Isä ei saa tavata lapsiaan sovittua aikaa, koska lasten harrastus vie kaiken ajan

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.

Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.

Tsemppiä!

Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!

Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.

Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.

Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?

Juuri näin. Mahtaa lapset aikuisena muistella lämmöllä lautapelisessioita iskän kanssa kun jääkiekko kiellettiin. Enpä usko, katkeraksi ne tuosta muuttuu. Ja tosiaan äänestävät jaloillaan.

Itseäni ei järin paljon aina teini-ikäisenä huvittanut mennä isän luokse, koska kaikki omat jutut, joita tykkäsin tehdä oli kotona. Vaikka isän luona minulla oli oma huone, niin ei se silti ollut sama kuin oma koti. Isä kuoli, kun olin vielä alaikäinen. Nykyään kyllä muistelen lämmöllä lautapeli- ja korttipelisessioita isän kanssa.  Intensiivisestä harrastuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä minulle ainakin isän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksikään harrastus.

Niin, sinulta ei kielletty harrastusta, et sinä voi tietää miten sitten olisit asian nähnyt.

Tarkoitatko, että jos minulta olisi kielletty harrastus, niin olisin siitä edelleen katkera aikuisena? Luitko tuota kohtaa, että isäni kuoli, kun olin alaikäinen? Minä muuten en päässyt ratsastustunneille, koska se oli kallista. En ole siitä mitenkään katkera nyt aikuisena, mutta isää kyllä ikävöin. Aikuisenahan voin halutessani maksaa itse omat ratsastustuntini, jos haluan kyseisen harrastuksen aloittaa.

Ratsastus on erilainen harrastus kuin lätkä.

Vierailija kirjoitti:

Se on niiden lasten elämää. Jos haluat olla mukana lastesi elämässä, hyväksyt sen. On kamalaa, kun laopsen tavoitteellista harrastamista rajoitetaan, koska toinen vanhemmista kokee, että 'hänellä on oikeus'. Tosin, jos harrastus ei ole lapsille itselleen rakas (vaan enemmänkin äidin juttu), voit toivoa, että he pian kyllästyvät siihen.

Lapsella ei edes pitäisi olla tavoitteellista harrastusta. Lapsen kaikki tavoitteleminen pitäisi kohdistaa vain yhteen asiaan: KOULUUN!!!

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Vierailija kirjoitti:

13 vuotias on jo iässä, jolloin hän äänestää jaloillaan ja nuorempi tulee pian perässä. Jos lätkäharrastus on pojille tärkeä, he haluavat olla sen vanhemman luona, joka kuljettaa ja kannustaa. 

Aika reippaasti oletat että lapset ovat poikia. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on niiden lasten elämää. Jos haluat olla mukana lastesi elämässä, hyväksyt sen. On kamalaa, kun laopsen tavoitteellista harrastamista rajoitetaan, koska toinen vanhemmista kokee, että 'hänellä on oikeus'. Tosin, jos harrastus ei ole lapsille itselleen rakas (vaan enemmänkin äidin juttu), voit toivoa, että he pian kyllästyvät siihen.

Lapsella ei edes pitäisi olla tavoitteellista harrastusta. Lapsen kaikki tavoitteleminen pitäisi kohdistaa vain yhteen asiaan: KOULUUN!!!

Sanoo kaikki NHLään poikia pelauttavat isät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Erossa on aina kaksi osapuolta. Tuskin sieltä hyvän aviomiehen kainalosta kukaan uutta lähtee etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.

Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.

Tsemppiä!

Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!

Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.

Ei se nyt ihan niin mene, että teini saa itse päättää harrastuksestaan. Teini saattaa esimerkiksi haluta harrastaa niin kallista lajia, ettei perheen rahat riitä, ja silloin vanhemman kuuluu sanoa teinille, että kaikkea ei voi saada. Olen kyllä kuullut vanhemmista, jotka ottavat lainaa lapsen harrastuksen takia. 

