Lapsuutesi kirjatrauma?

Muistaako joku Kalpa Kassisen ja ne kuvitukset? Kyseessä siis nykyisen Hobitin aikaisempi suomennos. Inhosin niitä kuvia piirrettyinä muumityyliin, jotenkin ällöttäviä. Luin taru sormusten herrasta myöhemmin ja meni pitään ennenkuin tajusin, että samasta maailmasta kyse, suomennetut nimet hämäsivät, vaikka olivat erittäin kekseliäitä. Luin kirjat myös englanniksi ja suomennoksia pitää kyllä kehua, runoja varsinkin.

Noidan käsikirja se täälläkin pelkotiloja aiheutti, herkälle ekaluokkalaiselle.

Veikko Huovisen Rasvamaksa. Ollessani noin 8-10 v meillä oli tuo hyllyssä ja nimi kiehtoi niin että aloin sitä selailla. Löysin kohdan, missä kerrottiin kuinka afrikkalainen ampui suomalaismiehen, kalttasi tämän, pisti lihoiksi ja söi. Toisessa kohdassa naista seisotettiin ja sille syötettiin mausteista ruokaa aikansa, että marinoituisi. Sitten sekin tapettiin ja syötiin. 

Olin niin järkyttyny tuosta kirjasta, että kerran salaa tungin kirjan roskapussin pohjalle ja vein pussin pannuhuoneeseen odottamaan polttamista. Niin karmea se oli, että oli pakko hävittää. :D

Aikuisiällä on selvinny että kirja on jonkinlainen satiirinen teos mustan miehen barbaarisuudesta.

Yksi lastenkirjan kohta jäänyt elävästi mieleen. Siinä pieni lapsi seikkailee jossain ja joutuu jonnekin linnan (?) tyrmään kaulastaan seinään kiinni kahlittuna. Se oli joku 80-luvun lopun lasten kuvakirja.

Muistaisko kukaan mikä kirja kyseessä? 

Eemeli

Vierailija kirjoitti:

Kärpästen herra joskus 10 vuotiaana

Itsellä ehkä joskus 13-v. Oli vaikuttava lukukokemus kun jossain vaiheessa tajusi että kirjat voi olla paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anneliina kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju! Pienenä luin kaikenlaista, ja seuraavanlainen tarina ja sen juoni pelotti pitkään, että josko itse olisin noin sekaisin, mistä sen tiesi😂 olin siis 6lk, kuin paljon ja mielikuvitus toimi välillä liiankin hyvin.

Tarinassa kerronta eteni tasaisesti kahden eri henkilön välillä. Samalla tarinan lehdissä ihmeteltiin raakoja murhia tms. Lopulta paljastui, että nuo kirjan päähenkilöt olivat yksi ja sama ihminen, jonka kaksi eri persoonaa he olivat. Eli tyyppi oli tehnyt noita kauheuksia tietämättä sitten toisessa persoonassa, että näin oli. Kirjassa puhuttiin jakomielitaudista, eli melko vanha teos jo. Ja päähenkilö taisi olla nainen. Please jos joku muistaa mikä kirja ja tarina on kyseessä, olisi mahtavaa jos sen tänne ilmiantaisit!

Sidney Sheldonin kirja. Naisella kolme eri persoonaa. Sheldon oli mun lemppari yläasteiässä.

Joo,Sidney Sheldonin Kerro minulle unesi. Tykkäsin itsekin Sheldonista todella paljon yläasteella. 

Kiitos kiitos kiitos! Huomenna kirjastoon 😅

Lukaisinpa nyt kirjan näin vapaapäivänä, ja eipä ollut häävi.😂 ehkä olin tuolloin todellakin vain liian ymmärtämään kirjan aiheita. Kerrontakin jotenkin töksähtelevää. Mutta kiva oli lukea uudestaan, on nimittäin vaivannut sen 15 vuotta, että mikä kirja se oikein oli..

