Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Useamman ihmisen kanssa ystävyys on aikaa myöten vain kuihtunut pois. Yhteydenpito on vähentynyt ja lopulta loppunut kokonaan. Mielestäni tämä on luonnollista elämäntilanteiden muuttuessa, enkä pidä sitä huonona asiana. Moikataan kun tavataan, mutta mitään suurempaa kontaktia ei toisiimme enää oteta.

Yhden ystävän kanssa olen kuitenkin aivan tietoisesti pistänyt välit poikki. Olimme lapsuudenystäviä, minkä vuoksi päätös oli vaikea, mutta kuitenkin oikea. Ystäväni oli aina ollut kova stressaamaan, mutta jossain vaiheessa tilanne meni aivan mahdottomaksi ja henkilöstä tuli todella raskas. Jatkuvasti (päivittäin) sain kuunnella hänen kriiseilyään kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Aluksi lopetin kasvokkain tapaamisen, mutta juttelimme edelleen viestitellen. Lopulta vähensin myös viestittelyä ja lopulta lopetin sen kokonaan. Olemme yhä fb-kavereita, mutta emme ole siellä mitenkään yhteyksissä. Ajattelen lämmöllä vanhoja aikoja, mutta en kaipaa ystävääni enää elämääni.

Mielestäni ystäviä pitää tukea vaikeina aikoina, mutta en halua ryhtyä kenenkään terapeutiksi. Minullekin oli henkisesti raskasta kuunnella jatkuvasti negatiivista valitusta (ainakin osittain) itseaiheutetuista ongelmista. Mikäli elämänsä kokee hyvin raskaaksi, kannattaa silloin turvautua ammattiapuun eikä kaataa kaikkea pahaa oloa lähimmäisten niskaan. Lisään vielä loppuun, että kehoitin kyllä ystävääni hakemaan keskusteluapua muualta, mutta ei hän sellaista kuulemma tarvinnut.

Katkaisin välit kun kävi ilmi että "ystävä" oli touhunnu kuukausia selän takana miehen kanssa jonka kanssa olin itse eronnut muutamia kuukausia aiemmin huonoissa väleissä. Ilmoitin etten halua nähdä enää koskaan. Petturi ei nähnyt tekemisissä mitään väärää, lähetteli pitkään viestejä "vieläkö oot vihainen"... Yms.

Lapsuudenkaverini pisti välit poikki sanomatta minulle mitään, kertomatta syytä. Asiasta kuulin vasta yhteisen kaverimme kautta. Raukkamaista touhua, olimme kuitenkin olleet ystäviä jo ala-asteelta lähtien. Olin kuulemma levitellyt hänestä valheita, ollut ylimielinen ja ärsyttävä. Olin hänen väitteensä mukaan yrittänyt savustaa häntä pois kaveripiiristämme. Yhteinen kaverimme ei tätä kuitenkaan allekirjoittanut, vaan asia tuli hänelle täysin puskista, kuten minullekin. Oli todella vaikea uskoa tapahtunutta. Ystäväni oli todella tärkeä minulle, sillä olimme tunteneet jo pitkään, pystyimme puhumaan syvällisistäkin asioista ja meillä oli paljon yhteisiä muistoja. En missään nimessä olisi halunnut luopua hänestä ystävänä, mutta hänen tapansa toimia oli mielestäni niin törkeä ja loukkaava, etten kyennyt enää ottamaan häneen yhteyttä.

Olen moneenkin. Tai siis jotku on hiipuneet pois, osan oon vähän niinku feidannu. Varmaan mutki on feidattu.

Vierailija kirjoitti:

On vaikea pistää omaan äitiin välit poikki. Hän on selvästi kateellinen minulle koska olen löytänyt hyvän miehen ja meillä on pitkäaikainen parisuhde, eikä alkoholi esitä mitään osaa kodissamme.

