Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi kirjatrauma?
Mistä kirjasta sait lapsena "trauman"? Luitko jonkin aikuisten kirjan liian aikaisin? Tai ahdistuitko opettavaisista moraalisaarnoista, joissa tuhmille lapsille kävi huonosti? Jaetaan tähän kokemukset karmeimmista kirjamuistoista. :D
Kommentit (953)
Nostetaanpas ihmiset tätä keskustelua!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona vanha, yli sata vuotta sitten kirjoitettu kirja Maks ja Morits. Kirja oli varmaan tehty pelotukseksi, että mitä tapahtuu, jos ei käyttäydy hyvin. Kirjassa oli pelottava musta-valkokuvitus. Kirjassa pojat tekivät pahojaan ja lopussa heidät leivottiin leivän sisään ja jauhettiin. Muistan vieläkin loppusäkeen:
Pojat, joit ei saatu hyviks,
nyt on jauhettuna jyviks.
Pelkäsin kirjaa pienenä, mutta jostain syystä luin sitä usein. Kirja oli runomuotounen ja nopealukuinen.
Isoisäni (syntynyt 1896) luki tätä klassikkoa minulle ja pikkubroidille, Nino Runebergin (kansallisrunoltajan pojanpoika) ruotsinkielisenä käännöksenä.
https://litteraturbanken.se/f%C3%B6rfattare/BuschW/titlar/MaxOchMoritz/…
En saanut ollenkaan traumoja, kumma kyllä. Päinvastoin, minusta oli ihan oikein että pahantekiijöille kävi pahasti. Varsinkin tuo kanojen rääkkääminen kosketti, ja niiden emännän syvä suru.
Monta vuotta myöhemmin, opiskeluaikana, sympaattinen saksanopettajani mutisi kerran tunnilla puoliksi itsekseen: "dieses war der erste Streich, doch der zweite folgt sogleich". Tunnistin heti että tokaisu oli peräisin "Max und Moritzista". Ai, miten mielissään ope oli kuullessan, että kirja tunnetaan auch in Finnland.
Tässä sen voi lukea saksaksi.
https://www.kurbeltheater.de/stuecke-wilhelm-busch-max-und-moritz-eine-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole traumoja tullut. Stephen Kingin Hohto oli kyllä ahdistava ja jotenkin raskas lukukokemus, koska päähenkilön pinnan alla kytevä alkoholismi, aggressio ja lopulta hulluus muistutti jotenkin isääni. Muutenkin ällöttäviä elementtejä siinä kirjassa, vaikka sehän on hyvin tehty. Kirja on ihan erilainen kuin elokuva.
Robert Blochin "Psykon" kannesta joskus 70-luvulla. Se missä on irtopää.
Vierailija kirjoitti:
Ei traumoja, ja luin muuten jo ala-asteen kolmannella "Eikä yksikään pelastunut" tai "Kymmenen pientä ...poikaa" sen nimi oli silloin. Ilmeisesti lapset eroavat tässä suhteessa paljon toisistaan.
Mutta eihän tuo olekaan mikään traumatisoiva kirja. En ole kenenkään kuullut sitä pitävän siinä mielessä pahana, eikä Christien kirjat muutenkaan ole sellaisia.
Esim. Veljeni Leijonamieli on todennäköisesti ahdistava siitä syystä että henkilöt on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli jonkinlainen vanha ja iso lääkärikirja, jota en kai olisi saanut lukea, mutta jota kuitenkin joskus luin salaa, vaikka äiti suuttui ja kielsi lukemasta sitä kun yllätti minut kun luin sitä. Olin ehkä noin 10-12 vuotias ja melko herkkä luonteinen lapsi, niin en ymmärrä, että miksi luin sitä, varsinkin kun aloin sitten pelkäämään, että minulla muka on joku siinä kirjassa kerrottu tauti, johon olin kuolemassa. Jos vaikka oli pääkipua, niin pelkäsin syynä olevan joku vakava aivosairaus kuten aivokasvain tai aivokalvontulehdus. Joskus illalla jopa salassa itkin, kun pelkäsin, että kuolen yöllä ja kaiken lisäksi luulin, että vanhemmat suuttuvat, kun löytävät minut aamulla kuolleena. Tosin eihän siitä suuttumisesta enää olisi ollut minulle mitään väliä.
