Lue keskustelun säännöt.
Isä ei saa tavata lapsiaan sovittua aikaa, koska lasten harrastus vie kaiken ajan
Viikonloppuisä
21.09.2017 |
Pakko kysyä täältä mielipidettä, kun kukaan ei oikein osaa ottaa kantaa meidän perheen ongelmaan.
Olen 10- ja 13-vuotiaiden lasten isä. Erosin lasten äidistä jo lähes kymmenen vuotta sitten. Meillä on yhteishuoltajuus ja tapaamissopimuksessa on sovittu, että lapset ovat luonani joka toinen viikonloppu. Maksan elatusmaksua 240 eur/lapsi jonka lisäksi hoidan lasten sairaskuluvakuutuksen vuosimaksut. Haen ja vien lapset tapaamisviikonloppuina.
Ongelmana on lasten urheiluharrastus, jonka lasten äiti on itsenäisesti päättänyt aloittaa. Ts. tenavat pelaavat lätkää. Äiti vastaa harrastuksen kuluista.
Lätkä vie ison osan minun ja lasten viikonlopuista. Jo perjantain noutoajasta olen tinkinyt reilun tunnin, koska harjoitukset ovat illalla. Lauantaina on toisella aina harjoitukset ja usein molemmilla peli. Yhteinen aika on kortilla. Äidin mukaan harjoituksista ja peleistä ei voi olla pois. Ennemmin ovat pois koulusta varmuuden vuoksi, että ovat viikonlopun peliin "kunnossa".
Tuleva viikonloppu on loistava esimerkki. Toisen treenit alkavat klo 11:00. Hallilla pitää olla puolta tuntia ennen, joten lähdemme 10:00 kotoa. Matkaa yhteen suuntaan on 25 kilometriä. Treenit loppuvat klo 12:00, jolloin toisen harjoitukset alkavat. Kotiin ollaan valmiita lähtemään joskus varttia yli yksi - puoli kaksi. Toisen joukkueella on kuitenkin yhteisruokailu 15:00, joten kotiin ei kannata ajaa. Ehtisimme käydä siellä kääntymässä. Ruokailun jälkeen on peli 18:00 toisella paikkakunnalla yli 100 kilometrin päässä. Itse en pääse lasta sinne viemään, hän menee joukkuekaverinsa kyydillä ja palaa luokseni joskus iltayhdeksältä.
Sunnuntaina on taasen toisen treenit. Ajamme taas noin 50 km edestakaisin. Toinen lähtee joko vastahakoisesti mukaan tai jää kotiin odottamaan.
Jokainen lasten viikonloppu luonani menee saman kaavan mukaan. Treenit ovat aina, pelit vaihtelevat. Joskus peli on vain toisella yhtenä päivänä, joskus molemmilla viikonlopun kumpanakin päivänä. Pelejä on ympäri Etelä-Suomea. Itseäni ei jääkiekko kiinnosta pätkän vertaa, hallilla on tylsää ja kylmäkin siellä on. Lasten äiti kiertää kaikki pelit miehensä kanssa, joten luvassa on vielä laatuaikaa exän kanssa. Onko omassa päässä vikaa vai meneekö tämä homma muidenkin mielestä hieman yli?
Kommentit (150)
Viikonloppuisä kirjoitti:
On kyllä huvittavaa lukea joitain kommentteja. Osa onneksi on ymmärtänyt pointin.
Minusta on hyvä, että lapsilla on harrastus. Mielenkiintoista on se, että se todellakin menee kaiken muun edelle. En pysty tekemään lasten kanssa mitään muuta kuin tätä kiekkotouhua. Yhtä aikaa ollaan kotona muutama tunti viikonlopusta, hyvällä tuurilla lähes koko toinen päivä. Me emme vieraile sukulaisilla, ei päästä kylpylään tai risteilylle jne. Viikonloput on suunnitellut joku muu. Yhteistä aikaa ei vain ole.
