Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka hakaudutte vain ja ainoastaan raskassuhteisiin: miksi?
Kiinnostaisi tietää, mitä saatte irti raskassuhteista verrattuna kevytsuhteisiin.
Kommentit (148)
Raskassuhde? Kevytsuhde?
Olen itse ymmärtänyt niin, että ero näillä tämän keskustelun mukaan on se, ettei asuta yhdessä. Sanana raskassuhde ja kevytsuhde ovat huonoja.
En asu mieheni kanssa yhdessä eli palstan mukaan olisin ns. kevytsuhteessa. Suhteemmehan ei ole kevyt vaan yhtä vakava kuin yhdessä asuessakin olisi. Mistä tiedän? Siitä, koska olen asunut saman miehen kanssa yhdessä mutta päädyimme omiin asuntoihin koska toisesta tuli itsestäänselvyys eikä korjaututunut kolmessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
raskassuhde= suhde, jonka osapuolet ovat sitoutuneita, valmiita kehittymään ja työskentelemään parisuhteen hyväksi?
kevytsuhde= poimitaan pullasta rusinat. Suhde joka lopulta kaatuu osapuolten itsekkyyteen, mutta mitä sitä suremaan, kun sen oli määräkin kestää niin kauan kuin on helppoa?
Taas perinteisen raskassuhteen omaavat meitä muita pilkkaamassa. Itse olin raskassuhteessa yli 15 vuotta. Nyt olen ollut kevytsuhteessa yli 20 vuotta, eikä näytä suhde kaatuvan. Henkinen yhteyskin on aivan toista luokkaa kuin edellisessä suhteessa.
Ja kevytsuhteen aikana on ollut vakavampaakin sairastumista ja aina on tukea toiselta löytynyt. Ei se yhdessäasuminen toisen tukenaolemista takaa.
Sekä raskas- että kevytsuhteessa henkinen yhteys voi olla syvä ja sitoutuminen aitoa. On ylimielisyyttä tuomita toisten suhde, koska se ei ole samanlainen kuin oma.
Mutta eikö se toisen tukeminen sairaana (pl. joku parin päivän kuume) ole juuri sellaista "ei-niin-hauskaa" ja raskasta toimintaa, mikä ei kevytsuhteisiin kuulu? (Sori, en halua pilkata, mutta kun en vieläkään tajua miten raskas- ja kevytsuhteet olennaisesti eroavat toisistaan). Entä jos toisen sairaus olisi kestänyt vuosia ja estänyt sellaisen yhdessä tekemisen, josta terve puoliso nauttii? Olisiko suhde loppunut tai jatkuessaan muuttunut raskassuhteeksi?
Kevytsuhteessa kummallakin on oma elämänsä, eikä ole mitään yhtä yhteistä elämää, jossa kaikki olisi jaettua. Terveydellä tai sen puutteella ei ole asiassa merkitystä. Sairas ihminen voi olla sekä kevytsuhteessa että raskassuhteessa. Itse olen pitkäaikaissairas ja kevytsuhteessa (tosin omasta mielestäni ihan vain suhteessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskassuhteessa saan lapsia turvallisen ihmisen kanssa, jokapäiväistä läheisyyttä, turvallista seksiä jossa raskaus ei haittaa, turvallisemman tulevaisuuden kun taloudessa on kaksi palkansaajaa, sekä voi uskoa siihen että puoliso pysyy vierellä vaikeinakin aikoina. Avioliiton pituutta ei voi kukaan ennustaa, mutta puheet yhdessä vietetystä eläkeiästä tekevät onnelliseksi. Puolisoni on perheeni, vaikka meillä ei ole lapsia vielä.