Miksi harrastusten pitää olla näin aikaa vieviä nykyään? Ei harrastamisen kuuluu olla tuollaista. Itse toivoisin nuorille liikuntakerhoja 1-3 kertaa viikossa, joissa harrastetaan monipuolisesti eri lajeja ilman mitään kilpaurheilua. Nuoret oppisivat liikunnallisen elämäntavan, mutta koko perheen elämä ei pyöri jonkun harrastuksen ympärillä.

Tässähän äiti maksaa. Isä ei.

Kommentoin aikaisemman vastaajan kommenttia siitä, että lapsen pitää saada päättää itse omasta harrastuksestaan. Ei tarvitse. Voi olla myös muita syitä, miksi harrastus ei ole lapsen edun mukaista. En ole vakuuttunut siitä, että tässä tapauksessa lätkä on lasten edun mukaista, vaikka lapset ja äiti siitä pitäisivätkin. Ap:lla ei kyllä ole ehkä muuta mahdollisuutta kuin kestää tätä lätkäintoa perheessä. Jäähallille kannattanee laittaa lämpimät vaatteet ylle ja pakata kirja mukaan. Tuo ap:n kuvailema viikonloppu olisi kyllä itselleni silkkaa helvettiä, mutta ehkä se saattaisi onnistua hyvän kirjan avulla.

Jos ap:n lapset pitävät harrastuksestaan, niin paha isän on sitä alkaa kieltää, koska äiti lienee lasten puolella. Itse vaihtaisin tuollaisen lätkäviikonlopun isän ja lasten yhteiseen uinti-/pyöräily-/retkeilyreissuun, josta kaikki saavat liikuntaa. Illalla voitaisiin sitten pelata yhdessä lautapeliä tai korttia. Lapset voivat välillä pyytää jonkun kaverinsakin kylään isälle. Varmaan parantaisi enemmän isäsuhdetta kuin tuo jäähallihelvetti, mutta nyt muutoksen tekeminen tuskin enää onnistuu ilman, että kaikki muut suuttuvat isälle.

Aikuisten oikeasti väität, että pojat haluavat seuraavalla viikolla kokea sen, miten kaverit kääntävät selän sille, joka laistaa pelit ja harjoitukset. Jääkiekko on joukkoepeli, siinä luovuttajat jäävät aika pian syrjään. Ap on isä ei ole kyennyt luomaan omaa elämää, joten hän ripustautuu lapsiinsa ja vaatii näitä olemaan ikuisesti pieniä ja mielipiteettömiä. Isä määräämään 13v poikaansa, että lopeta se, mistä nautit eniten,mikä antaa elämässä eniten, missä koet olevasi hyvä ja saat hyväksyntää - vaihda se uintireissuun uimahalliin isän kanssa. Siellä voitte polskia yhdessä lastenaltaassa, koska eihän sitä 2 km matkaa uidessaan paljoa voi olla yksinäiselle isälleen läsnä. Oikeastiko se tekee nuorelle hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Eli teillä lapsi ei saa nauttia siitä, että osaa jotain? Aika kamala elämä, missä ei saa olla oma itsensä.

Meillä 11-vuotias harrastaa joukkuelajia, jossa on joka viikonloppu kesäisin pelejä/harkkoja/talkoovuoroja. Perheen "yhteinen" harrastus - lapsi tykkää pelata ja vanhemmat ovat mielellään mukana. Lapdi selvästi tykkää siitä, että vanhemmat ovat ns. hengessä mukana. Ei siinä isovanhempia tai muita sukulaisia ehditä nähdä (jos eivät ole kentän laidalla kannustamassa), heitä treffataan sitten muulloin. Automatkoilla ehtii jutella ja niitä lautapelejä pelata illalla saunan jälkeen.

Normaalia lapsiperheen arkea, minusta on vain mukavaa että lapsillani on kiva harrastus ja vanhemmatkin "kelpuutetaan" vielä mukaan. Ei tätä kestä kuin muutama vuosi ja sitten lapsella onkin jo ihan omat menonsa. Mukavaa yhdessäoloaikaa ja kivoja muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Ei se kaksi muuttoa nyt mahdotonta olisi ollut.

