Mua ei kiinnosta olla yksin vastuussa lapsistani tai ilman lasten isää lasteni seurassa eikä hoitaa heitä

Toihan on vähän niin kuin äiti. Roikkuu siinä inhottavana vittunaamana estämässä mun itsenäistymistä, ja luulee, että mä tunnen, että hän rakastaa mua. No, en tunne kuule. Haista sä paska ja koska mies ei oo narsisti, niin ehkä mä saankin itsenäistyä.

ap

Kuinkahan moni nainen ois oikeesti ihan kusessa, jos niitten miehet yhtäkkiä päättäis (ja sais kyvyn myös) itsenäistyä? Lähtis pikku hyväksikäyettävä siitä elelemään niin ku itse haluaa.

ap

Käsittääkseni toi itsenäistymisvaihe suhteessa vaatii aika hyvää itsetuntoa, ja on siis törkeetä, miten vanhemmat pilaavat lastensa tulevat mahdollisuudet elinikäisiin onnellisiin parisuhteisiin murentamalla lastensa itsetunnon niin, että kun parisuhde tulee itsenäistymisvaiheeseen, niin sitä toisen erillisyyttä ei kestetäkään ja painutaan ovet paukkuen eri teille. Eikä myöskään kestetä omia itsenäisyydentarpeita, koska on opetettu syyllistymään niistä, että nepä onkin itsekkyyttä!

ap

Vaikkei se, ettei joku määrää minusta, ole mitään vitun itsekkyyttä, vaan se on ohan edellytys mille tahansa ihmissuhteelle! Muutenhan muut vain palvelevat yhtä, ja eiköhän se joku useimmiten suomalaisissa perheissä ole nainen... tai voi se mieskin olla, mutta harvoin itsenäisesti saa kumpikin osansa.

ap

"Miksi me sitten "valitsemme väärin"? Miksi siisteyttä kaipaava ihminen ei valitse siistiä kumppania? Yksi näkökulma on se, että vain tämän näennäisen "väärän" valinnan kautta voidaan kohdata jokin omaan elämään liittyvä keskeinen teema. Ja tärkeää on se, että sitä kautta on mahdollista kohdata jokin sellainen puoli itsestä, jonka on joutunut aiemmin itsessään ja elämässään pistämään sivuun.

Jos on joutunut panemaan itsessään olleen pienen lapsen surun sivuun, jotta pärjäisi maailmassa, sen löytyminen jälleen on kuin kadonneen lapsen löytäminen. Ja näin tämä niin sanottu "väärä valinta" onkin oikea valinta, koska se antaa mahdollisuuden kasvuun ja eheytymiseen parisuhteeseen sitoutumisen kautta."

Näin luki Väestöpaskaliiton sivuilla. 😪

ap

Mun äiti oli vähän tyhmä vajaa idari, kun ei kohdannut itsessään sellaista normaalia suht huoletonta elämään luottavaa pikkulasta, joka isästä ois ollut ladattavissa. Vielä nolla markkaa rahahuolia, mut ei. Nuojalle ei kelvannut. Piti kehittää naisen omavaraisuutta eron varalle varmaan. Ja riitaantua, kun isää ei säästäminen kiinnostanut perijänä. Ai minkä eron? Niin, sen, jonka hän tuli itse ottamaan 😃

ap

Teilläkään ei tuo itsenäistyminen ole kommenteista päätellen kovin pitkällä. Meinaan jos te oikeasti olisitte itsenäisiä, niin te koittaisitte auttaa minua, tai olisitte hiljaa, ettekä jankkaisi kaikenlaista paskaa mun niskaani, kun itse en ole saanut itsenäistyä narsistiäitini takia. Te olette kimppu idiootteja, haukkujat.

ap

Häiritsee, kun ihmiset on noin epäitsenäisiä, että tullaan mulle itkemään, vaikka mä vain teen ketjun siitä, että mun äiti häiritsee mun elämää (tunkemalla kylään) ja itseasiassa siinäkin ketjussa oli kyse nimenomaan itsenäisyydestä, eikä siinäkään mun kusipää taukki muka sitoutunut mieheni viitsinyt vaivautua ja auttaa.

ap

Taidat olla tosi nuori ihminen joka teki lapset kun kuvitteli sen olevan helppoa. Voi voi...

Teini ksi kirjoitti:

Taidat olla tosi nuori ihminen joka teki lapset kun kuvitteli sen olevan helppoa. Voi voi...

