Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Minun "ystävät" katkaisi välit kun vuosien räkytyksen ja pois ajamisen jälkeen vihdoin lähdin pitkästä suhteesta ja löysin uuden ja ihanan naisen itselleni, no ehkäpä ne pari jäänyttä oli oikeita ystäviä

Minulla oli parikymmentä vuotta ystävä, jonka luulin olevan oikea ja rehellinen ja aito. Kunnes hän teki iäkkäille vanhemmilleni todella ilkeän ja julman tempun. Sen jälkeen en ole ollut yhteyksissä, mutta eipä tuokaan ole juuri (kehdannut) yhteyksiä pitänyt. 

On nyt muutaman kerran tullut ovelle, en ole onneksi ollut paikalla.

On parikin vanhaa hyvää ystävää ajansaatossa jäänyt. Minä olen joissakin asioissa aika ehdoton, kun kyseessä on syvempi ystävyys. Esim minä olen todella avoin elämäni ongelmatilanteista läheisille ystävilleni, koska koen sen auttavan ja haluan, että läheinen ystävä tietää tämän tilanteen, jotta hän osaa toimia kanssani sen pohjalta eikä ihmettele asioita, että miksi tuo noin käyttäytyy.

Jotkut taas sulkeutuvat ja itse koen sen luotaantyöntäväksi. Nyt en siis puhu keskinäisestä kommunikaatiosta minkään puolituttujen kesken, vaan hyvien ystävien.

Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys heikointa kohtaan oli mulle liikaa. Sama kuin sanoisi, että "älä anna x:n laittaa kättä kuumalle hellalle ettei se pala", ilman että siitä piitataan. Ystävyys on myös tekoja, eikä pelkkiä sanoja. Virheensä tulee myöntää, eikä laittaa vain toisen syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olen lopettanut yhteyden pidon. Tilanteet on olleet sellaisia, että nämä toisetkaan osapuolet eivät ole juurikaan yhteydessä olleet. Jos ovat, niin olen vastannut tosi lyhytsanaisesti.

Otsikossa kysyttiin MIKSI olet katkaissut välit. Et kertonut.

Porin seudulla varmaan tapahtunut.

En jaksanut työni takia pitää yhteyttä kaveriin joka nukkui päivät ja valvoi yöt. Sairastelee paljon. Lääkkeitä menee paljon. Olisi pitänyt olla vaan antamassa... Hän ei ymmärtänyt miksi valitan työväsymystä ja ota lopputiliä. Aivan kuin asiat olisi niin yksinkertaisia. Hän selkeästi alkoi halveksua ihmisiä, jotka tekee työtä, ovat sitoutuneita työhönsä. Näitä yhteiskunnan tukipilareita, jotka mahdollistavat hänen kotonasairastelun, lääkkeet jne. Halveksuu veronmaksajia. Häpeämätön tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kaveri halusi lainata siloin tällöin muutaman kympin rahaa.Maksoi kyllä takaisin.

Sitten kerran jäi maksamatta takaisin.Kysyi silti uutta vippiä.Sanoin nyt ei käy.

Yhteyden pito loppui siihen..En ole kuullut sen jälkeen mitään tästä.Eipä ole ikävä ollut.

Hyvä keino katkaista yhteys on jättää varsin pieni velka maksamatta.  Minun ei ole tarvinnut turvautua, mutta minulle on tehty jokunen ohari, (nykyrahassa n. 20:- .) Joskus voi pienellä vipillä  "ostaa"  häiritsevän lainaajan ulos,  Ei tule maksamaan eikä tule ruinaamaankaan.  Tämän tyyppinen helppoheikki on verrattavissa loiseen.

Ylimielisyys, pitää itseään parempana ihmisenä kuin esim. minä, piilovittuilu sanoin ja teoin ja eräs rahaan liittyvä hyväksikäyttö, joka paljastui vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pohtimassa, katkaisenko välit ystävääni, joka sulkee minut elämästään joka vuosi joulun ajaksi. Ensiksi se alkoi siten, ettei hän enää lähettänyt joulukorttia. No ei se minua haitannut, koska moni ei enää kortteja lähettele. Mutta nyt oli jo kolmas vuosi, kun hän katkaisee kaiken yhteydenpidon joulukuun alussa. Antaa sitten kuulua itsestään taas tammikuussa.

Tänä vuonna tai siis vuoden 2020 joulun alla tavoittelin ystävääni puhelimella ja tekstiviestillä ja sähköpostillakin. Ei mitään vastausta kuin vasta välipäivinä tekstiviesti, että kaikki on kunnossa.

