Mua ei kiinnosta olla yksin vastuussa lapsistani tai ilman lasten isää lasteni seurassa eikä hoitaa heitä

Niin voi että vitutti sitten siinä miehen kanssa. Nyt saa olla lapsille just niin salliva ilman mun repeilyä siinä kuin haluaa. Toivon, että se antaa lapsille hyvän itsetunnon edes jollain tasolla. Ei nyt silleen, etteikö heillä ois ollenkaan rajoja mutta siis toi lahjapaperiesimerkki nyt on kuvaava. Eihän se tietenkään mitään haittaa, mutta...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko joku tosiaan luulleut kaikki nämä pari vuotta, että mä valitan vittuilevasta äidistä? Ei hyvää päivää.... "vittuilu on välittämistä" juu en ajatellut vaihtaa vittuiluun lasteni kanssa!

ap

Älä sinä nyt vaihda lastesi kanssa mihinkään. Pysy aikuisten seurassa jos pakko.

Ja et sinä ole lapsi.. Sun äiti koitti sua kasvattaa mut eihän luonnevikaista voi kasvattaa.

Ehkä sulle ei vaan oo vittuiltu tarpeeksi jos et tiedä miten ollaan ihmisiksi-- kun sä kerran väität olevasi ihan normi masentunut....

Ymmärrän kyllä, että tuollaiseksi ahdasmieliseksi kuin sinä kasvaa kun lapsille vittuillaan rakastamisen sijaan. Oska vanhemapsi eivät ole kyenneet. Rakastamaan siis. Vittuilemaan, oi kuin mahtavaa!

ap

No joo, siis mun vanhemmat on tehneet ja eläneet miten on..

Mulla on ollut tosi väkivaltainen ja ikävä, viinanhuuruinen koti.

Mut nyt tullaan siihen pointtiin.. Mä en ole hullu, eikä ole mun veljetkään.

Me ollaan menestyviä ja meillä on hienot kodit ja fiksut lapset ja hyvä parisuhde.

Ei olla paljo missään tekemisissä vanhempien kanssa.

Meillä on ihan oma elämä. Tajuatko?

Muutenkin tyhmää pitää tuota kaikkea sun omana ansionasi, että olet kyennyt siihen. Et ois kyennyt, jos sua ois kohdeltu tarpeeksi häiriintyneesti. Et sinä ole minua parempi, et edes fiksumpi. Mulla ei oo ollut mitään tarvetta hankkia edes asuntoa, ja rakkaus on mulle paljon tärkeämpää, kuin parisuhde, joka on jotenkin vain perhettä varten hankittu (aika monella on sellainen) ja lapsistani en voi sanoa vielä mitään, ja olisin todella halunnut voida olla tekemisissä vanhempieni kanssa ja kokea, että heistä ansaitsen hyvää ja rakkautta. Outoa, että jos sun vanhempien mielestä sä et ansaitse rakkautta, niin itsesi mielestä ansaitsit. Ethän sä nyt voi tietää heitä aikuisia, kokeneita elämässä paremmin, kumma että tuollainen paskiainen kelpasi kellekään. Vai oliko sun vanhemmat jotain tyhmiä deekuja? Mun äiti olikin niin pätevä, että sitä piti uskoa. Et säkään ois mikään rakkauden ansainnut jos oisit sen lapsena kasvanut. Sä oisit mitätön nolla ja paska, mikä sä itse asiassa ootkin.

ap

Tuskin kelpasit omana itseäsi miehellesi. Joudut ansaitsemaan sen, että miehesi rakastaa sinua, joillain vitun teoilla. Et saa murtua, koska susta ei ois enää hyötyä sun miehelles...

