Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka hakaudutte vain ja ainoastaan raskassuhteisiin: miksi?
Kiinnostaisi tietää, mitä saatte irti raskassuhteista verrattuna kevytsuhteisiin.
Kommentit (148)
Ei kevytsuhteen vastakohta ole mikään raskassuhde (eikä raskaussuhde niinkuin ensin luin otsikosta)
On kevyt ja normaali, kuten limsat ym. ei ole mitään raskaspepsiä tai raskasmakkaraa, on vain normaalit ja kevytversiot.
Eli sun pitäis ap kysyä että miksi jotkut on normaaleissa parisuhteissa, eli rakastaa toisiaan "kuolemaan saakka".
Kevyt parisuhde ei ole oikea parisuhde, koska kevyt suhde ei ole sitoutunutta, siinä ei tulla perheeksi, vaan seukataan mitä seukataan ja tapaillaan kevyesti ilman mitään oikeita tunteita.
Normaalissa parisuhteessa rakastutaan kunnolla toisiinsa ja halutaan tulla perheeksi, ja perheen tarkoitus on kestää koko elämä, koska se vanhempien parisuhde on lasten koti. Joskus se koti särkyy, mutta sellaista elämä on, mutta siinä vaiheessa kun koti särkyy, sen pitääkin ottaa kipeää henkisesti, rakkauden päättyminen on iso juttu. Se on kuin kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on raskassuhde? Kuulostaa sellaiselta jossa koko ajan on vaikeuksia, tyyliin pettämistä, hyväksikäyttöä, hampaat irvessä yhdessä olemista tms.
Sellaiselta se minusta tuntuukin, vaikka raskassuhteissa olevat eivät välttämättä sitä itse niin koekaan.
t. kevytsuhteiden kannattaja
Onko kevytsuhde siis helppo suhde (riippumatta sitoutumisesta tai suhteen pituudesta) vai sellainen ettei olla niin hirveän kiintyneitä toisiinsa niin ettei mahdollinen ero kirpaise niin kovasti?
Itse olen ollut vain vakiintuneiss suhteissa joissa syvä kiintymus, mutta kaikki ovat olleet helppoja ilman mitään draamaa tms. Ei niitä suhteita kyllä hirveän montaa ole ollut, ja viimeisin kestänyt kohta 20 v joten ei ihme etten ole ihan kartalla uudemmista parisuhdetermeistä :)
Ei ole kyse kiintymisen keveydestä, vaan siitä, että niihin arkisiin asioihin ei tarvitse niin vahvasti sitoutua eikä niistä näin ollen tule niin helposti ongelmiakaan. Mieti nyt vaikka tämän palstankin parisuhdeongelmia, rahankäyttö, ajankäyttö, lastenhoito, kotityöt, lomasuunnitelmat, joulun vietto jne.
Ok, kiitos vastauksista kaikille jotka näitä termejä avasivat. Itse olen vissiin sitten ollut raskassuhteissa, tosin kevyiltä ne minusta ovat tuntuneet kun on ollut niin tasaista ja helppoa :) Tiedän kyllä että olen ollut (poikkeuksellisen?) onnekas kun kaikki kumppanit ovat olleet fiksuja ja vastuullisia tyyppejä joiden kanssa ei ole tarvinnut riidellä jostain lomanvietosta tai roskien viemisestä.
Niinpä tietysti. Jännä juttu, että näihin ketjuihin tulevat aina ne, joiden arki on yhtä juhlaa ja kotityötkään eivät koskaan rasita. Kaikesta ollaan aina niin herttaisen yksimielisiä. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa ei olisi mistään ikinä riidelty. Mutta kai joidenkin parisuhteet sitten ovat tällaisia.
Ei kukaan ole väittänyt, että raskassuhteissa arki on yhtä juhlaa. Ei se sitä ole kevytsuhteissa olevillakaan. Ja pitää kevytsuhtelaistenkin hoitaa kotityöt. Rasittavat ne yhtä paljon yksin asuvaakin. Se, että näistä.asioista ei silti tarvitse riidellä ja kehittää draamaa on ihan eri juttu.