Olemme hyviä ystäviä ja pidämme säännöllisesti yhteyttä. En ole ollut tuppautumassa hänen joulunviettoonsa enkä kärttämässä lahjaa enkä mielestäni ole tehnyt mitään muutakaan sellaista, mitä joku voisi pitää rasittavana. Koronavuonna olemme muutenkin yhteisestä sopimuksesta harventaneet tapaamisia. Ystävälläni ei myöskään ole mitään sairautta eikä masennusta. Jostain syystä hän ei halua olla tekemisissä kanssani vuoden viimeisen kuukauden aikana, ei edes toivottaa hyvää joulua.

Onhan tämä varmasti naurettava syy lopettaa ystävyys, mutta tämä yhteydenpidon katkaiseminen joulukuussa joulun ja vuodenvaihteen ajaksi on nyt toistunut kolme kertaa ja se tuntuu oudolta ja loukkaavaltakin. Tauon aloituskin on aikaistunut vuosi vuodelta. Olen kyllä miettinyt sitä, että kysyisin suoraan, mistä tällainen käytös johtuu, mutta toisaalta ajattelen, että ystävyyteen pitäisi kuulua automaattisesti vastavuoroisuus ja hyvät tavat. Jos ihminen ei tosiaan halua toivottaa ystävälleen hyvää joulua eikä muutenkaan tietää hänestä mitään vuoden lopulla ja uuden alkaessa, niin ehkä sellainen ihminen joutaa olla omissa oloissaan myös loput 11 kuukautta.

Jos se ystäväsi on Jehovalainen eikä halua sitä tunnustaa. He eivät vietä Joulua.

Poistin kaikki Fb-kaverit, jotka eivät ole kahden vuoden aikana soitelleet eivätkä käyneet, jotka vain peukuttelevat. Itse ole korona-aikana soitellut ystäville, mutta harvemmin tänne päin otetaan yhteyttä. Poistin myös yhteystiedot puhelimesta. Ärsyttää tämä sokeria,kun ei edes soitella enää eikä sopimukset pidä, perutaan vierailut ja tapaamiset viime hetkellä. Ei kiinnosta enää sellaset "ystävät".

Siis sokeria!! Piti olla someaika. :D Ennakoiva tekstinsyöttö ei minulle sovi.

Kaveri kirjoitti, että kokee minut liian rasittavaksi eikä jaksa minua yms, eikä ole sen jälkeen ottanut yhteyttä. Olen miettinyt, pitäisikö yrittää ottaa häneen yhteyttä vai ei, mutta toisaalta ei kai ole mitään syytä, miksi ottaisin. Ennen oltiin hyviä ystäviä, mutta suoraan sanottuna minäkin olin jo pidemmän aikaa kokenut hänet rasittavaksi, mutten koskaan kehdannut kertoa siitä hänelle, joten parempi kai näin. Olisi varmaan pitänyt vastata hänelle, että kiitos samoin, mutta kun ei tullut silloin heti mieleen. Jännittää, mitä tapahtuu, jos joskus sattumalta näemme jossain. 

Yksi katkaisi välit, koska en ottanut kaason pestiä vastaan kiireisessä elämäntilanteessa. Yritin sopia välejä useaan otteeseen, mutta ilmeisesti loukkaantui asiasta verisesti. Myös kutsu häihin peruttiin.

Toinen katkaisi, koska kommentoin jatkuvaa Tinder treffailua, joka ajoi mahdollisesti ystävän masennukseen. Tätäkin yritin selvittää ja sopia, mutta sama kuin edellisessä, ei mitään mahdollisuutta.

Itse olen katkaissut välit pariin, ketkä olivat patologisia valehtelijoita. Toinen johti niin pitkälle, että istuin poliisin kuulusteluissa. Se ystävyys oli aikalailla siinä ja yhteydenottoihin en ole vastannut yli kymmeneen vuoteen.

Onneksi elämässä on säilynyt joitakin ystävyyksiä lapsuudesta asti ja lisää tullut joitakin matkan varrella. Nykytilanteeseen olen tyytyväinen. Varovaisemmaksi olen oppinut ja kaikkia en päästä lähelle, mutta ehkä parempi niin.

Mulla on niin iso kaveri- ja ystäväpiiri että huteja on tullut. Yksi takertui, yksi käytti hyväksi ja yksi sairastui liikaa psyykkisesti ja oli lisäksi päihdeongelmainen (lapsuuden ongelmiensa takia se oli ymmärrettävää muttei sitä silti voinut vaan jaksaa).

En minä halua ketään ”jättää” elämästä mutta en myöskään voi pitää ihmissuhdetta joka vain kuormittaa hirveästi eikä anna mitään.