No en ollut, enkä kuvitellut sen olevan helppoa! Mutta miehen kanssa lastenkasvatus meni päin vittua, ja nostan käteni, kasvattakoon mies, yhdessä siitä ei tule mitään ja miehellä on enemmän pinnaa ja varmaan rakkauttakin tai ainakin kykyä rakastaa, kuin mulla... Hän ei ole joutunut olettamaan ja oppimaan, ettei ansaitse ihmisenä tulla rakastetuksi, toisin kuin minä.

ap

Nimenomaan miehen KANSSA lastenkasvatus meni päin saatanaa. Oltiin ihan eri linjoilla kaikesta siis varsinkin siinä vaiheessa, kun lapsetkin alkoivat itsenäistyä eli eivät enää olleet siinä symbioosissa. Mies ehkä ois katsellut minunkin tapojani toimia, mutta mä en kestänyt sitä, että vain katselee, vaan mä oisin kaivannut siinä, että se ois tukenut mua. Koska mun oma paska äitisuhde.

ap

Esim. jos pyysin lasta syömään jotain, niin mies ei sano vittu mitään. Ei tue, että no, petteri, syöpäs nyt tai ainakin lopuksi, että teepäs nyt niin kuin äiti käskee. Jotain mistä lapsi ei ois oikein halunnut syödä, siis. Mies EI IKINÄ TULENUT MUA SANOMALLA, ETTÄ TEHKÄÄ, NIIN KUIN ÄITI KÄSKEE. SE VITUN SIKA!!!!! SE EI ARVOSTANUT MUA KUMPPANINA EIKÄ ÄITINÄ, VARMAAN EI KUN OMA TYPERÄ SYNNYTTÄJÄNSÄ OLI SKITSOFREENIKKO, NIIN EIHÄN NIITÄ VOI KUKAAN ARVOSTAA!!!

ap

Ois ollut ihan kiva vittu kuulla edes joskus, että tehkää niin kuin äiti käskee! Varsinkin SIINÄ vaiheessa, kun mun äänensävy on vielä ihan ystävällinen!!!!! Mutta ei!!! Sika itsekäs idiootti, joka ilmeisesti halusikin olla yh, ei voinut tukea mua missään, niin että sitten mä en riittänyt itse itselleni ja kaikki meni päin vittua.

ap

Että en kokenut tota lasten uhdessäkasvattamiseksi, niin että kasvattakoot vittu miten itte parhaiten haluaa, minusta ei ole hänelle mitään hyötyä, enkä mä sitäpaitsi mikään hyöty halua ollakaan, ooooon paljon enemmän. Jos mä olin sille "vain hyöty", niin ostelkoot itte hyötynsä lastenhoitopalveluina saatana jos pitää mennä harrastamaan taas muutenkin ilmoitusluontoisena asiana.

ap

Kertaakaan ei sanonut, että tehkää niin kuin äiti käskee. Se saatanan vittu......

Vierailija kirjoitti:

Esim. jos pyysin lasta syömään jotain, niin mies ei sano vittu mitään. Ei tue, että no, petteri, syöpäs nyt tai ainakin lopuksi, että teepäs nyt niin kuin äiti käskee. Jotain mistä lapsi ei ois oikein halunnut syödä, siis. Mies EI IKINÄ TULENUT MUA SANOMALLA, ETTÄ TEHKÄÄ, NIIN KUIN ÄITI KÄSKEE. SE VITUN SIKA!!!!! SE EI ARVOSTANUT MUA KUMPPANINA EIKÄ ÄITINÄ, VARMAAN EI KUN OMA TYPERÄ SYNNYTTÄJÄNSÄ OLI SKITSOFREENIKKO, NIIN EIHÄN NIITÄ VOI KUKAAN ARVOSTAA!!!

ap

Nyt tarvitset apua, soita 112! Please!

No en.... Kyllä vaan suututtaa. Se kun palstalla ei näe äänenpainoja eikä ilmeitä. Suututtaa, oikeasti syy ei miehessä. Silti suututtaa.

ap

Katsokaa nyt kuinka showponi heitti epätoivoisena kaikki temppunsa kehiin saadakseen vielä huomiota, kun vastaukset tyrehtyivät...😁 Näistä viimeisistä viesteistä se kivikissaäidin trollaus paljastuu todella selkeästi.

Ap. Teet suuren palveluksen itsellesi, lapsillesi ja heidän isälleen, kun pyydät tätä lukemaan tämän aloittamasi ketjun.

Myönnät varmaan, että olet nyt tosi nopeasti väsyvä ja ahdistunut, etkä hallitse itseäsi. Ei se ole lasten vika, että oksennat pahan olosi ulos näillä palstoillakin.

Oletko nyt ihan tuhoisa lasten ja heidän mielensä lähellä. Etkö huomaa sitä itse? Ovatko he vaarassa vahingoittua mieleltään loppuiäksi kurjasta kohtelusta ja tunteettomuuden ja ynseyden olosta.