Äiti erosi muinoin juoppoisästäni ja parin vuoden päästä rupesi kakkosnaiseksi eräälle toiselle juopolle. Onhan siinä kateuden aihetta kun tytär on hoitanut asiansa paremmin, mutta äidin sisu ei anna periksi vaan ilkeilee ja pilkkaa.

Yritän pitää välit mahdollisimman ohuina, ehkä tosiaan kannattaisi kokonaan katkaista.

Tämä tosiaan ollut mullakin raastavin ja vaikein suhteen katkaisu. 30 vuotta meni, ennen kuin ymmärsin, että äitini todella manipuloi, ei ollut onnellinen puolestani, lannisti ja aiheutti monin henkisin väkivaltaisin tavoin pahaa minulle.

Mietin että mikäli kukaan muu ihminen käyttäytyisi noin minua kohtaan, niin katkaisisin välit, joten tulin siihen lopputulemaan, että näin on myös parasta tehdä oman äiti kohdalla, oman mielenterveyteni elämänlaadun takia.

Mutta en lennosta katkaissut, annoin monesti mahdollisuuden puhua, selvittää, parantaa käytöstä, mutta kun ei ole kykenevä käsittelemään omaa sairauttaan, niin ei voi pakotta ja silloin on vain otettava etäisyyttä, katkaista jopa välit, vaikka se kuinka pahalta tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että monet naiset katkaisevat helposti välit ystäviinsä alkaessaan seurustella tai jos itse sattuu eroamaan, ikäänkuin olisin uhka sinkkuna ja veisin heidän puolisot, ei enää kutsuta yhteisiin juhliin jne. Samapa tuo kun on niitä oikeitakin ystäviä onneksi. :)

Meni pitkäaikaiseen ystävään välit kun löysin poikaystävän. Minä katkaisin. En jaksanut sitä jokapäiväistä itkuvirttä FB:ssä kuinka "en enää pidä yhteyttä nyt kun on mies" (hohhoi, viestiteltiin päivittäin tämän ystävän kanssa) ja epäsuorempaa vittuilua. Aina olisi pitänyt olla käytettävissä, kun sinkku jotain ehdotti. Vaikka olisin ollut salille menossa, se johtui poikaystävästä ja "feidaamisesta". Jos kysyin että entäs jos nähtäisiin huomenna johti AINA tunnin itkupotkuraivareihin, kuinka "ei ole enää aikaa ystäville". Juu ehei. 

Ikävää että olet kokenut tuollaista.

Itse tarkoitin aika yleistäkin ilmiötä naisilla, että kun aletaan seurustella niin kaverit jäävät ja kun erotaan niin, alkavat taas soitella.

Yhdellä ystävälläni oli vaikea ajanjakso ja hän kävi monta kertaa viikossa vuodattamassa tuntojaan ja minä kuuntelin ja keittelin kahvia vaikka omatkin hommat jäi. Vuoden tätä kesti ja sitten yhtäkkiä loppui käynnit. Kuulin kiertoteitä että oli ajatellu kuormittavansa minua liikaa. Kiva ajatus mutta eikö voisi sitten pyytää kahville muuten vaan ja kysellä vuorostaan mun kuulumisia. Ei kai sit nappaa. Nykyään soittelen harvakseltaan ja puhelu loppuu kun on saanut kuulumiset kerrottua. Eikä vahingossakaan soita mulle. Voisinki lopettaa soitot, ei vaikuta mun elämään mitenkään.

Laitoin välit poikki siskoni. Takana hänen puolelta valehtelua, petkuttamista, tietojen salaamista, väärien tietojen levittämistä, huijaus, rikoksia, peliongelma, alkoholiongelma, uhkailu... Siskoni on sekoittanut elämänsä pahemman kerran. Olen auttanut ja pelastanut hänet useamman kerran pälkähästä. Hän ei muutu, eikä ota opikseen virheistään vaan jatkaa samaa rataa. Minun oli pakko antaa periksi itseni ja perheeni vuoksi.