ap

Siis että miehes "rakastaa" sinua, joudut ansaitsemaan sen teoilla. Koska et ole aidon, pyyteettömän rakkauden arvoinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaikka kantaisivat millaista paskaa sisään, vaikka veisivät lehmänläjiä, niin mä en enää ole siellä. Koska en ansainnut rakkautta, mutta se on toinen stoori. Eikä se siis johdu kenestäkään perheessäni, vaan äidistäni, jota miehni ei osannut kylläkään osoittaa väärässä olevaksi, siksi ei mieskään ansaitse rakkautta minulta eikä mutamista muistakaan syistä. Tai siis lähinnä siksi, koska ei ymmärrä mua. Ja siis se on vain ja ainoastaan äitini vika, ehkä vähän isänikin.

ap

Käythän terapiassa työstämässä tuota ajatusmallia, että ongelmasi ovat muiden syytä. Vaikka ongelmiesi taustalla olisi mikä tai kuka tahansa, on itsesi vastuulla ottaa elämäsi haltuun. Muiden syyttäminen on vain lapsellista ja turhaa ajanhaaskausta.

En sano tätä pahalla, olen itsekin työstänyt terapiassa tuonkaltaisia synkkiä ajatuksia ja jälkeenpäin nähnyt paljon asioita uusin silmin. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaikka kantaisivat millaista paskaa sisään, vaikka veisivät lehmänläjiä, niin mä en enää ole siellä. Koska en ansainnut rakkautta, mutta se on toinen stoori. Eikä se siis johdu kenestäkään perheessäni, vaan äidistäni, jota miehni ei osannut kylläkään osoittaa väärässä olevaksi, siksi ei mieskään ansaitse rakkautta minulta eikä mutamista muistakaan syistä. Tai siis lähinnä siksi, koska ei ymmärrä mua. Ja siis se on vain ja ainoastaan äitini vika, ehkä vähän isänikin.

ap

Käythän terapiassa työstämässä tuota ajatusmallia, että ongelmasi ovat muiden syytä. Vaikka ongelmiesi taustalla olisi mikä tai kuka tahansa, on itsesi vastuulla ottaa elämäsi haltuun. Muiden syyttäminen on vain lapsellista ja turhaa ajanhaaskausta.

En sano tätä pahalla, olen itsekin työstänyt terapiassa tuonkaltaisia synkkiä ajatuksia ja jälkeenpäin nähnyt paljon asioita uusin silmin. Suosittelen!

Joo-o, kun mä menin sinne terapiaan ekan kerran 20 vuotta sitten! Ei se auttanut, vaikka olin todella motivoitunut työskentelemään ja paranemaan ja olemaan taas onnellinen. Kävin siellä 6 vuotta. Että ei se vaan aina auta, vaikka haluaisi ja mitä yrittää!!! Kun ei siellä terapiassa edes sanottu, ettei mun arvoni ole kiinni vanhempieni rakkauden tavoittelusta, ja että jos he ovat antaneet mun oppia niin, niin HE ovat häiriintyneitä, EN MINÄ! Minä en sitä voinut nähdä, siksihän MINÄ SINNE TERAPIAAN MENINKIN! Että saisin apua. Mutta ei. Vittu ei ole siis mun syy jos mun elämä sen takia menee päin vittua!!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaikka kantaisivat millaista paskaa sisään, vaikka veisivät lehmänläjiä, niin mä en enää ole siellä. Koska en ansainnut rakkautta, mutta se on toinen stoori. Eikä se siis johdu kenestäkään perheessäni, vaan äidistäni, jota miehni ei osannut kylläkään osoittaa väärässä olevaksi, siksi ei mieskään ansaitse rakkautta minulta eikä mutamista muistakaan syistä. Tai siis lähinnä siksi, koska ei ymmärrä mua. Ja siis se on vain ja ainoastaan äitini vika, ehkä vähän isänikin.

ap

Käythän terapiassa työstämässä tuota ajatusmallia, että ongelmasi ovat muiden syytä. Vaikka ongelmiesi taustalla olisi mikä tai kuka tahansa, on itsesi vastuulla ottaa elämäsi haltuun. Muiden syyttäminen on vain lapsellista ja turhaa ajanhaaskausta.

En sano tätä pahalla, olen itsekin työstänyt terapiassa tuonkaltaisia synkkiä ajatuksia ja jälkeenpäin nähnyt paljon asioita uusin silmin. Suosittelen!

