Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronakeväänä paljastui täysin yllättäen, että tuttavapiirissäni oli vallalla kuvitelma, että he kaikki olisivat koronalle valmiiksi immuuneja ja korona "tarttuu vaan niihin, joilla on joku immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus". Tuo kuvitelma tuli täytenä yllätyksenä, koska joukossa oli korkeakoulutettuakin porukkaa ja osa oli jo pelännyt tartuttaneensa vahingossa tautia eteenpäin riskiryhmiin. Olin rupatellut mitään tuollaista aavistamatta kevyesti vain koronaa vähän sivuavista aiheista, mutta sain jälkikäteen viestiä, etten saa puhua koronasta kun en siitä mitään ymmärrä. (Kumma juttu kun tajusin alusta lähtien koronan voivan tarttua keneen tahansa.) Olin jo kirjoittanut valmiiksi viestin, jossa annoin kiukuttelun anteeksi ja arvelin sen johtuneen stressistä, mutta sain lisää haukkumisviestejä ja jätin sen lähettämättä. En kaipaa pandemian keskellä elämääni ihmisiä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita viruksesta ja aiheuttavat taudin leviämistä eteenpäin vielä siinä vaiheessa, kun siitä on jo riittävästi faktoja tiedossa.

Mullakin syynä eri käsitys koronasta. Yksi kaveri kysyi "saako halata". Kieltäydyin. Sitten hän myöhemmin sanoi halanneensa toista kaveriaan samalla viikolla. Hän kävi Ruotsissa kun raja oli auki mutta tauti riehui siellä. Hän kutsui minua tapaamaan häntä kahvilaan, mutta en käy niissä nyt. Hän suuttui kun en mennyt.

Tyyppi, jota säännöt ei koske?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronakeväänä paljastui täysin yllättäen, että tuttavapiirissäni oli vallalla kuvitelma, että he kaikki olisivat koronalle valmiiksi immuuneja ja korona "tarttuu vaan niihin, joilla on joku immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus". Tuo kuvitelma tuli täytenä yllätyksenä, koska joukossa oli korkeakoulutettuakin porukkaa ja osa oli jo pelännyt tartuttaneensa vahingossa tautia eteenpäin riskiryhmiin. Olin rupatellut mitään tuollaista aavistamatta kevyesti vain koronaa vähän sivuavista aiheista, mutta sain jälkikäteen viestiä, etten saa puhua koronasta kun en siitä mitään ymmärrä. (Kumma juttu kun tajusin alusta lähtien koronan voivan tarttua keneen tahansa.) Olin jo kirjoittanut valmiiksi viestin, jossa annoin kiukuttelun anteeksi ja arvelin sen johtuneen stressistä, mutta sain lisää haukkumisviestejä ja jätin sen lähettämättä. En kaipaa pandemian keskellä elämääni ihmisiä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita viruksesta ja aiheuttavat taudin leviämistä eteenpäin vielä siinä vaiheessa, kun siitä on jo riittävästi faktoja tiedossa.

Mullakin syynä eri käsitys koronasta. Yksi kaveri kysyi "saako halata". Kieltäydyin. Sitten hän myöhemmin sanoi halanneensa toista kaveriaan samalla viikolla. Hän kävi Ruotsissa kun raja oli auki mutta tauti riehui siellä. Hän kutsui minua tapaamaan häntä kahvilaan, mutta en käy niissä nyt. Hän suuttui kun en mennyt.

No ei saa halata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronakeväänä paljastui täysin yllättäen, että tuttavapiirissäni oli vallalla kuvitelma, että he kaikki olisivat koronalle valmiiksi immuuneja ja korona "tarttuu vaan niihin, joilla on joku immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus". Tuo kuvitelma tuli täytenä yllätyksenä, koska joukossa oli korkeakoulutettuakin porukkaa ja osa oli jo pelännyt tartuttaneensa vahingossa tautia eteenpäin riskiryhmiin. Olin rupatellut mitään tuollaista aavistamatta kevyesti vain koronaa vähän sivuavista aiheista, mutta sain jälkikäteen viestiä, etten saa puhua koronasta kun en siitä mitään ymmärrä. (Kumma juttu kun tajusin alusta lähtien koronan voivan tarttua keneen tahansa.) Olin jo kirjoittanut valmiiksi viestin, jossa annoin kiukuttelun anteeksi ja arvelin sen johtuneen stressistä, mutta sain lisää haukkumisviestejä ja jätin sen lähettämättä. En kaipaa pandemian keskellä elämääni ihmisiä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita viruksesta ja aiheuttavat taudin leviämistä eteenpäin vielä siinä vaiheessa, kun siitä on jo riittävästi faktoja tiedossa.

