Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Luin 7-vuotiaana Anni Swanin kirjan Kettu Repolainen. Oli yllättävän raaka ja järkyttävä ja sen lukemisesta tuli paha mieli. Oli vielä lähes ensimmäinen kirja, jonka lainasin kirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista nimeä, mutta kirjoittaja oli suomalainen ja kirja sijoittui suomeen, kertoi kahdesta pojasta ja toisen tyttökaveri teki itsarin.. Hitto kun en muista :( Olin ehkä 11 tai 12 kun tuon erehdyin lainaamaan kirjastosta.
_ Noidan käsikirja, joka taisi traumatisoida koko sukupolveni , pelkäsin sen nunnan tuijottavan ikkunan takana!
- Stephen Kingin Ihmissuden vuosi ja Painajainen, nyt pelkäsin vampyyrejä ja ihmissusia!
- Poliisi kertoo- kirjasarja, oli sellaista tosielämän kauhua kuvineen että itketti. Esim. kuvat tapetuista hevosista, joilta oli sahattu elävinä päät irti.
- Huone 13 (en muista kirjoittajaa), juuri luokkaretken alla ja kirjassahan siis luokkaretkeläisiä vaanii vampyyri.
- Vierailijat (en muista kirjoittajaa) , jossa mies kertoi omista ufosieppauksistaan. Luin noihin aikoihin muitakin ufokirjoja ja säikyin iltapimeällä kaikenmaailman tähtiä ja helikoptereita :D
Sain jostain käsiini liian nuorena lukutoukkana kirjan joka vei silloin yöunet, kyseessä oli Oskar Reposen Kirottu talo. Jo kansikuva oli sellainen että olisi pitäny tajuta olla koskematta siihen mutta minkäs teet, uteliaisuus vei voiton. Kirjaa en voinut edes pitää missään näkyvillä oikeinpäin, jotta kannen friikkisilmät ei päässeet tuijottamaan. Itse tarinasta en muista oikein mitään, muistan vaan sen tunteen kun iho nousi lukiessa kananlihalle useammankin kerran ja iltaisin pelotti mennä nukkumaan.
Olen joskus miettinyt että pitäisikin etsiä jostain kyseinen opus ja kokeilla, millainen vaikutus sillä olisi näin aikuisiällä.
No se perinteinen Noidan käsikirja ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Sitä ennen ehkä ekalla tai tokalla Andreas Alareiston Lapinkuvat-taidekirja. Olin tosi kiinnostunut kuvataiteesta ja isä osti mulle tuon taidekirjan ilmeisesti tutkimatta sitä tarkemmin. Teoksissa käsitellään varmaankin saamelaista mytologiaa ja kansantarustoa, ja tosi monessa on ihmissyöntiä. En tiedä, ketkä syövät, Staalotko kenties, koska en ole aikuisenakaan halunnut palata kirjan pariin. Eihän ne mua enää häiritsisi, mutta mulla on sellainen vastenmielisyyden tunne sitä kirjaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa Saksan oppikirjat, luokat 3-9
Vierailija kirjoitti:
Valittujen Palojen Tiedon rajamailla oli sukulaisvierailuilla ehdoton suosikki. Sitä luettiin silmät pystyssä, selkä myttyrällä jossain nurkassa melkein koko vierailuaika. Tuossahan oli kaikenlaista kummitusjutuista, UFOista, noituudesta, pyramideista, erilaisista hirviöistä ym. Ehkä tuo edellä mainittu Mysteerien maailma on uusi versio samasta kirjasta? Täytyi ostaa itselle kirpparilta tuo Tiedon rajamailla, kun kerran tuli vastaan. Jännä sinänsä, en antaisi oman, aika herkän 13-v. pojankaan vielä lukea sitä. Hän jää helposti miettimään ja pohtimaan ja näkee painajaisia. Silloin, kun itse olin pieni, sain lainata kirjastosta mitä tahansa eikä kukaan puuttunut... Samat kirjat on aiheuttaneet kammotusta, esim. Noidan käsikirja, Kingin Se ja Uinu, uinu lemmikkini, jotkut Peter Straubin kirjat... Jotain aika roiseja seksikohtauksia muistan lukeneeni, esim. Eric van Lustbaderin ninjapalkkamurhaajakirjoista. Ja olin varmaan jotain 10-vuotias silloin. Pimeä nousee -kirja pelotti ensin niin paljon, että piilotin kirjan vaatekomeroon vaatteiden ja laukkujen alle mutta sitten, kun sen kirjan luin, ihastuin sarjaan aivan totaalisesti. Edelleen aikuisena luen koko sarjan silloin tällöin.
Aika hassua miten vielä kohistaan, nyt "noidan käsikirjan" uusintapainoksesta. Muistan itse kanssa joskus lapsuudessa noita valittujen palojen juttuja "Uskomatonta mutta totta" taisi olla toinen "Tiedon rajamailla" lisäksi.
