Lue keskustelun säännöt.
Elämä vastasyntyneen kanssa
14.05.2026 |
Meille syntyi esikoinen ja kuulisin mielelläni miten muilla vanhemmilla arkipäivät kuluvat vauvan kanssa. Paljon vauvanne itkevät ja mitkä keinot on parhaat rauhoitteluun? Miten toimia yöllä kun vauva ei meinaa nukahtaa uudelleen? Kaikkia vinkkejä otetaan vastaan.
Tämä alku on erittäin intensiivistä ja unen määrä on vähäistä, milloin elämä hieman helpottaa vauvan kanssa?
Kommentit (20)
No tuommoistahan se vauvan kanssa on. Päivät on aika pitkiä ja väsy painaa, yöunet on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ostaa tai tehdä sellainen pieni, lämmitettävä kauratyyny, jos on vatsanpuruja. Välillä voi ottaa polvien päälle masulteen piereskelemään.
Vauva ei koskaan itke syyttä. Se on hyvä muistaa.
Hengitä.
Eräänä päivänä vastasyntynyt on taapero, sitten koululainen ja vaikket nyt uskoisi, tulee päivä jolloin hän lähtee maailmalle.
Eli onnea uudesta ihmisestä, omasta perheestä. Vauva tuo parhaat neuvot mukanaan. Pikkulapsi on siitä helppo, että se on fyysinen. On nälkää, kylmää, kuumaa, hiertää, janottaa. Pahimmankin huudon keskellä, kun itkette molemmat, niin muista että se ei kestä ikuisesti.
Yksi lapsistani itki oikeastaan miltei jatkuvasti hereilläoloajan n 4 kk ikään saakka. Vauvat nukkuvat useimmiten pienissä pätkissä eivätkä tiedä mikä on yö ja päivä. Vaippoja meni joskus 14 kpl vuorokaudessa ja pakkohan ne löröt on vaihtaa. Sitten kun voi antaa velliä niin unet pitkittyy eikä nälkä herätä. Noin 2 kk kohdalla vauvaan alkaa saada katsekontaktin. Kyllähän sitä laski päiviä siihen, että vihdoin helpottaisi. Ja kyllähän se sitten jossain vaiheessa helpottaakin. Kunnes lähtee työ-päiväkotirumbaan. Onnea uudesta vauvasta!
Voi mahdoton, jos joutuisi tuon mankelin käymään taas läpi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vaan tehdä aika paljon asioita, jaksamisen mukaan tietysti. Käydä sukuloimassa, kutsua vieraita, lähteä uimarannalle, vaunulenkille. Kotona päivät alkaa muuten tuntua pitkiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan.
Muista juoda ja syödä hyvin ja levätä itsekkin
Lepää silloin kun vauvakin nukkuu.
Opeta vauva siihen kun yöllä syötät niin ei isoja valoja päälle, röyhtäytys ja nukkumaan takaisin....kunnes kuuluu se pöräytys:)
Vaipan vaihto myös hämärässä.
Aika rientää, ensi viikot menee kuin sumussa.
Pikkuhiljaa alkaa rytmiä tulemaan, kunnes se taas menee uusiksi.
Jos imetät, muista et jotkut omat syömiset voi aiheuttaa vauvalle vatsanväänteitä.
Ihania vauvantuoksuisia hetkiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei itkenyt ollenkaan kun huomioin hänen tarpeensa. Vauva nukkui vieressäni ja nukahti aina välittömästi syötön jälkeen. Ainoa asia mitä tekisin toisin, niin en opettaisi vauvaa tekemään tarpeitaan vaippaan vaan vessaviestisin alusta asti (look it up)
Vierailija kirjoitti:
Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan.
Juuri näin. Vauvojen ei kuulu itkeä eivätkä ne itkekään siellä missä niitä hoidetaan luonnollisesti eli äiti hoitaa 24/7 ja mies toikkaroi jossain. Lapsi on kiinni äidissä eli emossa 24/7 ihan kuteb eläimilläkin. Se itku on viesti siitä että rääkkäätte vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani itki oikeastaan miltei jatkuvasti hereilläoloajan n 4 kk ikään saakka. Vauvat nukkuvat useimmiten pienissä pätkissä eivätkä tiedä mikä on yö ja päivä. Vaippoja meni joskus 14 kpl vuorokaudessa ja pakkohan ne löröt on vaihtaa. Sitten kun voi antaa velliä niin unet pitkittyy eikä nälkä herätä. Noin 2 kk kohdalla vauvaan alkaa saada katsekontaktin. Kyllähän sitä laski päiviä siihen, että vihdoin helpottaisi. Ja kyllähän se sitten jossain vaiheessa helpottaakin. Kunnes lähtee työ-päiväkotirumbaan. Onnea uudesta vauvasta!
Vauva on telepaattinen eikä erota itseään äidistä erilliseksi olennoksi, eikä siksi katsele äitiä yhtään sen enempää kuin itseäänkään. Minusta tuo on outoa, että aikuiset pakottavat vauvaa katsomaan heidän kasvojaan. Vauvat reagoivat tähän sitä paitsi hermostuen. Se nauraminen ei ole aitoa iloa vaan selviytymisvaistoa: siksi reagoi miehiin vielä vahvemmalla naurulla. Sen tarkoitus on disarmata mahdollisesti hengenvaarallinen tilanne.
