Isä ei saa tavata lapsiaan sovittua aikaa, koska lasten harrastus vie kaiken ajan

Uskomatonta kuinka monen mielestä etävanhemman pitäisi lähin perässä jatkuvasti muuttaa! "Pari muuttoa ei paha", älytöntä. Vaikka muuttaisikin ei silti ole takuita että viikko-viikko toteutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta kuinka monen mielestä etävanhemman pitäisi lähin perässä jatkuvasti muuttaa! "Pari muuttoa ei paha", älytöntä. Vaikka muuttaisikin ei silti ole takuita että viikko-viikko toteutuisi.

Pari muuttoa ei ole jatkuvasti.

Joka tapauksessa ei voi vaan tilata että "mulle kylpylät, sukulointi ja juhla" ja "ota sinä kaikki maksaa ja on raskasta".

Vanhempien pitää ymmärtää että lapset kasvaa ja että heillä on arki ja arjen vaatimukset.

Kun nuo nyt tuosta kasvaa niin esim koulun vaatimukset kasvaa. Meillä ei ysiluokkalainen tod ehtisi neljää päivää pelkästään humputtelemaan tai ainakaan niitä päiviä ei voi etukäteen tietää. Löysemmin otetaan kun ei ole kokeita. Ja sitten hän onkin kaverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi äidin uusi mies jaksaa käydä poikien lätkäpelejä seuraamassa ihan pakottamatta, jopa isä-viikonloppuina, vaikka eivät edes ole biologisesti hänen omia poikiaan. Vaikuttaa siltä että pojilla on kunnon mutsi!

Äiti ja kyseinen isäpuoli saavat olla lasten kanssa huomattavasti enemmän kuin ap. Heille lasten harrastukset eivät vie samalla lailla pois yhteistä aikaa lasten kanssa niin kuin ap:lta. Äidille ja isäpuolelle jää kaikki arkiaamut ja -illat. Niitä Ap:lla ei ole.

4 päivää kuussa on ERITTÄIN VÄHÄN ja ap on täysin oikeutettu kipuilemaan asiasta. Kyllä minäkin kipuilisin, jos en saisi olla lasteni kanssa. Minun mieheni kipuilee, vaikka näkee lapsiaan viikko-viikko-systeemillä.

AP:na kysyisin lapsilta, että haluavatko viettää viikonlopun hänen kanssaan vai mennä pelaan lätkää. Jos haluavat viettää aikaa AP:n kanssa, niin treenit jäävät väliin. Jos haluavat pelata lätkää, niin sitten se on heille mahdollistettava. Voisithan sinäkin AP mennä katsomaan jääkiekkopelejä, vaikkei sinun viikonloppusi olekaan. Kylmää ja aikaavievää se on, mutta sillä tavoin voit osoittaa lapsillesi olevasi muutakin kuin viikonloppuisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi äidin uusi mies jaksaa käydä poikien lätkäpelejä seuraamassa ihan pakottamatta, jopa isä-viikonloppuina, vaikka eivät edes ole biologisesti hänen omia poikiaan. Vaikuttaa siltä että pojilla on kunnon mutsi!

Äiti ja kyseinen isäpuoli saavat olla lasten kanssa huomattavasti enemmän kuin ap. Heille lasten harrastukset eivät vie samalla lailla pois yhteistä aikaa lasten kanssa niin kuin ap:lta. Äidille ja isäpuolelle jää kaikki arkiaamut ja -illat. Niitä Ap:lla ei ole.

4 päivää kuussa on ERITTÄIN VÄHÄN ja ap on täysin oikeutettu kipuilemaan asiasta. Kyllä minäkin kipuilisin, jos en saisi olla lasteni kanssa. Minun mieheni kipuilee, vaikka näkee lapsiaan viikko-viikko-systeemillä.

AP:na kysyisin lapsilta, että haluavatko viettää viikonlopun hänen kanssaan vai mennä pelaan lätkää. Jos haluavat viettää aikaa AP:n kanssa, niin treenit jäävät väliin. Jos haluavat pelata lätkää, niin sitten se on heille mahdollistettava. Voisithan sinäkin AP mennä katsomaan jääkiekkopelejä, vaikkei sinun viikonloppusi olekaan. Kylmää ja aikaavievää se on, mutta sillä tavoin voit osoittaa lapsillesi olevasi muutakin kuin viikonloppuisä.

Niin. Ap ei ole koskaan ollut kuin tuon minimiajan. Herää kysymys että miksi.

Ja ei se arjen pyörittäminen nyt mitään kadehdittavaa herkkua. Ap ei jaksa sitä mankumatta edes satunnaisesti.