Minun entinen opiskelutoverini lopetti puheluihin ja tekstiviesteihin vastaamisen ja aloitti ylimielisen virnuilun, tuhahtelun ja suhahtelun jos sattui näkemään  minut bussissa tai käveli ohi kadulla sen jälkeen, kun eräänä kesänä 2012 kerroin hänelle että olen lähdössä lomamatkalle Amsterdamiin. 

Hän ilmeisesti pelkää henkilöitä jotka pitävät kan.....aaleista. 

Kai se siellä Roskildessaan aikoinaan painatti menemään maha pystyssä (neljän äiti, siksi, kun ei suostu aborttiin) ja vitutti XD

Paras ystäväni katkaisi välit kun sairastuin masennukseen. Luottamus meni ihmisiin siinä.

Katkaisin parikymppisenä välit vanhaan koulukaveriin. Oltiin hyviäkin ystäviä joskus, mutta hän oli hirvittävän omistushaluinen ja negatiivinen ihminen. Tilanne paheni, kun hän alkoi tehtailla lapsia eri miesten kanssa ja sekoitti koko elämänsä. Syytteli huonosta taloudellisesta tilanteestaan kaikkia muita, paitsi itseään ja suuttui, kun en halunnut enää lainata rahaa. En enää jaksanut hänen jatkuvia hyväksikäyttöyrityksiä, valitusta ja ruikutusta. Sanoin suoraan, että hän voi itse auttaa itseään - minä en enää yritä, koska pakko keskittyä välillä ihan omaan elämääni.

Pari kertaa olen kuullut hänestä tuon jälkeen. On syytellyt huonoksi ystäväksi ja itsekkääksi paskiaiseksi. Sen verran tiedän, että lapsia on hänelle tullut lisää, miehet vaihtuvat tiuhaan tahtiin, eikä ole mitään ammattia tai koulutusta. Olemme nyt vähän yli kolmekymppisiä.

Joo olin kerran lähdössä yhden kaverini kanssa meidän mökille saunomaan. No hän sanoi mulle että haeppas hänelle olutta saunajuotavaksi. Sanoin että en juo itse joten hae vaan itse omat oluesi. Ei hakenut hänkään. Perille päästyämme aloin lämmittää saunaa jolloin hän sanoi että hänellä meni maku tästä hommasta ja minun pitäisi viedä hänet heti takas kaupunkiin, jos en tekisi niin niin hän olisi siellä vastoin omaa tahtoaan ja se olisi kidnappaus. Siihen loppui ystävyytemme. Kaikkea sitä kans on.

Kaveri painosti väkisin mua avautumaan todella henkilökohtaisista asioistani. Lopulta sanoin painostuksen alla jotain ylimalkaista, jonka jälkeen haukkui mut välittömästi ja kertoi että tunteeni ovat vääriä. Asia on niin vaikea, etten mielelläni siitä puhu muuta kuin täysin turvallisessa ympäristössä. Tuon kokemuksen jälkeen vielä sitäkin vähemmän huvittaa puhua kenellekään.

Useat ihmiset poistuu elämästä ihan vain sen vuoksi, ettei yhteydenpito ole molemminpuolista. Minusta se on aika voimakas viesti, ettei oma-aloitteisesti esim. soita.

Yksi kaveri hävisi elämästäni kun hänen ihmissuhteensa menivät solmuun ja niihin ongelmiin liittyi yksi minun ja vaimoni tuttava jonka hän siis jätti aika rumasti toisen naisen takia. Vähän aikaa näimme vielä tapauksen jälkeen ja minä olisin voinut kyllä asian hyväksyä mutta ilmeisesti tilanne oli hänelle sen verran nolo että hän ei enää halunnut nähdä. Ikävää sinällänsä koska olimme sitä ennen todella hyviä kavereita ja näimme usein.