Tämä ei oikeastaan ole trauma, mutta minulla on jäänyt vaivaamaan miltä kuollut ruumis haisee. Lukekaa Camilla läckbergin majakanvartija, siinä oli jotain värisyttävää kun juoni lopulta selkisi, vaikka olinkin jo ihan aikuinen lukiessani kirjan.

Muistaako kukaan kirjan nimeä, joka oli kokoelma lapsille suunnattuja kummitus/kauhutarinoita? Yhdessä tarinassa oli leijuva vihreä käsi, kulki portaikossa ja talossa, taisi kuristaa porukkaa kuoliaaksi. Kirjassa taisi olla kuvituskin. Aika pelottava oli tuolloin 6-vuotiaana.

Riku Rinne-Pimeys väistyy

Kertoo saatananpalvonnasta

Kiitos keskustelijat vihreästä kourasta ja muista kummitusjutuista! Tuon kouratarinan mulle isommat lapsena referoivat ja näin sitten jotain pahoja unia siitä kädestä. :D

Hyvää tarkoittavat tädit lahjoittivat uskonnollisia kirjojaan lapsiperheelle, niin sieltä sitten löytyi kaikenlaista. Ahmimisiässä meni kaikki, mutta nyt vanhempana ihmetyttää kuka niitäkin oli kirjoittanut.

Yhdessäkin joku kulkumies, Erkki, iski silmänsä talon tyttäreen ja päätti "vietellä" tämän. Osti kaksi pulloa viinaa ja liotti niistä etiketit pois. Kaatoi vähemmäksi johonkin jemmapulloonsa ja laittoi tilalle mehua ja liimasi uudet etiketit, joihin kirjoitti "Marjamehua". Sitten menivät istuskelemaan johonkin rannalle ja tyttö joi mitään ihmettelemättä näitä Erkin mehuja. Sammui tietenkin, ja sitten Erkki "makasi" hänet. Tyttö tuli raskaaksi ja hänen ankara isänsä pakotti tytön avioitumaan Erkin kanssa. Erkki hykerteli, mutta muuttui kädenkäänteessä julmaksi paskiaiseksi ja tyttö kärsi ja synnytti lapsia, katkerasti katuen hairahtumistaan.

No, uskonnollinen kirja kun oli, niin lopulta Erkki tuli dramaattisesti uskoon. Tyttö ja appiukko huojentuivat ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Muita traumoja ei tule mieleen kuin se kun lainasin 12-vuotiaana kirjastosta muumioista kertovia tietokirjoja joissa oli paljon kuvia. Jotenkin muumiot samaan aikaan kiinnostivat ja kiehtoivat, mutta sain niistä tarkoista kuvista myös viikoiksi kauheita painajaisia. 

Muumiokirjatraumat jäi myös tänne! Googlettakaa John Torrington jos ette ole kovin herkkiä. Se naama on niin syöpynyt aivoihini että näin 26-vuotiaana heräilen edelleen öisin ja pystyn näkemään kyseisen pärstän täydellisen kirkkaana mielessäni vaikka en ole koskenut kyseiseen kirjaan reilusti yli kymmeneen vuoteen... toivottavasti onnistun unohtamaan sen vielä joskus.

Ronja ryövärintytär.. Noin 8 vuotias olin ja hirveät painajaiset kirkuvista ajattarista

Uinu uinu Lemmikkini. Oli joka kerta yhtä pelottava kokemus.

Lääkärikirjat tuli selattua tarkkaan.

Kirjastossa kävin lukemassa jotain shere hite tms seksiraporttia ja moneen kertaan. Jännää oli, kun oli aikuisten puolella ja lasten kortilla ei olisi saanut edes lainata.