Arkiaamuisin ei lapsia edes kunnolla ehdi nähdä. Mitä ihmeen laatuaikaa se muka on?

Ja jos lapset harrastaa, ne arki-illat on juurikin tuollaisia kuin mitä ap kuvaa. Raskaampia vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta kuinka monen mielestä etävanhemman pitäisi lähin perässä jatkuvasti muuttaa! "Pari muuttoa ei paha", älytöntä. Vaikka muuttaisikin ei silti ole takuita että viikko-viikko toteutuisi.

Pari muuttoa ei ole jatkuvasti.

Jaa että jokaisen eronneen pitäisi ihan mukisematta pari kertaa myydä kämppä, hankkia uusi itse saamatta vaikuttaa paikkakuntaan tai ajankohtaan, omista töistä,ystävistä, mahd parisuhteesta ja muista lapsista viis? Ihan vaan kun ex näin päättää niin sit mennään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta kuinka monen mielestä etävanhemman pitäisi lähin perässä jatkuvasti muuttaa! "Pari muuttoa ei paha", älytöntä. Vaikka muuttaisikin ei silti ole takuita että viikko-viikko toteutuisi.

Pari muuttoa ei ole jatkuvasti.

Jaa että jokaisen eronneen pitäisi ihan mukisematta pari kertaa myydä kämppä, hankkia uusi itse saamatta vaikuttaa paikkakuntaan tai ajankohtaan, omista töistä,ystävistä, mahd parisuhteesta ja muista lapsista viis? Ihan vaan kun ex näin päättää niin sit mennään?

Ei ap kerro että hänellä olisi edes uutta vaimoa.

Ja jos haluaa siinä lastensa arjessa elää niin sitten pitää vain sopeutua.

Ei voi vain tilata rusinoita pullasta.

Lapset harrastavat, ei äiti tai isä. Et voi vaatia lapsia lopettamaan harrastamista, koska on sinun oikeus viettää aikaa heidän kanssa.

Eri asia jos lapset harrastavat äidin pakottamina.

Lapset tietävät itse, mitä haluavat harrastaa. Tie heitä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta kuinka monen mielestä etävanhemman pitäisi lähin perässä jatkuvasti muuttaa! "Pari muuttoa ei paha", älytöntä. Vaikka muuttaisikin ei silti ole takuita että viikko-viikko toteutuisi.

Pari muuttoa ei ole jatkuvasti.

Jaa että jokaisen eronneen pitäisi ihan mukisematta pari kertaa myydä kämppä, hankkia uusi itse saamatta vaikuttaa paikkakuntaan tai ajankohtaan, omista töistä,ystävistä, mahd parisuhteesta ja muista lapsista viis? Ihan vaan kun ex näin päättää niin sit mennään?

Ap:n eksähän ei ole muuttanut maan ääriin, eikä esim sieltä lasten koulun läheltä olisi ap:lla kohtuuton työmatka tai mitkään sosiaaliset kuviot eivät katkeaisi.

Me on muutettu pari kertaa ihan koulujen takia. Lasten takia joutuu tekemään kaikenlaista ei-niin-miellyttävää. En usko, että se ap:n eksäkään on helpolla päässyt, jos ero on tullut kun lapset 1 ja 3 ja ap:n panos on ollut neljä päivää kuussa. Myöskään se arjen pyörittäminen kahden nuoren kanssa kouluineen ja vaativine harrastuksineen ei tod ole mitään lepolomaa.

Haluatko oikeasti, että lapset luopuvat harrastuksestaan, koska sinä ja sinun oikeudet?

Moni harrastaminen vaatii säännöllistä osallistumista. Ei ole lapsen vika jos toinen vanhempi asuu muualla tai ei harrastamista arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla se, että AP:n exä on aloittanut näin ajaltaan suuren harrastuksen ilman neuvonpitoa ap:n kanssa. Kuten aikaisemmissa viesteissä on käynyt selväksi ap:n pitää vakavasti kysyä itseltään (ja ehkä lapsiltaan) että onko lasten harrastusten taustalla aito innostus lajiin. Exä on kuitenkin toiminut hieman törkeästi neuvottelematta asiasta ap:n kanssa koska harrastus on niin aikaa vievä. Ainakin AP:llä on hyvät perusteet pyytää viikko viikko systeemiä, mutta silloin pitää myös jakaa enemmän huolettavien kuluja exän kanssa.

-mies-

Ei äiti tai isä harrasta vaan lapsi. Itse tuen lastani harrastuksessa, josta en itse pidä - tuen silti. Hän se harrastaa en minä. Pointti on se, että haluaako lapsi harrastaa vai vanhempi.