Jos olisin kevytsuhteessa, en voisi kasvattaa lapsia puolison kanssa yhteistyössä ja seksiä haittaisi ei-toivotun raskauden mahdollisuus. Lisäksi pitäisi pystyä näyttämään itsestään jatkuvasti vain ne viehättävämmät puolet niin kuin deittaillessa on tapana. Sairauden kohdatessa kukaan ei tule sängyn vierelle juttelemaan, koska sehän ei ole "laatuaikaa". Vanhana on jäljellä vain yksinäisyys.
Tämän takia hakeudun raskassuhteisiin.
Toisin sanoen raskassuhde sopii ihmisille, jotka haluavat hankkia ja kasvattaa lapsia yhdessä.
Ja niille, jotka haluavat puolison olevan tukena vanhuuden, sairauden, läheisten menetyksen tai muun ikävän elämäntilanteen kohdatessa. Vastavuoroisesti tietysti myös toisin päin. En voisi ikinä kuvitella viettäväni pelkkää laatuaikaa jonkun kanssa ja jättäväni hänet yksin vaikeina aikoina. Eihän niin tehdä edes ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskassuhteessa saan lapsia turvallisen ihmisen kanssa, jokapäiväistä läheisyyttä, turvallista seksiä jossa raskaus ei haittaa, turvallisemman tulevaisuuden kun taloudessa on kaksi palkansaajaa, sekä voi uskoa siihen että puoliso pysyy vierellä vaikeinakin aikoina. Avioliiton pituutta ei voi kukaan ennustaa, mutta puheet yhdessä vietetystä eläkeiästä tekevät onnelliseksi. Puolisoni on perheeni, vaikka meillä ei ole lapsia vielä.
Jos olisin kevytsuhteessa, en voisi kasvattaa lapsia puolison kanssa yhteistyössä ja seksiä haittaisi ei-toivotun raskauden mahdollisuus. Lisäksi pitäisi pystyä näyttämään itsestään jatkuvasti vain ne viehättävämmät puolet niin kuin deittaillessa on tapana. Sairauden kohdatessa kukaan ei tule sängyn vierelle juttelemaan, koska sehän ei ole "laatuaikaa". Vanhana on jäljellä vain yksinäisyys.
Tämän takia hakeudun raskassuhteisiin.
Toisin sanoen raskassuhde sopii ihmisille, jotka haluavat hankkia ja kasvattaa lapsia yhdessä.
Ja niille, jotka haluavat puolison olevan tukena vanhuuden, sairauden, läheisten menetyksen tai muun ikävän elämäntilanteen kohdatessa. Vastavuoroisesti tietysti myös toisin päin. En voisi ikinä kuvitella viettäväni pelkkää laatuaikaa jonkun kanssa ja jättäväni hänet yksin vaikeina aikoina. Eihän niin tehdä edes ystäville.
Raskassuhteet tuntuvat ovat jatkuvaa varautumista huonoihin asioihin, turvallisuuden hakemista ja takertumista. Kevytsuhteet ovat taas elämästä nauttimista, itsenäisyyden kunnioitttamista ja yhdessä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
raskassuhde= suhde, jonka osapuolet ovat sitoutuneita, valmiita kehittymään ja työskentelemään parisuhteen hyväksi?
kevytsuhde= poimitaan pullasta rusinat. Suhde joka lopulta kaatuu osapuolten itsekkyyteen, mutta mitä sitä suremaan, kun sen oli määräkin kestää niin kauan kuin on helppoa?
Taas perinteisen raskassuhteen omaavat meitä muita pilkkaamassa. Itse olin raskassuhteessa yli 15 vuotta. Nyt olen ollut kevytsuhteessa yli 20 vuotta, eikä näytä suhde kaatuvan. Henkinen yhteyskin on aivan toista luokkaa kuin edellisessä suhteessa.
Ja kevytsuhteen aikana on ollut vakavampaakin sairastumista ja aina on tukea toiselta löytynyt. Ei se yhdessäasuminen toisen tukenaolemista takaa.