Mullakin syynä eri käsitys koronasta. Yksi kaveri kysyi "saako halata". Kieltäydyin. Sitten hän myöhemmin sanoi halanneensa toista kaveriaan samalla viikolla. Hän kävi Ruotsissa kun raja oli auki mutta tauti riehui siellä. Hän kutsui minua tapaamaan häntä kahvilaan, mutta en käy niissä nyt. Hän suuttui kun en mennyt.

Miksi et käy kahvilassa? Käyt kumminkin töissä vai? Vitsi ihmisillä menee yli tämä korona-hysteria. Ei kai se siellä kahvilassa sen pahemmin leviä kuin töissä tai ruokakaupassa? Tulin vaan tähän sanomaan, että kannattaisi ajatella järjellä eikä pelolla.

Juuri jätin taakseni suht tuoreen ystävyyden. Luulin löytäneeni näin suht vanhana oikean ystävän mutta paljastui hyväksikäyttäjäksi. Hän ei pyytänyt luoksensa koskaan vaan kävi minun luona. Kaikki maistui ja jatkuvaa valitusta miten kukaan ei auta. Puhui hyvin rumasti lapsistani ( itse oli lapseton). Pahoitin mieleni ja lopetin yhteydenpidon

Useammankin kerran vaan yhteydenpito jäänyt molemmilta, kun on muutettu tai mielipiteet alkaneet erota liikaa tms. 

Yhden ystävän feidasin ihan sen takia, että hän alkoi käyttäytyä todella kakaramaisesti. Aina kun hän ei saanut tahtoaan läpi, esitti saavansa paniikkikohtauksen. Ja kyllä, olen satavarma, että oli teeskentelyä. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Erääseen kaveriin jouduin jäädyttämään välit hänen miehensä vuoksi. Myöhemmin kuullut että en ole ollut ainoa jonka kanssa näin toiminut. Mies lähestyi epäasiallisesti enkä saanut sanottua kaverille, eikä kaveri ollut kuitenkaan niin läheinen, enkä sitten halunnut enempää sekaantua joten hävisin. Oli helpompaa minulle vaikka olisi varmaan pitänyt toimia toisin, en vaan jaksanut.

Samma här. Saattaisi olla jopa samasta ihmisestä kyse. Ainoa erotus tähän on se, että hävisin oikeasti läheisen ihmisen elämästä. Tilanne oli vaan kestämätön ja ystäväni tilanteeseen niin sokea, että siinä ei olisi mitään sanominen tai tekeminen auttanut. Rakkaus on kirjaimellisesti sokea.

Yksi vaati jatkuvasti tapaamisia eikä koskaan ollut tyytyväinen siihen aikaan mitä minulla oli hänelle antaa. Jos menin yöksi niin olisi pitänyt olla seuraavaan iltaan ja loukkaantui kun lähdinkin jo aamupäivällä. Jos menimme mökille niin kolme yötä yhden sijasta yms muissakin tilanteissa. Ymmärrän että hänestä olisi ollut kiva nähdä enemmän ja pidempään mutta introverttina ahdistuin tästä vuosien mittaan kovasti ja hiljalleen jäädytin suhteen kun ei suostunut ymmärtämään. Kyseinen ihminen on vielä todella intensiivinen ja vei kaikki energiani.

Toinen ei muistanut koskaan kysyä mitä minulle ja perheelleni kuuluu vaan vaahtosi vuosikaudet omista asioistaan. Hänellä on tapana pitää kaikkia pieniä asioita suurina vastoinkäymisinä ja kokee maailman olevan hänelle aina epäreilu. Tämä uhrimentaliteetti näkyy kaikessa mitä tekee. Jätin välillä pitkäksi aikaa vastaamatta viesteihin sekä puheluihin ja sitten saattoi kysyä mitä kuuluu, vain jotta pystyi aloittamaan tavallisen ongelmiensa oksentamisen päälleni kuuntelematta vastaustani. Etsiköön uuden likakaivon.