Arki ei ole yhtä juhlaa, se on selvä. Mutta ero onkin parisuhteen, ei arjen laadussa. Kun toisen tapaaminen on spesiaalijuttu, siitä saa lisää virtaa ja iloa arkeen.
Ja kotitöistä sanoinkin jo yllä, että helpommalla pääsen niissä yksin kuin parisuhteessa, se on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kevytsuhteen vastakohta ole mikään raskassuhde (eikä raskaussuhde niinkuin ensin luin otsikosta)
On kevyt ja normaali, kuten limsat ym. ei ole mitään raskaspepsiä tai raskasmakkaraa, on vain normaalit ja kevytversiot.
Eli sun pitäis ap kysyä että miksi jotkut on normaaleissa parisuhteissa, eli rakastaa toisiaan "kuolemaan saakka".
Kevyt parisuhde ei ole oikea parisuhde, koska kevyt suhde ei ole sitoutunutta, siinä ei tulla perheeksi, vaan seukataan mitä seukataan ja tapaillaan kevyesti ilman mitään oikeita tunteita.
Normaalissa parisuhteessa rakastutaan kunnolla toisiinsa ja halutaan tulla perheeksi, ja perheen tarkoitus on kestää koko elämä, koska se vanhempien parisuhde on lasten koti. Joskus se koti särkyy, mutta sellaista elämä on, mutta siinä vaiheessa kun koti särkyy, sen pitääkin ottaa kipeää henkisesti, rakkauden päättyminen on iso juttu. Se on kuin kuolema.
Kuulostaa aika konservatiiviselta ja yksipuoliselta. Ei kaikki ihmiset nykyään halua mitään perhettä, ei lapsia. Itsekään en ole koskaan halunnut.
Ja nykyaikana onneksi ihmiset saavat ihan itse määritellä millaisia suhteita haluavat, ilman sosiaalista painostusta muualta. Ei ole pakko ryhtyä sosiaalisen paineen takia avioliittoon jos ei halua, mutta ei toisaalta pakko ole harrastaa niitä kevytsuhteitakaan. Itse olen ennen ollut seksi/kevytsuhteilija mutta viimeiset 12 vuotta (ja oletettavasti loppuikäni) ilman mitään miessuhteita. Olen vaan liian erakko kaivatakseni sellaista. Ja onneksi nykyaikana minunkinlaiseni saavat rauhassa elää kuten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Kaikki yllä mainitut. Tosin tuosta ensimmäisestä kohdasta on kyllä pakko sanoa, että kevytsuhteessa ei olla ei-sitoutuneita, ei etsitä parempaa. Kevytsuhteessa ei vain anneta epärealistisia lupauksia tulevaisuudesta. Kummallekin sopii, että ollaan yhdessä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, rakastetaan ja tuetaan toista, mutta jos toisen luonne, prioriteetit tai toiveet elämältä muuttuvat niin, ettei suhteella ole enää edellytyksiä, silloin on ihan oikein erota. Ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, kävi miten kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut, että parisuhteiden pointti on nimenomaan se yhteinen arki, oli lapsia tai ei. Mutta selvästikään kaikki eivät ajattele samalla tavalla.
Minua kiinnostaa romantiikka, seksi ja kiva yhdessä tekeminen, ja nuo haluan maksimoida. Jos ne maksimoituvat yhteen muuttamalla, sitten haluan muuttaa yhteen, mutta se ei ole itseisarvoista.
Jokaisen kumppanin kohdalla ei välttämättä toimi sama kaava. Esimerkiksi luonteeltaan sotkuinen tai lemmikin omistava ihminen voi olla vaikka kuinka ihana ihminen ja minulle sopiva, mutta hänen kanssaan ei kannata asua.