Noidan käsikirja ei tehnyt vaikutusta, olin varmaan liian vanha kun sen käsiini sain

Vierailija kirjoitti:

Ian McEwanin Sementtipuutarha (ensim. suomennos 1980 kait). Se oli jostain syystä kotini kirjahyllyssä ja äiti muistaakseni kielsi lukemasta sitä. Olin kait joku 10-12 vuotias ja pitihän se sitten salaa lukea. Aivan kamalan ahdistava ja pelottava. Varsinkin se jäi mieleen kun perheen äiti kuoltuaan valettiin sementtiin, oisko ollut kylpyammeeseen tms. ja kun sementti kuivuessaan halkeili, niin mädän ruumiin hajut ja kärpäset valtasivat talon jne. Se oli kuvottava kirja muutenkin. Jotenkin traumoja jäi siitä. Linkissä parempi kuvaus kirjasta.

http://www.kirjaintenvirrassa.com/2012/01/ian-mcewan-sementtipuutarha.h…

Niin, ja tietysti tuo jo monesti mainittu Noidan käsikirja, vieläkin värisytti kun katsoin noita googlen kuvia siitä...

Semwnttipuutarha oli mulla lukion koululuettava. Sisarusseksiä. En pitänyt. Aikuisena kirjailijan muu tuotanto hot.

Meillä oli sellainen kirja kuin Fantastisia kertomuksia, oikein perinteisiä kauhukertomuksia. Luin alle kymmenvuotiaana ja pelkäsin sairaasti, etenkin Nukkea ja Kuristajakättä.

https://www.risingshadow.fi/library/book/2273-fantastisia-kertomuksia-a…

Noidan käsikirja minuakin kauhistutti ja pelotti, silti piti moneen kertaan lainata. Se oli jotenkin niin kammottava ja samalla kiehtova. Toinen oli eräs kauhukirja, Toivomusvauva tai joku, kuului sellaiseen kauhukirjasarjaan. Siinä joku köyhästä perheestä oleva tyttö toivoi saavansa rahaa ja kävi esittämässä toiveen kuolleen vauvan haudalla. Sai sitten töitä jostain leipomosta ja lopulta paljastui, että kyse oli aaveista, koska maksoivat vanhanaikaisilla rahoilla. Tyttö myi vanhat rahat hyvään hintaan ja toive siis totetutui. Kirja ei tavallaan ollut edes kovin pelottava, ei tapahtunut mitään kauheaa, mutta jotenkin se kuollut vauva, jonka haudalla esitettiin toiveita oli vaan tosi puistattava ajatus.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005367938.html

Pääsitte iltasanomiin. Ei varmaankaan tullut yllätyksenä.

Ei nyt traumoja, mutta imin huonoja vaikutteita itseeni mm. Nancy, Huumeasema Zoo, Juokse poika juokse, Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä ... - kirjoista. Niiden kai olisi pitänyt ns. normaalia lasta kauhistuttaa mutta minä halusin olla kuten ihmiset niissä kirjoissa.

Lisäksi luin äitini romantiikkakirjoja ja ne kirjat olivat parhaita missä nainen oli jotenkin alistetussa asemassa ja missä kuvailtiin seksiä tarkastikin.

Minusta kasvoi aika vinoutunut ja ongelmainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

" Vihreä koura ja muita kummitusjuttuja" -kirja.

☝🏻 Tää.

Mua karmi myös Stephen Kingin kirjat ja Animorphseista se osa, missä oli joku temppeliuhraus tms, niissä kirjoissa pistettiin porukkaa hengiltä ihan urakalla. 😅

Ei nyt ehkä traumoja mutta tiettyä lähdekriittisyyttä tuli siitä, kun koulun kirjastossa oli lainattavana Erich von Dänikenin kirja. Luin scifiä, ja tottakai luulin kirjan olevan fiktiota. Sitten kun kirjan loppupuolella tajusin kirjoittajan tarkoittaneen kirjan olevan muka faktaa, koin aikamoisen herätyksen. En ollut tajunnut sellaisia ufohörhöjä olevan olemassakaan. Edelleen ihmettelen, miten helvetissä sellainen kirja oli päätynyt koulun kirjastoon.

Noidan käsikirjaa luin tarkasti lapsena, mutta en saanut siitä traumoja, koska olin lukenut jo paljon sekä fiktiivisiä kirjoja että tietokirjoja, ja tajusin kirjan viihdearvon. Pelottavinta kirjassa oli kannen pääkallo.