Eikä se että olisit alunperin pitänyt kiinni viikko/viikkosysteemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Erossa on aina kaksi osapuolta. Tuskin sieltä hyvän aviomiehen kainalosta kukaan uutta lähtee etsimään.

Et varmaan tosissaan ole. Joskus vain voi tuntua, että ruoho on vihreämpää toisella puolella ja sellainen syy perheen rikkomiseen on kammottava varsinkin kun on pieniä lapsia. Enpä ole itse parempaa kumppania ennen tavannut. Minulle lottovoitto. Hyvä isä ja hyvä kumppani.

Meillä ei ole sitovaa harrastusta, mutta meillä lapset kuskataan kielikouluun. Se sitoo paljon. Mutta meillä se on koko perheen homma ja esim kuskaukset on juurikin sellaista syvällisen keskustelun aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.

Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.

Tsemppiä!

Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!

Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.

Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.

Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?

Juuri näin. Mahtaa lapset aikuisena muistella lämmöllä lautapelisessioita iskän kanssa kun jääkiekko kiellettiin. Enpä usko, katkeraksi ne tuosta muuttuu. Ja tosiaan äänestävät jaloillaan.

Itseäni ei järin paljon aina teini-ikäisenä huvittanut mennä isän luokse, koska kaikki omat jutut, joita tykkäsin tehdä oli kotona. Vaikka isän luona minulla oli oma huone, niin ei se silti ollut sama kuin oma koti. Isä kuoli, kun olin vielä alaikäinen. Nykyään kyllä muistelen lämmöllä lautapeli- ja korttipelisessioita isän kanssa.  Intensiivisestä harrastuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä minulle ainakin isän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksikään harrastus.

Niin, sinulta ei kielletty harrastusta, et sinä voi tietää miten sitten olisit asian nähnyt.

Tarkoitatko, että jos minulta olisi kielletty harrastus, niin olisin siitä edelleen katkera aikuisena? Luitko tuota kohtaa, että isäni kuoli, kun olin alaikäinen? Minä muuten en päässyt ratsastustunneille, koska se oli kallista. En ole siitä mitenkään katkera nyt aikuisena, mutta isää kyllä ikävöin. Aikuisenahan voin halutessani maksaa itse omat ratsastustuntini, jos haluan kyseisen harrastuksen aloittaa.

En tarkoita. Vaan sitä, että sinulta ei ole kielletty sinulle rakasta harratusta, johon äidilläsi olisi ollut varaa, mutta isäsi ei siitä olisi pitänyt. Mistä teidät kuinka olist siihen kieltoon suhtautunut? Otetaan pois vielä se isän kuolema (valitettavaa, mutta leikitään, ettei sitä olisi tapahtunut), miten sitten suhtautuisit kieltoon? Et voi suoraan ratsastushaavetta tähän verrata, koska sinulla ei ole historiaa sen harrastuksen kanssa, on vain täyttymätön toive.

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Taas näitä tekosyitä. On keksitty sellainen ihmepalvelu kuin taksi: moni lapsi kulkee sillä koulumatkansa, miksi ihmeessä eivät sinunkin lapsesi? Koulun jälkeen luoksesi ja klo 19 viet takaisin. Ai mutta niillähän on viikollakin harkkoja sinun kiusaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Erossa on aina kaksi osapuolta. Tuskin sieltä hyvän aviomiehen kainalosta kukaan uutta lähtee etsimään.

Et varmaan tosissaan ole. Joskus vain voi tuntua, että ruoho on vihreämpää toisella puolella ja sellainen syy perheen rikkomiseen on kammottava varsinkin kun on pieniä lapsia. Enpä ole itse parempaa kumppania ennen tavannut. Minulle lottovoitto. Hyvä isä ja hyvä kumppani.

Erossa on aina kaksi osapuolta. Jos se liitto ei toimi, ei se ole vain toisen vika.