Viimeisimmäksi katkaisin kokonaan välit erääseen naiseen, joka otti ensin yhtäkkiä yhteyttä minuun somessa. Oli asunut jo vaikka missä, mutta oli yhtäkkiä just minun paikkakunnasta kiinnostunut ja kun olimme pitäneet somessa puoli vuotta yhteyttä hän osti samalta paikkakunnalta ykskaks asunnon vaikka hänellä ei ollut täällä töitä eikä tuntenut täältä ketään.

No, kun hän oli tänne muuttanut yhteydenpito kasvoi, ja lopulta hän alkoi käydä asiakkaana työpaikallani. Kun olimme siellä tutustuneet, näimme kahvilla meillä tai hänen luonaan.

Hän kehui vuolaasti kotini sisustusta, oli tosi kiinnostunut kaikesta tekemistäni ja etenkin ammatistani.

Aluksi kaikki meni hyvin, ja moneen otteeseen ihmettelin hänelle miten samanlainen hän tuntui olevan kanssani! Esimerkiksi, kun menimme baariin hänellä löytyi kaapista samat kengät, sama laukku, sama takki jne. Joskus hän laittoi ne päälle ja olihan se kieltämättä aluksi hauskaa kun näytimme niin samalle. Hän ei ikinä puhunut omista asioistaan, vaan oli lähinnä kiinnostunut minusta ja minun asioista. Joskus esimerkiksi kysyin miten hänellä on somessa niin paljon seuraajia vaikka ei ole mikään julkkis, niin aihe vaihtui heti.

Yhtäkkiä aloin huomata, että hän alkoi kopioida minua. Tosiaan ne samat vaatteet ja mielenkiinnon kohteet, sitten hän värjäsi hiuksensa samaan tyyliin kuin omani olivat, meikkasi samalla tavalla, hän alkoi tehdä yhtäkkiä yrittäjänä samantyyppisiä töitä kuin minä (vaikka oma ammattinsa oli täysin eri alalla). Lopulta olisi ollut tulossa jo firmaani töihin, johon en suostunut!

Hänen kultainen luonne alkoi karista.

Yhtäkkiä oletti että maksan hänen ruuat, juomat ja taksin jos kävimme jossain. Teki myös muutaman tosi tökerön oharin, vaikka aiemmin oli aina niin täsmällinen. Ei muka huomannut viestejä, vaikka oli samaan aikaan somessa jne.

Asunto jonka hän oli ostanut ei yhtäkkiä ollutkaan hyvä, ja yritti jopa ostaa talon läheltä omaani! Tässä vaiheessa olin jo järkyttynyt ja yritin jättää kaiken yhteydenpidon.

Enää en ole nähnyt häntä vuoteen, mutta edelleen seuraamme toisiamme somessa.

Hän on sisustanut koko talonsa samoilla melko uniikeilla huonekaluilla ja esineillä, mistä aiemmin käydessään uteli ja yritin väistää luodit sanomalla etten muista mistä ne on hankittu.

Kyseessä on siis ulkomailta tilatut kalliit asiat, joita en ole kellään muulla nähnyt, eli ei ole sattumaa että hän on ne juuri ostanut. Ja tottakai saman värisenä.

Ärsyynnyin tästä ja laitoin viestiä, että "jaa oletpa sattumalta ostanut juuri samanlaiset tuotteet x kun mulla on, sun talohan näyttää jo ihan omaltani" niin vielä väitti ettei muistanut että mulla oli ne.

Joo ei varmaan kun mulla on niistä ollut kuvia joista tykkäillyt.

Yritti myös tehdä samaa työtä kuin minä, mutta yrityksensä meni konkurssiin (kappas ilman koulutuksia ja kokemusta!) Ja lopulta tajusi palata entiseen työhön ja muutti täältä lopulta pois kun ei saanut kavereita eikä töitä.

Julkaisin someen sitten että meille on tulossa lapsi, ja ei mennyt kauaa kun tämäkin henkilö on raskaana. On monesti pommittanut somessa mistä olen hankkinut vauvalle asian x, mutta enää en vastaa edes viesteihin, kun en jaksa sitä että ne just samat löytyy kohta myös häneltä ja some täyttyy hehkutus kuvista.