Kaikkien kannattaisi tietää, mitä he suhteelta eniten haluavat, ja tehdä päätökset sen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Kaikki yllä mainitut. Tosin tuosta ensimmäisestä kohdasta on kyllä pakko sanoa, että kevytsuhteessa ei olla ei-sitoutuneita, ei etsitä parempaa. Kevytsuhteessa ei vain anneta epärealistisia lupauksia tulevaisuudesta. Kummallekin sopii, että ollaan yhdessä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, rakastetaan ja tuetaan toista, mutta jos toisen luonne, prioriteetit tai toiveet elämältä muuttuvat niin, ettei suhteella ole enää edellytyksiä, silloin on ihan oikein erota. Ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, kävi miten kävi.
Ok, eli onko niin, että kevytsuhteessa vietetään vähemmän aikaa yhdessä ja tehdään lähinnä molempien mielestä hauskoja asioita yhdessä, ja ei tehdä toisen puolesta mitään vaivalloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Kaikki yllä mainitut. Tosin tuosta ensimmäisestä kohdasta on kyllä pakko sanoa, että kevytsuhteessa ei olla ei-sitoutuneita, ei etsitä parempaa. Kevytsuhteessa ei vain anneta epärealistisia lupauksia tulevaisuudesta. Kummallekin sopii, että ollaan yhdessä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, rakastetaan ja tuetaan toista, mutta jos toisen luonne, prioriteetit tai toiveet elämältä muuttuvat niin, ettei suhteella ole enää edellytyksiä, silloin on ihan oikein erota. Ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, kävi miten kävi.
Ok, eli onko niin, että kevytsuhteessa vietetään vähemmän aikaa yhdessä ja tehdään lähinnä molempien mielestä hauskoja asioita yhdessä, ja ei tehdä toisen puolesta mitään vaivalloista?
Miksi kumppanin puolesta täytyisikään tehdä kevytsuhteessa niitä vaivalloisia asioita, kun kevytsuhteessa molemmat kykenevät ihan itse hoitamaan omat raskaat ja vaivalloiset juttunsa, koska molemmat ovat itsenäisiä aikuisia.
Raskassuhteissa näin ei usein ole vaan vaivalloiset asiat voi vierittää "rakastamansa" kumppanin hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Kaikki yllä mainitut. Tosin tuosta ensimmäisestä kohdasta on kyllä pakko sanoa, että kevytsuhteessa ei olla ei-sitoutuneita, ei etsitä parempaa. Kevytsuhteessa ei vain anneta epärealistisia lupauksia tulevaisuudesta. Kummallekin sopii, että ollaan yhdessä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, rakastetaan ja tuetaan toista, mutta jos toisen luonne, prioriteetit tai toiveet elämältä muuttuvat niin, ettei suhteella ole enää edellytyksiä, silloin on ihan oikein erota. Ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, kävi miten kävi.
Ok, eli onko niin, että kevytsuhteessa vietetään vähemmän aikaa yhdessä ja tehdään lähinnä molempien mielestä hauskoja asioita yhdessä, ja ei tehdä toisen puolesta mitään vaivalloista?
Voihan sitä toisen puolesta tehdä jotakin vaivalloista vaikka romanttisena eleenä tai koska tykkää toisesta, esimerkiksi metsästää pitkään jotakin tosi sopivaa lahjaa tai kuskata ensiapuun, kun toisella on tosi paha kuume. Mutta muuten joo, yhdessä tehdään lähinnä hauskoja asioita, joista molemmat nauttivat. Useimmilla pitkän linjan raskassuhteilijoillakin on tästä todennäköisesti muistoja suhteen alkuvaiheilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostun heti harkitsemaan raskassuhdetta, kun joku kertoo, miten sellaisessa voi estää suhdetta tylsistymästä ja rakastamaansa ihmistä muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Sitä en nimittäin halua kokea enää koskaan.
Vääntäisikö joku vielä rautalangasta sen kevyt- ja raskassuhteen eron? Olennainen ero ei ilmeisesti ole kiintymyksen tai rakkauden aste. Onko se sitten
-sitoutumisen aste?
-yhdessä vietetyn ajan määrä?