Lapsuuskaveriin katkaisin välit parikymppisenä. Tämä kaveri vertasi minua itseensä koko ajan jotenkin alentavasti. Hänellä oli joku pakkomielle "rumuuteeni". Hän näytti joskus kuvaansa kavereilleen ja kertoi minulle, mikä minussa oli rumaa näiden kavereiden mielestä. 

Lisäksi kaveri oli tosi omistushaluinen. Minun olisi pitänyt kutsua hänet omien kavereideni tapaamisiin, mutta saattoi itse perua kutsun, jos oli tarkoitus nähdä hänen kavereitaan. Jos olin tapaamassa omia kavereitani, hän saattoi pommittaa minua puhelimella. Ihan tosi ahdistavaa.

Elämänlaatu parani ehkä 140 %, kun lakkasin pitämästä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuskaveriin katkaisin välit parikymppisenä. Tämä kaveri vertasi minua itseensä koko ajan jotenkin alentavasti. Hänellä oli joku pakkomielle "rumuuteeni". Hän näytti joskus kuvaansa kavereilleen ja kertoi minulle, mikä minussa oli rumaa näiden kavereiden mielestä. 

Lisäksi kaveri oli tosi omistushaluinen. Minun olisi pitänyt kutsua hänet omien kavereideni tapaamisiin, mutta saattoi itse perua kutsun, jos oli tarkoitus nähdä hänen kavereitaan. Jos olin tapaamassa omia kavereitani, hän saattoi pommittaa minua puhelimella. Ihan tosi ahdistavaa.

Elämänlaatu parani ehkä 140 %, kun lakkasin pitämästä yhteyttä.

siis kuvaani

Itse katkaisin välini läheiseeni, joka oli pettänyt miestään ja saanut lapsen tälle salasuhteelle. Lapsi syntyi ja läheiseni ilmoitti minulle että minun on sanottava kaikille lapsen olevan hänen miehelleen, vaikka ulkonäkö täysin erilainen, enkä saa kertoa totuutta kenellekään. Edes lapselle ei saanut kertoa, jos tämä joskus sattuisi kysymään. Koin ettei kukaan saa tai voi velvoittaa minua valehtelemaan läheisilleni asioista ja päätin erkaantua kyseisestä ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuskaveriin katkaisin välit parikymppisenä. Tämä kaveri vertasi minua itseensä koko ajan jotenkin alentavasti. Hänellä oli joku pakkomielle "rumuuteeni". Hän näytti joskus kuvaansa kavereilleen ja kertoi minulle, mikä minussa oli rumaa näiden kavereiden mielestä. 

Lisäksi kaveri oli tosi omistushaluinen. Minun olisi pitänyt kutsua hänet omien kavereideni tapaamisiin, mutta saattoi itse perua kutsun, jos oli tarkoitus nähdä hänen kavereitaan. Jos olin tapaamassa omia kavereitani, hän saattoi pommittaa minua puhelimella. Ihan tosi ahdistavaa.

Elämänlaatu parani ehkä 140 %, kun lakkasin pitämästä yhteyttä.

Se oli sentään ala-asteella, mutta kaverillani oli tapana raportoida yksityiskohtaisesti mulle aina, jos mua oltiin haukuttu selän takana. Siis yksityiskohtainen raportti, jossa käytiin läpi kaikki musta käytetyt pilkkanimet yms. Etten vaan luulisi itsestäni liikoja. Koulukiusattuna mua lähinnä yllätti, että jotain sentään jätettiin selänkin taakse, vaikka päin naamaa sentään kuulin säännöllisesti kovaakin törkyä. Tämä kaveri sitten katkaisi vuosien kaveruutemme yksi kaunis päivä, kun koulussa ei ollut tuntevinaan. Jälkeenpäin ajateltuna ei se niin hirveä menetys ollut.

Ystäväni katkaisi minuun välit sairastuttuani vakavaan masennukseen.

Juuri silloin olisin häntä eniten tarvinnut.