Lue keskustelun säännöt.
Mua ei kiinnosta olla yksin vastuussa lapsistani tai ilman lasten isää lasteni seurassa eikä hoitaa heitä
08.10.2017 |
Miksi tämä on joistakin ihmisistä jopa ahdistavaa? Jos omaa äitiäni ei olisi kiinnostanut olla kansani olisin ollut vain tyytyväinen.
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
ap
Mitäs se lempiruoka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku tosiaan luulleut kaikki nämä pari vuotta, että mä valitan vittuilevasta äidistä? Ei hyvää päivää.... "vittuilu on välittämistä" juu en ajatellut vaihtaa vittuiluun lasteni kanssa!
apÄlä sinä nyt vaihda lastesi kanssa mihinkään. Pysy aikuisten seurassa jos pakko.
Ja et sinä ole lapsi.. Sun äiti koitti sua kasvattaa mut eihän luonnevikaista voi kasvattaa.
Ehkä sulle ei vaan oo vittuiltu tarpeeksi jos et tiedä miten ollaan ihmisiksi-- kun sä kerran väität olevasi ihan normi masentunut....Ymmärrän kyllä, että tuollaiseksi ahdasmieliseksi kuin sinä kasvaa kun lapsille vittuillaan rakastamisen sijaan. Oska vanhemapsi eivät ole kyenneet. Rakastamaan siis. Vittuilemaan, oi kuin mahtavaa!
apNo joo, siis mun vanhemmat on tehneet ja eläneet miten on..
Mulla on ollut tosi väkivaltainen ja ikävä, viinanhuuruinen koti.
Mut nyt tullaan siihen pointtiin.. Mä en ole hullu, eikä ole mun veljetkään.
Me ollaan menestyviä ja meillä on hienot kodit ja fiksut lapset ja hyvä parisuhde.
Ei olla paljo missään tekemisissä vanhempien kanssa.
Meillä on ihan oma elämä. Tajuatko?
No siis mä en etsi mitään ulkoista materiaa tai edes näennäisiä ihmissuhteita. En siis väitä, että teillä olisi näennäiset ihmissuhteet, mutta itse en ole onnistunut parempia luomaan. Siksi mulle sisäinen rauha on tavoite, ei mikään tuo, mitä sä luettelit. Sen voisin saavuttaa niin että voisin sanoa itselleni, että kaikki näyttää hyvältä mutta se ei tekisi minua onnelliseksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
apMitäs se lempiruoka on?
Ihan siis jauhelihakastike ja spaghetti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku tosiaan luulleut kaikki nämä pari vuotta, että mä valitan vittuilevasta äidistä? Ei hyvää päivää.... "vittuilu on välittämistä" juu en ajatellut vaihtaa vittuiluun lasteni kanssa!
apÄlä sinä nyt vaihda lastesi kanssa mihinkään. Pysy aikuisten seurassa jos pakko.
Ja et sinä ole lapsi.. Sun äiti koitti sua kasvattaa mut eihän luonnevikaista voi kasvattaa.
Ehkä sulle ei vaan oo vittuiltu tarpeeksi jos et tiedä miten ollaan ihmisiksi-- kun sä kerran väität olevasi ihan normi masentunut....Ymmärrän kyllä, että tuollaiseksi ahdasmieliseksi kuin sinä kasvaa kun lapsille vittuillaan rakastamisen sijaan. Oska vanhemapsi eivät ole kyenneet. Rakastamaan siis. Vittuilemaan, oi kuin mahtavaa!
apNo joo, siis mun vanhemmat on tehneet ja eläneet miten on..
Mulla on ollut tosi väkivaltainen ja ikävä, viinanhuuruinen koti.
Mut nyt tullaan siihen pointtiin.. Mä en ole hullu, eikä ole mun veljetkään.
Me ollaan menestyviä ja meillä on hienot kodit ja fiksut lapset ja hyvä parisuhde.