Niin. Normaalia lapsiperheen elämää. Paitsi että ei ees tarvitse maksaa. Ja kuskaat minimaalisen vähän.
Sitten kun ne on pari vuotta vanhempia, niitä näkee vielä vähemmän. Eikä todellakaan kiinnosta kylpylä iskän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Juuri näin. Mahtaa lapset aikuisena muistella lämmöllä lautapelisessioita iskän kanssa kun jääkiekko kiellettiin. Enpä usko, katkeraksi ne tuosta muuttuu. Ja tosiaan äänestävät jaloillaan.
Itseäni ei järin paljon aina teini-ikäisenä huvittanut mennä isän luokse, koska kaikki omat jutut, joita tykkäsin tehdä oli kotona. Vaikka isän luona minulla oli oma huone, niin ei se silti ollut sama kuin oma koti. Isä kuoli, kun olin vielä alaikäinen. Nykyään kyllä muistelen lämmöllä lautapeli- ja korttipelisessioita isän kanssa. Intensiivisestä harrastuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä minulle ainakin isän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksikään harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Missä on sellainen juniorijoukkoe,johon ei tarvitse sitoutua? Että voi käydä luistelemassa silloin, kun huvittaa? Vai oikeastiko kuvittelet, että ne pojat väkisin siellä joukkoeessa on, ihan isän kiusaksi?
Saako eroperheiden lapset harrastaan mitään tavoitteellista? Sinun mielestäsi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuta samalle paikkakunnalle?
Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.
Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.
Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.
Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?
Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?
Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.
Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.
Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.
Öh.
Erottu kun lapset on 0 ja 2.
Isä muuttanut paikkakuntaa.
Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.
Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.
Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Sekö on suurin pelko, että aiheutetaan pettymyksiä lapselle. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Kyllä se kaveriporukka siellä pysyy, joten on turha vedota tuollaisiin. Eihän tässä ole puhuttu, että lätkä pitää kokonaan lopettaa. Miten pojat pitävät muuten nykyisiin kaveteihinkaan enää yhteyttä, sillä kai niitä oli ennen lätkän aloittamista vai onko lätkä niin pyhä asia, että lätkäporukan kaverit on niin pyhiä että ne pyyhkivät kaikki muut ihmissuhteet alleen.
Kasvatus hukassa?
Eipä se kaveripiiri sitä poislähtenyttä mukana hilaa. Heillä on omat juttunsa ja poislähtenyt ei porukkaan kuulu.
Hyvä harrastus ja siihen kuuluva kaveripiiri suojaa lasta ja teiniä.
Pitää osata päästää irti ja tajuta, että se lapsi/teini pyrkii pois kotoa. Niin kuuluu ollakin.
Se kyljessä kyhjäämisen aika oliis ollut silloin kymmenen vuotta sitten. Se on sääli että silloin on hukannut tilaisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
No kuinka sinä tämän ratkaisisit, jos nyt olisit vaikka se oikeuden tuomari? Jyräisit äidin ja lasten tahdon? Miksi isän tahto on tärkeämpi?
Tiedoksi muuten vielä, että yksittäistä riitaa lapsen asioiden järjestämisestä ei viedä viranomaisen ratkaistavaksi:
"Lasten yhteishuoltajuus edellyttää vanhemmilta kykyä toimia yhdessä ainakin sen verran, että lapsen keskeiset asiat pystytään hoitamaan. Riitatilanteissa lapsen asiat eivät edisty ja lapsi kärsii jatkuvasta konfliktista. Yksittäistä huoltoon liittyvää kysymystä ei voida asettaa ulkopuolisen viranomaisen ratkaistavaksi, joten esimerkiksi lapsen koulutusta koskeva kysymys on pystyttävä vanhempien kesken yhdessä ratkaisemaan. Viime sijaisena keinona on hakea työnjakomääräystä, jolloin toinen vanhemmista saa jatkossa tehdä päätöksen yksin riitaa aiheuttaneesta asiasta."