Niin. Haluavatko ne lapset edes pelata? Kuulostaa siltä, että exäsi on sinulle jostain katkera ja kostaa tällä tavalla. Keksinyt harrastuksen joka vie kaiken lapsi ajan sinulta. Etkä muutenkaan kelpaa katsomaan omia lapsiasi vaan hän vie mieluummin lapset vanhemmilleen.

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaipaat enemmän yhteistä aikaa lasten kanssa, niin mikset sovi äidin ja lasten kanssa että tapaisit heitä myös arki-iltoina? Veisit vaikka koulun jälkeen sillon tällöin syömään, leffaan tms. Paljonko välimatka on? Pystyisitkö itse muuttamaan heidän paikkakunnalleen ja käymään sieltä töissä, sittenhän viikko-viikko onnistuisi? Vaikka tuon ikäisiltä kyllä jo pitäisi kysyä itseltäänkin haluavatko elää eri kodeissa. Miten silloin kun lapset olivat pienempiä, halusitko silloin nähdä heitä enemmän? Oletko siis koskaan tavannut lapsia enempää kuin kaksi viikonloppua kuukaudessa? Lomilla?

Mahdottoman kaukana lapset eivät asu, mutta julkista liikennettä ei ole. Tällä hetkellä puoli tuntia autolla. Lasten äiti on muuttanut paikkakuntaa kahdesti eron jälkeen, joten hankala minunkin on perässä mennä.

Olen alusta asti ilmoittanut, että lapset saavat olla luonani niin paljon kuin haluavat. Lapset itse sanovat, että haluaisivat olla luonani enemmän. Äiti tosin vie heidät ennemmin omien vanhempiensa luokse, jos ns. hoitopaikkaa tarvitsevat tms. Loma-ajalla sama juttu, saavat olla kuinka paljon vain. Äiti lyhensi menneenä kesänäkin sovittua yhtäjaksoista aikaa omien tarpeidensa vuoksi. Äidillä on aina jokin hyvä syy, miksi lapset eivät voi tulla luokseni enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee.

Oisko ihan oikeita syitä ja liittyvät lapsiisi? Tunnut tulkitsevan kaiken eksäsi toiminnan kiusantekona. Olivatko lapset kenties koulujen loma-aikana isovanhemmillaan, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut lomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muuta samalle paikkakunnalle?

Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.

Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.

Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.

Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?

Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?

Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.

Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.

Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.

Öh.

Erottu kun lapset on 0 ja 2.

Isä muuttanut paikkakuntaa.

Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.

Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.

Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.

Muutat juttujasi.

Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?

Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?

Itse äitipuolena lapselle, jonka äiti rikkoi perheen ja lähti uusille metsästysreissuille kun lapsi oli taapero. Vuosien aikana olemme saaneet kokea syyllistämistä eri taholta, koska moni ihminen olettaa, että isä oli syypää eroon tai minä olin perheenrikkoja. Minusta oli kamalaa nähdä pienen lapsen kärsimys. Vielä tarkennukseksi, että itse tulin kuvioihin vasta myöhemmin.

Olemme pitäneet kuitenkin huolen siitä, että mikään harrastus ei ole Jumala, mitä palvotaan niin, että se menee kaiken edelle. Emme myöskään halua juosta harrastuskuskeina viikonloppuisin vaan menemme mieluummin yhdessä vaikka Hoploppiin, uimaan, isovanhemmille, marjaan jne. Pidämme huolen myös siitä, että nykyiset kaverisuhteet säilyvät.

Elämässä tapahtuu valitettavia asioita, mutta isän tai äidin, normaalin elämän syrjään laittaminen lätkän kustannuksella on todella surullista. Lapselle on tärkeitä hetkiä myös ne tavalliset hetket perheenä ja vaikka ne lautapelit.

Eli teillä lapsi ei saa nauttia siitä, että osaa jotain? Aika kamala elämä, missä ei saa olla oma itsensä.

??? Ei kun lapset ei osaa enää mitään muuta kuin harrastaa lätkää, futismaalia jne. Ei missään nimessä lapsi ei saa toteuttaa itseään tai nauttia osaamisestaan vai miten se nyt menikään. Mietipäs uudelleen.