Ja siis eihän se sunkaan vika ole! Mutta että ottaa päähän nää syytökset, luulot ja kivitelmat, että mä en ois tehnyt mitään ja mä en ois vastuussa ja mä en sitä ja mä en tätä! Vittu kun itse ette tiedä yhtikäs mitään niin turpa tukkoon!!

ap

Kun eihän siellä (normi)terapioissa saa sanoa, että on jonkun muun vika, että jonkun elämä on päin vittua! Niin ei ne terapeutitkaan sitten voi eikä pysty löytämään sitä ongelmaa, että (aikuinen) lapsi uskoo joutuvansa ansaitsemaan olemassaolonsa oikeutuksen sillä, että ne vanhemmat rakastaa ja kun ne ei rakasta niin sitten tarjotaan avuksi, että unohda ne!!!! Niiiiin!!!!! Mitä sitten, vaikka sinne sitten jääkin se olemassaolemisen ansainta ja oikeutus samaan hylkyyn!!!! Niiiin!!!! Eihän sillä mitään väliä ole!!!! Kun ei terapeutti tajua, niin se ei tajua. Ei ollu mun vika.

ap

Vikiset siitä miten äitisi on pitänyt sinua vallassaan. Tajuatko sinä helvetin itsekeskeinen, käytöshäiriöinen ja törkeä narsisti, että SINÄ pidät kaikkia muita ihmisiä ympärilläsi vallassasi. Kaikki pyörii sinun törkeän käytöksen ja omassa itsesäälissä vellomisesi ympärillä. Kauhulla ajattelen, mitän voimavaroja kuluttava olet ollut ja olet edelleen äidillesi, joka luultavasti sinua on koittanut kasvattaa aivan tavallisella tavalla. Mielestäsi kukaan muu ei ole voinut kokea mitään niin pahaa kuin sinä. Jos joku kertoo oman kokemuksensa, hyökkäät ja alat vakuuttamaan sinun kokemusten olleen kamalampia. Suorastaan loukkaannut ja vedät naurettvan kyseenalaistuksen jos joku kertoo kokeneensa jotain kamalaa. Millään muulla ei ole merkitystä kuin sinulla itselläsi. Ja kerrohan että mitähän vittua tältä palstalta haluat?

Sun mies antaa lapsille kaiken hyvitykseksi siitä, että erehtyi hommaamaan heille sekopäisen äidin.

Tästä kuohuttavasta lahjapaperituhlauksesta tulemme lukemaan ja pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vikiset siitä miten äitisi on pitänyt sinua vallassaan. Tajuatko sinä helvetin itsekeskeinen, käytöshäiriöinen ja törkeä narsisti, että SINÄ pidät kaikkia muita ihmisiä ympärilläsi vallassasi. Kaikki pyörii sinun törkeän käytöksen ja omassa itsesäälissä vellomisesi ympärillä. Kauhulla ajattelen, mitän voimavaroja kuluttava olet ollut ja olet edelleen äidillesi, joka luultavasti sinua on koittanut kasvattaa aivan tavallisella tavalla. Mielestäsi kukaan muu ei ole voinut kokea mitään niin pahaa kuin sinä. Jos joku kertoo oman kokemuksensa, hyökkäät ja alat vakuuttamaan sinun kokemusten olleen kamalampia. Suorastaan loukkaannut ja vedät naurettvan kyseenalaistuksen jos joku kertoo kokeneensa jotain kamalaa. Millään muulla ei ole merkitystä kuin sinulla itselläsi. Ja kerrohan että mitähän vittua tältä palstalta haluat?

Ai, pidänkö?! No, niin kauan, kun on kyse aikuisista, niin miksi ovat siinä, en minä ketään vaadi minusta välittämään! Minä sen sijaan olin pieni lapsi, jos se on mielestäsi aikuisille jotenkin vaikeaa, niin miksi kuvittelet voivasi vaatia minulta mitään?

ap

Vierailija kirjoitti:

Tästä kuohuttavasta lahjapaperituhlauksesta tulemme lukemaan ja pitkään.