Ei olla paljo missään tekemisissä vanhempien kanssa.
Meillä on ihan oma elämä. Tajuatko?No siis mä en etsi mitään ulkoista materiaa tai edes näennäisiä ihmissuhteita. En siis väitä, että teillä olisi näennäiset ihmissuhteet, mutta itse en ole onnistunut parempia luomaan. Siksi mulle sisäinen rauha on tavoite, ei mikään tuo, mitä sä luettelit. Sen voisin saavuttaa niin että voisin sanoa itselleni, että kaikki näyttää hyvältä mutta se ei tekisi minua onnelliseksi.
ap
Sisäistä rauhaa?? Ahahhahhahaa!!!!
Juu, soita sille mutsillesi ja sekoile hetki, kyllä se rauha sieltä löytyy.
Älä nyt vitun sekopää viitsi. Oot sää hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
apMitäs se lempiruoka on?
Ihan siis jauhelihakastike ja spaghetti.
ap
No jopa olet erityisen tärkeä ruoanlaittajaäityli lapsillesi...
Kyl sä oot niin spesiaali!!!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku tosiaan luulleut kaikki nämä pari vuotta, että mä valitan vittuilevasta äidistä? Ei hyvää päivää.... "vittuilu on välittämistä" juu en ajatellut vaihtaa vittuiluun lasteni kanssa!
apÄlä sinä nyt vaihda lastesi kanssa mihinkään. Pysy aikuisten seurassa jos pakko.
Ja et sinä ole lapsi.. Sun äiti koitti sua kasvattaa mut eihän luonnevikaista voi kasvattaa.
Ehkä sulle ei vaan oo vittuiltu tarpeeksi jos et tiedä miten ollaan ihmisiksi-- kun sä kerran väität olevasi ihan normi masentunut....Ymmärrän kyllä, että tuollaiseksi ahdasmieliseksi kuin sinä kasvaa kun lapsille vittuillaan rakastamisen sijaan. Oska vanhemapsi eivät ole kyenneet. Rakastamaan siis. Vittuilemaan, oi kuin mahtavaa!
apNo joo, siis mun vanhemmat on tehneet ja eläneet miten on..
Mulla on ollut tosi väkivaltainen ja ikävä, viinanhuuruinen koti.
Mut nyt tullaan siihen pointtiin.. Mä en ole hullu, eikä ole mun veljetkään.
Me ollaan menestyviä ja meillä on hienot kodit ja fiksut lapset ja hyvä parisuhde.
Ei olla paljo missään tekemisissä vanhempien kanssa.
Meillä on ihan oma elämä. Tajuatko?No siis mä en etsi mitään ulkoista materiaa tai edes näennäisiä ihmissuhteita. En siis väitä, että teillä olisi näennäiset ihmissuhteet, mutta itse en ole onnistunut parempia luomaan. Siksi mulle sisäinen rauha on tavoite, ei mikään tuo, mitä sä luettelit. Sen voisin saavuttaa niin että voisin sanoa itselleni, että kaikki näyttää hyvältä mutta se ei tekisi minua onnelliseksi.
apSisäistä rauhaa?? Ahahhahhahaa!!!!
Juu, soita sille mutsillesi ja sekoile hetki, kyllä se rauha sieltä löytyy.
Älä nyt vitun sekopää viitsi. Oot sää hullu.
No siis nimenomaan sisäistä rauhaa. Kaikkein arvokkain asia mailmassa rakkauden rinnalla. Mutta vaikea joskus löytää. Koska senkin löydyttyä kaikki muukin seuraa. Enkä siis tarkoita sitä, etteikö sittenkin olisi vaikeuksia, mutta niihin voi suhtautua täysin toisella asenteella, jos on sisäinen rauha ja luottamus itseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
apMitäs se lempiruoka on?
