosofiaa? Auton korjausopasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että on kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista. Eikö se ole hyvä, että ihminen lukee jotain, oli se sitten mitä tahansa?

Niin mutta miten se näkyy ihmisen elämässä. Millainen parisuhde odotettavissa tuollaisen kanssa?

En ymmärrä miksi se pitäisi näkyä parisuhteessa, millaisista kirjoista henkilö tykkää. Enemmän se merkitsee lukeeko vai ei. Ihminen joka on viimeksi lukenut kokonaisen kirjan peruskoulun 9-luokalla saa jo ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Toki älykäskin ihminen voi lukea salaliittokirjoja, kunhan ei usko niihin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksestä huokuu jotenkin negatiivisuus ihmistä kohtaan joka lukee elämänkeroja.

Ei pitäisi huokua. Vaan kiinnostus.

Nykypäivänä niin harva lukee mitään, että ei kai tuota voi huonona asiana pitää. Mutta en tiedä osaisinko kauheasti keskustella jostain Sel8nteesta.

Itse luen fiktiota, elämäkertoja (viimeksi Linkolan) ja harrastekirjoja. Mies lisäksi sarjakuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että on kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista. Eikö se ole hyvä, että ihminen lukee jotain, oli se sitten mitä tahansa?

Niin mutta miten se näkyy ihmisen elämässä. Millainen parisuhde odotettavissa tuollaisen kanssa?

En ymmärrä miksi se pitäisi näkyä parisuhteessa, millaisista kirjoista henkilö tykkää. Enemmän se merkitsee lukeeko vai ei. Ihminen joka on viimeksi lukenut kokonaisen kirjan peruskoulun 9-luokalla saa jo ihmettelemään.

Siksipä kysyn mitä tästä voi päätellä, jos voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Toki älykäskin ihminen voi lukea salaliittokirjoja, kunhan ei usko niihin.

Sitten sun historian tuntemus perustuu siihen mitä koulussa opetetaan. Historia on täynnä salaliittoja antiikin rooman ajoilta lähtien. Naiivi saa olla, muttei tyhmä.

Elämäkertoja on monenlaisia. On markkinointimainoksia (kuten mainitut cheek tai vaikka esim Tina Turnerin elämäkerta) ja poliittisia pamfletteja (poliitikkojen elämäkerrat ja muistelmat) on rahankeruutarkoituksessa kirjoitettuja tirkistelykirjoja (esim Dianan tai Marilynin elämäkerroista iso osa), on vankkaa historiantutkimusta (esim Lyndal Roperin kirjoittama Lutherin elämäkerta tai erilaiset henkilöhistoriat, joita jopa tavallisista ihmisistä on kirjoitettu) ja on vaikka mitä.

Ennen kuin lukijasta alkaa tehdä arvioita, olisi hyvä tietää, minkälaisia leämäkertoja hän lukee.

Vierailija kirjoitti:

Ei romaaneja (ei sci-fi novellejakaan), ei runoja, eikä edes muita tietokirjoja kuin noita elämäkertoja vain.

Outo on, todella outo. Ei miesmatskua. Ansaitset parempaa, jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Toki älykäskin ihminen voi lukea salaliittokirjoja, kunhan ei usko niihin.

Sitten sun historian tuntemus perustuu siihen mitä koulussa opetetaan. Historia on täynnä salaliittoja antiikin rooman ajoilta lähtien. Naiivi saa olla, muttei tyhmä.

Mistä sä tiedät, mihin salaliittoteorioihin uskoa ja mihin ei? Kun kaikki kirjoihin painettu ei suinkaan ole totta.

Jos lukee menestyneiden ihmisten elämäkertoja, kuten vaikkapa Aleksanteri Suuren tai vastaavien, niin mikäs siinä. Saahan siitä uusia näkökulmia omaankin elämään ja valintatilanteisiin. Tietty höttöelämäkerrat sitten on eri juttu.

Ihan tyhmähän sen äijän pitää olla jos kiinnostaa vaan jotkut elämänkerrat luettaviksi. Eikö se sit lue edes iltapäivälehtiä? Mä jättäsin oitis moisen typeryksen, en todella tajuu mitä järkee on lukee esim. jotain kuolleiden, aikoja sit eläneiden juttuja. Niil ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Toki älykäskin ihminen voi lukea salaliittokirjoja, kunhan ei usko niihin.

Perustele, miksi ihminen olisi tyhmempi kuin itse olet, jos ja kun lukee Cheekin tai Karalahden, no ei nyt sanota niitä elämäkerroiksi sentään, mutta kuvausta heidän elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kovin älykäs ei voi olla jos lukee cheekistä tai karalahdesta. Itse luen historia, sota ja salaliittokirjoja.

Toki älykäskin ihminen voi lukea salaliittokirjoja, kunhan ei usko niihin.

Perustele, miksi ihminen olisi tyhmempi kuin itse olet, jos ja kun lukee Cheekin tai Karalahden, no ei nyt sanota niitä elämäkerroiksi sentään, mutta kuvausta heidän elämästään. 

Ei minulla ole mitään mielipidettä Cheekin elämäkerran lukijoista. Sanoin vain mielipiteeni salaliittoteoriakirjoista. Yhtä lailla niillä pyritään rahastamaan kuin julkkiskirjoillakin, ja lisäksi käytetään hyväksi ihmisten herkkäuskoisuutta.

Mutta jos altistaa kaiken lukemansa Occamin partaveitselle, niin voihan sitä sivistyä lukemalla ihan mitä vain, vaikka jehovien jättämiä lehtiä.

Meillä mies lukee elämäkertoja, lähinnä poikkeavia ratkaisuja elämässään tehneiden ihmisten, tai merkityksellisiä keksintöjä tehneiden elämäkertoja. Esim. muukalaislegioonan liittyneen ihmisen tarinan, nobelin saaneen tarinan jne. 

Itse luen kauhukirjallisuutta tai dekkareita (ja ihan akateeminen olen). 

Mitä näiden pitäisi nyt sitten kertoa miehestä, minusta tai meistä...?

Huoh.