En koe olevani mikään uniikki lumihiutale, mutta onhan se nyt ihan helvetin pelottavaa että just minut löytää somesta tuollainen ihminen joka yrittää kopioida koko elämän minulta ja haluaa olla kaikessa just eikä melkein samanlainen, kun itse vihaan muilta kopiointia... Hän on saattanut harrastaa tätä myös muille, koska hänellä on paljon seuraajia ja "ystäviä" joita ei todellisuudessa näe nykyään ollenkaan ja viettää vapaa-aikaa käytännössä yksin, - taas uudessa kodissa, uudella paikkakunnalla. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erääseen kaveriin jouduin jäädyttämään välit hänen miehensä vuoksi. Myöhemmin kuullut että en ole ollut ainoa jonka kanssa näin toiminut. Mies lähestyi epäasiallisesti enkä saanut sanottua kaverille, eikä kaveri ollut kuitenkaan niin läheinen, enkä sitten halunnut enempää sekaantua joten hävisin. Oli helpompaa minulle vaikka olisi varmaan pitänyt toimia toisin, en vaan jaksanut.

Samma här. Saattaisi olla jopa samasta ihmisestä kyse. Ainoa erotus tähän on se, että hävisin oikeasti läheisen ihmisen elämästä. Tilanne oli vaan kestämätön ja ystäväni tilanteeseen niin sokea, että siinä ei olisi mitään sanominen tai tekeminen auttanut. Rakkaus on kirjaimellisesti sokea.

Tämä nainen, entinen kaverini, avautui minulle kerran ennen tätä välirikkoon johtanutta episodia/prosessia, miehensä epäasiallista käytöstä, että hänen eräs ystävänsä oli vastikään lopettanut yhteydenpidon kuin seinään, ihan yhtäkkiä. Päivitteli että miksiköhän. Muistin tämän keskustelun vasta kun olin itse hävinnyt hänen elämästään. Pälkähti päähäni että jahas, oliskohan sama syy taustalla...

Aloin siis vain käyttäytyä vetäytyvästi ja vähän välttelevästi häntä kohtaan, keskustelin vain pakollisen jos jouduttiin törmäämään. Jos kuulin että hän on jossain tilaisuudessa, en mennyt jos ei ollut pakko ja jos näin hänet kadulla, teeskentelin etten näe tai vaihdoin suuntaa tai kadun puolta ettei hän huomaisi. En vaan jaksa enkä halua sekaantua.

Joo. Kaveri pisti syksyllä yhtäkkiä välit poikki ja syytti minua uhriutuvaksi ja huomionhakuiseksi energiasyöpöksi.

Minun mielestäni hän se energiasyöppö oli, kun häiritsi minua WhatsApp-viesteillään monta kertaa päivässä kysellen ihan outoja asioita. Sitten en olisi saanut vastata samalla mitalla takaisin.

No, ihan miten vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen Ystävä pisti välit poikki ilmeisesti kateellisuuspäissään. Minulla on harvoin mitään miesjuttuja ja sitten kun on, haluan olla suhteesta todella varma ennen kun alan kertomaan siitä ympäri kyliä.

Tämä kaveri taas on vähän aktiivisempi miesrintamalla ja olen kuunnellut kuukaudesta toiseen tarinoita vaihtuvista miehistä. Onhan se välillä ollut raskaata siltä osin, että itsellä ei ole ollut mitään säpinää, mutta tottakai olen kuunnellut ystävääni ja ns. ollut tukena.

No sitten kävi niin, että ystäväni ihastui erääseen mieheen todella palavasti, mutta tämä mies ei tuntenut samoin ystävääni kohtaan ja juttu päättyi siihen. Samoihin aikoihin kohtasin omassa elämässäni erään miehen, johon ihastuin aika salamana. Ystäväni mielestä en olisi saanut tapailla tätä elämääni saapunutta miestä. Ei osannut sen tarkemmin selitellä, mutta koska tiedän ystäväni aina olleen kateellisuuteen sortuvaa tyyppiä, uumoilin tämän mielipiteen johtuvan siitä, että hänelläkään ei sillä hetkellä nyt ollut miestä. Miksi siis minulla saisi olla?

En tietenkään halunnut lopettaa hyvin alkanutta tuttavuutta tähän mieheen, joten ystävä pisti välit poikki.

Olen edelleen ymmälläni.