En ihan kaikkia lukenut ja en tiedä onko jo täällä, mutta Hirmu-Niilo:
https://lastenkulttuuri.blogspot.com/2019/06/astrid-lindgrenin-ja-ilon-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noidan käsikirja. Vieläkin pelottaa katsoa peiliin keskiyöllä ja olen kohta 40. Voi tietysti johtua siitäkin, että olen kohta 40...
Veljeni Leijonamieli. En ollut edes ihan lapsi, kun luin sen, mutta se oli niin hirvittävän surullinen, että piinasi pitkään.
Uinu, uinu lemmikkini. Ensimmäisellä kerralla en pystynyt lukemaan sitä.loppuun ja meni vuosia ennen kuin uskalsin kokeilla uudestaan.
Nykyään mikään ei tunnu missään, kun kaikki on jo nähty. Kaipaan sitä tunnetta, kun kirja pelottaa, järkyttää tai itkettää vielä vuosia lukemisensa jälkeen, mutteivat nykykirjailijat osaa enää luoda niin samaistuttavia hahmoja, että kirja jäisi pitkäksi ajaksi kummittelemaan.
Luin ennen aikojani yläluokille tarkoitettuja kirjoja koulun kirjastosta. Veikko Huovisen Rasvamaksa oli kammottavaa lukemista, josta en varmaan ymmärtänyt paljoakaan enkä onnekseni muista mitään muuta kuin kuvotuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alexandre Dumas; Kaksi Dianaa.
Luin sen noin kymmenvuotiaana. Ahmin kaiken kodin kirjahyllystä ja kirjastosta.
Tämä kirja oli aivan sopimaton kymmenvuotiaalle ja sain siitä kyllä traumoja pitkäksi aikaa.
Kuvauksia kylmän vankityrmän niljakkaista madoista ja kidutuksista olivat liikaa.
Lastenkirjoista itselle jäi vain yksi trauma, kyseessä yksi "Tammen kultaisista kirjoista". Tapahtui -70-luvun alussa, olin tyyliin 3-4-v. Siinä oli jokin näätä/kärppä, joka jahtasi pupua tms. Oli niin pelottavaksii piirretty, että traumatisoi. Sain itse myöhään lapsen, ja luin jossain vaiheessa tuota samaa tarinaa (kirjan nimeä en edelleenkään muista) hänelle ja muistin kyllä kuvat nähdessäni tunteeni, mutta olivat ehtineet n. neljässäkymmenessä vuodessa haalistua... Myöhemmin sitten oli omat juttunsa, kun olin n. 8-v ja ylöspäin, niin onnistuin löytämään isän (huonosti) piilottamia pornolehtiä monesti. Olivat jotain Jallu/Kalle-osastoa, ei mitään superrankkoja juttuja, ihan perusheteromeininkiä. Näitä sitten selasin salaa ja muistan tunteneeni tolkutonta häpeää, mutta kuitenkin oli jännää... Aikuisena ei kyllä p-lehdet tosiaankaan ole kiinnostaneet yhtään.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä joku vuosi sitten laittanut tämän: Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Luin n. 10-vuotiaana, koska se oli isosiskoni luettavana lukiossa. Karmaisevaa oli se kirvesmurha. Kun itse olin lukiossa, meillä oli luettavana sama kirja. Hyppäsin tuon kohdan ylitse.