Lätkävanhemmuus ei ole koskaan yksinhuoltajalle helppoa, vaikka pidänkin lajista ja harrastan itsekin.

Itsellä on lisäongelmana naispuoliset lähisukulaiset, jotka eivät pidä lajista pätkääkään. Joten he ovat ottaneet oikeudekseen myös manipuloida lapsiani lätkävastaiseksi tyyliin "eikö olisi kiva jos voisitte olla iskän kanssa koko viikon kotona, eikä koko ajan olisi niin kiire?". Meillä kyllä lapsi saa lopettaa harrastuksen, jos haluaa. Aloitettu kausi kuitenkin aina pelataan loppuun, vaikka perinteisesti marraskuun pimeydessä se on aina hieman tarpomista niin aikuisilla kuin lapsillakin.

Tarvitsisin hieman kyllä apua arjen pyöritykseen, mutta en pysty heiltä sitä vastaanottamaan, koska aina jos tarve liittyy kiekkoon, niin saan syyllistystä ja kuraa silmilleni. Lasten kavereiden vanhemmat ovat sitten kultaakin kalliimpia tässä asiassa.

Miksei isä voi viedä peliin lauantai-iltana? Siinähän sitä yhteen hitsautumista tulisi.

Perjantai-iltana voi laittaa hyvän iltapalan ja syödä rauhassa. Samaten lauantai- ja sunnuntaiaamuna saa myöhäisen aamun. Hyvä aamiainen ja jutustelua.

No jo taas on! Kakarat harrastaa, jos vanhemmat siihen myöntyvät. Ei mikään mene perheen edelle, oletteko ihan vammaisia? Mammat täällä ottamassa jo lastensuojeluviranomaisiin yhteyttä, koska poikien nyt vaan on pakko saada elää siellä lätkähallilla. Mä puhaltaisin tommosen pelin poikki välittömästi - tosin en olisi aloittajan kaltaiseen tilanteeseen ikinä edes kokeeksi suostunut. Ei jääkiekko ole mikään perusoikeus. Se on harrastus, jossa käydään silloin, kun muu elämä antaa myöten.

Ymmärrän tavallaan isän tuskan, mutta ymmärrän toisaalta myös lapsiakin siinä, että harrastus voi olla todella rakas ja siellä halutaan käydä.

Oma tyttöni 11v. harrastaa yksilölajia (on harrastanut jo useamman vuoden) ja harjoitukset ovat kuutena päivänä viikossa. Hän rakastaa lajia ja siellä olevia kavereita. Porukka on niin tiiviisti yhdessä viikottain, että harrastuksessa olevat ystävät ovat todella tärkeitä ja läheisiä, niiden kanssa vietetään aikaa myös vapaa-aikana. Muitakin kavereita toki on. Lisäksi hän tykkää siitä, että treeneissä tehdään asiat kunnolla. (On käynyt myös muissa liikuntaharrastuksissa harrasteryhmissä ja ei ole niistä oikein välittänyt, kun tekeminen ei ole ollut niin tavoitteellista. Kokee ettei siellä oikein opi mitään kunnolla ja useat vain hengaa aikaansa tunneilla.) Tämä tietynlainen tavoitteellisuus heijastuu myös kouluun. Haluaa tehdä siellä asiat hyvin ja kunnolla.

On oikeasti kiva nähdä, kun lapsi nauttii siitä mitä tekee. Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei varmaan oikeasti ymmärrä miten tärkeä harrastus voi lapselle olla. Toki harrastus sitoo tavallaan koko perhettä, mutta kyllä se myös antaa paljon. Aikuisillekin uusia kaveri- ja ystävyyssuhteita muista vanhemmista.

Kyseisessä perheessä ongelman ydin ei ehkä kuitenkaan ole poikien harrastus itsessään, vaan se että isä näkee lapsiaan muutenkin liian vähän ja tapaamisiin liittyy liian suuret odotukset. Sitten petytään, kun odotukset eivät täytykään.

Kirjoitit, että toinen lapsista jää kotiin, kun toinen viedään treeneihin. Eihän siellä hallilla ole pakko oleskella harjoitusten aikana. Voisitte tehdä jotain kivaa toisen lapsen kanssa kahdestaan silloin, kun toinen on treeneissä. Mikä estää? Myös toisen lapsen pelejä voisitte käydä katsomassa toisen lapsen kanssa yhdessä, jos tämä muuten sopii aikatauluun, tai tehdä jotakin muuta ihan kahdestaan.

Kannattaisi ehkä vähän asennoitua positiivisemmin poikien harrastusta kohtaan, niin asiasta voisi oppia nauttimaan itsekin enemmän.