Ellei tapailukuvioista kertominenkaan lopulta ollut tasapuolista, ehkä koit itse mitä ystävä tekee miehille? Jotenkin siis huomion pitäisi olla ystävässäsi, miesten ja sinun taas pitäisi olla ystävääsi keskittyviä ajanvietteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronakeväänä paljastui täysin yllättäen, että tuttavapiirissäni oli vallalla kuvitelma, että he kaikki olisivat koronalle valmiiksi immuuneja ja korona "tarttuu vaan niihin, joilla on joku immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus". Tuo kuvitelma tuli täytenä yllätyksenä, koska joukossa oli korkeakoulutettuakin porukkaa ja osa oli jo pelännyt tartuttaneensa vahingossa tautia eteenpäin riskiryhmiin. Olin rupatellut mitään tuollaista aavistamatta kevyesti vain koronaa vähän sivuavista aiheista, mutta sain jälkikäteen viestiä, etten saa puhua koronasta kun en siitä mitään ymmärrä. (Kumma juttu kun tajusin alusta lähtien koronan voivan tarttua keneen tahansa.) Olin jo kirjoittanut valmiiksi viestin, jossa annoin kiukuttelun anteeksi ja arvelin sen johtuneen stressistä, mutta sain lisää haukkumisviestejä ja jätin sen lähettämättä. En kaipaa pandemian keskellä elämääni ihmisiä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita viruksesta ja aiheuttavat taudin leviämistä eteenpäin vielä siinä vaiheessa, kun siitä on jo riittävästi faktoja tiedossa.

Mullakin syynä eri käsitys koronasta. Yksi kaveri kysyi "saako halata". Kieltäydyin. Sitten hän myöhemmin sanoi halanneensa toista kaveriaan samalla viikolla. Hän kävi Ruotsissa kun raja oli auki mutta tauti riehui siellä. Hän kutsui minua tapaamaan häntä kahvilaan, mutta en käy niissä nyt. Hän suuttui kun en mennyt.

Miksi et käy kahvilassa? Käyt kumminkin töissä vai? Vitsi ihmisillä menee yli tämä korona-hysteria. Ei kai se siellä kahvilassa sen pahemmin leviä kuin töissä tai ruokakaupassa? Tulin vaan tähän sanomaan, että kannattaisi ajatella järjellä eikä pelolla.

Ääliö, neuvon sinua todella kysymään muilta, koska et osaa järjellä ajatella.

Käyn kaupassa maski kasvoilla ja viivyn siellä vain hetken. Kahviossa ollaan, ainakin syömisen ja juomisen ajan, ilman maskia ja siellä istutaan pitempään. Mitä järkeä on mennä kymmeneksi minuutiksi kahvilaan kun kotona voi juoda kiireettömät kahvit? Ei mitään.

Kahviossa lähellä voi istua koronalinko sen reippaan puolituntia, kaupassa ohitan ihmiset kaukaa ja olen lähettyvillä vain hetken.

Toivottavasti saat vakavan Koronan, jospa kokemus avaisi silmäsi. Tollo!

Samoilla linjoilla minäkin. Olisi pitänyt mennä kaverini kotiin istumaan vaikka hän ei noudata rajoituksia ja hänellä on kämppis joka kulki myös missä ja miten sattuu.

T. Tuo jonka kaveri kävi Ruotsissa

Luulin henkilöä ystäväksi. Kelpasin muuttoavuksi ja kaikenlaisten palveluksien tekijäksi, mutta en seuraksi kahville tai illanviettoihin ym. Toinen oli krooninen myöhästelijä, tapaamisten peruuttelija viime hetkellä (tuli parempaa seuraa, kertoi jopa itse näin). Koin että aikaani ei arvostettu, joten molemmat jäivät taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronakeväänä paljastui täysin yllättäen, että tuttavapiirissäni oli vallalla kuvitelma, että he kaikki olisivat koronalle valmiiksi immuuneja ja korona "tarttuu vaan niihin, joilla on joku immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus". Tuo kuvitelma tuli täytenä yllätyksenä, koska joukossa oli korkeakoulutettuakin porukkaa ja osa oli jo pelännyt tartuttaneensa vahingossa tautia eteenpäin riskiryhmiin. Olin rupatellut mitään tuollaista aavistamatta kevyesti vain koronaa vähän sivuavista aiheista, mutta sain jälkikäteen viestiä, etten saa puhua koronasta kun en siitä mitään ymmärrä. (Kumma juttu kun tajusin alusta lähtien koronan voivan tarttua keneen tahansa.) Olin jo kirjoittanut valmiiksi viestin, jossa annoin kiukuttelun anteeksi ja arvelin sen johtuneen stressistä, mutta sain lisää haukkumisviestejä ja jätin sen lähettämättä. En kaipaa pandemian keskellä elämääni ihmisiä, jotka eivät ymmärrä edes perusasioita viruksesta ja aiheuttavat taudin leviämistä eteenpäin vielä siinä vaiheessa, kun siitä on jo riittävästi faktoja tiedossa.