Sekä raskas- että kevytsuhteessa henkinen yhteys voi olla syvä ja sitoutuminen aitoa. On ylimielisyyttä tuomita toisten suhde, koska se ei ole samanlainen kuin oma.
Mutta eikö se toisen tukeminen sairaana (pl. joku parin päivän kuume) ole juuri sellaista "ei-niin-hauskaa" ja raskasta toimintaa, mikä ei kevytsuhteisiin kuulu? (Sori, en halua pilkata, mutta kun en vieläkään tajua miten raskas- ja kevytsuhteet olennaisesti eroavat toisistaan). Entä jos toisen sairaus olisi kestänyt vuosia ja estänyt sellaisen yhdessä tekemisen, josta terve puoliso nauttii? Olisiko suhde loppunut tai jatkuessaan muuttunut raskassuhteeksi?
Kevytsuhteessa kummallakin on oma elämänsä, eikä ole mitään yhtä yhteistä elämää, jossa kaikki olisi jaettua. Terveydellä tai sen puutteella ei ole asiassa merkitystä. Sairas ihminen voi olla sekä kevytsuhteessa että raskassuhteessa. Itse olen pitkäaikaissairas ja kevytsuhteessa (tosin omasta mielestäni ihan vain suhteessa).
Sori jankutus, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa, että on yhteinen elämä, jossa kaikki on jaettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
raskassuhde= suhde, jonka osapuolet ovat sitoutuneita, valmiita kehittymään ja työskentelemään parisuhteen hyväksi?
kevytsuhde= poimitaan pullasta rusinat. Suhde joka lopulta kaatuu osapuolten itsekkyyteen, mutta mitä sitä suremaan, kun sen oli määräkin kestää niin kauan kuin on helppoa?
Taas perinteisen raskassuhteen omaavat meitä muita pilkkaamassa. Itse olin raskassuhteessa yli 15 vuotta. Nyt olen ollut kevytsuhteessa yli 20 vuotta, eikä näytä suhde kaatuvan. Henkinen yhteyskin on aivan toista luokkaa kuin edellisessä suhteessa.
Ja kevytsuhteen aikana on ollut vakavampaakin sairastumista ja aina on tukea toiselta löytynyt. Ei se yhdessäasuminen toisen tukenaolemista takaa.
Sekä raskas- että kevytsuhteessa henkinen yhteys voi olla syvä ja sitoutuminen aitoa. On ylimielisyyttä tuomita toisten suhde, koska se ei ole samanlainen kuin oma.
Mutta eikö se toisen tukeminen sairaana (pl. joku parin päivän kuume) ole juuri sellaista "ei-niin-hauskaa" ja raskasta toimintaa, mikä ei kevytsuhteisiin kuulu? (Sori, en halua pilkata, mutta kun en vieläkään tajua miten raskas- ja kevytsuhteet olennaisesti eroavat toisistaan). Entä jos toisen sairaus olisi kestänyt vuosia ja estänyt sellaisen yhdessä tekemisen, josta terve puoliso nauttii? Olisiko suhde loppunut tai jatkuessaan muuttunut raskassuhteeksi?
Kevytsuhteessa kummallakin on oma elämänsä, eikä ole mitään yhtä yhteistä elämää, jossa kaikki olisi jaettua. Terveydellä tai sen puutteella ei ole asiassa merkitystä. Sairas ihminen voi olla sekä kevytsuhteessa että raskassuhteessa. Itse olen pitkäaikaissairas ja kevytsuhteessa (tosin omasta mielestäni ihan vain suhteessa).
Sori jankutus, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa, että on yhteinen elämä, jossa kaikki on jaettua?
Asutaan yhdessä, vietetään suurin osa vapaa-ajasta yhdessä, ollaan yhdessä symbioottisesti, mahdollisesti pidetään yhteistä taloustiliä tai talolainaa. Vastakohtana tai komplementtina tälle sellainen suhde, jossa asutaan erillään, ollaan itsenäisiä ihmisiä, vietetään yhdessä merkittävä osa vapaa-ajasta ja pidetään raha-asiat erillään. Esimerkiksi.