Eli jos äiti ja lapset haluavat säilyttää lapsen harrastuksen, äiti voi hakea työnjakomääräystä ja sitten taas pelataan lätkää.
Viikonloppuisä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuta samalle paikkakunnalle?
Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.
Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.
Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.
Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?
Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?
Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.
Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.
Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.
Öh.
Erottu kun lapset on 0 ja 2.
Isä muuttanut paikkakuntaa.
Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.
Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.
Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.
Muutat juttujasi.
Miksi et ole aiemmin aktivoitunut. Hakenut viikko/viikkohuoltajuutta?
Miten ylipäätään voi tulla ero tuossa vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Sekö on suurin pelko, että aiheutetaan pettymyksiä lapselle. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Kyllä se kaveriporukka siellä pysyy, joten on turha vedota tuollaisiin. Eihän tässä ole puhuttu, että lätkä pitää kokonaan lopettaa. Miten pojat pitävät muuten nykyisiin kaveteihinkaan enää yhteyttä, sillä kai niitä oli ennen lätkän aloittamista vai onko lätkä niin pyhä asia, että lätkäporukan kaverit on niin pyhiä että ne pyyhkivät kaikki muut ihmissuhteet alleen.
Kasvatus hukassa?
Eihän kavereille ole aikaa muutenkaan, kun isä haluaa olla lastensa kanssa ja estää lapsilta tavoitteellisen kehittymisen.
Viikonloppuisä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuta samalle paikkakunnalle?
Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.
Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.
Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.
Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?
Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?
Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.
Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.
Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.
Öh.
Erottu kun lapset on 0 ja 2.
Isä muuttanut paikkakuntaa.
Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.
Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.
Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.
Niin tätä olen ihmetellyt kanssa. Miksi oletetaan aina, että isä on se pahis, joka rikkoo perheen ja jättää lapset? Tämä nyt ei liity tähän keskusteluun muuten kuin ehkä isä tässä tapauksessa ajattelee enemmän selvästi lasten etua kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla lasten kanssa ennen eroa? Pyritkö saamaan toisenlaisen aikajaon? Jos et niin miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuta samalle paikkakunnalle?
Ja ihan tiedoksi vaan että tuota se harrastaminen nykyään on. Ja parin vuoden päästä nuo on teinejä eikä heitä todellakaan enää väkisin pidetä kotona.
Lapsella pitää olla oikeus kasvaa ja kehittyä.
Harrastus Ei voi mennä kaiken edelle. Ei sen, että isän kanssa estetään normaali eläminen ja pakotetaan lätkäkuskiksi. Harrastukset ei voi mennä synttäreiden, matkustelun ja kaiken muun elämän edelle. Ei se ole harrastus.
Ihan ihme vastauksia. Vanhemmuus hukassa?
Pitäisikö näiden avioerolasten siis syrjäytyä normaalista harrastoiminnasta vanhempiensa avioeron takia?
Isähän pääsee todella helpolla. Kuskausta vain viikonloppuisin, eikä edes osallistu harraatusmaksuihin.
Siitäkö vanhemmuudessa tai tässä tapauksessa isyydessä on kyse, että pääsisi helpolla? Tuossa kuihtuu isyys.
Toisaalta en kutsuisi enää normaaliksi harrastustoiminnaksi vaan ammattimaiseksi touhuksi, mikä menee kaiken muun edelle jopa sen, että annetaan isäsuhteen kuihtua.
Öh.
Erottu kun lapset on 0 ja 2.
Isä muuttanut paikkakuntaa.
Nyt ollut laatuisä neljä päivää kuussa.
Sitten kun pitäisi tehdäkin jotain arkipäiväistä oasten kanssa edes maksamatta mitään niin onkin tylsää ja vilu.
Erottu kun lapset oli 1 ja 3. Äiti muutti minä en. Laatuisä on vaikea olla, kun ei olla yhdessä kuin pieni hetki viikonlopusta.
