Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vaahteramäen Eemeli; mua aina niin itketti, kun Eemeliä ei kukaan koskaan ymmärtänyt oikein.
Paitsi äiti ja Aatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oskar Reposen kirottu talo, luin 10-vuotiaana. Pitkään katsoin nukkeja sen jälkeen tuijottaako ne jotenkin..
Holly Hobbie kadonnutta etsimässä.
Veljeni Leijonamieli.
Aivan kamalia lukukokemuksia molemmat.
Tirlittan oli myös vastenmielinen ja samalla tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa joskus selailin "poliisi kertoo" semmoisia paksuja albumeita. Saatan muistaa nimen väärinkin,mutta joitain rikospaikkakuvia en ikävä kyllä saa muististani ikuna mihinkään. Tuli varmaan vuosikymmeneksi ainakin pska olo niistä joka kerta kun jostain syystä nousivat mieleen.
Minäkin liian nuorena luin noita Pohjolan poliisi kertoo-kirjoja. Sisälsivät raakoja rikospaikkakuvia mm. Henkirikoksista.
Mä sain jo lapsena lukea tosi vapaasti, vanhemmat ei hirveästi seuranneet mitä kirjoja kirjastosta selkä vääränä kotiin kannoin. Tietenkin siellä oli neiti etsiviä ja nummelan ponitallia, mutta luin myös älyttömän kasan keskitysleireistä selvinneiden kertomuksia, Hemingwayta, jopa Dantea. Mikään kirja ei ole traumatisoinut, mutta jostain syystä Astrid Lindgrenin sadut jättivät useimmiten pahan mielen. Häräntappoase ja Kärpästen herra olivat ällöttäviä. Aikuisena Sofi Oksasen Puhdistus on tuonut vähän saman tyyppisen olon kuin nuo kaksi mainittua, että pitäisi käydä suihkussa, hirveän likainen ja ällö olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmanuellen auringot.
https://www.lukuhetki.fi/tuotekuvat/product42739.jpg
Jäi teinipoikana mieleen kun emmanuelle antaa handjobia rannalla 17vee kollille. Löysin kirjan itseasiassa äskettäin kirjaston vie pois-hyllystä ja yllättävän ajankohtainen se on polyamorian paasamisineen. Handjob-kohta ei kyllä tuntunut enää missään.
Vierailija kirjoitti:
William Burroughs: Alaston lounas
Olin lukenut kaikki sen toisen Burroughsin Tarzan - kirjat ja Marsin sankarit enkä huomannut etunimen kirjainta. Otin tuon erehdyksessä ja luin kun oli joutunut lasten hyllyyn. Ei ollut ihan 12 vee sopivaa materiaalia.
Oli siinä vähän silmä pyöreänä kun tuli pikatutustuminen huumehöyryiseen snu.ffpor.nohallusinaatioon. Se kummitteli painajaisissa myöhemmin.
Meillä maalla, kirkonkylän kirjastossa oli kirjastotäti jonka mielestä kaikki sarjakuvat olivat vain lapsille. Siten tutustuin Tapiiri-lehteen ja erityisesti Milo Manaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deborah Spungenin Nancy - Mikset halunnut elää? oli rankka ala-aste ikäiselle. Nancy oli mielestäni niin rumakin. Toisaalta jotenkin kiehtoi kun Nancy kiroili estoitta. Opin tästä kirjasta sanan ukklum mutten keksinyt mitä se tarkoittaa. Luulin että sama kuin "mulkki" mikä on posliinikulho.
Sain lahjaksi kirjan Ronja Ryövärintytär. Taisin olla tokaluokkalainen. Kesti kuitenkin muutama vuosi, ennenkuin pystyin tarinan lukemaan kokonaan. (Joojoo, olin hyvin suojeltu ja kiltti, en tuon ihmeellisempää silloin käsiini saanut tai edes halunnut lukea)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Sain traumoja pelkästään tämän ketjun lukemisesta, 3 ekaa sivua riitti :-o
Samat sanat. Parin kuvauksen kohdalla tuli mieleen oliko kyseessä todella se kirja, josta palstalainen kirjoitti. Vai oliko joku aikuinen vaihtanut inhottavan kirjan päälle toiset irtokannet, jotta muut eivät tietäisi mitä hänen kirjahyllyssään on?
Aikalaisena voisi sanoa, että kyllä monet kirjat noista kuulostivat tutuilta. Moni ihan perussatukirjakin omasta lapsuudesta on aikuisena katsoen ollut aika karmea, vaikka lapsena ne eivät edes traumatisoineet. Meillä oli söpösti kuvitettu eläinsatukirja, jonka lyhyistä tarinoista moni päättyi pettymykseen tai suruun. Tähän tapaan, "Niin kissa menehtyi, ja koira jäi itkien suremaan itsekkyyttään." Pienikin paha sai totisesti palkkansa.