Mullakin syynä eri käsitys koronasta. Yksi kaveri kysyi "saako halata". Kieltäydyin. Sitten hän myöhemmin sanoi halanneensa toista kaveriaan samalla viikolla. Hän kävi Ruotsissa kun raja oli auki mutta tauti riehui siellä. Hän kutsui minua tapaamaan häntä kahvilaan, mutta en käy niissä nyt. Hän suuttui kun en mennyt.

Miksi et käy kahvilassa? Käyt kumminkin töissä vai? Vitsi ihmisillä menee yli tämä korona-hysteria. Ei kai se siellä kahvilassa sen pahemmin leviä kuin töissä tai ruokakaupassa? Tulin vaan tähän sanomaan, että kannattaisi ajatella järjellä eikä pelolla.

Ääliö, neuvon sinua todella kysymään muilta, koska et osaa järjellä ajatella.

Käyn kaupassa maski kasvoilla ja viivyn siellä vain hetken. Kahviossa ollaan, ainakin syömisen ja juomisen ajan, ilman maskia ja siellä istutaan pitempään. Mitä järkeä on mennä kymmeneksi minuutiksi kahvilaan kun kotona voi juoda kiireettömät kahvit? Ei mitään.

Kahviossa lähellä voi istua koronalinko sen reippaan puolituntia, kaupassa ohitan ihmiset kaukaa ja olen lähettyvillä vain hetken.

Toivottavasti saat vakavan Koronan, jospa kokemus avaisi silmäsi. Tollo!

Onko normaalin ihmisen käytöstä toivoa jonkun saavan koronan?

Vierailija kirjoitti:

Erääseen kaveriin jouduin jäädyttämään välit hänen miehensä vuoksi. Myöhemmin kuullut että en ole ollut ainoa jonka kanssa näin toiminut. Mies lähestyi epäasiallisesti enkä saanut sanottua kaverille, eikä kaveri ollut kuitenkaan niin läheinen, enkä sitten halunnut enempää sekaantua joten hävisin. Oli helpompaa minulle vaikka olisi varmaan pitänyt toimia toisin, en vaan jaksanut.

Kiitos kun kirjoitit tuon, en tunne enää olevani ainut. Kaverin luona olin yötä, kaverin mies oli jossain juhlimassa. Kaveri meni nukkumaan yläkertaan, oli kaksi pientä lastakin. Minulle tehtiin peti olohuoneen lattialle. Kun mies sitten tuli yömyöhällä kotiin, luulin tietysti että hän heti nousee yläkertaan mennäkseen nukkumaan.

Mitä vielä. Hiippaili petini viereen, ei sanonut mitään mutta otti ranteistani kiinni ja veti käteni pääni yli, piti kiinni lattiaa vasten. Jotenkin sain puhuttua hänet pois siitä vaikka en uskaltanut korottaa ääntäni, tilannehan oli aivan kamala.

Seuraavana päivänä kaverin mies meni töihin ja minä juttelin niitä näitä kaverin kanssa. Äkkiä hän rupesi kertomaan, miten hänen sisarensa oli jutellut miehen yrittäneen seksiä kanssaan silloin kun kaverini ja mies pitivät häitä. Siis kaverin lapsuuskodissa maalla. Voi yöks.

Mutta en siis saanut kerrottua tapahtuneesta, miten ihmeessä olisi edes aloittanut? Näimme vielä muutaman kerran mutten enää koskaan suostunut nukkumaan yön yli. Ehkä hän teki siitä päätelmiä.

Joka tapauksessa mies oli syypää kaverini ja minun suhteen rikkoutumiseen. Silloin tällöin katson netistä että ovatkohan vielä yhdessä, ja siltä näyttää. Ehkä voisin joskus kertoa tapahtuneesta kaverilleni, mikäli hän eroaisi tuosta oudosti käyttäytyvästä miehestä.