Olen joutunut myös katkaisemaan välit omaan perheenjäseneen hänen jatkuvan ilkeyden ja manipuloinnin vuoksi. Perheeltään sitä sietää enemmän ja pidempään mutta pitää siinäkin olla rajat. Kun ihmisellä on vaikeita ongelmia mielenterveyden kanssa eikä ota mitään apua vastaan ja alkaa puhella jo hyvin sekavia ja saa silmittömiä raivokohtauksia joita ei pyydä anteeksi, ei tarvitse enää jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Toinen katkaisi, koska kommentoin jatkuvaa Tinder treffailua, joka ajoi mahdollisesti ystävän masennukseen. Tätäkin yritin selvittää ja sopia, mutta sama kuin edellisessä, ei mitään mahdollisuutta.

Mulla on vähän sama tilanne tällä hetkellä, menin kommentoimaan tiettyjä ystävän asioita ja ei olisi näköjään kannattanut.

Se on jännä, että neuvoa ja tukea kaivataan ja pyydetään oman elämän asioihin, mutta niistä pitäisi ilmeisesti aina olla samaa mieltä. Jos esität jonkun poikkipuolisen mielipiteen, niin ei edes ajatella sitä mahdollisuutta että hei onkohan tuon sanomisessa jotain perää, vaan loukkaannutaan samantien. Koska pakkohan kommentoijan on olla vaan kateellinen, tai hän yrittää manipuloida tai loukata tahallaan. Ihan sama miten pitkä tai hyvä ystävyys onkaan takana, niin se on välitön jääkausi.

 

Sääli, sillä olin oikeasti huolissani, mutta ehkä parempi sitten näin.

Mainitsin ystävälle sivulauseessa, että työkaverini on narsisti (oli työkaverin psykologi todennut aiemmin). Olin saanut nahoissani tuntea neljännesvuosisadan ajan työkaverin mustamaalausta ja reagointia. Reagointi tuli siitä, kun totesin, että nyt en voi ottaa juhannukseksi hommia.

Muutaman kuukauden päästä tästä narsisti-sivulausetoteamisestani ystäväni alkoi selittää narsismista, kuinka meillä kaikilla on kaikenlaisia luonteenpiirteitä, ne tulee vain h y v ä k s y ä eikä niihin sovi jäädä.

Jahka näen ystävääni (olemme väleissä, mutta vakavasti mietin etäisyyttä, ei hänen narsismi-käsitteen vesittämisen takia, vaan sen takia, että hän tuo enempi huonoa kuin hyvää), totean väistyvästä presidentti Trumpista, että täytyy vain hyvällä sivuuttaa hänen viimeaikainenkin. Me kaikki, joilla on 350 miljoonaa alaista, uhoamme tämän tästä.

Pointti on se, että hän ei ymmärtänyt, mitä on manipulointi ja narsismi pahimmillaan.

Ystävä ei myöskään ymmärtänyt, mikä oli oma elämäntilanteeni parikymmentä vuotta sitten. Mutta nyt kun hän on itse samassa, vaahtoaa, asettaa rajoja, mutta yks kaks tulee livauttaneeksi muiden seurassa olleensa kuin ei mitään rajoja olisikaan.

Korona-aika onkin selkeyttänyt ystäviä ja ystävyyttä. Se on tuonut esiin erilaisia ystäväpiiriin kuuluvien riskiryhmäläisten reagointeja suojautumiseen. Toinen suureen ääneen on kohta vuoden ajan tiedottanut, kuinka sairastaa immunopuutossairautta. Toisella taas on leukosyytit ykkösen luokkaa (viitearvot 3.4 - 8.2) ja hän suojautuu hyvin järkevästi ja luovasti vailla laaja-alaista informointia.

Mutta immunopuutoksen suurtiedottajan käytös onkin informointiverhon takana tyystin leväperäistä. Hän vain ottaa sairauden käsikassaraksi jos ei halua jotakin tehdä.

Miten te reagoisitte, jos on joku ystävyyssuhde, jossa toinen saattaa teidät pahaan huutoon toistuvasti? Itse esim vaikean ja herkän alun jälkeen sain erään tuttavuussuhteen toimimaan. Tämä suhde, sen tarkemmin sen ominaisuutta kuvailematta, oli tärkeä, väistämätön ja herkkä. Käytännön sanelema. No, vähän kuin paritalon puolikkaaseen muuttaisi uusi perhe. Huomaisitte, että teillä onkin samat vaikeudet ja se saisi koko elämän ikäänkuin helpommaksi ja lempeämmäksi.