Niin tätä olen ihmetellyt kanssa. Miksi oletetaan aina, että isä on se pahis, joka rikkoo perheen ja jättää lapset? Tämä nyt ei liity tähän keskusteluun muuten kuin ehkä isä tässä tapauksessa ajattelee enemmän selvästi lasten etua kuin äiti.
Oliko isä vanhempainvapaalla? Hoitovapaalla? Miksei ole vaatinut viikko/viikkoaysteemiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompiahan ne lapset todella ovat, jos keskittyvät kännyköihinsä. Mitä sitä turhaan liikuntaa harrastamaan, kun pitää kuskata ja kannustaa - kiinnostua lapsensa tekemisistä.
Kyllä 4 päivää kuussa iskän tulee saada päättää. Lapsilla on kamala äiti ja isäpuoli, kun iskäviikonloppuinakin lasten peleihin tulevat ja teeskentelevät pelistä ja lapsista kiinnostuneita, vaikka oikeasti ovat paikalla vain ap:ta ärsyttääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Juuri näin. Mahtaa lapset aikuisena muistella lämmöllä lautapelisessioita iskän kanssa kun jääkiekko kiellettiin. Enpä usko, katkeraksi ne tuosta muuttuu. Ja tosiaan äänestävät jaloillaan.
Itseäni ei järin paljon aina teini-ikäisenä huvittanut mennä isän luokse, koska kaikki omat jutut, joita tykkäsin tehdä oli kotona. Vaikka isän luona minulla oli oma huone, niin ei se silti ollut sama kuin oma koti. Isä kuoli, kun olin vielä alaikäinen. Nykyään kyllä muistelen lämmöllä lautapeli- ja korttipelisessioita isän kanssa. Intensiivisestä harrastuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä minulle ainakin isän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksikään harrastus.
Niin, sinulta ei kielletty harrastusta, et sinä voi tietää miten sitten olisit asian nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Sekö on suurin pelko, että aiheutetaan pettymyksiä lapselle. Sitä kutsutaan myös kasvattamiseksi. Kyllä se kaveriporukka siellä pysyy, joten on turha vedota tuollaisiin. Eihän tässä ole puhuttu, että lätkä pitää kokonaan lopettaa. Miten pojat pitävät muuten nykyisiin kaveteihinkaan enää yhteyttä, sillä kai niitä oli ennen lätkän aloittamista vai onko lätkä niin pyhä asia, että lätkäporukan kaverit on niin pyhiä että ne pyyhkivät kaikki muut ihmissuhteet alleen.
Kasvatus hukassa?
Eihän kavereille ole aikaa muutenkaan, kun isä haluaa olla lastensa kanssa ja estää lapsilta tavoitteellisen kehittymisen.
Pilkunviilausta, mutta varsinaisesti harrastukseen ei kuulu tavoitteellisuus...
Toisaalta et varmaa ollut ihan tosissasi kommentissasi. Se, että tulisi viikonloppuja ilman lätkää mahdollistaa sen muun elämän. Niin kaverit, isäsuhteen, matkustelun, perheajan ja myös välillä joten olon ja rauhoittumisen, mikä on tärkeää myös. Elämä ei ole vain lätkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ei se nyt ihan niin mene, että teini saa itse päättää harrastuksestaan. Teini saattaa esimerkiksi haluta harrastaa niin kallista lajia, ettei perheen rahat riitä, ja silloin vanhemman kuuluu sanoa teinille, että kaikkea ei voi saada. Olen kyllä kuullut vanhemmista, jotka ottavat lainaa lapsen harrastuksen takia.
Miksi harrastusten pitää olla näin aikaa vieviä nykyään? Ei harrastamisen kuuluu olla tuollaista. Itse toivoisin nuorille liikuntakerhoja 1-3 kertaa viikossa, joissa harrastetaan monipuolisesti eri lajeja ilman mitään kilpaurheilua. Nuoret oppisivat liikunnallisen elämäntavan, mutta koko perheen elämä ei pyöri jonkun harrastuksen ympärillä.
Tässähän äiti maksaa. Isä ei.