Ihan siis jauhelihakastike ja spaghetti.
apNo jopa olet erityisen tärkeä ruoanlaittajaäityli lapsillesi...
Kyl sä oot niin spesiaali!!!:D
No sanoinhan että hemmetti kun mies ei tuotakaan hanskaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä näen ap:ssa kehityskelpoisuutta. Pystyt ajatuksia älyllisellä tasolla analysoimaan, mutta tunnepuolella matka on pitkä, minkä olet todennutkin. Tärkeintä olisi, että alat nyt ottaa myös vastuuta tunteistasi ja luovut pahasta olosta ja katkeruudesta. Tämä ei ole helppoa, etenkin jos nuo tunteet ovat tuttuja ja "turvallisia" pitkältä ajalta. Olet varmaankin kokenut vääryyttä, mutta on sinusta kiinni, haluatko sen määrittävän koko loppuelämääsi. Tiedät miltä äitisi käytös tuntui, sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi olla empaattinen lapsiasi kohtaan. Antamalla heille mistä jäit paitsi, tulet myös itse saamaan viimein ehdotonta rakkautta. Eri asia pystytkö ottamaan sitä vastaan vai haluatko jatkaa itseesi käpertyneenä.
En ymmärrä, mistä palstan vihanpurkaukset kumpuavat, tasapainoiset ihmiset eivät ala muita ryöpyttämään, vaikka olisivat eri mieltä, tai eivät ymmärtäisi mistä on kyse.
Ehhehee, toi sisäinen rauha oli kyllä hyvä!
Siis sun kaltaiselta tommoset " sisäinen rauha"- jutut on niin huvittavia.
Äites välttelee sua, isä on kuollut tai puolikuollut, perhe jättänyt... Pomo pitää ilmeisesti hulluna kun siitä hoet.. Ja sinä reppana puhut sisäisestä rauhasta!
Oot juuttunut johonkin vanhaan asiaan jota käytät keppihevosena sille että rääkkäät perheesi liki hengiltä ja olet yksinäinen, hylätty ja ällöttävä.. Hauskinta että sun äiti koitti muuttaa sun luonnetta ja käytöstä sellaiseksi että tulisit toimeen normaalissa yhteiskunnassa--- kun et kerran tule, oletkin päättänyt että ehkä sä oletkin jotenkin ylimaallisen erikoinen olento, joka on vaan liian hyvä ja ihana ja erikoinen tälle ikävälle maapallolle.. :D
Toi on just niin symppistä- et kaikki vittumaisimmat kusipäät päättääkin et ne on vaan liian hyviä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
apMitäs se lempiruoka on?
Ihan siis jauhelihakastike ja spaghetti.
apNo jopa olet erityisen tärkeä ruoanlaittajaäityli lapsillesi...
Kyl sä oot niin spesiaali!!!:DNo sanoinhan että hemmetti kun mies ei tuotakaan hanskaa.
ap
Ei, kun rakas pupuseni ei.
Sun perhe EI tarvi sinua edes laittamaan spakettia ja jaihislihakastiketta-- ne tulee toimeen ilman. Ne ei tarvi sua edes siihen. Tajua jo.
Tulee pahamieli kun ajattelee että jotkut muksut on odotellu sunnuntaina iltaan asti että äiti tulee käymään ja tekee heille spaghettia ja jauhelihakastiketta kun isä ei osaa. No äitillä oli tärkeempää tekemistä koko päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku tosiaan luulleut kaikki nämä pari vuotta, että mä valitan vittuilevasta äidistä? Ei hyvää päivää.... "vittuilu on välittämistä" juu en ajatellut vaihtaa vittuiluun lasteni kanssa!
apÄlä sinä nyt vaihda lastesi kanssa mihinkään. Pysy aikuisten seurassa jos pakko.
Ja et sinä ole lapsi.. Sun äiti koitti sua kasvattaa mut eihän luonnevikaista voi kasvattaa.