Ystäväni oli sitten kovistellut tätä tuttavaani - ystävän oman perusperiaatesyyn takia. Se mitä se toi, oli, että ikäänkuin olisin juorunnut uutuustuttavastani ystävälleni. Mikä ei pitänyt paikkansa.

Romutuspalkkio ystävälle? Kiitos kun tuhosit vaivalla rakentamamme ihmissuhteen.

Nuorena (aikuisena) katkoutui usean kaverin kanssa välit hyvinkin riitaisasti. Suurimman osan kohdalla olen iloinen ettei olla enää tekemisissä, mutta harmittaa miten huonosti hoidin silloin asiat.

Nyt taitaa olla menossa välit ystävään jonka kanssa olla tunnettu vuosia. Erehdyin kertomaan että miehen kanssa ruvetaan yrittämään lasta, josta ystäväni tuntui järkyttyvän. Alkoi pikkuhiljaa heittelemään yhteisten ystävien kuullen vitsejä miten lastenteko on epäekologista ja muutenkin ottamaan puheeksi miten kammoksuu prismaperheitä ym. Välit ovat muuttuneet viileiksi ajan kanssa. Harmittaa ja suututtaa koko tilanne. Meillä on vauva vasta tuloillaan, enkä ole asiasta hirveästi muuten puhunut etten ahdistaisi kaveria liikaa.

Mulla tuli ystävyys tiensä päähän lapsuudenkaverini kanssa vähän päälle kolmekymppisenä. Tästä on aikaa vuosia, ja nyt tajuan, minkälainen kynnysmatto siinä suhteessa olin. Äitini tosin on yhtä toksinen tapaus kuin entinen ystävättäreni, ja ehkä kuvittelin, että tällaisia ne ihmissuhteet ovat, kun en muustakaan tiennyt. Mulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita.

Olen myös miettinyt, että oliko tämä ns. paras ystäväni mikään ystävä ollenkaan. Törmäsin joskus netissä johonkin listaan tyyliin "feikkiystävien tunnusmerkit", ja entinen ystäväni osui jokaiseen kohtaan. Pahinta tässä suhteessa oli ehkä hänen kilpailuvimmansa ja kateutensa. Hänellä oli elämä mallillaan, kaikkea mitä haluta saattaa, mutta silti hän oli hyytävän kateellinen siitäkin vähästä, jota minulla oli, eikä kyennyt olemaan osoittamatta sitä. Lisäksi hän kävi omassa päässään jatkuvaa kilpailua kanssani, ihan mistä tahansa asiasta. Kun hän ei ollut johdossa, alkoi rasittavan arvaamaton käytös, mykkäkoulu, tiuskiminen jne. Hänellä oli myös tapana manipuloida ihmisiä esittämällä kilttiä ja viatonta jokeltamalla lapsellisella äänellä. Tuskin minäkään olin mikään ihana ihminen silloin, sillä seura tekee helposti kaltaisekseen. Lopetin yhteydenpidon tylysti kuultuani häneltä viimeisen loukkauksen, eikä ole ollut ikävä tätä ihmistä.

Entinen kaverini on tavallaan kaverinkerääjä (ei pelkästään facebookissa vaan myös tosielämässä), eli haalii kavereita ympärilleen. Joka paikasta sai aina uusia kavereita, esim kun oli ulkomailla vaihdossa. Häntä piti aina nähdä isolla porukalla, ja tuntui, että roikuin vaan porukan jatkona, minun kanssa haluttiin olla kaveri vaan jotta hänellä olisi monia kavereita. Jos hänen kanssa kävi kahvilla, sieltäkin hänellä oli kiire toisen kaverin luo. Lisäksi teki välillä ohareita ja meni tapaamaan toista kaveria. Puhui ihmisistä paskaa selän takana ja valehteli, arvotti kaverit arvojärjestykseen näiden suosion perusteella. En usko, että tyyppi edes piti minusta mutta kaveerasi muuten vaan. Jos oltiin baarissa ja näki jonkun toisen kamun, minä unohduin saman tien.     

Olen mies enkä ole kaveripiirissäni kuullut kenenkään heittäytyneen noin dramaattiseksi. Siis että erikseen julistettaisiin, että älä enää koskaan soita, en soita sulle tms.

Toki riitelyä, tappeluakin (lähinnä kännissä), on ollut ja ehkä jotain pidempäänkin jatkunutta kränää tai antipatiaa. Mutta enemmän se on sitä, että ei vain pidetä johonkin enää yhteyttä, kun ei vaan pidetä eikä kukaan oikeastaan kysele että miksei tai erityisemmin loukkaannu.