Kuulostat ihan minun exältäni. Lapsillani on kummallakin aikaa vievä harrastus. Pojan harrastuksesta ex on kiinnostunut, vie tätä peleihin, nauttii kehityksen seuraamisesta jne. Tytön harrastus kun ei kiinnosta, yrittää mankua voisiko tyttö jättää valmennuksia ja kisoja väliin hänen viikonloppuinaan.

Ei, kyllä ne lapset harrastavat omasta tahdostaan. Tyydy siihen tai tajua se, että jos kiellät menemiset, he eivät kohta enää luoksesi halua.

Nää sentään harrastaa samaa lajia. Yhtä hyvin toinen voisi olla jääkiekkoilija ja toinen voimistelija.

Tai toinen olla musaluokalla ja soittaa intohimoisesti.

Miten heti eron jälken tapaamiset sujuivat? Tuskin se muutaman vuoden ikäinen on pelannut jääkiekkoa, joten miksi ihmeessä isä ei silloin luonut yhteisen arjen rutiineja,joista pojat haluavat pitää kiinni? Miksi ei silloin yhteisestä viikonlopusta tullut hyvää vanhempi-lapset -aikaa, joka ei olisi ollut pelkkää juhlaa (eli ei vain hauskanpitoa) vaan sellaista yhdessäoloa, josta lapset eivät halunneet luopua.

Jääkiekkoa on todennäköisesti pelattu jo puolet lasten elämäst,yleesä se alkaa jo 6-7 vuoden iässä. Miksi vasta nyt se on isän mielestä hirveä asia ja erottaa hänet lapsistaan?

Viikonloppuisä kirjoitti:

On kyllä huvittavaa lukea joitain kommentteja. Osa onneksi on ymmärtänyt pointin.

Minusta on hyvä, että lapsilla on harrastus. Mielenkiintoista on se, että se todellakin menee kaiken muun edelle. En pysty tekemään lasten kanssa mitään muuta kuin tätä kiekkotouhua. Yhtä aikaa ollaan kotona muutama tunti viikonlopusta, hyvällä tuurilla lähes koko toinen päivä. Me emme vieraile sukulaisilla, ei päästä kylpylään tai risteilylle jne. Viikonloput on suunnitellut joku muu. Yhteistä aikaa ei vain ole.

Huomaathan että nyt ajattelet että aika sinun kanssasi pitää olla koko ajan jotain muuta kuin arkea, eräänlaista juhlaa, ja annat aika selvän kuvan ettei sinua kiinnosta arkipäiväinen eläminen lasten kanssa. Sillä arkeahan tuollainen harrastaminen on. Juhlaa kuten kylpyläreissuja ja risteilyjä tulee eteen kovin harvoin missään perheessä ja ne sovitetaan muiden menojen lomaan jo heti alkuun. 

Niinkuin joku jo tuolla aiemmin sanoi, yhteistä aikaa on myös vaikkapa ne ajoreissut sinne harkkoihin, siinä voidaan käydä läpi kaikenlaista mitä lasten elämässä on viikolla tapahtunut jne. Samoin illat, leffaan ja vaikka pizzalle ehtii kyllä hyvin harkkojen lomassa. Lomien ja pelitaukojen aikaan (ja ehkä pariin spesiaaliin viikonloppuunkin pari kertaa vuodessa) sitten otetaan noita pidemmän aikaa vaativia reissuja, kuten risteilyjä tms. Ei joka ikiseen viikonloppuun. Johan sitä stressaa lastakin jos isäpäivinä pitäisi aina jaksaa innostua kun isä on jotain spesiaalia suunnitellut, sen normaalin arjen sijaan, ja jos vielä pitäisi olla innostunut ja kiitollinen kun isä nyt on järkännyt jotain spesiaalia. Ole läsnä, se on paljon tärkeämpää.

Meillä ei lapset ees harrasta tavoitteellisesti mutta saattaa mennä monta viikkoa että on ihan tyhjä viikonloppu.

Kaverisynttäreitä, kouluprojekteja, parit flunssat. Ja mitä vanhemmaksi lapset tulee, sitä enemmän on sitä menoa kaverien kanssa.

Nytkin viikonloppuna meillä on toisella lapsella parturikeikka, yhdet synttärit ja sunnuntai menee koulutöihin. Sunnuntaiyönä lähtee toinen leirikouluun eli hänen kanssaan pakataan lauantai plus tekee koulutöitä.

Seuraavana viikonloppuna leirikoululainen tulee taas keskellä yötä, toisella on kaverisynttäreitä.

Me ei ole päästy edes mökille kuin päiväseltään koulujen alkamisen jälkeen.😂