Ehkä sulle ei vaan oo vittuiltu tarpeeksi jos et tiedä miten ollaan ihmisiksi-- kun sä kerran väität olevasi ihan normi masentunut....Ymmärrän kyllä, että tuollaiseksi ahdasmieliseksi kuin sinä kasvaa kun lapsille vittuillaan rakastamisen sijaan. Oska vanhemapsi eivät ole kyenneet. Rakastamaan siis. Vittuilemaan, oi kuin mahtavaa!
apNo joo, siis mun vanhemmat on tehneet ja eläneet miten on..
Mulla on ollut tosi väkivaltainen ja ikävä, viinanhuuruinen koti.
Mut nyt tullaan siihen pointtiin.. Mä en ole hullu, eikä ole mun veljetkään.
Me ollaan menestyviä ja meillä on hienot kodit ja fiksut lapset ja hyvä parisuhde.
Ei olla paljo missään tekemisissä vanhempien kanssa.
Meillä on ihan oma elämä. Tajuatko?No siis mä en etsi mitään ulkoista materiaa tai edes näennäisiä ihmissuhteita. En siis väitä, että teillä olisi näennäiset ihmissuhteet, mutta itse en ole onnistunut parempia luomaan. Siksi mulle sisäinen rauha on tavoite, ei mikään tuo, mitä sä luettelit. Sen voisin saavuttaa niin että voisin sanoa itselleni, että kaikki näyttää hyvältä mutta se ei tekisi minua onnelliseksi.
apSisäistä rauhaa?? Ahahhahhahaa!!!!
Juu, soita sille mutsillesi ja sekoile hetki, kyllä se rauha sieltä löytyy.
Älä nyt vitun sekopää viitsi. Oot sää hullu.No siis nimenomaan sisäistä rauhaa. Kaikkein arvokkain asia mailmassa rakkauden rinnalla. Mutta vaikea joskus löytää. Koska senkin löydyttyä kaikki muukin seuraa. Enkä siis tarkoita sitä, etteikö sittenkin olisi vaikeuksia, mutta niihin voi suhtautua täysin toisella asenteella, jos on sisäinen rauha ja luottamus itseen.
ap
Höh höh höö. Eikun jos vaan nyt alat elää ihan normaalia elämää ja tajuat että sinä olet ollut täys kusipää. Et sä tarvi sisäistä rauhaa vaan herätyksen siihen että sinussa ei ole mitään niin erikoista, että maaiman pitäisi muuttua sun ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Tulee pahamieli kun ajattelee että jotkut muksut on odotellu sunnuntaina iltaan asti että äiti tulee käymään ja tekee heille spaghettia ja jauhelihakastiketta kun isä ei osaa. No äitillä oli tärkeempää tekemistä koko päivä.
Ei kato se on paljo parempi et on sekoillu kämpässään. Toivotaan ja rukoillaan kaikki iltarukouksessa että lapset ei joudu oleen tän skitson kanssa eikä saa käytettyä spakettia syynä mennäkseen sinne hulluileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee pahamieli kun ajattelee että jotkut muksut on odotellu sunnuntaina iltaan asti että äiti tulee käymään ja tekee heille spaghettia ja jauhelihakastiketta kun isä ei osaa. No äitillä oli tärkeempää tekemistä koko päivä.
Ei kato se on paljo parempi et on sekoillu kämpässään. Toivotaan ja rukoillaan kaikki iltarukouksessa että lapset ei joudu oleen tän skitson kanssa eikä saa käytettyä spakettia syynä mennäkseen sinne hulluileen.