Monia ystäviä olen jättänyt. Suurin osa heistä ovat arvostelleet elämääni ja valintojani. Ei siismitään pieniä asioita, vaan suurempia. Olin opiskelija ja en tehnyt keikkatyötä, koska halusin keskittyä täysin opiskeluun. Eräskin valitti kun kokoajan puhun rahasta, miksen mene töihin. Hän itse puolison kautta erittäin rikas. Ikinä en häneltä pyytänyt tai ole edes lahjaksi saanut rahaa. Ilmeisesti raha aiheena oli hänelle niin tärkeä ja rakas, koska itse hän ei puolisonsa tuloja ole senttiäkään ansainnut.

No on yhden kanssa poliittista erimielisyyttä ja siksi ei enää haluta kunpikaan ihan hirveön läheisiä välejä, mutta tapaillaan kyllä välillä ja pidänkin tästäntyypistä ja ilahdun nähdessäni. Oltiin siis samassa koulussa ja aikanaan hyvätkin ystävät. Vuosien jälkeen kohdattiin ja ilahduttiin kovasti. Sitten jotenkin kävi ilmi että tämänystävä aika palkon postaili fb:iin Suomeen muuttaneista ja vielä aika äärimmäsisilläkin haukkumasanoilla ja pilkkanimillä. Oli ihan ääripään ihmisiä siinä suhteessa. Minä puolestani vihertävä sossu. Siksi tapaillaan nyt aika harvakseltaan eikä kumpikaan puhu yhteiskunnallisista asioista. Mutta pidän tästä kaverista kyllä eikä olla annettu politiikan sitä muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmäksi katkaisin kokonaan välit erääseen naiseen, joka otti ensin yhtäkkiä yhteyttä minuun somessa. Oli asunut jo vaikka missä, mutta oli yhtäkkiä just minun paikkakunnasta kiinnostunut ja kun olimme pitäneet somessa puoli vuotta yhteyttä hän osti samalta paikkakunnalta ykskaks asunnon vaikka hänellä ei ollut täällä töitä eikä tuntenut täältä ketään.

No, kun hän oli tänne muuttanut yhteydenpito kasvoi, ja lopulta hän alkoi käydä asiakkaana työpaikallani. Kun olimme siellä tutustuneet, näimme kahvilla meillä tai hänen luonaan.

Hän kehui vuolaasti kotini sisustusta, oli tosi kiinnostunut kaikesta tekemistäni ja etenkin ammatistani.

Aluksi kaikki meni hyvin, ja moneen otteeseen ihmettelin hänelle miten samanlainen hän tuntui olevan kanssani! Esimerkiksi, kun menimme baariin hänellä löytyi kaapista samat kengät, sama laukku, sama takki jne. Joskus hän laittoi ne päälle ja olihan se kieltämättä aluksi hauskaa kun näytimme niin samalle. Hän ei ikinä puhunut omista asioistaan, vaan oli lähinnä kiinnostunut minusta ja minun asioista. Joskus esimerkiksi kysyin miten hänellä on somessa niin paljon seuraajia vaikka ei ole mikään julkkis, niin aihe vaihtui heti.

Yhtäkkiä aloin huomata, että hän alkoi kopioida minua. Tosiaan ne samat vaatteet ja mielenkiinnon kohteet, sitten hän värjäsi hiuksensa samaan tyyliin kuin omani olivat, meikkasi samalla tavalla, hän alkoi tehdä yhtäkkiä yrittäjänä samantyyppisiä töitä kuin minä (vaikka oma ammattinsa oli täysin eri alalla). Lopulta olisi ollut tulossa jo firmaani töihin, johon en suostunut!

Hänen kultainen luonne alkoi karista.

Yhtäkkiä oletti että maksan hänen ruuat, juomat ja taksin jos kävimme jossain. Teki myös muutaman tosi tökerön oharin, vaikka aiemmin oli aina niin täsmällinen. Ei muka huomannut viestejä, vaikka oli samaan aikaan somessa jne.

Asunto jonka hän oli ostanut ei yhtäkkiä ollutkaan hyvä, ja yritti jopa ostaa talon läheltä omaani! Tässä vaiheessa olin jo järkyttynyt ja yritin jättää kaiken yhteydenpidon.

Enää en ole nähnyt häntä vuoteen, mutta edelleen seuraamme toisiamme somessa.

Hän on sisustanut koko talonsa samoilla melko uniikeilla huonekaluilla ja esineillä, mistä aiemmin käydessään uteli ja yritin väistää luodit sanomalla etten muista mistä ne on hankittu.