Minulla ja avomiehelläni on vain yksi yhteinen mielenkiinnonkohde (tietokonepelit) ja sitäkään emme voi tehdä yhdessä. Muut harrastukset, kaverit ja tv-sarjatkin ovat meillä erillisiä. Nukumme samassa sängyssä mutta eri aikoihin. Olemme eri alalla. Käymme usein eri illanvietoissa. Kummallakin on siis oma elämänsä. Seksiä ja romantiikkaa on riittävästi ja käymme joskus treffeillä ja matkoilla.
Kuitenkin asumme yhdessä, olemme uskollisia, aiomme mennä naimisiin ja hankkia lapsia, tahdomme vanheta yhdessä ja olla toistemme tukena myötä- ja vastoinkäymisissä. Haluamme jakaa arjen ja vaikka pikkukinoja on, ne vain muovaavat meitä toisillemme sopivammiksi.
Eli kumpi suhde tämä nyt sitten on? Omasta mielestäni elämänmittainen sitoutuminen ja arjen jakaminen tekevät siitä raskassuhteen. Minun on vaikea ymmärtää mitä kevytsuhde antaisi, kun saan raskassuhteessakin seksiä, romantiikkaa ja hauskanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
raskassuhde= suhde, jonka osapuolet ovat sitoutuneita, valmiita kehittymään ja työskentelemään parisuhteen hyväksi?
kevytsuhde= poimitaan pullasta rusinat. Suhde joka lopulta kaatuu osapuolten itsekkyyteen, mutta mitä sitä suremaan, kun sen oli määräkin kestää niin kauan kuin on helppoa?
Taas perinteisen raskassuhteen omaavat meitä muita pilkkaamassa. Itse olin raskassuhteessa yli 15 vuotta. Nyt olen ollut kevytsuhteessa yli 20 vuotta, eikä näytä suhde kaatuvan. Henkinen yhteyskin on aivan toista luokkaa kuin edellisessä suhteessa.
Ja kevytsuhteen aikana on ollut vakavampaakin sairastumista ja aina on tukea toiselta löytynyt. Ei se yhdessäasuminen toisen tukenaolemista takaa.
Sekä raskas- että kevytsuhteessa henkinen yhteys voi olla syvä ja sitoutuminen aitoa. On ylimielisyyttä tuomita toisten suhde, koska se ei ole samanlainen kuin oma.
Mutta eikö se toisen tukeminen sairaana (pl. joku parin päivän kuume) ole juuri sellaista "ei-niin-hauskaa" ja raskasta toimintaa, mikä ei kevytsuhteisiin kuulu? (Sori, en halua pilkata, mutta kun en vieläkään tajua miten raskas- ja kevytsuhteet olennaisesti eroavat toisistaan). Entä jos toisen sairaus olisi kestänyt vuosia ja estänyt sellaisen yhdessä tekemisen, josta terve puoliso nauttii? Olisiko suhde loppunut tai jatkuessaan muuttunut raskassuhteeksi?
Kevytsuhteessa kummallakin on oma elämänsä, eikä ole mitään yhtä yhteistä elämää, jossa kaikki olisi jaettua. Terveydellä tai sen puutteella ei ole asiassa merkitystä. Sairas ihminen voi olla sekä kevytsuhteessa että raskassuhteessa. Itse olen pitkäaikaissairas ja kevytsuhteessa (tosin omasta mielestäni ihan vain suhteessa).
Sori jankutus, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa, että on yhteinen elämä, jossa kaikki on jaettua?