Joku juttu taisi olla kun "Paholaisen jäljet" oli kulkeneet läpi Englannin (tai ainakin kymmeniä maileja), ja mitään selitystä ei niille löytynyt. Joku toinen juttu oli sellainen että nainen oli jättänyt iäkkään äitinsä hotelliin odottamaan. Sitten kun tuli takaisin, niin hotelli oli ihan erilainen, ja henkilökunta ei tiennyt äidistä mitään, eikä tätä koskaan löytynyt.
Kyllähän nuoruudessa pitää kainalohiet nostattaa. Ja näköjään monet ne muistaa ikänsä, sellainenhan se jää vähän vaivaamaan, johon ei koskaan järjellistä selitystä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin3 kirjoitti:
Aika hassua miten vielä kohistaan, nyt "noidan käsikirjan" uusintapainoksesta. Muistan itse kanssa joskus lapsuudessa noita valittujen palojen juttuja "Uskomatonta mutta totta" taisi olla toinen "Tiedon rajamailla" lisäksi.
Muistan tuon "Uskomatonta mutta totta" -kirjan. Juttu lattiaan ilmestyneistä kasvoista herätti minussa kammotuksen.
Vierailija kirjoitti:
Leif Esben Andersenin Noitaroihu savuaa.
Kirja oli varmaan tarkoitettu opettamaan anteeksiantoa ja ymmärtämystä, mutta mieleen jäi pahimmin se kohta kun poika etäältä näki tulen loimotuksen ja kuuli noidaksi syytetyn äitinsä tuskanhuudot oikeudenkäyntiin liittyneen kidutuksen aikana.
Vähän kuin Grimmin "opettavainen " satu vietynä herkän lapsen mielessä psykologisesti potenssiin 100.
Hei! Mä oon lukenut tämän, tai kuunnellut äänikirjana, tai molempia. EI jäänyt traumoja, mutta jäi kyllä lähtemättömästi mieleen.
Nyt tuli mieleen yksi traumatisoinut kirja lisää, sen muistaakseni kuuntelin äänikirjana (vaan en loppuun saakka): tässä ketjussa mainittu Agatha Christien 10 pientä n-poikaa, silloin se oli sillä nimellä. Pelkäsin sitä aivan hirveästi. Pelkäsin myös sitä, että se luetaan koulussa 5. tai 6. luokalla, koska meidän koulussa se usein luettiin. Onneksi ei meidän luokalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematonta sotilasta lueskelin pätkissä isoäidin luona käydessä aina kun aikuiset juttelivat keskenään. Action-sarjakuvien lähtökohta "hyvät voittaa, pahat niitetään maahan" pyyhkiytyi aika tehokkaasti mielestä. Hivenen ahdistavaa luettavaa se oli, en muista tarkkaa ikääni, ehkä jotain 9 tienoilla. Lisämausteena kuvittelin kirjan nimestä pääteltyäni aika pitkäänkin että hahmojen joukossa olisi joku "kasvoton" yksittäinen mies joka alkaisi tehdä huikeita sankaritekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotiaana Kummisetä, voi kauhistus, hevosen pää sängyssä, puhumattakaan Sonnyn hervoton vehje josta oli suuri apu naiselle jolla oli puolestaan tosi iso pimpsukka. Ääääh, missä olit, valvova vanhempi.
Kärpästen herrasta en tajunnut mitään enkä Veljeni Leijonamielestä että siinä puhuttiin kuolemasta.
Saduista pelkäsin Hannun ja Kertun noita-akkaa aivan kybällä, ennen kouluikää.
Tuhannen ja yhden yön sadut luin itsekseni varmaan 10-vuotiaana, ne tekivät suuren vaikutuksen ja olivat tosi jännittäviä. Muistan tunteen kun ne jäivät ikään kuin kummittelemaan pään sisään, ottivat haltuun pitkäksi aikaa.
Eikä, olin unohtanut oman Kummisetä-traumani ennen tämän kommentin lukemista! Ja trauma tuli nimenomaan Sonnyn "hervottomasta vehkeestä" eikä mafian tekemisistä. :'D
Tämä oli kyllä todella omituinen sivujuonne kirjassa. Sonnyn kuoleman jälkeenhän tämän naisen (Lucy) pimppi operoitiin pienemmäksi ja työn tehnyt gynekologi myös "testasi" sen, koska oli samalla sen uusi poikaystävä.