-yhdessä vietetyn ajan "laatu" (esim. kevytsuhteessa ei käydä toisen sukulaisilla, ellei erityisesti haluta)?
-se, että tehdään toisen puolesta asioita, jotka eivät ole itsestä niin hauskoja?
Mä nimittäin elän varmaan tuollaisessa raskassuhteessa (asutaan yhdessä, on lapsia, ja ollaan hyvin sitoutuneita, kannetaan huolta toistemme hyvinvoinnista), mutta olen aina kokenut, että ollaan itsenäisiä ja meillä on myös aika selkeät omat elämät. En myöskään ole tylsistynyt ja rakastan miestäni kovasti, samoin hän käsittääkseni minua. Eli en ole varma mikä mun suhteesta tekee raskassuhteen.
Kaikki yllä mainitut. Tosin tuosta ensimmäisestä kohdasta on kyllä pakko sanoa, että kevytsuhteessa ei olla ei-sitoutuneita, ei etsitä parempaa. Kevytsuhteessa ei vain anneta epärealistisia lupauksia tulevaisuudesta. Kummallekin sopii, että ollaan yhdessä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, rakastetaan ja tuetaan toista, mutta jos toisen luonne, prioriteetit tai toiveet elämältä muuttuvat niin, ettei suhteella ole enää edellytyksiä, silloin on ihan oikein erota. Ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, kävi miten kävi.
Ok, eli onko niin, että kevytsuhteessa vietetään vähemmän aikaa yhdessä ja tehdään lähinnä molempien mielestä hauskoja asioita yhdessä, ja ei tehdä toisen puolesta mitään vaivalloista?
Miksi kumppanin puolesta täytyisikään tehdä kevytsuhteessa niitä vaivalloisia asioita, kun kevytsuhteessa molemmat kykenevät ihan itse hoitamaan omat raskaat ja vaivalloiset juttunsa, koska molemmat ovat itsenäisiä aikuisia.
Raskassuhteissa näin ei usein ole vaan vaivalloiset asiat voi vierittää "rakastamansa" kumppanin hoidettavaksi.
Tässä tulee esille tärkeä pointti. Ns. kevytsuhde tai miksi raskassuhteen vastakohtaa haluaakaan kutsua vaatii kaksi itsenäistä aikuista ihmistä, jotka tietävät, mitä haluavat, ja arvostavat parisuhteessa samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti nämä idioottimaiset termit eivät vakiinnu palstalle kuten kilttimies, jännämies ja muut keskenkasvuisten keksimät typerät sanat.
Siis mikä tää raskassuhde on? Parisuhde? Vai suhde jossa on raskasta elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku spin off tuolle etusivulle pesiytyneeseen "kuinka kauan sinulla kesti raskautua?"-ääliöketjuun? Raskas-sanan omituiset muunnokset ry asialla?
Ei ole, tämä tuli toisesta ketjusta jossa pohdittiin jotain suhteen vakavuuden tärkeyttä ja joku siellä käytti sanaa raskassuhde.
Kyseessä on paremminkin vakava parisuhde.
Kevytsuhde kuulostaa yhtä kivalta kuin kevytkola. Ei haittoja mut makukin kuitenkin vähän eri. Mua ei pelota arki, eikä hävetä sanoa että on kivaa kun on joku tukena. Rakastajan lisäksi paras ystävä ja elämänkumppani. En saa samaa kivakivasuhteelta. Mut varmasti ne sopii joillekin.
Kyllä kai "raskassuhde" on toimivampi silloin kun on pieniä lapsia? Ainakin kun seuraa uusperheiden ja eronneiden säätöä, meillä on yksinkertaisempaa.
Vaimoni on älykäs ja hauska ihminen, ei ole tarvetta ollut harkita vaihtoa. Seksi myös sujuu mukavasti, itselläni on aina ollut niin että vakinaisen kanssa on parempaa.
Sopii myös että minä käyn yleensä ruokakaupassa ja korjailen paikat, vaimo taas ostaa lapsille vaatteet. Vaikka ei ollakaan kovin perinteisissä rooleissa, vaimokin kyllä osaa autonrenkaat vaihtaa tarvittaessa, ja minä saan pyykit pestyä ja ruokaa pöytään.