Tottakai se on parempi että sekoilee yksinään mutta epäilen silti että lapsen järjellä ja tunteella ajateltuna se äiti on aina äiti ja ovat odottanneet hänen vierailuaan. Varmasti jännittää jo valmiiksi millä mielellä se äiti tänään on että kuinka mielinkielin pitäisi osata olla ettei mamma räjähdä käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä näen ap:ssa kehityskelpoisuutta. Pystyt ajatuksia älyllisellä tasolla analysoimaan, mutta tunnepuolella matka on pitkä, minkä olet todennutkin. Tärkeintä olisi, että alat nyt ottaa myös vastuuta tunteistasi ja luovut pahasta olosta ja katkeruudesta. Tämä ei ole helppoa, etenkin jos nuo tunteet ovat tuttuja ja "turvallisia" pitkältä ajalta. Olet varmaankin kokenut vääryyttä, mutta on sinusta kiinni, haluatko sen määrittävän koko loppuelämääsi. Tiedät miltä äitisi käytös tuntui, sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi olla empaattinen lapsiasi kohtaan. Antamalla heille mistä jäit paitsi, tulet myös itse saamaan viimein ehdotonta rakkautta. Eri asia pystytkö ottamaan sitä vastaan vai haluatko jatkaa itseesi käpertyneenä.
En ymmärrä, mistä palstan vihanpurkaukset kumpuavat, tasapainoiset ihmiset eivät ala muita ryöpyttämään, vaikka olisivat eri mieltä, tai eivät ymmärtäisi mistä on kyse.
Kiitos, noinhan se on ja paljon on rakennettavaa, koska jouduin tavallaan hajottamaan elämäni paloiksi, koska entinen ei enää toiminut mihinkään suuntaan. Kun oivaltaa, se vie paaaljon helpommin uusien tunteiden äärelle. Oivaltamattomuuden tilassa saa miettiä vaikka päänsä puhki, eikä etene mihinkään. Siis tarkoitan tällaisia oivalluksia kuin että en saanut olla eri mieltä, jouduin ansaitsemaan rakkauden enkä itseasiassa siltikään saanut sitä, vaan sain kuulla, ettei sitä tulisi minulle kukaan antamaan, paitsi ehkä äiti, jos en koskaan ole oma itseni... Kun ne näkee niin on niin erilaista suhtautua asioihin, joihin itsessään ehkä tai elämässään koko ajan törmää itsensä satuttaen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tulee pahamieli kun ajattelee että jotkut muksut on odotellu sunnuntaina iltaan asti että äiti tulee käymään ja tekee heille spaghettia ja jauhelihakastiketta kun isä ei osaa. No äitillä oli tärkeempää tekemistä koko päivä.
Ei ollut kyse "paremmasta tekemisestä", vaan siitä, ettei menisi sinne silloin kun on vielä liian pahoilla mielin asioista, joille minä en voi mitään eikä lapset.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ehhehee, toi sisäinen rauha oli kyllä hyvä!
Siis sun kaltaiselta tommoset " sisäinen rauha"- jutut on niin huvittavia.
Äites välttelee sua, isä on kuollut tai puolikuollut, perhe jättänyt... Pomo pitää ilmeisesti hulluna kun siitä hoet.. Ja sinä reppana puhut sisäisestä rauhasta!
Oot juuttunut johonkin vanhaan asiaan jota käytät keppihevosena sille että rääkkäät perheesi liki hengiltä ja olet yksinäinen, hylätty ja ällöttävä.. Hauskinta että sun äiti koitti muuttaa sun luonnetta ja käytöstä sellaiseksi että tulisit toimeen normaalissa yhteiskunnassa--- kun et kerran tule, oletkin päättänyt että ehkä sä oletkin jotenkin ylimaallisen erikoinen olento, joka on vaan liian hyvä ja ihana ja erikoinen tälle ikävälle maapallolle.. :D
Toi on just niin symppistä- et kaikki vittumaisimmat kusipäät päättääkin et ne on vaan liian hyviä muille.