70-luvulla Taru sormusten herrasta oli käännetty suomeksi ja siitä puhuttiin paljon. Eräs tyttö meni kirjastoon ja lainasi kirjan jonka luuli olevan se upea fantasiakirja josta muut lapset puhuvat. Hän erehtyi kirjan nimen kanssa ja tuli lainanneeksi kirjan nimeltä Kärpästen herra. Muistan kuinka hän puhui siitä leikkikentällä aivan kauhuissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku lasten kauhutarinoita sisältänyt kirja ja erityisesti tarina pojasta, jonka äiti lähetti kauppaan ostamaan maksaa, mutta poika ei jaksanutkaan mennä sinne. Niinpä hän menikin muistaakseni naapurien taloon ja otti siellä olevasta ihmisen ruumiista maksan ja vei sen äidilleen, joka teki siitä ruokaa, jonka perhe sitten söi. Yöllä se kuollut ihminen tuli ja kosti pojalle tappamalla tämän ja viemällä tämän maksan. Pelotti ruveta monena iltana nukkumaan kun pelkäsin, että joku tulee ja tappaa minut yöllä ja pelkoa vielä pahensi se, että kun kerroin pelosta vanhemmille, niin he nauroivat ja sanoivat minun olevan tyhmä ja lapsellinen.
Ainakin Tuulen viemää-kirjan luin liian nuorena. Jäi mieleen eikä vain hyvällä tavalla.
Luin pentuna Rikos ja rangaistus- kirjan. Varmasti hyvä kirja mutta kauhee trauma jäi siitä kirvesmurhasta ja sen jälkeisen angstin kuvailusta. Ei ole ala-asteikäisille tarkoitettu kirja.
Vierailija kirjoitti:
Luin ennen aikojani yläluokille tarkoitettuja kirjoja koulun kirjastosta. Veikko Huovisen Rasvamaksa oli kammottavaa lukemista, josta en varmaan ymmärtänyt paljoakaan enkä onnekseni muista mitään muuta kuin kuvotuksen.
Otan osaa, mutta en voi olla nauramatta makeasti päälle. Onneksi luin itse Rasvamaksan vasta parikymppisenä! Mikä kirjan kohtauksista oli erityisen kammottava? Kristian Pörhönen naukkaamassa minttulikööriä sissipäällikön luona, vaalea hum. kandi ihmettelemässä Leopold Gilen mustaa pip****ä, tai haavoittunut l**tari ja p**ikki huutamassa toisilleen hävyttömyyksiä?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasvamaksa_(kirja)
http://joklaaja.blogspot.com/2011/06/veikko-huovinen-rasvamaksa.html
http://www.linnunrata.com/veikko.huovinen/rasvamaksa.pdf
http://www.linnunrata.com/veikko.huovinen/pystyynmarinoitunainen.pdf
http://www.linnunrata.com/veikko.huovinen/lahtarijapunikki.pdf
Kertokaa lisää kirjamuistoja!
Kesällä mökillä luin vanhoja Valittuja Paloja. Yksi tarina oli tytöstä, joka kuoli lapsena leukemiaan. Hän oli aivan mahdottoman hyväntahtoinen lapsi, oikea enkeli, ja hän päätti lahjoittaa silmänsä sarveiskalvot (?) jollekin kuolemansa jälkeen. Luin sen tarinan joka kesä ja itkin hysteerisesti.
Aarresaari. Se yhteisluettiin koulussa ja vihasin sitä kirjaa, ankea, ahdistava ja huono. Vieläkin muistan kuinka inhosin kirjaa. Ei siis mitään pelkotraumoja, mutta värisen inhosta, kun kuulen kirjan mainittavan.
Kunhan Helen tulee -niminen kirja ja erityisesti sen kansikuva. Nimittäin tämä: https://www.risingshadow.fi/library/book/3530-kunhan-helen-tulee-kummit…
Luin sen ala-asteella ja jostain syystä tämä kirja sai minut pelkäämään aivan hirveästi. Kyseessähän on nuorille tarkoitettu kummitustarina eli ei tuo nyt mikään aikuisten kirja ollut, mutta jotenkin hirveän ahdistava. En enää edes muista kunnolla mitä kaikkea siinä oli, paitsi tuon kansikuvan. Pitäisi varmaan hankkia se jostain ja lukea uudestaan.