Kommentoin aikaisemman vastaajan kommenttia siitä, että lapsen pitää saada päättää itse omasta harrastuksestaan. Ei tarvitse. Voi olla myös muita syitä, miksi harrastus ei ole lapsen edun mukaista. En ole vakuuttunut siitä, että tässä tapauksessa lätkä on lasten edun mukaista, vaikka lapset ja äiti siitä pitäisivätkin. Ap:lla ei kyllä ole ehkä muuta mahdollisuutta kuin kestää tätä lätkäintoa perheessä. Jäähallille kannattanee laittaa lämpimät vaatteet ylle ja pakata kirja mukaan. Tuo ap:n kuvailema viikonloppu olisi kyllä itselleni silkkaa helvettiä, mutta ehkä se saattaisi onnistua hyvän kirjan avulla.
Jos ap:n lapset pitävät harrastuksestaan, niin paha isän on sitä alkaa kieltää, koska äiti lienee lasten puolella. Itse vaihtaisin tuollaisen lätkäviikonlopun isän ja lasten yhteiseen uinti-/pyöräily-/retkeilyreissuun, josta kaikki saavat liikuntaa. Illalla voitaisiin sitten pelata yhdessä lautapeliä tai korttia. Lapset voivat välillä pyytää jonkun kaverinsakin kylään isälle. Varmaan parantaisi enemmän isäsuhdetta kuin tuo jäähallihelvetti, mutta nyt muutoksen tekeminen tuskin enää onnistuu ilman, että kaikki muut suuttuvat isälle.
Maailma on mennyt ihan hulluksi. Harrastukset on ihan ok, mutta pitääkö ne olla puolimmattilista touhua? Misä on ilo ja hauskuus, monipuolisuus? Tunnen monta 12-25- vuotiasta, jolla on urheilusta aiheutuneita rasitusvammoja, hiusmurtumua. Polvikin on yhdelä leikattu. Siis alle 15- vuotialta! Lapsuus on niin lyhyt aika, ja sit se onkin ohi, vietetty autossa taibhallilla. Enkä usko, että autossa kovin syviä keskusteluja voidaan käydä, kai kuskin pitäisi keskittyä liiknteeseen?
Mä pelasin koriskerhossa ja koulun joukkueessa (2-3 vuotta )Pelejä oli ehkä 7-8 kpl vuodessa, jossa mentiin muualle. Jotain paikallisotteluita ja koulunisisäiiä. Lisäksi oli luontokerho ja retket silloin tällöin , valokuvauskerho ja kavereiden tapaamisia, sukulaiste näkemistä, korttipelejä perheen kanssa, elokuvia, matkoja, käsitöitä, yms.
Vaikken sen kiivaammin harrastanut, niin ihan normaali työssäkäyvä, tyytyväinen ihminen minusta tuli.
Poikani pelasi sählyä 13v iässä ja paras kaverinsa joutui luopumaan harrastuksesta siksi, että isänsä niin sanoin. Isä halusi yhteistä aikaa eron jälkeen, joten poika koki vanhempiensa eron, koulunvaihdon ja harrastuksen kieltämisen. Tuloksena oli vuotta myöhemmin huumeisiin sortunut nuorimies. kaveripiiri vaihtui, turvallisuudentunne puuttui. Mutta pääasia, että isä sai ne viikonloppunsa.
Nykyiset harrastukset ovat tuollaisia. Siitä voi keskustella, että pitääkö näin olla vai eikö pidä jne.
Mutta näin nyt vaan on. Eikä minusta sekään oikein ole, että erolapsilla ei tällaisiin olisi eron takia mahdollisuutta. Hehän sitten syrjäytyvät .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on yhteishuoltajuus ja sinulla on lasten isänä oikeus puuttua touhuun. Äidin pitäisi kannustaa isä suhteen ylläpitoa, mutta ei tarvita kauheasti laskutaitoa että noin lasten isäsuhde lopulta kärsii ja kuihtuu. Teidän pitäisi saada elää myös normaalia arkea, syödä yhdessä, tehdä muitakin asioita, toteuttaa unelmia, matkustella, käydä kylässä, kutsua vieraita ja elää normaalia elämää eikä vain jääkiekkoa, mikä ei muuten ole sinun harrastuksesi.