En nyt sitten tiedä onko tämä raskassuhde vai mikä, ... riitojakin on tietysti joskus ollut, kun kaksi kovapäistä ihmistä ollaan. Toisaalta en mitään perässä vedettävää tylsää froteesukkaa kaipaisikaan (eikä varmaan vaimokaan, kun on kerta vierellä pysynyt)
Vierailija kirjoitti:
Kevytsuhde kuulostaa yhtä kivalta kuin kevytkola. Ei haittoja mut makukin kuitenkin vähän eri. Mua ei pelota arki, eikä hävetä sanoa että on kivaa kun on joku tukena. Rakastajan lisäksi paras ystävä ja elämänkumppani. En saa samaa kivakivasuhteelta. Mut varmasti ne sopii joillekin.
Mukavaa meille, joiden mielestä PepsiMax maistuu paremmalta kuin tavallinen Pepsi. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai "raskassuhde" on toimivampi silloin kun on pieniä lapsia? Ainakin kun seuraa uusperheiden ja eronneiden säätöä, meillä on yksinkertaisempaa.
Vaimoni on älykäs ja hauska ihminen, ei ole tarvetta ollut harkita vaihtoa. Seksi myös sujuu mukavasti, itselläni on aina ollut niin että vakinaisen kanssa on parempaa.
Sopii myös että minä käyn yleensä ruokakaupassa ja korjailen paikat, vaimo taas ostaa lapsille vaatteet. Vaikka ei ollakaan kovin perinteisissä rooleissa, vaimokin kyllä osaa autonrenkaat vaihtaa tarvittaessa, ja minä saan pyykit pestyä ja ruokaa pöytään.
En nyt sitten tiedä onko tämä raskassuhde vai mikä, ... riitojakin on tietysti joskus ollut, kun kaksi kovapäistä ihmistä ollaan. Toisaalta en mitään perässä vedettävää tylsää froteesukkaa kaipaisikaan (eikä varmaan vaimokaan, kun on kerta vierellä pysynyt)
Varmasti sujuu ihan hyvin. Mutta minun elämäni sujuu yksinkin ihan hyvin. Sujuvuus ei vielä riitä. Parisuhteen täytyy lisätä elämääni jotakin, mitä haluan mutta en yksin voi saavuttaa. Minun tapauksessani se on seksiä ja romantiikkaa. Ja vastaavasti parisuhde ei saa muuttaa elämääni hankalammaksi kuin se on nyt. Siksi en ole koskaan pitänyt kiirettä yhteen muuttamisessa. Joidenkin kanssa seksi ja romantiikka pysyy paremmin kuvioissa, kun asutaan erillään.
Jos tuo on kevytsuhteen määritelmä, että ei jaeta kotia eikä koko arkea, niin mulle sopisi kyllä paremmin kuin hyvin! Olen luullut, että kevytsuhde on nimenomaan sitoutumiseltaan kevyt, että voi olla useita kumppaneita tms. mikä ei istu minun arvomaailmaani yhtään.
Mutta joo, jos on mahdollista saada uskollinen ja hyvä kumppani, jonka kanssa jakaa elämää, ajatuksia ja asioita, miksei niinkin, että jotain arkiasioitakin voidaan touhuta yhdessä, niin tänne kiitos! En tarvitse saman katon alle ketään, enkä edes ehdi joka päivä tavata.
T. Kahden kouluikäisenlapsen nelikymppinen akateeminen simpsakka sinkkuäiti
Ei kukaan ole väittänyt, että raskassuhteissa arki on yhtä juhlaa. Ei se sitä ole kevytsuhteissa olevillakaan. Ja pitää kevytsuhtelaistenkin hoitaa kotityöt. Rasittavat ne yhtä paljon yksin asuvaakin. Se, että näistä.asioista ei silti tarvitse riidellä ja kehittää draamaa on ihan eri juttu.