Asutaan yhdessä, vietetään suurin osa vapaa-ajasta yhdessä, ollaan yhdessä symbioottisesti, mahdollisesti pidetään yhteistä taloustiliä tai talolainaa. Vastakohtana tai komplementtina tälle sellainen suhde, jossa asutaan erillään, ollaan itsenäisiä ihmisiä, vietetään yhdessä merkittävä osa vapaa-ajasta ja pidetään raha-asiat erillään. Esimerkiksi.
Okei, kiitos!
Jos olisin tiennyt, että kevytsuhde on vaihtoehto, en olisi koskaan mennyt naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Raskassuhde? Kevytsuhde?
Olen itse ymmärtänyt niin, että ero näillä tämän keskustelun mukaan on se, ettei asuta yhdessä. Sanana raskassuhde ja kevytsuhde ovat huonoja.En asu mieheni kanssa yhdessä eli palstan mukaan olisin ns. kevytsuhteessa. Suhteemmehan ei ole kevyt vaan yhtä vakava kuin yhdessä asuessakin olisi. Mistä tiedän? Siitä, koska olen asunut saman miehen kanssa yhdessä mutta päädyimme omiin asuntoihin koska toisesta tuli itsestäänselvyys eikä korjaututunut kolmessa vuodessa.
Ei kun se ero on siinä että kevytsuhteessa ei ole mitään väliä koska ero tulee, se tulee sitten kun ei ole enää yhtä kivaa, eikä se kirpaise juurikaan, sen piti kestääkin vain sen aikaa kun on kivaa. Eli jos toinen sairastuu vakavasti, se ei ole kivaa ja siihen loppuu tämä suhde joka oli tarkoitettukin olemaan vain väliaikainen. Jotkut jopa asuu yhdessäkin tälläisessä suhteessa, jotku idiootit menee jopa naimisiin kun ne häät on niin kivat järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arjen jakaminen ja lasten kasvattaminen näyttäisivät olevan ainoat hyvät syyt olla raskassuhteessa.
Kun lapsettomia on entistä enemmän, herää kysymys, miksi heidän pitäisi elää samassa parisuhdemallissa kuin lisääntyjien.
Lasten hankkiminen ei suinkaan ole ainoa sellainen pitkän tähtäimen projekti, joka onnistuu vain sitoutumalla toiseen loppuiäksi. Ok, vähän mustavalkoisesti sanottu, mutta varmaankin vähemmistössä ovat ne ihmiset, joiden mielestä sillä ei ole olennaista merkitystä, ovatko lasten vanhemmat toisiinsa sitoutuneita vai eivät, joten tällainen kärjistys sallittakoon.
Tuntemani pariskunta elää niin, että he ostavat huonokuntoisen asunnon, remontoivat sen yhdessä, asuvat siinä kunnes uusi kohde löytyy, ja nettoavat edellisen myynnistä hyvät rahat. He rakastavat yhdessä remontointia ja ovat siinä tosi hyvä tiimi. Aikaa käytetään "hulluna", samaan tyyliin kuin lapset vaatisivat parin aikaa, heidän kohdallaan nämä projektit vaativat sitä. Tekeminen aloitetaan heti vuoteesta noustua ja sitä jatketaan usein myöhään iltaan. Ei olisi kovin kätevää elämää, jos pari asuisi eri osoitteissa tai jos heidän pitäisi riidellä niinkin pienestä asiasta kuin kotitöiden jakamisesta tai vastaavasta. Tietenkään tällainen elämäntyyli ei ole kaikille sopiva, mutta kyseinen pariskunta elää unelmaansa. Jotta isot ja kalliit, paljon riskiä sisältävät hankkeet onnistuvat, luottamuksen pitää olla tosi vahvalla pohjalla suhteessa. Itse en lähtisi yrittämäänkään tällaisia ennen kuin olisin asunut kumppanini kanssa jo pitkään ja tietäisin, että pääsemme yli vaikeistakin ristiriitatilanteista. Ja että pikkuasioista ei kumpikaan riitele.
