Mua ei kiinnosta olla yksin vastuussa lapsistani tai ilman lasten isää lasteni seurassa eikä hoitaa heitä
Miksi tämä on joistakin ihmisistä jopa ahdistavaa? Jos omaa äitiäni ei olisi kiinnostanut olla kansani olisin ollut vain tyytyväinen.
Kommentit (420)
Ahdistaa ajatuskin, että olisin lapsille joku vaurioittava "roolimalli", kuten monet vanhemmat ovat ja itse kuvittelevat olevansa hyviä vanhempina.
ap
Arght tänään vaan joudun menemään sinne, koska lasten isä halusi mennä harrastamaan.... ääääh, tulee varmaan hirveä päivä.... en kestä nuoremman jatkuvaa jankutusta siitä, miten on ihanaa kun tulee hänen syntymäpäivänsä ja olenko jo ostanut sata lahjaa, hän haluaa ainakin kolmekymmentä lahjaa ja milloin me äiti voidaan mennä kirpputorille/lelukauppaan/kauppaan, milloin sä ostat mulle jotain?????????????
Ja vanhempi luumuilee näkymättömänä pelilaitteilla koko päivän ja ellei, niin uuvuttaa kuulijat kertomalla stooreja olennoista, joita on hänen itsekeksimässään maailmassa ja joiden elintavoista pitäisi kuunnella sata tuntia kestävät tarkat selostukset :((( Ja jos mennään jonnekin joku pahoittaa koko ajan mielensä ja tulee tappelu.
Öö.. Ja montakos lasta teit, vaikket ole lasten kasvatuksesta tai huolehtimisesta kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Öö.. Ja montakos lasta teit, vaikket ole lasten kasvatuksesta tai huolehtimisesta kiinnostunut?
Kaksi, ja ajattelin, että kaikki menee ihan hyvin, vaikka mies kasvattaa. Mutta mies on niin erilainen isänä kuin odotin, että mulla hajoo pää.
Tuli yllätyksenä, että lapset vaativat paljon huomiota ja aikaa vanhemmiltaan?
Äitihullu asuu yksin. Mutta ei ollut sen enempää äiti ennenkään. Pahuus. Äidittömät vaurioituneet lapset
Vierailija kirjoitti:
Tuli yllätyksenä, että lapset vaativat paljon huomiota ja aikaa vanhemmiltaan?
No siis riippuu mitä huomiolla ja ajalla tarkoitetaan.
Tämä! Olen ikionnellinen miehestäni ja siitä, miten ihana ja hyvä hän on lasten kanssa. Jos hän on viikonlopun poissa, olen sunnuntai-iltana aivan romuna. Sekä siitä lasten kanssa touhuamisesta, heidän tarpeistaan huolehtimisesta että huonosta omastatunnosta kun teen kuitenkin kaiken huonommin. Jos olisin yksinhuoltaja, lapseni joutuisivat kärsimään pahantuulisesta, väsyneestä, turhautuneesta ja elämäänsä vihaavasta äidistä.
Tästä huolimatta rakastan lapsiani älyttömästi, he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Ehkä olen vain liian itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja yksinoloa kaipaava että pystyisin yksin vastuussa ollessani teeskentelemään muuta edes heidän takiaan. Mieheni ansiosta pystyn, ja meillä on loppupeleissä onnellinen perhe-elämä.
Minusta näitä asioita pitäisi voida sanoa suoraan. Äitiys ei takaa epäitsekkyyttä ja täydellistä henkistä kypsymistä ihmisenä, eikä se muuta perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä (kuten itsellä nuo edellä luetellut). Parhaansa voi (ja pitääkin) toki yrittää, mutta puutteensa pitäisi pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ja niistä pitäisi voida puhua ilman tuomitsemista.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu asuu yksin. Mutta ei ollut sen enempää äiti ennenkään. Pahuus. Äidittömät vaurioituneet lapset
Tällä ihmisellä ei ole lapsia, eikä hän ole kenellekään rakas, purkaa katkeruuttaan palstalla muihin yksin jäämisestään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen ikionnellinen miehestäni ja siitä, miten ihana ja hyvä hän on lasten kanssa. Jos hän on viikonlopun poissa, olen sunnuntai-iltana aivan romuna. Sekä siitä lasten kanssa touhuamisesta, heidän tarpeistaan huolehtimisesta että huonosta omastatunnosta kun teen kuitenkin kaiken huonommin. Jos olisin yksinhuoltaja, lapseni joutuisivat kärsimään pahantuulisesta, väsyneestä, turhautuneesta ja elämäänsä vihaavasta äidistä.