Ulkopuolinen apu olisi nyt tarpeen ja pian. Jokainen voi sairastua, mutta ei itse ymmärrä sen syvyyttä. Lapsia pitää suojella.

Koska lasten isä tai muu aikuinen on paikalla, lapsia et voi nyt hoitaa ennen kuin olet terveempi.

Vanhempi äiti kirjoitti:

Ap. Teet suuren palveluksen itsellesi, lapsillesi ja heidän isälleen, kun pyydät tätä lukemaan tämän aloittamasi ketjun.

Myönnät varmaan, että olet nyt tosi nopeasti väsyvä ja ahdistunut, etkä hallitse itseäsi. Ei se ole lasten vika, että oksennat pahan olosi ulos näillä palstoillakin.

Oletko nyt ihan tuhoisa lasten ja heidän mielensä lähellä. Etkö huomaa sitä itse? Ovatko he vaarassa vahingoittua mieleltään loppuiäksi kurjasta kohtelusta ja tunteettomuuden ja ynseyden olosta.

Ulkopuolinen apu olisi nyt tarpeen ja pian. Jokainen voi sairastua, mutta ei itse ymmärrä sen syvyyttä. Lapsia pitää suojella.

Koska lasten isä tai muu aikuinen on paikalla, lapsia et voi nyt hoitaa ennen kuin olet terveempi.

No siis huomaan, mutta koska kaikki äidit suuttuvat lapsilleen joskus ja moni huutaa niin en nyt osaa ajatella, että en voisi mennä sinne esim. synttäreissä avustamaan. Ja pakkokin on mennä. Mutta muuten en pahemmin mene, koska niin kauhealta kuin se kuulostaakin, niin mull tulee heistä vain koko ajan paha mieli. Ja siis se ei johdu heistä, mä tiedän sen. Siksihän tää onkin niin kamalaa. Tulee niin paha mieli, että en voi olla siellä mielen pahoittumatta ja siitä ärryn, kun mielen pahoittuminen johtuu sotkusta, jota mies ei edelleenkään hallitse ja juuri tuollaisista ihmeellisistä vapauksista ettei miestä kiinnosta pitää kunnon rajoja.

Ehkä pelkään sen rajojen avaruuden pilaavan lapset, vaikka koitan toiselta puolen ajatella, että entäs jos ei, entäs jos se anta heille nimenomaan jotain itsevarmuutta tms. mistä minulla ei ole oikein hajuakaan, kun äiti määräsi tarkasti mikä on sallittua ja mikä ei. Ja kun siis ratkaisu ei ole se, että mä asetan niitä rajoja, koska alan heti huutaa, koska minussa on (näköjään, vasta eilen valkeni sanoiksi) se, että mun rakkaus pitää lasten ansaita. Ja elleivät he tee kuin käsken/pyydän niin raivostun ihan kohtuuttomasti ja siis tämä on ollut ongelma alusta asti, ei vauvoina, koska vauvat ovat tavallaan passiivisia, mutta alken jostain parivuotiaasta on ollut se, etten ole osannut olla sellainen kuin oisin halunnut. En ole suinkaan huutanut sitten niin paljon kuin olen halunnut, vaan koska olen nimenomaan tajunnut, että sellainen äiti en halua olla, en ole hiutanut, enkä ole saanut myöskään niitä asioita sitten perille, joita olisin halunnut. Koska miesei TUE. Mies ei vahingossakaan ole ollut siinä YHDESSÄ minun kanssani koskaan, ja vaikkapa sanonut aina, että "kuuntele mitä äiti sanoo" "tee niin kuin äiti käskee" kun asiat ovat olleet jonkin ruuan syömistä tai kurahousujen päälle laittoa tms. missä lapsi vastustelee.

Niin mies ei ole tukenut eikä auttanut mua saavuttamaan niitä päämääriä. Koin senkin loukkaavana, että okei, nää ei ole sitten sinusta hyvän äidin tarpeen tehdä, pidät mua varmaan ihan natsina, eipäs tehdä nyt sitten tätäkään kamalaa sinun pikku kultapuppeleillesi, ettei he vaan joudu liian anakataan kuriin. Niin mä sen otin ja jos sen sanoo miehelle, niin keskustelu ei kiinnosta, tai tyyppi ei kylene keskustelemaan.

Mulla vaan lopulta paloi pinna kun asioita ja oma kykenemättömyys ja surkeus äitinä kasaantui. Ja lapset kasvoi ilman minun mielestäni riittäviä rajoja. Luovutin. Niin kuin olin luovuttanut jo pari vuotta aiemmin siivoamisesta koska sekin ahdisti, mutta eri syistä tosin ja....

ap