Ei jeesus! Mulle ei jäänyt traumoja Kummisedästä (luin se ehkä yläasteikäisenä tai Sonnyn vehkeestä ), mutta ainoa asia, joka mulle on tästä kirjasta jäänyt mieleen, on se Sonnyn vehje. Että...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin Kassinen, niin tappaisin itseni! kirjoitti:
Astrid Lindgrenin Katto-Kassinen kirjat. Olen lapsesta asti vihannut kyseistä hahmoa enkä voi ymmärtää, että miten Astrid on keksinyt tuollaisen ihme kääpiömiehen, joka lentää taivaalla selässään olevan propellin avulla ja lentää sisään Pikkuveljen ikkunasta sisään, rikkoo tämän höyrykoneen, komentaa tämän ostamaan itselleen karkkia rahoilla, joilla Pikkuveli on aikonut ostaa itselleen koiran ja niin edelleen ja jättää tämän kärsimään seuraukset esimerkiksi siitä, että höyrykone räjähti. Se Katto-Kassinen ei edes ollut Pikkuveljen mielikuvitusta, koska lopulta tämän vanhemmat, sisarukset ja kaveritkin näkevät tämän. Oikeasti toivoin jo lapsena, että se narsisti Kassinen tippuisi taivaalla lentäessään maahan ja kuolisi kun se propelli menisi epäkuntoon.
Katto Kassinen on narsisti! Kassisen myötä avautuu lapselle tämäkin puoli. Ollaan keskusteltu vanhemman lapseni kanssa tästä, hän pitää kirjasta (ollaan luettu vain eka, eikös niitä ole useampia). En nyt ole käyttänyt sanaa narsisti, mutta ollaan juteltu Kassisen käyttäytymisestä.
Tyttö ja naakkapuu.
Jotenkin minusta kirja oli hirveän surullinen ja en tahtonut enää, että sitä luettiin minulle.
Se on vieläkin tallessa ja nostattaa haikean fiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luin lapsena tosi paljon, mitkään kummitusjutut tai vastaavat eivät pelottaneet, mutta Richard Adamsin Ruohometsän kansa oli aivan kammottava. Siis hyi ne väkivaltaiset kanit, jotka suunnilleen repivät toistensa kurkkuja auki! Tarkemmin en muista, siitä on kuitenkin jo parikymmentä vuotta. Ällöttävä kirja.
Vihreä koura tai joku sen niminen kummitusjuttukirja, lapsille ilmeisesti suunnattu mutta jutut olivat todella ahdistavia. Pelkäsin että se vihreä käsi tulee kuristamaan minutkin...
Poliisi kertoo- kirjasarja, mustavalkoiset kuvat rikosten uhreista ja yksityiskohtaset selostukset "työnsi puukon naisen emättimeen ja sanoi tahtovansa halkaista hänet"..." what?
Ja Stephin Kingin ihmissuden vuosi, naapurin koira kun ulvoi niin luulin että nyt siellä on se ihmissusi .
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko saman kuin minä?
Kun ketju kerää paljon lapsena lukeneita, ei juuri kirjoitusvirheitä näy. Lisäksi näkökulmat ovat monipuolisia ja pohdiskelevia.
Ei juuri parempia eväitä lapselleen voi antaa kuin kirjallisuuteen tutustumisen.
Matkat Dubaihin eivät totisesti korvaa tätä.
Varmasti kuitenkin tukevat toisiaan, lukeminen ja matkailu.
Joku Stephen Kingin (?) tarina miehestä joka joi kaljaa, tölkissä oli jotain limaa joka valtasi miehen ja muutti tämän epämuodostuneeksi hirviöksi joka söi ihmisiä. Aina kun isä joi kaljaa pelkäsin, että tästäkin tulee ihmissyöjä-mutantti.
Vierailija kirjoitti:
Luin teini-iässä paljon nuorten romanttisia kirjoja. Kerran lainasin kirjastosta yhden ja huomasin aika nopeasti, että kirja oli ollut väärällä osastolla. Luin sen silti. Se oli aikuisten hyvin perverssi kirja, joka kertoi jostain pojasta ja tytöstä. Ensin se tyttö istui kaikenlaisen päällä, esim maidon ja se kiihotti sitä poikaa, jossain vaiheessa kirjaa ne tappoi jonkun papin ripityspenkin luona ja otti siltä silmämunan mitä käyttivät seksileikeissään. Erittäin häiriintynyt kirja siis.
Kyseessä lienee Georges Bataillen kirjoittama Silmän tarina. Ei todellakaan mikään nuortenkirja.
Mustalaissatuja, alle kouluikäisenä.
Ei mitään tiettyä, mutta ala-asteella noin 3-4-luokalla piti lukea jotain ikivanhoja Lassie-kirjoja tai viisikoita. Opettaja päätti kirjan ja ne piti lukea. Itsellä lukeminen ei ollut vahvuutena mikään hyvä, en jaksanut keskittyä jne. ja armoton kun oli tylsää luettavaa. Bert-kirjoja kyllä sitten luin joskus 5-luokalla montakin ihan omasta tahdosta.