Kyseessä on siis ulkomailta tilatut kalliit asiat, joita en ole kellään muulla nähnyt, eli ei ole sattumaa että hän on ne juuri ostanut. Ja tottakai saman värisenä.

Ärsyynnyin tästä ja laitoin viestiä, että "jaa oletpa sattumalta ostanut juuri samanlaiset tuotteet x kun mulla on, sun talohan näyttää jo ihan omaltani" niin vielä väitti ettei muistanut että mulla oli ne.

Joo ei varmaan kun mulla on niistä ollut kuvia joista tykkäillyt.

Yritti myös tehdä samaa työtä kuin minä, mutta yrityksensä meni konkurssiin (kappas ilman koulutuksia ja kokemusta!) Ja lopulta tajusi palata entiseen työhön ja muutti täältä lopulta pois kun ei saanut kavereita eikä töitä.

Julkaisin someen sitten että meille on tulossa lapsi, ja ei mennyt kauaa kun tämäkin henkilö on raskaana. On monesti pommittanut somessa mistä olen hankkinut vauvalle asian x, mutta enää en vastaa edes viesteihin, kun en jaksa sitä että ne just samat löytyy kohta myös häneltä ja some täyttyy hehkutus kuvista.

En koe olevani mikään uniikki lumihiutale, mutta onhan se nyt ihan helvetin pelottavaa että just minut löytää somesta tuollainen ihminen joka yrittää kopioida koko elämän minulta ja haluaa olla kaikessa just eikä melkein samanlainen, kun itse vihaan muilta kopiointia... Hän on saattanut harrastaa tätä myös muille, koska hänellä on paljon seuraajia ja "ystäviä" joita ei todellisuudessa näe nykyään ollenkaan ja viettää vapaa-aikaa käytännössä yksin, - taas uudessa kodissa, uudella paikkakunnalla. ;)

järkyttävää! Todella outo kokemus! Toisaalta, ehken nyt ihan joka asiaa tulkitsisi sinun kopioimiseksi, esim. lapsen saamista.

Tunsin kerran juuri tuollaisen kopioijan. Oltiin lukiossa kavereita, ja toinen kaverini kopioi sitä kolmatta. SIis vaatteista, hiustyyliin, ja opiskelu-haavealaan (ei tainnu sitten päästä siihen minne he yhdessä haki)...No en tiedä miten kauan tuota jatkui, luulen että loppui johonkin pisteeseen...Taitaa nyt elää omaa elämäänsä. Juttu vain jatkui (huhujen perusteella) siten että tämä kolmas henkilö alkoi kopioida neljättä. Ihan harrastuksien ja uran muodossa....on tätä hauska sivusta seurata, nää vaan ei tajua että muut tajuaa mistä on kyse. 

Kopiointihan on imartelun korkein muoto, sanotaan. Ehkä hän oli vain hyvin yksinäinen ja koki tuon kopioinnin kautta saavansa muista läheisiä ystäviä, ikäänkuin "samat kiinnostukset" yhdistäisi teitä hänen mielestään, mutta vaikutus tietenkin oli juuri päinvastainen. 

Please, hankkikaa OMA elämä.

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että lapsuuden ystäväni kaikesta hyvästä ja hauskasta huolimatta jatkuvasti mitätöi, alisti kritisoi minua. En halunnut enää kertoa hänelle asioistani ja varsinkaan vaikeuksistani. Ystäväni kommunikoi niin aggressiivisesti, etten halunnut ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan ja ottaa riskiä henkisen pahoinpitelyn kohteeksi joutumisesta. Paitsi että häivyttämiseen huomattuaan pahin pelkoni toteutui joka tapauksessa ja ystävä rökitti minut henkisesti mahdollisimman tuntuvasti.

*häivyttämiseenq=häivyttämiseni

Vierailija kirjoitti:

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että lapsuuden ystäväni kaikesta hyvästä ja hauskasta huolimatta jatkuvasti mitätöi, alisti kritisoi minua. En halunnut enää kertoa hänelle asioistani ja varsinkaan vaikeuksistani. Ystäväni kommunikoi niin aggressiivisesti, etten halunnut ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan ja ottaa riskiä henkisen pahoinpitelyn kohteeksi joutumisesta. Paitsi että häivyttämiseen huomattuaan pahin pelkoni toteutui joka tapauksessa ja ystävä rökitti minut henkisesti mahdollisimman tuntuvasti.