Kevytsuhteet vaikuttavat yrityksiltä väistää tuota pikkuasioista riitelyä joutumatta opettelemaan siihen liittyviä elämäntaitoja. Ihan ok ratkaisu varmasti osalle, mutta turha väittää että sellaisessa suhteessa ei menettäisi mitään olennaista verrattuna suhteeseen, jossa on opeteltu ns. oikeasti elämään yhdessä, hyvinä ja huonoina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskassuhde? Kevytsuhde?
Olen itse ymmärtänyt niin, että ero näillä tämän keskustelun mukaan on se, ettei asuta yhdessä. Sanana raskassuhde ja kevytsuhde ovat huonoja.En asu mieheni kanssa yhdessä eli palstan mukaan olisin ns. kevytsuhteessa. Suhteemmehan ei ole kevyt vaan yhtä vakava kuin yhdessä asuessakin olisi. Mistä tiedän? Siitä, koska olen asunut saman miehen kanssa yhdessä mutta päädyimme omiin asuntoihin koska toisesta tuli itsestäänselvyys eikä korjaututunut kolmessa vuodessa.
Ei kun se ero on siinä että kevytsuhteessa ei ole mitään väliä koska ero tulee, se tulee sitten kun ei ole enää yhtä kivaa, eikä se kirpaise juurikaan, sen piti kestääkin vain sen aikaa kun on kivaa. Eli jos toinen sairastuu vakavasti, se ei ole kivaa ja siihen loppuu tämä suhde joka oli tarkoitettukin olemaan vain väliaikainen. Jotkut jopa asuu yhdessäkin tälläisessä suhteessa, jotku idiootit menee jopa naimisiin kun ne häät on niin kivat järjestää.
mot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.
Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.
Luulin, että olen ihan tavallisessa suhteessa, mutta minä olenkin kevytsuhteessa! En nimittäin ole koskaan luvannut olla tässä suhteessa kuolemaan asti, vaikka yhteisiä vuosia onkin takana toistakymmentä. Mielestäni tuollaista lupausta ei voi kukaan antaa, koska tilanteet, ihmiset ja ihmisten tarpeet muuttuvat. Suhde, jossa on nyt hyvä olla, voi olla kahdenkymmenen vuoden kuluttua vankila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut sellaisen kuvan, että pelko hylätyksi tulemisesta on tosi vahva näillä raskassuhteilijoilla. Itse olen aina ajatellut, että suhde loppuu, jos loppuu. Turha olla yhdessä tavan ja tottumuksen vuoksi, kun yksinkin voi olla.
Ei kun nimenomaan siinä ei ole sitä pelkoa kun ollaan sitouduttu, siinä kevyversiossa, joka ei ole siis normaali rakkaussuhde, ei ole sitä rakkauden tunnetta mukana juuri nimeksikään, tykätään varmaan toisistaan niinkuin joskus ala-asteella, mutta kun se loppuu niin sitä ei kauan surra kun seuraava seurustelukumppani on jo baarista tai ties mistä tinderistä hommattuna. Ei normaalissa rakkaussuhteessa olla tavan ja tottumuksen vuoksi vaan rakkauden. Ja rakkauteen taas kuuluu sitten kaikki, hauskanpito ja seksi, arki ja juhla, yhteiset jutut ja molemmilla omat juttunsa kuten perheenjäsenillä yleensäkin.
Raskassuhteessa ei ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan tottumuksesta, sitoutumisesta ja kumppanuudesta. Todellinen rakkaus perustuu vapaaehtoiseen valintaan olla toisen kanssa, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tyhjät sitoutumisfraasit eivät sitä muuksi muuta. Raskassuhteessa kärvistelevälle ero on maailmanloppu, koska hän ei kykene olemaan onnellinen yksin, eikä hän osaisi kahden vapaan ja itsenäisen aikuisen rakkaussuhteessa olla vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok ratkaisu varmasti osalle, mutta turha väittää että sellaisessa suhteessa ei menettäisi mitään olennaista verrattuna suhteeseen, jossa on opeteltu ns. oikeasti elämään yhdessä, hyvinä ja huonoina päivinä.