Punainen lääkärikirja, josta päiväkotikaverini kanssa katselimme kauhunsekaisen kiinnostuksen vallassa synnytyskuvia. Tästä jäi pitkäaikainen synnytyskammo, jonka yli pääsin vasta 34vuotiaana hypnosynnytyskurssin kautta.
Kahden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustalaissatukirjassa oli joku satu missä aina toistui "musta koura hänet vei". Syöjätär -tarinat oli myös pelottavia. Metsästäjä meni metsälle ja jätti lihasopan porisemaan, ja Syöjätär kävi syömässä kaikki lihat sopasta. Nosferatun kuva jossain elokuvakirjassa oli pelottava.
Se syöjätär oli Akka Rautahammas.
Se oli vuoren eukko.
Vierailija kirjoitti:
Deborah Spungenin Nancy - Mikset halunnut elää? oli rankka ala-aste ikäiselle. Nancy oli mielestäni niin rumakin. Toisaalta jotenkin kiehtoi kun Nancy kiroili estoitta. Opin tästä kirjasta sanan ukklum mutten keksinyt mitä se tarkoittaa. Luulin että sama kuin "mulkki" mikä on posliinikulho.
Olin tulossa kirjoittamaan samasta kirjasta. Luin sen 13-vuotiaana ja se oli todella ahdistava. Samalla kuitenkin niin koukuttava, että luin sen parissa päivässä. Siitä jäi todella lamaantunut olo, mietin vain sitä kuinka kamalaa Nancyn vanhempien elämä on ollut. En pystynyt olemaan yksin omassa huoneessa sen jälkeen koko viikonloppuna, kun heti löi yli hirveä ahdistus niiden vanhempien puolesta. Kun he hakivat apua, ja kukaan ei koskaan auttanut.
Minkähän diagnoosin Nancy tänäpäivänä saisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapinen! Ennen kuin menin kouluun luin kotona ollutta aapista. Kaikkien kivojen kuvien jälkeen yhdellä sivulla oli joku vihreä pah olainen, pelkäsin sitä!
Tää on ihan tyhmä, mutta jossain ala-asteen, ihan ensimmäisten luokkien, äidinkielen kirjassa oli joku sarjakuva, missä pikkutyttö oli komerossa syömässä veriappelsiinia. Se taisi olla vähän kuin kauhutarina, jossa lukijalle annettiin helpotus about "hän söi komerossa veri... appelsiinia!"
Itehän en vain tiennyt, mikä veriappelsiini on, joten luulin että se oli appelsiini, jossa oikeasti on verta. Se oli todella ällöttävää, ja joskus lähdin luokastakin, kun en halunnut nähdä tarinan kuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Grimmin sadut. Olisinkohan ollut ihan ekaluokkalainen kun luin kummitädin luona. Kauhean raakoja satuja. Pahin oli satu sisaruksista, jotka joutuivat palvelustytöksi sarjamurhaajalle ja joiden piti varjella taikamunaa tahroilta. Kun he tutkivat taloa ja avasivat oven huoneeseen, jossa oli paloiteltuja ihmisiä, he kauhistuivat ja muna putosi ja tahriutui vereen, eikä tahroja voinut puhdistaa ja tytöt kukin vuorollaan päätyivät tapetuksi. Paitsi sisaruksista viisain, joka älysi kätkeä munan talteen ennen kuin alkoi tutkia taloa.
Noita ei missään nimessä voi pitää lasten satuin.
Grimmin sadut ovat ajalta jolloin oli normaalia elävässä elämässäkin esim. viedä lapsia katsomaan julkisia teloituksia, jotta oppivat mitä pahanteosta seuraa. Maailma jossa veri virtasi ja luut ruskuivat.
Iltarukous: "jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi". Näin itseni makaamassa aamulla kuolleena sängyssäni ja vanhemmat itkemässä lohduttomasti aivan hajalla, samalla kun itse seuraan tilannetta taivaasta käsin voimattomana tekemään sille mitään.
Andersenin satukirjassa oleva Keijukaiskumpu-satu. Keijut söivät lapsen sormilla täytettyjä käärmeennahkoja. Muutenkin ne alkuperäiset sadut olivat aika karuja. Peukalo-Liisassa perhonen kuoli nälkään sen jälkeen, kun oli jäänyt Peukalo-Liisan veneeseen kiinni ja Pieni Merenneito kärsi koko ajan jaloistaan. Joka sivulla muistutettiin, kuinka jokainen askel tuntui veitsen terien viiltelyltä. Ja Kuusi! Voi sitä joulukuusi-parkaa, joka joutui ullakolle joulun jälkeen ja haikaili nuoruuttansa, kun oli kuusena metsässä. Tippa tulee linssiin kun niitä satuja muistelee. :'(
Se syöjätär oli Akka Rautahammas.