Tästä huolimatta rakastan lapsiani älyttömästi, he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Ehkä olen vain liian itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja yksinoloa kaipaava että pystyisin yksin vastuussa ollessani teeskentelemään muuta edes heidän takiaan. Mieheni ansiosta pystyn, ja meillä on loppupeleissä onnellinen perhe-elämä.
Minusta näitä asioita pitäisi voida sanoa suoraan. Äitiys ei takaa epäitsekkyyttä ja täydellistä henkistä kypsymistä ihmisenä, eikä se muuta perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä (kuten itsellä nuo edellä luetellut). Parhaansa voi (ja pitääkin) toki yrittää, mutta puutteensa pitäisi pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ja niistä pitäisi voida puhua ilman tuomitsemista.
Juu täytyy voida sanoa, hyväksyä ja tunnustaa, mutta ei käyttää tekosyynä paskalle toiminnalleen. Sinä osaat tasan tarkkaan hoitaa kodin, jos olet laiska niin olet laiska, etkä mikään rehellinen äiti. Petraa!
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen ikionnellinen miehestäni ja siitä, miten ihana ja hyvä hän on lasten kanssa. Jos hän on viikonlopun poissa, olen sunnuntai-iltana aivan romuna. Sekä siitä lasten kanssa touhuamisesta, heidän tarpeistaan huolehtimisesta että huonosta omastatunnosta kun teen kuitenkin kaiken huonommin. Jos olisin yksinhuoltaja, lapseni joutuisivat kärsimään pahantuulisesta, väsyneestä, turhautuneesta ja elämäänsä vihaavasta äidistä.
Tästä huolimatta rakastan lapsiani älyttömästi, he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Ehkä olen vain liian itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja yksinoloa kaipaava että pystyisin yksin vastuussa ollessani teeskentelemään muuta edes heidän takiaan. Mieheni ansiosta pystyn, ja meillä on loppupeleissä onnellinen perhe-elämä.
Minusta näitä asioita pitäisi voida sanoa suoraan. Äitiys ei takaa epäitsekkyyttä ja täydellistä henkistä kypsymistä ihmisenä, eikä se muuta perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä (kuten itsellä nuo edellä luetellut). Parhaansa voi (ja pitääkin) toki yrittää, mutta puutteensa pitäisi pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ja niistä pitäisi voida puhua ilman tuomitsemista.
Niin. Meillä tää ois varmaan toiminut näin, jos parisuhde ei tuntuisi ihan paskalta lasten tultua kuvioon. Mies on varmaan ihan riittävän hyvä isä, mutta en kestä katsoa niitä sen metodeja, ne ei vaan istu mulle yhtään!!! Se on niin huoleton että en kestä, vaikka se varmaan onkin parempi kuin sadistinen raivohullu ämmä, joka itse pikemminkin olen ärsytettynä, kuormitettuna ja loppuunpalaneena.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen ikionnellinen miehestäni ja siitä, miten ihana ja hyvä hän on lasten kanssa. Jos hän on viikonlopun poissa, olen sunnuntai-iltana aivan romuna. Sekä siitä lasten kanssa touhuamisesta, heidän tarpeistaan huolehtimisesta että huonosta omastatunnosta kun teen kuitenkin kaiken huonommin. Jos olisin yksinhuoltaja, lapseni joutuisivat kärsimään pahantuulisesta, väsyneestä, turhautuneesta ja elämäänsä vihaavasta äidistä.
Tästä huolimatta rakastan lapsiani älyttömästi, he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Ehkä olen vain liian itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja yksinoloa kaipaava että pystyisin yksin vastuussa ollessani teeskentelemään muuta edes heidän takiaan. Mieheni ansiosta pystyn, ja meillä on loppupeleissä onnellinen perhe-elämä.
Minusta näitä asioita pitäisi voida sanoa suoraan. Äitiys ei takaa epäitsekkyyttä ja täydellistä henkistä kypsymistä ihmisenä, eikä se muuta perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä (kuten itsellä nuo edellä luetellut). Parhaansa voi (ja pitääkin) toki yrittää, mutta puutteensa pitäisi pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ja niistä pitäisi voida puhua ilman tuomitsemista.