Miten sä luulet sen että äitini välttelee minua ja isä on sairas estävän sisäisen rauhan ja oman äänen löytymistä? Toi pomo oli ihan vaan esimerkki henkilöstä, jonka mielipiteitä pitäisi noin keskimäärin kuunnella. Ei mikään esimerkki omasta elämästäni. Jos olisin sanonut sinulle, että onko okei, että kaverisi kutsuu sinua skitsoksi, niin olisit sanonut, että on sitten entinen kaveri. Pomoa ei niin vaan hylätäkään, jos se ei ole aina mukava tai fiksu.
Enkä mä ketään rääkkää, kun asuin kotona koitin olla puuttumatta mihinkään mahdollisimman paljon, mutta en varmaan ois onnistunut niin kuin nyt kun en asu kotona. Käydessäni kotona lapseni nimittäin paketoi täyttä häkää lelujaan lahjapapereihin ja ihasteli, että "tällainen lahja näyttää siis kaikkein ihanimmalta"! Miehen kanssa olivat ostaneet lahjapaperia ihan vain tuhlaillakseen sitä lapsen mielikuvitusleikkeihin! Mä oisinnvarmaan sanonut kotona asuessani, että nööööy, ei tartte leikkiä nyt tuollaista. Koska ei mun ois ikinä annettu leikkiä tuollaista, eikä ois ollut sopivaa tuhlata lahjapaperia leikeissä!
Mutta antaa niiden sotkea ja elää, onneksi mun ei yartte olla sielä otsasuoni pullistumassa, kun missään ei ole mitään järkeä :)
Ja ei kai se lapsi siitä nyt pilalle mene, pikemminkin ajattelin, että kai se on hyvä, kun saa toteuttaa itseään. Ties mihin se vielä johtaa :) Mun äidin mielestä ihmiset jotka toteuttavat itseään ovat todella kamalia muita epähuomioivia ihmisiä! Kai mun tyttö ei nyt tuossa ois huomioinut mun äitiä, a) tuhlaamalla paperia ja b) olemalla oppimatta, että synttäri on vain kerran vuodessa, eikä saa leikkiä muulloin, ei ainakaan, jos siitä syntyy kustannuksia. Alapeukuttakaa tärä siis, mikäli olette äitini puolellea, koska mä en ole.
ap
Ja äidille ei rahanmenetys niinkään ollut ongelma, vaan se että saa tuhlata tai ettei lapsi nyt opi, että kaikkea ei saa, tai että ei opi, että syntymäpäivää pitää odottaa. Miestä ei näemmä rassaa jos nää "opit" jää väliin :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oon laittamssa ruokaa perheen kotona btw. Hähhähhää, ärsyttääkö? Täytyyhän sitä esikoisen lempiruokaansa saada.
apMitäs se lempiruoka on?
Ihan siis jauhelihakastike ja spaghetti.
apNo jopa olet erityisen tärkeä ruoanlaittajaäityli lapsillesi...
Kyl sä oot niin spesiaali!!!:DNo sanoinhan että hemmetti kun mies ei tuotakaan hanskaa.
apEi, kun rakas pupuseni ei.
Sun perhe EI tarvi sinua edes laittamaan spakettia ja jaihislihakastiketta-- ne tulee toimeen ilman. Ne ei tarvi sua edes siihen. Tajua jo.
Ei kyllä mun poika tarvii. Se tekstasi mulle yks päivä, että "äiti meillä on ongelma" mä laitoin hänelle takaisin, että "mikä on kulta, soita äidille", niin vastaus tuli "Tuo jauhelihaa!" Menin sitten tekemään sitä :)
ap
Vittuilua, piruilua, ilkeilyä, kiusaamista...
Jotkut kasvaa vittuilulla ( yleensä sitä kokee sitten koulukavereilta tai vanhemmilta sisaruksilta) ja siitä oppii ekoja kertoja miten ollaan ja käyttäydytään ihmisten kanssa..
Et ei voi olla kuten sinä, joka ei tajua vittuilun arvoa ja muuttaa käytöstään, vaan pitää itseään jonain taivaan lahjana.