Tämä ei tarkoita, että jääkiekko pitäisi lopettaa, mutta isäsuhde kuihtuu jos joka toinen viikonloppuisyys menee tuohon. Ota lastenvalvojaan yhteyttä jos muuten homma ei selkiinny. Ei voi olla lasten etu laittaa harrastus isä suhteen edelle. Lähivanhemman kuuluu tukea lapsi-isäsuhdetta eikä erottaa edes vetoamalla harrastukseen. Mikään harrastus ei voi eikä saa olla niin tärkeä.
Tsemppiä!
Mitä ihmettä luulet lastenvalvojan tuolle ongelmalle voivan tehdä? Tiedätkö sinä mikä lastenvalvojan tehtävä edes on? Ei lastenvalvoja voi määrätä mitään, ei edes siitä kuinka usein ja minä ajankohtina lapset isää tapaavat. Puhumattakaan nyt siitä, että hän puuttuisi isojen lasten harrastuksiin. Asia on niin, että _vanhemmat_ sopivat ihan keskenään tapaamisien järjestämisestä ja lastenvalvoja sitten vahvistaa tämän sopimuksen viralliseksi. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia viedään oikeuteen. Eikä se kyllä ole millään tavalla oikea paikka vääntää lasten harrastuksista!
Tuon ikäisten pitää saada itse päättää harrastuksistaan, olipa eroperhe tai ei.
Ihan vain tiedoksi 10 ja 13 - vuotiaat lapset eivät päätä sitä, että treenaavat, harrastavat joka viikonloppu tai kuinka usein. Aikuiset päättävät ja kuuntelevat toki lapsia. Tuo ei ole lapsen edun mukaista toimintaa.
Ja mitä siitä luulet seuraavan että isä pakottaa pojat lopettamaan mieluisan harrastuksen ja jättämään tiiviit kaveriporukkansa? Mahtaako tehdä hyvää isäsuhteelle?
Juuri näin. Mahtaa lapset aikuisena muistella lämmöllä lautapelisessioita iskän kanssa kun jääkiekko kiellettiin. Enpä usko, katkeraksi ne tuosta muuttuu. Ja tosiaan äänestävät jaloillaan.
Itseäni ei järin paljon aina teini-ikäisenä huvittanut mennä isän luokse, koska kaikki omat jutut, joita tykkäsin tehdä oli kotona. Vaikka isän luona minulla oli oma huone, niin ei se silti ollut sama kuin oma koti. Isä kuoli, kun olin vielä alaikäinen. Nykyään kyllä muistelen lämmöllä lautapeli- ja korttipelisessioita isän kanssa. Intensiivisestä harrastuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä minulle ainakin isän kanssa vietetty aika on arvokkaampaa kuin yksikään harrastus.
Niin, sinulta ei kielletty harrastusta, et sinä voi tietää miten sitten olisit asian nähnyt.
Tarkoitatko, että jos minulta olisi kielletty harrastus, niin olisin siitä edelleen katkera aikuisena? Luitko tuota kohtaa, että isäni kuoli, kun olin alaikäinen? Minä muuten en päässyt ratsastustunneille, koska se oli kallista. En ole siitä mitenkään katkera nyt aikuisena, mutta isää kyllä ikävöin. Aikuisenahan voin halutessani maksaa itse omat ratsastustuntini, jos haluan kyseisen harrastuksen aloittaa.
Tai jos lapset on katkeria, kun piti pelata lätkää, enkä edes isää oppinut tuntemaan. Onhan lätkä tärkeintä. Kaikistahan tulee lätkäammattilaisia, joten olis kamalaa kieltää lapsen tulevaisuus.