Juu täytyy voida sanoa, hyväksyä ja tunnustaa, mutta ei käyttää tekosyynä paskalle toiminnalleen. Sinä osaat tasan tarkkaan hoitaa kodin, jos olet laiska niin olet laiska, etkä mikään rehellinen äiti. Petraa!
Eihän kyse ole tekosyistä, jos kertoo millainen on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Olen ikionnellinen miehestäni ja siitä, miten ihana ja hyvä hän on lasten kanssa. Jos hän on viikonlopun poissa, olen sunnuntai-iltana aivan romuna. Sekä siitä lasten kanssa touhuamisesta, heidän tarpeistaan huolehtimisesta että huonosta omastatunnosta kun teen kuitenkin kaiken huonommin. Jos olisin yksinhuoltaja, lapseni joutuisivat kärsimään pahantuulisesta, väsyneestä, turhautuneesta ja elämäänsä vihaavasta äidistä.
Tästä huolimatta rakastan lapsiani älyttömästi, he ovat minulle tärkeintä maailmassa. Ehkä olen vain liian itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja yksinoloa kaipaava että pystyisin yksin vastuussa ollessani teeskentelemään muuta edes heidän takiaan. Mieheni ansiosta pystyn, ja meillä on loppupeleissä onnellinen perhe-elämä.
Minusta näitä asioita pitäisi voida sanoa suoraan. Äitiys ei takaa epäitsekkyyttä ja täydellistä henkistä kypsymistä ihmisenä, eikä se muuta perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä (kuten itsellä nuo edellä luetellut). Parhaansa voi (ja pitääkin) toki yrittää, mutta puutteensa pitäisi pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ja niistä pitäisi voida puhua ilman tuomitsemista.
Juu täytyy voida sanoa, hyväksyä ja tunnustaa, mutta ei käyttää tekosyynä paskalle toiminnalleen. Sinä osaat tasan tarkkaan hoitaa kodin, jos olet laiska niin olet laiska, etkä mikään rehellinen äiti. Petraa!
Ja se jos ei pysty hoitamaan edes kotia, ei ole laiskuutta. Mua ällötti viimeiset pari vuotta perheessä niin, että en halunnut siivota kellekään siellä. Se ei johtunut siitä, että minua kohtaan ois oltu niin inhottavia, mä ennvain kestänyt sitä silti. En itsekään valinnut sitä, se tuli ongelmana itsellekin.
ap
Siis perheeni ei ollut minua kohtaan inhottava, sen sijaan minua kohtaan on oltu inhottavia, ja se tuli kyllä siitä, mutta se oli äitini, joka oli minua kohtaan inhotava ja siksi perhe-elämä varmaankin lopuksi ällötti ihan kybällä kun asuin miehen ja lasten kanssa.
ap
Mies nytkin vain ilmoitti että menee tänään harrastamaan ja halusi minut sinne. Vaikka en tiedä mitä siitä tulee. Mutta koska ei saada ketään muutakaan hoitamaan lapsia, niin pakko mun on mennä. Kitinää kuuntelemaan.
ap
Kitinää, tai monologeja tai mielensäpahoittamista. Lapsen mielensäpahoittaminen ja siitä nouseva tappelu on yksi asia, mitä en kestä siis ollenkaan. Niin lapsellista, eikä niihin useinkaan ole mitään ratkaisua, jonka kakara tajuaisi.
ap
Jos lapselle sanoo, että ensikerralla on sinun vuorosi olla ensimmäinen, niin se keskenkasvuinen ääliö vain kehtaa edelleen parkua mielensäpahoittamisesta! Ei mene jakeluun, että minunki vuoroni tulee joskus. Silloin mä sanon, että pidä tunkkisi ja ole sitten onneton, kun kerran haluat!
ap
Outoa miten äitihullu muistelee 40-v takaisia pikuasioita. Ja itse pitää oikeutenaan kohdella lapsiaan näin huonosti
Ei soi kellot???
Kun miettii niitä kaikkia kasvatusvirheitä, joita voi lapsille tehdä, niin ei, ei vaan tosiaan kiinnosta mennä sinne mokailemaan ja pilaamaan omat lapset.