Vain jos teistä joku haluaa jankata siitä. Tuskin haluaa.

ap

Olin tässä taannoin tekemisissä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen nuoren naisen kanssa. Hänellä on pahat palovammat, koska lapsena hänen päälleen on heitetty kiehuvaa vettä kasvatusmielessä. Nyt hän pelkää pakkopalautusta Afganistaniin sukulaisten tapettavaksi, jos valitus ei mene läpi.

Mutta tokihan ap:n kannattaa heittää elämänsä viemäriin, koska äiti on sen pilannut. Itse asiassa se menee viemäriin mielisairauden tai luonnevian tai molempien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin tässä taannoin tekemisissä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen nuoren naisen kanssa. Hänellä on pahat palovammat, koska lapsena hänen päälleen on heitetty kiehuvaa vettä kasvatusmielessä. Nyt hän pelkää pakkopalautusta Afganistaniin sukulaisten tapettavaksi, jos valitus ei mene läpi.

Mutta tokihan ap:n kannattaa heittää elämänsä viemäriin, koska äiti on sen pilannut. Itse asiassa se menee viemäriin mielisairauden tai luonnevian tai molempien vuoksi.

Niin, kaikki on suhteellista, koita tajuta se. Sairasta tuollainenkin kasvatus.

ap

Mun mies on ainakin sitoutunut minuun... se idiootti. Mitähän sekin siitä saa... Lueskelin vaan jotain tyhmiä Väestöliiton sivuja parisuhteen itsenäistymisvaihhesta. No, mä ainakin aion itsenäistyä, ja jos mies on niin tyhmä, että sitä katselee, niin aivan rauhassa mun puolesta sitten. Mä en ainakaan aio tukea häntä missään milläänlailla, ois ottanut jonkun toisen, jos ois sellaista kaivannut.

ap

Lapsellinen kumppani on sellainen, joka tarvitsee toisen tukea mihinkään. Kumppanin pitää olla toiselle niin miellytävä, ettei mitään tuentarpeita toiselle synny ja omat asiat hoidetaan yksin ja itse. Siis mä en ainakaan tarvii mun miehen tukea mihinkään, eri asia, jos se haluaa sellaista mulle antaa.

ap

Niin otan siis kyllä vastaan. Tukea. Mieheltä.

ap

Suurin osa jengistä eroaa tuossa parisuhteen "itsenäistymisvaiheessa". Kun seuraan isäni ja hänen uuden kumppaninsa suhdetta, niin siinä ei olla menty siihen ollenkaan. Itseasiassa kaikki liitot suvussani, sekä äitini että isäni puolelta, heidän sisaruksensa ja omat vanhempansa mukaan lukien ovat päättyneet eroon aina varmaan tuossa henkilöiden itsenäistymisvaiheessa, paitsi yksi (1). Kaikki on varmaan olleet toisaalta niin toisesta riippuvaisia, ja sitten taas toisaalta niin itsenäisiä, että eivät ole "väärään liittoon" jääneet. Miehen puolella taas on päinvastainen prosentti, kaikista avioliitoista yksi on päättynyt eroon. Aika hassua.

ap

Se vaihe ennen itsenäistymisvaihetta mä ehkä koen, että mä tuin mun miestä ja hänen toiveitaan, sen verran, mitä mä nyt olemattomilla voimavaroillani kykenin. Annoin seksiä, vaikka se inhotti, hankin lapsia, kun mies tykkäsi lapsista, muutin kun mies ei viihtynyt vanhalla paikkakunnalla jne jne. Nyt kun mä itsenäistyn, niin se tarkoittaa just sitä, että vitut mä sun toiveista, mä teen mitä mä haluan. En enää lähde sun sukulaisiin, koska siellä on really boring, enkä enää katsele, kun annat lahjapaperia hukkaantua (sori) enkä enää tee ruokaa, jos siitä annat lasten jättää puolet syömättä, en enää tee! Roikunsä siinä sitoutuneena, typerys, jos haluat, mä en oo sitoutunut suhun.

ap