Päin vastoin, kevytsuhteessahan voittaa valtavasti, kun suurin osa parisuhteissa kitkaa aiheuttavista asioista jää kokonaan pois. Kun ei kaipaa sitä arjen jakamista, lasten kasvattamista tai edes tuota asuntojen remppaamista, ei ole mitään syytä alkaa raskassuhteeseen.
Kun olen suhteessa, olen suhteessa vain sen toisen ihmisen takia. Kaikki tavoitteeni elämässä ovat sellaisia, ettei niihen tarvita toista ihmistä. Toisella ei ole minulle välinearvoa samalla lailla kuin vaikkapa silloin, kun tarvitaan tulevalle lapselle äitiä.
"KEVYTSUHDE
Parilla ei ole yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa
Koska asioista ei puhuta syvemmin, kumpikin toimii suhteessa omien oletustensa pohjalta
Suhteesta puuttuu kannustus ja molemmat valittavat, kun kukaan ei kannusta
Molemmat teeskentelevät kaiken olevan hyvin
Arjen rutiinit sujuvat ja tuovat tyydytystä
Tavarahankinnat ovat parin kommunikaatiota
Ura menee kevytsuhteen edelle
RAKKAUSSUHDE
Parilla on yhteinen suunta ja tulevaisuus
He käyttävät itsestään nimitystä ”me”
Pari ymmärtää toisiaan ja hyväksyy toisensa sellaisena kuin ovat
Kumppani on kaikkein tärkein ja luotetuin henkilö
Pari eristäytyy helposti muusta maailmasta
Kumpikaan ei ole valmis luopumaan toisesta mistään hinnasta"
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/12-parisuhdetyyppia/
Mitä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
"KEVYTSUHDE
Parilla ei ole yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa
Koska asioista ei puhuta syvemmin, kumpikin toimii suhteessa omien oletustensa pohjalta
Suhteesta puuttuu kannustus ja molemmat valittavat, kun kukaan ei kannusta
Molemmat teeskentelevät kaiken olevan hyvin
Arjen rutiinit sujuvat ja tuovat tyydytystä
Tavarahankinnat ovat parin kommunikaatiota
Ura menee kevytsuhteen edelle
RAKKAUSSUHDE
Parilla on yhteinen suunta ja tulevaisuus
He käyttävät itsestään nimitystä ”me”
Pari ymmärtää toisiaan ja hyväksyy toisensa sellaisena kuin ovat
Kumppani on kaikkein tärkein ja luotetuin henkilö
Pari eristäytyy helposti muusta maailmasta
Kumpikaan ei ole valmis luopumaan toisesta mistään hinnasta"
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/12-parisuhdetyyppia/
Mitä mieltä?
Lisään vielä että ovatko nämä ne olennaiset kriteerit raskassuhteen/rakkaussuhteen ja kevytsuhteen välillä?
Parilla ei ole yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa. Ura menee kevytsuhteen edelle.
vs
Parilla on yhteinen suunta ja tulevaisuus. Kumpikaan ei ole valmis luopumaan toisesta mistään hinnasta.
Mutta eikö se toisen tukeminen sairaana (pl. joku parin päivän kuume) ole juuri sellaista "ei-niin-hauskaa" ja raskasta toimintaa, mikä ei kevytsuhteisiin kuulu? (Sori, en halua pilkata, mutta kun en vieläkään tajua miten raskas- ja kevytsuhteet olennaisesti eroavat toisistaan). Entä jos toisen sairaus olisi kestänyt vuosia ja estänyt sellaisen yhdessä tekemisen, josta terve puoliso nauttii? Olisiko suhde loppunut tai jatkuessaan muuttunut raskassuhteeksi?