Oma nukkuminen piteni parilla tunnilla yösyötön vuoksi, mutta muutoin sain täydet yöunet. Kun nukkuu perhepedissä ja imettää sängyssä, ei herää itsekään niin täysvalveille ja vauvakin nukahtaa helpommin.
Lisäksi mitään korvikkeita ja pumppumaitoja ei kannata tietenkään antaa. Äidin yömaidossa on melatoniinia joka nukuttaa vauvaa, kuten sekin että äiti imettää puoliunessa vauvan vieressä. Se on luonnollista ja turvallista vauvalle. Muutenkin naisen keho koko ajan adaptoituu vauvan kasvuun ja tarpeisiin, ja maidon koostumus vaihtelee. Nämä pumputtelijat saattavat antaa vauvalle ihan todella vanhaa maitoa joka on vääränlaista vauvan kehitysasteelle. Älkää lähtekö mukaan näihin pharman kidutus- ja sekoiluoppeihin. Ihminen on nisäkäs, eläin. Lapsella pienen eläimen tarpeet ja äidillä emon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa neuvoja, mutta tämä oli ihana aloitus tällä palstalla, joka nimestään huolimatta niin harvoin enää liittyy vauvoihin.
Kaikkea hyvää ap:lle ja vauvalleen!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ostaa tai tehdä sellainen pieni, lämmitettävä kauratyyny, jos on vatsanpuruja. Välillä voi ottaa polvien päälle masulteen piereskelemään.
Vauva ei koskaan itke syyttä. Se on hyvä muistaa.
Tämä oli minun pelastus, siis että vauva ei itke ilman syytä. Aina kun vauva itki, niin piti miettiä miksi hän voisi itkeä: nälkä, kuuma, kylmä, ilmavaivoja, pipo silmillä, jotakin nenän edessä, epämukava asento, väsymys. Ja kun syyn selvitti, oli ratkaisun etsiminen helpompaa.
Toinen mikö auttoi, niin kun piti määrätietoisesti kiinni jonkinlaisesta rytmistä, niin oli helppo ennakoida mahdollista itkun tuloakin ja tarjota jo etukäteen vaikka maitoa. Yöllä en myöskään seurustellut tai elehtinyt sen enempää. Nukutin vauvan aina omaan sänkyyn, mutta ensimmäisestä yösyötöstä otin viereen ja sain yöt nukuttua paremmin. Ekat yöt kotona olin kyllä niin kuutamolla, kunnes sain rytmistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
No tuommoistahan se vauvan kanssa on. Päivät on aika pitkiä ja väsy painaa, yöunet on mennyttä.
Mutta nopeasti helpottaa, kun vauva löytää rytmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani itki oikeastaan miltei jatkuvasti hereilläoloajan n 4 kk ikään saakka. Vauvat nukkuvat useimmiten pienissä pätkissä eivätkä tiedä mikä on yö ja päivä. Vaippoja meni joskus 14 kpl vuorokaudessa ja pakkohan ne löröt on vaihtaa. Sitten kun voi antaa velliä niin unet pitkittyy eikä nälkä herätä. Noin 2 kk kohdalla vauvaan alkaa saada katsekontaktin. Kyllähän sitä laski päiviä siihen, että vihdoin helpottaisi. Ja kyllähän se sitten jossain vaiheessa helpottaakin. Kunnes lähtee työ-päiväkotirumbaan. Onnea uudesta vauvasta!
Vauva on telepaattinen eikä erota itseään äidistä erilliseksi olennoksi, eikä siksi katsele äitiä yhtään sen enempää kuin itseäänkään. Minusta tuo on outoa, että aikuiset pakottavat vauvaa katsomaan heidän kasvojaan. Vauvat reagoivat tähän sitä paitsi hermostuen. Se nauraminen ei ole aitoa iloa vaan selviytymisvaistoa: siksi reagoi miehiin vielä vahvemmalla naurulla. Sen tarkoitus on disarmata mahdollisesti hengenvaarallinen tilanne.
Siksipä se jotenkin alkaa vanhemmalla helpottaa kun vauva hoksaa erillisyytensä ja häneen voi saada jotain kontaktia = alkaa löytyä uusi ihminen niiden eloonjäämisrefleksien takaa :)
Itsellä kolme lasta, syntyneet -14, -18 ja -19. Noiden kahden viimeisen kohdalla tuli liikuttua paljon, koska esikoistytär oli kova menemään ja tarvitsi paljon liikuntaa, aloitti jalkapalloharrastuksen 3-vuotiaana, treenejä ja pelejä.. Niinpä sitten tuplarattaat täyteen lapsia ja ulos, säällä kuin säällä.
Seurakunnan perhekerhot ja muskarit tuli käytyä huolella. Samoin leikkipuistot ja niiden tarjoama ohjelma (asumme Helsingissä). Päiväkotiin laitoin esikoisen vasta 5-vuotiaana, koska halusin säilyttää meidän oman päivärytmin hitain aamuineen ja päiväkotiin vieminen olisi ollut stressaavaa.
Nuorimmaiset nukkuivat kumpikin huonosti, joten 5 vuotta meni heidän kanssa valvoskellessa. Silti en muista olleeni päivisin erityisen väsynyt, saati uupunut.
Kauheeta! Mä en enää muista:D